– Olimme yllättyneitä huomatessamme, että ex-vanhoillislestadiolaisilla oli ollut samankaltaisia kokemuksia kuin meilläkin. -Ex-muslimit.
– Silmälasipäinen Veli oli aamupäivällä saarnannut, että paljaat käsivarret ovat syntiä, uskovainen nainen ei saisi pitää hihatonta kesäleninkiä, miesten himot heräävät, sanoi. – Anna-Maija Ylimaula: Papintyttö.
– Jos jotain olen tähän asti elämässäni oppinut, niin sen, että mikään muu ei seksualisoi naista yhtä suuresti kuin hijab. – Nainen, entinen muslimi.
Pyhiinvaeltajat Mekassa.
Pyhiinvaeltajat suviseuroissa.
Vanhoillislestadiolaisuuden ja muslimien uskomusjärjestelmissä, yhteisön rakenteessa sekä elämäntapanormeissa on paljon samaa. Tarkastelipa asiaa liikkeiden ulkopuolelta tai sisältä, yhtäläisyyksiä löytyy paljon.
Samoin kuin muslimeilla, vanhoillislestadiolaisuus on miesten johtama uskonliike, jossa naisia tarvitaan varmistamaan liikkeen jäsenmäärän vakaus ja siirtämään liikkeen uskomusrakennelma lapsille perheissä. Naisilla on lisäksi merkittävä rooli varojen keruussa rauhanyhdistyksille ja SRK:lle. Mutta yhdistyksen luottamushenkilöksi SRK:n johtokuntaan ei ole vielä kertaakaan valittu yhtään naista. Ei myöskään seurapuhujaksi ole tullut vielä yksikään nainen kutsutuksi, vaikka lestadiolaisuuden alkuvuosikymmeniltä tunnetaan useita merkittäviä naispuolisia jumalansanan julistajia.
Lestadiolaisuus ja islam: All Male Panel!
Yläkuvassa SRK:n johtokunnan kolme puheenjohtajaa, Matti Tas-kila, Viljo Juntunen ja Valde Palola. Miesten yksinvalta johtajuu-dessa on sama käytäntö kuin juutalaisuuden ja muslimien saar-naajien ja johtajien nimityksissä.
Todellisessa vallankäyttöön ja päätöksentekoon ei naisilla ole yhteisössä asiaa. Miehet huolehtivat valta-asemista ja päättävät uskonasioista keskenään. Patriarkaatti ulottuu yhteisössä kaikkiin rakenteisiin niin että sitä ei edes osata tunnistaa.
Liikkeen normit, kiellot ja käskyt kohdistuvat eniten naisiin ja tyttöihin ja kontrolloivat erityisesti heidän henkilökohtaista elämäänsä ja yksityisyyttään varsin pitkälle viedyllä tavalla, esimerkkinä ehkäisykielto, meikkauskielto ja korvakorukielto.
Tällaiset mieskeskeiset uskonyhteisöt, niin juutalaiset, muslimit kuin vanhoillislestadiolaisetkin, torjuvat naisten mahdollisuuden toimia jumalan sanan julistajana, saarnaajana, samoin muussa johtavassa roolissa seurakunnan johtajana.
Alla erään Suomessa koko ikänsä asuneen musliminaisen kuvaus kokemuksistaan siitä, miten miesten uskonto määrittää ja kontrolloi naista, vaikka muuta väitetään. Kirjoitus on julkaistu entisten muslimien blogissa.
Lue ja vertaa, mitä yhteistä on miesten harjoittamassa tyttöjen ja naisten valvonnassa ja määrittelyssä, mikä taas on erilaista näissä kahdessa jyrkässä uskonnossa.
Ulkonaisesti eroja, mutta vallankäyttö samanlaista
Lestadiolaisuudelle ja muslimiyhteisöille on yhteistä vallankäyttö, pyrkimys kontrolloida yksilön henkilökohtaista vapautta päättä omasta henkilökohtaisista asioistaan.
