Aihearkisto: 1980-luku

Oppineen puhujan kanta hoitokokouksiin


Kuka_puhuja

Eräs 30-vuotias puhuja, ja teologian ja filosofian maisteri, … Lue koko artikkeli…

Mainokset

3 kommenttia

Kategoria(t): 1970-luku, 1980-luku, 2000-luku, 2010-luku, hoitokokoukset, ihmisarvo, lähihistoria, puhujat, sananjulistajat, vallankäyttö, vastuullisuus

Aika tehdä parannus vääristä erottamisista ry:llä


Ensiksi kiitos nimimerkille Taneli kirjoituksestasi Uskon sana näinä aikoina.  Oli täällä muitakin hyviä avauksia ja keskusteluja, mutta tässä on mielestäni kohtuuttoman vähälle huomiolle jätetty iso asia. Yhdyn siihen, että hoitokokouksissa yksityisiä ihmisiä koskevat ”tuomiot” ovat useimmissa tapauksissa jätetty kokonaan selvittämättä. Ne pitää saada vihdoin selvitetyksi rauhanyhdistyksellä, kaikkialla missä niitä erottamisia tapahtui.

Ilman sitä jää monilla ihmisillä tunnolleen asioita. Myöskään paikalliset rauhanyhdistykset jäävät kärsimään korjaamatta jätetyistä asioista. Asioita ei voida enää jättää tuonnemmaksi.

hoitokokous 4

Vuosia sitten tapahtunutta ja silloisia vääryyksiä emme voi tänä päivänä muuksi muuttaa, mutta niistä on mahdollista tehdä parannus. Ja kutsua vääryydellä erotetut takaisin ry:lle täysivaltaisina Jumalan lapsina. … Lue koko artikkeli…

15 kommenttia

Kategoria(t): 1970-luku, 1980-luku, 2010-luku, erottaminen yhteisöstä, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, lähihistoria, omatunto, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, sananjulistajat, SRK ry., SRK:n johtokunta

Uskon sana näinä aikoina


Hoitokokous_HS_12.10.2011_Linjakumpu_EP

Olemme vaimoni kanssa niitä, jotka henkioppia tekosyynä käyttäen erotettiin 80-luvun alussa hoitokokousten jyllätessä tässä herätysliikkeessä. Olimme aivan tavallisia rivijäseniä siionissa. Emme näitä enää usein muistele,  mutta viime aikaiset julkisuudessa olleet asiat pysäyttivät meidät eräänä iltana muistelemaan sitä mikä meitä silloin kohtasi.

Erottamisestamme oli mennyt noin 4-5 vuotta kun SRK ilmoitti vuosikirjassaan, että henkioppi olikin ollut harhaoppia. Meihin ei kuitenkaan ry:stä kukaan ollut silloin yhteydessä, eikä sen jälkeenkään. Lue koko artikkeli…

28 kommenttia

Kategoria(t): 1970-luku, 1980-luku, 2010-luku, erehtymättömyys, eristäminen, eroaminen uskosta, erottaminen yhteisöstä, harhaoppi, historia, hoitokokoukset, ihmisarvo, johtajat, johtokunta, kaksoisviestintä, lähihistoria, opilliset kysymykset, painostaminen, rauhanyhdistys, sananvapaus, seurakuntaoppi, sielunhoito, syntien anteeksiantamus, tuomitseminen, ulossulkeminen, uskon perusteet, vallankäyttö, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys

Puhuja: SRK saattoi henkiopilla Siionin lähes kaaokseen


Suurin osa meistä ei vieläkään oikein tiedä, mitä silloin tapahtui.” – Veikko Jurvakainen, puhuja.

Ylikiiminkiläinen maallikkopuhuja Veikko Jurvakainen on pohdiskellut oululaisessa Rauhan Tervehdyksessä SRK:n johtokunnan roolia sekä pitkäaikaisen johtokunnan jäsenen ja suositun puhujan, Heikki Saaren, merkitystä koko liikettä hallinneeseen ”henkioppiin”. rauhantervehdys-26_2013

Jurvakainen osoittaa kirjoituksessaan henkiopin olevan Raamatun vastainen harhaoppi. Toisin kuin SRK on tuoreissa lausunnoissaan ilmoittanut, SRK:n johto, työvaliokunta ja sen lähettävät puhujat levittivät sitä aktiivisesti hoitokokouksissa kautta maan. Kirjoituksen otsikkona  on  ”Henkioppi – harhaoppi”.