Vallankäytön perustana on molemmille uskomusjärjestelmille ominainen tiukka ja johdonmukainen seurakuntaoppi: ajatus, että vain oma liike on ainoa oikea koko maailmassa, vain muslimina / vanhoillislestadiolaisena uskoen ja eläen pelastuu ja pääsee paratiisiin / taivaaseen, jumalan luo.
Molemmat opettavat myös, että ihmislapsi syntyy ”oikeana uskovana” eli vanhoillislestadiolaisena / muslimina. Hän on syntyessään jo ”pelastettu”. Mutta jos hän ei saa oikeaa uskonnollista kasvatusta, hän joutuu harhaan / maailmaan ja on menettänyt lapsuuden uskonsa.
Jos ihminen liittyy aikuisena muslimiyhteisöön tai vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön, muslimit puhuvat ”palaamisesta islamiin” ja lestadiolaiset sanovat että asianomainen ”sai palaamisen armon”. Sama ajatus molemmilla tässäkin. Molemmat uskonnot ovat luonteeltaan kasvatususkontoja, toisin sanoen itse uskonnon rinnalla ja jopa sitä olennaisempi on kasvaa ja oppia uskontoon liittyvä elämäntapa. Se ulottuu arkielämän yksityiskohtiin saakka.
Sekä vanhoillislestadiolaiset että muslimit opettavat, että liikkeestä eronnutta odottaa helvetin tuomio. Samoin kuin vanhoillislestadiolaisuudesta, myös islamista luopuminen voi johtaa hyljeksintään, pelotteluun ja henkiseen, jopa fyysiseen väkivaltaan ja sillä uhkailuun. Yhteisö alkaa sortaa yksilöä.
Heidät on myös saatettu häätää pois kotoa. Alaikäisiä saatetaan lähettää muslimimaihin sukulaisten luokse opiskelemaan Koraania vastoin heidän tahtoaan.
Ex-muslimit ovatkin todenneet julkisuudessa:
– Olimme yllättyneitä huomatessamme, että ex-vanhoillislestadiolaisilla oli ollut samankaltaisia kokemuksia kuin meilläkin.
Muslimiyhteisöillä ja vanhoillislestadiolaisilla on yhteistä myös se, että uskovat ylläpitävät monia elämäntapanormeja, kieltoja ja käskyjä, jotka eivät perustu millään lailla ko. uskonnon pyhiin teksteihin. Musliminaiselta monesta vaadittu huivin, hijabin tai muuntyyppisten pään peittämiseen tarkoitetutjen rakennelmmien käyttö ei ole enempää Allahin kuin profeetta Muhammadinkaan käsky, huivipakkoa ei lainkaan mainita Koraanissa. Samalla lailla vanhoillislestadiolaisten opissa tanssimisen pitäminen syntinä, ehkäisykielto, korvakorujen kielto ja meikkaamisen kielto eivät nojaudu Raamattuun. (Ks. vl-syntilista.)
Islamiin kasvatettu ihminen voi elää ymmärtämättä ollenkaan sitä, että islamistakin on mahdollista erota ja luopua uskosta, vaihtaa toiseen uskontoon tai luopua uskonnoista kaikkineen. Uskonnon ajattelutavan ja sen uskomukset voi jättää kokonaan taakseen. Toisenlainen katsomus ja henkilökohtaiset elämäntapavalinnat ovat mahdollisia.
Luopumista uskonnosta ja eläminen täysin uskonnottomana on muslimiyhteisöissä tabu, asia josta ei puhuta, asia joka torjutaan täysin.
– On monia uskonnottomia muslimeita, jotka eivät tiedä, että islamista voi ylipäänsä luopua, ovat ex-muslimit todenneet.
– Jokaisella ihmisellä on oikeus uskoa tai olla uskomatta. Mielestäni tämä yksilönvapaus on myös islamissa, sillä Koraanissa sanotaan ettei uskoa voi pakottaa. Tällä tavalla ajattelevia muslimeita on Suomessa paljon, toteaa puolestaan somalitaustainen muslimi, toimittaja Abdirahim “Husu” Hussein.
Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila näkeekin islaminuskosta irtaantumisessa yhtäläisyyksiä tietyistä kristillisperäisistä yhteisöistä eroamiseen.