Todettakoon, että uskovaiset joutuivat kohtaamaan aivan käsittämättömiä ja outoja ”henkioppi”-syytöksiä puhujien taholta. Nimimerkki A.A.Tami on blogikirjoituksessaan käynyt läpi SRK:n hoitokokousaikojen julkaisuja ja löytänyt peräti 19 erilaista ”väärää henkeä”,  joista puhujat vaativat silmätikuksi otetuilta uskovailta julkista parannuksentekoa.

– Kun tällaiset käsitykset menivät SRK:ssa läpi ja SRK levitti sitä rauhanyhdistyksiin, se johti paikalliset rauhanyhdistykset lähes kaaokseen ja hoitokokousten kierteeseen, toteaa puolestaan yli 18 vuotta rauhanyhdistyksen puhujana toiminut Veikko Jurvakainen.

…Lue koko artikkeli…

6 kommenttia

Kategoria(t): 1970-luku, 1980-luku, erehtymättömyys, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, hajaannukset, harhaoppi, hengellinen väkivalta, historia, hoitokokoukset, ihmisarvo, ihmisoikeudet, johtajat, johtokunta, kannanotot, kontrollointi, lakihengellisyys, lähihistoria, leimaaminen, maallikkosaarnaajat, manipulointi, mielenterveys, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, puhujat, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, Puhujienkokous, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sensuuri, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, suru, ulossulkeminen, uskon perusteet, vastuullisuus, väkivalta, yhteisöllisyys

Children Who Have Limited Right to Learn


Citing European human rights law, a Laestadian family in northern Sweden have managed to overturn a decision by their daughters’ school, which had refused to allow the three girls to skip out on ”sinful” dance class during physical education (PE).

Children_dancing

Also  Conservative Laestadian families in Finland have opted to keep children out of school’s dance and theatre education (often also physical education , i.e. gymnastic exercises with music). The National Board of Education had assigned exemption to attend theatre visits and dance lessons, according the require of the Central Committee of Conservative Laestadian Congregations (Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry., SRK). … Read more – Lue koko artikkeli…

1 kommentti

Kategoria(t): 1970-luku, 1980-luku, 2010-luku, ban of television, bans, concept of sin, elämäntapa, historia, ihmisoikeudet, in English, johtajat, kannanotot, kasvatus, kiellot, kontrollointi, kulttuurikiellot, laestadianism, lapset, lapsuus, lähihistoria, normit, norms, rauhanyhdistys, retoriikka, sin, SRK ry., synnit, taide, teatteri, televisio, televisiokielto, vallankäyttö

Suru ihmissuhteiden menetyksestä muovautui taiteeksi


Helmikuun alussa 2013 Keravalla Galleria Allissa oli esillä näyttely Päiväkirjamerkintöjä, joka herätti kiinnostusta erityisesti niissä taiteen ystävissä, joita vanhoillislestadiolaisuus ja siitä irtautuminen kiinnostaa.M_Lumme_2 Taiteilija kuvien takana on Minna Lumme, entinen vanhoillislestadiolainen ja kuvataiteilija, joka taiteen tekemisen rinnalla toimii työssään vaativassa johtavassa tehtävässä. Näyttely tarjosi vierailijalle virkistävän elämyksen persoonallisen kuvantekijän henkilökohtaisella otteella luoduista töistä.

Näyttelyn tarkoituksena oli Minna Lumpeen mukaan ottaa kantaa ja osoittaa lojaalisuutta ja tukea erityisesti niille naisille, jotka ovat rohkeasti tuoneet esille herätysliikkeen epäkohtia. …Lue koko artikkeli…

Jätä kommentti

Kategoria(t): 1980-luku, 1990-luku, 2000-luku, 2010-luku, ahdistus, ehkäisykielto, elämäntapa, eroaminen uskosta, evankelis-luterilainen kirkko, hengellisyys, identiteetti, identity, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, irrottautuminen yhteisöstä, kiellot, kirkko, kontrollointi, lähihistoria, naisen asema, naispappeus, sielunhoito, sukupuolijärjestelmä, vallankäyttö, yhteisö, yhteisöllisyys, yksinäisyys