– Se voi olla samalla tavalla rankka paikka kuin Jehovan todistajuudesta tai vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuminen, Valkila sanoo.
Sekä Jehovan todistajia että vanhoillislestadiolaisia on syytetty myös oman uskonsa hylänneiden karttamisesta. Valkilan mukaan perheenjäsenten karttaminen uskonnollisista syistä on julmaa henkistä väkivaltaa.
Nykyään arvostamme sitä, että yhteiskunnassa suvaitaan erilaisuutta ja hyväksytään monenlaiset katsomukset. Se suunta on oikea. Nyt on aika ulottaa tämä hyve myös uskonnnollisten ryhmien sisälle. Lestadiolaiset käyttävät tuota suvaitsevaisuusvaatimusta juuri niin, että heidän uskonnolla syrjimistään pitäisi suvaita kritiikittä, mutta siitä ei saisi puhua mitään, miten he syrjivät toisia. Saman voi todeta myös muslimiyhteisöistä. Erityisen tiukkoja kritiikin torjunnassa ovat islamiin vastakääntyneet suomalaisnaiset.
Seuraavassa nuoren naisen kuvaus omasta suhteestaan islamiin.
Jo pieni tyttö seksualisoidaan ja pakotetaan pukeutumaan epämukavasti
Aloitin satunnaisen hijabin, eli islamilaisen huivin käytön noin neljän vuoden iässä, jolloin käytin sitä moskeijassa, uskonnollisissa tilaisuuksissa ja joskus tavallisinakin päivinä isäni tahdon vuoksi. Seitsenvuotiaana aloin käyttää hijabia aina koulussa ja omaa kotipihaa kauemmaksi lähtiessä. Ei- muslimien seurassa tunsin itseni erilaiseksi ja oudoksi, koska käytin huivia. Jouduin monesti selittämään ystävilleni ja sukulaisilleni, miksi jouduin aina pukeutumaan huiviin. Pienenä lapsena en itsekään edes tiennyt vastausta minulle esitettyihin kysymyksiin.
Joskus ulkona leikkiessään saatoin jättää huivin kotiin, mutta sekin loppui lyhyeen, kun isäni käski minua peittämään hiukseni aina ulos mennessäni. Syytä hän ei koskaan kertonut, sanoi vain, että olen jo iso tyttö ja niin isojen tyttöjen kuuluu tehdä. Tosiasiahan oli, että olin alle kymmenen vanha, enkä siis todellakaan tarpeeksi “iso” pukeutumaan hijabiin, joka on suuresti liitoksissa naisen seksuaalisuuteen, eikä siis missään nimessä lapselle kuuluva asia.
Huivi sai minut tuntemaan vihaa sisälläni. Miksen minä saa juosta ulkona hiukset auki, niin kuin naapurin Liisa saa? Miksi minä en saa pukeutua vaaleanpunaiseen mekkoon ja sukkahousuihin, vaan minun on aina peitettävä koko vartaloni? Tuntui ahdistavalta olla niin erilainen ystävieni keskellä, mutta en uskaltanut pyytää vastauksia kysymyksiini. Olin huomannut, että isäni ei pidä kysymyksistä.
Yhdentoista vuoden iässä muutimme kerrostalolähiöön, joka on valtaosin maahanmuuttajien (mm. myös muslimien) asuttama. Sain uutena asukkaana monesti kuulla, kuinka minun tulisi aina peittää myös jalkani poikien läsnäollessa. Olin tätä ennen yleensä pukeutunut housuihin, mutta ne vaihtuivat varpaisiin asti ulottuvaan hameeseen hyvin pian muuton jälkeen. Muslimiyhteisö toi kuitenkin tietynlaista turvallisuutta: minun ei enää tarvinnut hävetä tai selitellä erilaisuuttani.
Huivin käyttö selvästikin myös merkkasi sosiaalista asemaa muslimiyhteisössä. Vanhemmat käskivät vältellä muslimityttöä, joka käveli ilman huivia kaduilla, etteivät “huonot ajatukset” vain tarttuisi. Toisaalla taas tyttö, joka pukeutui koko vartalon peittävään kaapuun, abayaan tai jilbaabiin, tai kasvotkin peittävään niqabiin, oli yleensä arvostetussa ja kunnioitetussa asemassa. Naisten kuului olla alistuneita ja nöyriä, ja sen tuli näkyä pukeutumisessa. Etenkin miehet kunnioittivat suuresti peittävästi pukeutuneita naisia. Länsimaisissa tai tiukemmissa vaatteissa kulkevia sen sijaan pidettiin mm. likaisina ja epäkypsinä.
Satuinpa kerran olemaan yhteisömme järjestämällä luennolla, jossa eräs imaami piti puhetta naisten pukeutumisesta. Hän kuvaili, kuinka hän nykyisin näkee kadulla nuoria musliminaisia, jotka pukeutuvat tiukkoihin kynähameisiin ja korkeanutturaisiin huiveihin. Välillä hän pyysi anteeksi Allahilta, Astaghfirullah, että näin on päässyt käymään, ja loppuun hän lisäsi ihan pokkana, että nämä naiset kerjäävät tulevansa raiskatuiksi, ja haluavat vain mennä naimisiin.
Hän sanoi, että vaikka tiukkoihin pukeutuva tyttö olisikin vain 16- tai 14- vuotias, hänet tulisi naittaa, sillä Wallahi, vain sitä hän selvästikin haluaa. Tämän sanottuaan yleisö puhkesi taputusten säestämään röhönauruun.
Murrosiässä aloin ymmärtää, että huivi liittyi jollain tavalla seksuaalisuuteeni – tai islaminopettajieni mukaan (jotka kaikki olivat miehiä)- sen varjelemiseen. Naisen tuli pukeutua peittävästi, jotta miehet eivät ajattelisi likaisia ajatuksia hänestä, jotta häntä ei raiskattaisi, jotta hän säilyisi “puhtaana” tulevaa aviomiestään varten. Sanottiin, että kukaan mies ei huolisi “likaista ja käytettyä huoraa”, joka näyttää vartalonsa ja hiuksensa kaikille. Kysyin kerran eräältä nuorelta imaamilta, miksi naiset eivät Islamin mukaan saa tervehtiä miestä ensin. Imaamin mukaan Allah on luonut naiset kauniin muodokkaiksi, ja jos nainen tervehtisi miestä ensiksi, mies saattaisi saada vääränlaisia ajatuksia, mikä taas johtaisi siihen “kaikkein pahimpaan”. Hän kertoi meille tarinan, jossa pelkkä naisen ja uskonnollisen miehen välinen tervehdys oli johtanut “siihen, mitä mies ja nainen tekevät”, eli zinaa, esiaviolliseen seksiin.
Nyt ex- muslimina en voi muuta kuin vihata tapaa, jolla minun viaton vartaloni seksualisoitiin jo neljän vuoden iässä.
Miksi minulta riistettiin oikeus saada leikkiä vapaasti normaalin lapsen tavoin? Miksi minun täytyi pelätä isäni reaktiota, kun hän näkisi että olen mennyt kouluun housuissa? Miksi lapsen ikinä tulisi pukeutua vartalon peittävään asuun, jonka tarkoitus on suojella miehen likaiselta mieleltä – lapsen, joka hädin tuskin on edes kuullutkaan seksistä?
Jos mieheltä puuttuu kyky kontrolloida seksuaalisia halujaan, se ei millään tavalla liity naisen tai tytön pukeutumiseen tai pukeutumattomuuteen!
Käyttämällä hijabia musliminaiset hyväksyvät sen, että “pojat ovat poikia” eivätkä “pysty” kontrolloimaan itseään, mikä ei tietenkään nykymaailmassa ole (tai ainakaan pitäisi olla) totta.
– Jos jotain olen tähän asti elämässäni oppinut, niin sen, että mikään muu ei seksualisoi naista yhtä suuresti kuin hijab.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Ex-vl.
Lähde:
Toisenlainen näkökulma hijabista I Suomen ex-muslimit. Blogikirjoitus 9.11.2015.
* * *
Lue lisää:
Heikki Aittokoski: Raportti: Islam kasvaa maailman suurimmaksi uskonnoksi. Helsingin Sanomat 23.5.2015.