Kiusaamista Oulunsalossa


bullying1

Vitsailu yhdistää ja erottaa. Se luo mukavaa yhteenkuuluvuuden vaikutelmaa  ja usein samalla suljetaan joku yhteisestä piiristä ulos. Se voi naurattaa ja se voi haavoittaa. Milloin se satuttaa kohtuuttomasti? Missä on raja? Tätä pohtii Anna Pesonen kirjoituksessaan, jossa hän kuvaa lapsuuden maisemia ja arvomaailmaa Oulunsalossa. 

Valtaryhmään, enemmistöön, kuuluva kiusaa vähemmistöön kuuluvaa. Tässä uskovaiset toimivat samoin kuin epäuskoiset, ollessaan itse enemmistö. On todennäköistä, että lestadiolaislapset joutuvat useammin kiusatuksi, uskon takia, koska lestadiolaisenemmistö on vain pienessä määrässä Suomen kuntia. 

Siitä huolimatta, että uskontoon liittyvää kiusaamista kouluissa esiintyy, opettajat eivät useinkaan ole tietävinään siitä.  Aihetta ei juuri käsitellä vanhempainilloissakaan. Kysymys on saanut uuden ulottuvuuden kun maahanmuuttajien määrä on kasvanut. Kaivataan entistä enemmän suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä, mutta sitä tulee osoittaa myös kansallisia uskonnollisia vähemmistöryhmiä kohtaan. Toisaalta, lestadiolaisten itsensä harjoittama kiusaaminen on jäänyt keskustelussa piiloon. Liikkeen sisäistä väkivaltaa koskeva tutkimus osoittaa, että vähemmistölläkin on kykyä ja halua kiusata lähimmäistä.

Oulunsalossa on kaksi rauhanyhdistystä. Kirkonkylän Rauhanyhdistyksessä on noin 550 jäsentä ja Salonpään Rauhanyhdistyksessä jäseniä on noin 130. Lestadiolaisia on asukkaista moninkertainen määrä, sillä kaikki eivät liity rauhanyhdistyksen jäseneksi ja alaikäisiä on suurperhiden ansiosta ennätysmäärä. Ehkäisyä pidetään syntinä.Kunnan väki onkin Suomen nuorinta ja hedelmällisintä.

Oulunsalossa onkiin väännetty vitsiä esimerkiksi julkisista taideteoksista, kuten Outi Niskasen Tuulipussilegioonasta. ???????????????????????????????

Virallisen selvityksen mukaan Tuulipussilegioona kertoo Oulunsalon kunnan yhteisöllisyydestä sekä vahvojen omantienkulkijoiden vaikutuksesta pitäjässä. Ei-esittävän taiteen etuihin kuuluvat kuitenkin vapaat tulkinnat, ja vääräleuat ovatkin lukeneet teosta kuin piru raamattua. Voimakkaasti lestadiolaisen kunnan tiellä voi nähdä myös … ehkäisyvälineitä.

Muutama lapsi sinne ja muutama tuonne

Ystäväni oli kuullut, kun kahden lapsensa kanssa kaupassa ollut nainen puhui puhelimessa miehelleen. Nainen oli iloinen kertoessaan, että pariskunta voi viedä muutaman lapsistaan samana iltana hoitoon.

Nainen ei siis puhunut lapsesta, eikä lapsista, vaan muutamasta lapsesta. Kommentti ei kenties kuulosta huumorinkukkaselta, jollei ole sattunut asumaan voimakkaasti vanhoillislestadiolaisella alueella.

Ystäväni kommentoi kuulemaansa lakonis-ironiseen tyyliin, että näin täällä pohjoisen huudeilla.

Kun fundamentalistiuskon arvot ovat normi

Olen itse kasvanut täysi-ikäiseksi Oulunsalossa, Oulun naapurissa.

Jos on elänyt vaikutuspiirissä, jossa evankelisluterilainen normi onkin lähes vähemmistö ja vanhoillislestadiolainen vähemmistö on lähes koko normi, muodostuu asenteeksi helposti joko viha- tai huumorimielinen suhtautuminen asetelmaa kohtaan.