May Bullman: Islamic communities contain ’tsunamis of atheism’ that are being suppressed, says leading ex-Muslim. The Independent 4.10.2016.
Ex-muslimit Suomessa – miten maahanmuuttajayhteisöissä suhtaudutaan islamista luopumiseen? Mahadura & Özberkan -ohjelmassa (kohdasta 11:00) vieraina epoolainen sosdem.-kaupunginvaltuutettu Habiba Ali sekä islamkriittinen Anter Yasa. Yle Puhe 13.4.2017.
Essi Harju: Tuore raportti: Uskonnollinen väkivalta rantautunut Suomen vankiloihin. Iltalehti 7.2.2017.
Anu Heinonen: Muslimien arkipäivän käytännöt tämän päivän Euroopassa. Uskonnontutkija 1, 2014.
Hintsala ja Manner: Naisen terveydentila arvioidaan rauhanyhdistyksellä, ei lääkärissä
Sari Helin: Miksi lestadiolaisten ihmisoikeusrikokseen ei puututa? YLE 17.9.2014.
Entinen hunnutettu: Meikkaamiskielto on vl-naisen huntupakko
Johanna Hurtig: Saako lestadiolaislapsi kasvaa itsenäiseksi moraaliseksi toimijaksi?
Kapu: Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – Mikä on kirkon kanta?
K2: Naisten hengellinen syrjintä on syntiä
Kapu: Lestadiolaisnaisia painostetaan suostumaan seksiin ilman ehkäisyä
Sauli Karhu: Miten tullaan vanhoillislestadiolaiseksi? Uskosta näkemiseen? -blogi 20.9.2016.
Mauri Kinnunen: Lestadiolaiset naiset saarnasivat 1800-luvun loppupuolella
Lucas: Miesvalta lisää sukupuolisen hyväksikäytön ja väkivallan riskiä
Aki Petteri Lehtinen: Kielletyt osat, peitetyt kehot. Yliopisto-lehti 1, 2011.
Lestadiolaiset pitävät Pohjois-Pohjanmaan väkiluvun kasvussa. Seppo Lohen haastattelu, MTV3, 24.07.2002.
Lääkäri: Lestadiolaisen tytön yksityisyys ja terveys uhattuna
Lääkärin kanta: Vl-yhteisö oikeudelliseen vastuuseen ehkäisykielto-opista
Maria: Miten Päivämiehen naiskuva rakennettiin
Sarah Morrison: Allah vs atheism: ‘Leaving Islam was the hardest thing I’ve done’. Independent 19.1.2014.
M. N.: Lestadiolaiset vievät ehkäisykielto-oppia Länsi-Afrikan naisille
Laura Parkkinen: Burka vai tasavalta? Ulkopolitiikka 4, 2009.
Renata Pepicelli: Islamin huntu. Suom. Lena Talvio. Vastapaino 2014.
Perheellinen vl: SRK:n linjaus: Kun vl-perheen lapsi uskoo toisin, hän menettää vanhempiensa tuen
Minna Pölkki: Ehkäisykielto ajaa lestadiolaiset äärirajoille. Helsingin Sanomat 7.9.2014.
Jussi Saarinen: Kareem hylkäsi islamin, kääntyi ateistiksi ja muutti Egyptistä Suomeen: ”Tarvitsin uuden elämän”. Aamulehti 24.2.2017.
Elsi Salovaara: Naisten asema puhutti vain lehdistötilaisuudessa. Rauhan Tervehdys 22, 2011.
Olli Seppälä: Islamista luopumisen tabu. Uskontojournalismi-blogi 29.5.2016.
Annamari Sipilä: Sharia-oikeudet ratkovat perhekiistoja Britanniassa, mutta niissä on ongelma: Järjestelmä sortaa naisia. Helsingin Sanomat 24.10.2016.
Anja Snellman: Parvekejumalat. Helsinki: Otava 2010.
Synnit: vanhoillislestadiolaisuuden syntilista
Matti Tyynysniemi: Uskonto on naisten juttu. Yle 29.8.2010.
Annina Vainio: Testaa käsityksesi islamin ja kristinuskon eroista. Helsingin Sanomat 26.6.2016.
Waking Up With Sam Harris – Leaving Islam (with Sarah Haider). Youtube video, 10.6.2017.
Joni Valkila: Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykiellon eettisyys ja yhteisöstä irtaantuneiden määrä. UUT ry:n Selvityksiä 1/2013.
Vanhoillislestadiolainen aviopari ja R.K.: Lestadiolaisuuden tabu: raiskaus avioliitossa
Panu Vatanen: Fatima luopui islamista, mutta ei voi riisua huivia – islamista eroaminen on Suomessa tabu. YLE Kotimaan uutiset, 28.5.2016.
Anna-Maija Ylimaula: Papintyttö. 1976. Katkelma romaanista: Lasinen meri Nivalan seuroissa
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Ei kyllä monikaan ensimmäiseksi rinnastaisi islamia ja lestadiolaisia. Kaukaa haettua. Meillä ei myöskään ole mitään kieltolistoja. Kukin tekee itse omat ratkaisut. Itse en henkilökohtaisesti meikkaa koska mielestäni se on kamalan ruman näköistä jos on meikkiä. Toisekseen Jumala on luonut kaikki ihmiset sellaisiksi kun olemme, ulkonäköä myöten me ollaan Jumalan luomia. Ja televisio on toinen kysymys, itse en katsele televisiota koska sieltä tulee mielestäni niin paljon asiatonta ohjelmaa enkä halua käyttää aikaani televisioon. Siksi sitä on ihan turha kotiinsa ottaa. Mutta kaikki saa kyllä uskoa miten haluaa.
Katselet Areenaa, etkö osaisi televisiosta erottaa hyviä ja huonoja ohjelmia, se on aivan helppoa. Ilman harhaopiksikin myönnettyä kannanottoa televisioon, se olisi mahdollista jokaisen itse erottaa valinnoillaan, kuten paljon muissakin asioissa. Ulkonäköä voi muokata monin tavoin, näin tehdään myös vl liikkeessä, ja niitä ei kaikkia paheksuta vaikka puututaan Jumalan luomistyön ainukertaisuuteen. Olemalla rehellinen itselleen on ainoa uskon perusta jolla on Jumalan siunaus. Srk:n siunaus omille säännöilleen on kuin muhamedin siunaus muslimeille, yhtä harhassa molemmat.
Yhteisöllisyys on kuin nationalismi. Usko ei ole näissä kuin sivuosassa, pääosaa esittää yhteisöllinen voimantunto, srk suviseurat ja muslimien pyhiinvaellus on esimerkki tästä ääritunteen nostattamisesta.
Muslimien ja lestadiolaisten vertaus ”kahteen marjaan” ei kaikin osin ole mahdollista. Muslimien ensimmäinen käsky edellyttää, että jokainen muslimies käännyttää vähintäin yhden ”vääräuskoisen” päästäkseen paratiisiin. Lestadiolaiset eivät ole näihin päiviin asti harjoittaneeet varsinaista lähetystyötä. He ovat lisääntyneet suurten perheitten kautta. – Lestadiolaisia voisi opillisesti verrata katoliseen kirkkoon, missä paavi kardinaaleineen pitää ”kurissa” maailmanlaajaa kirkkoa. – Muslimien usko on paljolti alistumista Allahin tahtoon eli ”kohtalon uskoa”. Lestadiolaiset kylläkin puhuvat myös ”valituista”. Muslimit haluavat mennä miesten paratiisiin noudattamalla Koraanin säännöksiä. Lestadiolaisten päämäärä on , kuten kaikkien kristittyjen , taivas. Tämä viimeksimainittujen taivas on kuitenkin hyvin tarkkaan rajattu ”lammashuoneen” asukkaille eli Jeesuksen käsky: ”Tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni” toteutuu heidän kohdallaan minimaalisesti.
Samaa mieltä kuin Valma Luukka, kyllä lestadiolaisista ennemmin tulee mieleen opilliselta kannalta katolilaisuus kuin islamin usko.