Jälkimmäistä vaihtoehtoa kuvaa hirtehinen, ei kuitenkaan missään nimessä loukkaavaksi tarkoitettu, hauskuuttelu.

Tuulipussilegioona_1

Teiden varsilla kiusattiin – puolin ja toisin

Suomen fundamentalistisimman kirkkosuuntauksen vaikutuksen alla eläminen tuli esille esimerkiksi siinä, että yläasteen ja lukion opetus oli paikoin värittynyttä, kun opettajina toimi lestadiolaisia.

Osa heistä oli kasvattajina ykkösluokkaa, mutta valitettavan usein jotakin jäi tekemättä tai opeteltiin rajatusta vinkkelistä, kun opettaja ei muuhun pystynyt uskoltaan taipumaan.

Kunnassa oli jonkinlaista kahnausta kahden eri väestöryhmän välillä.

Lestadiolaisperheiden lapset huutelivat 1980-luvulla teiden varsilla, onko muiden lasten kotona televisiota. Jos vastasi kyllä, sai kuulla, että palaa tulimeressä. Se oli pelottavaa toiselle pienelle lapselle.

Haastoin itse lestadiolaiskaveriani koulumatkallamme. Kysyin, voiko hän sanoa hitsi, kusi ja paska. Kaveri toisti kyllä perässä kaiken, mutta itse en uskaltanut sanoa paskaa roisimpaa kirosanaa. Näin siksi, että Jumala tuntui tarkkailevan Oulunsalossa myös meitä pakanoita, eli peruskristittyjä.

Missä raja menee?

Vitsailu on toiminut suhtautumiskeinona. Ikuinen kysymys on, missä raja menee. Mikä saa olla toisen uskontoon liittyen hieman huvittavaa? Ehkä lestadiolaisperheen äitiä itseäänkin voisi hymyilyttää, jos hän esimerkiksi unohtaisi jonkun lapsensa nimen katraan lukumäärästä johtuen.

Taivaspaikoista voi tapella eri suuntausten kesken. Mutta jos Jumala on olemassa, eivät ihmiset näistä taivaspaikoista päätä.

Palatakseni alun aiheeseen lapset ovat totta kai lahjoja. Silti joskus lestadiolaisäitejä on varoiteltu synnyttämästä vauvoja enempää, sillä heidän oma terveytensä voi olla tällöin vaakalaudalla. Lasten lukumäärä voi vain ihmetyttää, itkettää tai naurattaa.

*      *      *

Ajattelemisen aihetta antoi Anna Pesonen. Kommentit: Kapu. – Kolumni on julkastu Satakunnan Kansassa 10.2.2013.

*      *      *

Lue lisää:

AL: Kiusattu teki rikosilmoituksen vanhoillislestadiolaisista. Helsingin Sanomat 26.8.2012.

Alaranta: Jos et uskalla sanoa suoraan, ryhdy hiljaiseen kapinaan, puolusta kiusattua!

Esa Hyytinen: Hoitokokous mursi isän. Helsingin Sanomat, mielipidekirjoitus 5.5.2012.

Kapu: Lempäälän rauhanyhdistyksestä rikosilmoitus

Satu Kreivi-Palosaari: Uskolla kiusaaminen iskee arkaan kohtaan. Kaleva 23.8.2007. Julkaistu Mopin palstalla.

Lestadiolaislapset ja kiusaaminen. Hakomaja, keskustelu.

Aini Linjakumpu & Johanna Hurtig: Hengellinen väkivalta ja vanhoillislestadiolaisuus

Oulunsalo. Hikipedia.

Dr. Propelli: Hengellinen väkivalta voi tuhota työkyvyn ja terveyden

Teletapas: Painostava ilmapiiri sai minut lähtemään

6 kommenttia

Kategoria(t): 1980-luku, ahdistus, alueelliset erot, arvot, ehkäisykielto, elämäntapa, fundamentalismi, hengellinen väkivalta, identiteetti, identity, keskusteluilmapiiri, lapset, lapsuus, lähihistoria, leimaaminen, normit, norms, nuoret, painostaminen, perhe, rauhanyhdistys, suurperhe, suvaitsevaisuus, syrjintä, televisiokielto, ulossulkeminen