Kun kristinuskon opista puhumme, niin voisi kysyä miten moni suomalainen peruskristitty kirkon jäsen uskoo taivaaseen ja kadotukseen. Raamattu ei anna kiistatonta vastausta asiasta.
Ei todellakaan voi verrata, sillä lestadiolaisnaisten asema on valovuosia edellä musliminaisten asemaa – ainakin kun sitä katsotaan länsimaisesta näkökulmasta. Kristinusko ja islam ovat muutoinkin hyvin erilaisia uskontoja, mitä tulee perusarvoihin ja ylipäätään ihmiskuvaan!
Tunnen lestadiolaisia, jotka elävät hyvin tasa-arvoisessa parisuhteessa – ja lestadiolaiset naiset saavat opiskella, käydä töissä, valita itse oman puolisonsa, heitä ei kunniamurhata jne. – toisin kuin konservatiiviset musliminaiset. Lestadiolaisten suurin ongelma on täydellinen ehkäisykielto, tosin nykyisin kai otetaan myös lääkärin mielipide huomioon – ja muutama seurakuntaelämään liittyvä asia!
Naisen ja lapsen asema lestadiolaisuudessa on verrattavissa islamiin. Kummassakin heidän asema on alistettu hengellisesti miesten näkökulmasta, fyysinen koskemattomuus on eri asia, siinä on ero. Tämä ero ei johdu lestadiolaisuuden opista vaan Suomen laista, ilman lainsäädäntöä ehkä siinäkään ei paljon eroa olisi.
Kirjoitit Still juuri kuten asia on.
Katsokaa Ylen Ulkolinja, jossa imaamit selittää ulkopuolisille, miten länsimaisten lakien mukaan eletään ja nainen on nii-in tasa-arvoinen miehen kanssa että! Mutta kun ulkopuolisia ei ole paikalla, omalle porukalle opetetaankin sharia-lakia tiukimman jälkeen. Perheväkivaltakin on sallittua.
http://areena.yle.fi/1-3869235
Samanlainen ulkokultaisuus on lestadiolaisten tiedotustyöllä. Suviseuroissa puhutaan ulospäin kaunista ja hyvää. ”Maailmalle” ei paljasteta opin tiukkaa tulkintaa. Puhujat harrastavat julkisuudelta piilossa ikiomaa perheriitojen sovittelua rauhanyhdistyksellä. Siinä ei naista silloin puolusta kukaan. Perheväkivalta on yleistä. Avioero on kielletty.
Ulospäin samaiset puhujat ja SRK:n johtomiehet kaunistelevat oppia joka on monessa suhteessa tosiasiassa lähellä muslimien julmia uskomuksia.
Se ero että lestadiolaiset eivät vainoa muita kuin sellaisia omia jäseniään, joita epäilevät ”hengen viasta”, ja syrjivät omasta ryhmästä irtautuneita. Eivät vainoa ulkopuolisia kuten jihadisti-äärimuslimit.
Mielenkiintoinen visio, Jaakko Kölhin kirjoitus: ”Muslimit, lestadiolaiset ja väestökehitys Suomessa”. Pidän todennäköisenä, että suomalaisuus kansallisuutena ja maana (valtiona) häviää pitkällä aikavälillä täysin. Viimeinen hengissä ollut suomalainen on oleva muslimi, ja hän on nainen.
http://kolhi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114960-muslimit-lestadiolaiset-ja-v%C3%A4est%C3%B6kehitys-suomessa
Olen keskustellut kasvatuksestani ja naisen asemasta useiden muslimien kanssa ja he näkevät useat asiat aivan identtisisinä omassa uskonnossaan. Niin näen minäkin. Jotkut opilliset ja käytännön seikat poikkeavat mutta molemmissa on syvälle ihmisen maallisiinkiin valintoihin pureutuva patriarkaalinen tapakulttuuri. Naiset alistetaan synntyskoneiksi ja kodin hengettäriksi. Länsimaissa naisen liikkumavapaus on toki laajempaa mutta molemmissa uskonnoissa, yhteisö vahtii varsinkin tyttöjen pukeutumista ja käytöstä.
Kuin kaksi marjaa!
T: Syntyateisti, jonka lestadiolaiskultturi yritti nujertaa