Aihearkisto: alueelliset erot

Heikko Veli ja Sen Sisko, Sl 144


Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani.
Golgatalla kuollessansa, täytti lainkin tähteni.

  Lue koko artikkeli…

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, alueelliset erot, bans, concept of sin, elämäntapa, erehtymättömyys, forbidden things, Helsingin Sanomat, hengellinen väkivalta

Wanted: Paavali rauhanyhdistykselle!


Lestadiolaisuudessa pitäisi tapahtua sama suuri käänne, minkä Paavali teki aikanaan kristinuskolle. On tehty suuri erehdys, kun nyky-lestadiolaisuudesta on tehty ”etnistä” kasvatuskristillisyyttä.

Paavali irrotti kristinuskon sen juutalaisesta perinteestä ja avasi uskon universaaliksi koko maailmalle. Lue koko artikkeli…

6 kommenttia

Kategoria(t): alakulttuuri, alueelliset erot, armo, ateismi, elämäntapa, etniset vanhoillislestadiolaiset, evankeliumi, hengellisyys, identiteetti, identity, kasvatus, kiellot, kirkko, lakihengellisyys, normit, norms, omatunto, Paavali, Raamattu, uskon perusteet, uskontokritiikki, vastuullisuus, yhteisö

Homot ahdingossa lestadiolaisuudessa


 

YLE/TV1 lähettää 3.4. Kati Juuruksen toteuttaman dokumentin Kyllä homotkin siivoaa, jossa homoseksuaalit nuoret kertovat, miten vaikeaa kasvaminen homoksi on nyky-Suomessa.

Yksi dokumentin haastateltavista on Limingassa lestadiolaisuuden piirissä kasvanut Markus, joka kertoo Lue koko artikkeli…

3 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, ahdistus, alueelliset erot, arkkipiispa, arvot, eettisyys, eristäminen, eroaminen uskosta, erottaminen yhteisöstä, evankelis-luterilainen kirkko, forbidden things, fundamentalismi, hengellinen väkivalta, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, johtajat, kannanotot, Kirkko ja kaupunki, leimaaminen, mielenterveys, normit, nuoret, painostaminen, pelko, pelot, perhe, Raamatun tulkinta, seksuaalivähemmistöt, SRK ry., syrjintä, syyllistäminen, tasa-arvo, totteleminen, tuomitseminen, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, väkivalta

Testaa mihin uskot, mittaa uskonnon tuntemuksesi!


Pew Forum on Religion & Public Life -tutkimuslaitos on tehnyt selvityksen, miten hyvin eri katsomuksia kannattavat amerikkalaiset ihmiset ovat perillä uskonnoista.

Kyselyssä 3 500 vastaajasta vain kahdeksan henkilöä osasi vastata täysin oikein jokaiseen 32 kysymykseen. Lue koko artikkeli…

1 kommentti

Kategoria(t): alueelliset erot, arvot, ateismi, elämäntapa, ennuste, epäily, forbidden things, hengellisyys, Jumala, kristinoppi, Raamattu, seurakuntaoppi, suvaitsevaisuus, tieto, tutkimus, vapaus, yhteisö

Meitä on moneksi, sano vanhoillislestadiolainen


”Minua joskus vaivaa, että ihmiset katsovat herätysliikkeisiin kuuluvia liian helposti aseenteellisten lasien kautta eivätkä näe liikkeiden monimuotoisuutta tai ajattelun moninaisuutta. 

Joskus vaivaa sekin, miten liikkeiden sisällä maailma maalataan mustavalkoiseksi.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen harmitteli nimityksensä aikaan Kalevan haastattelussa yksiulotteista kuvaa, joka usein hallitsee ihmisten käsityksiä herätysliikkeistä ja erityisesti vanhoillis-lestadiolaisuudesta.

Hänen kritiikkinsä suuntautui sekä  ulkopuolisten että vanhoillislestadiolai-suuden sisäisiin ennakkoluuloihin.

Minua joskus vaivaa, että ihmiset katsovat herätysliikkeisiin kuuluvia liian helposti aseenteellisten lasien kautta eivätkä nä liikkeiden monimuotoisuutta tai ajattelun moninaisuutta. Joskus vaivaa sekin, miten liikkeiden sisällä maailma maalataan mustavalkoiseksi, Pentikäinen totesi.  (Kaleva 28.2.2010.)

Pentikäinen puhui täyttä asiaa. Hieman löysä puhe  ajattelun moninaisuudesta saattaa tietysti herättää kysymyksen, tarkoittaako hän lestadiolaisten ihmisten perosoonallisuuksien tai maallisiin kysymyksiin liittyvien asenteiden moninaisuutta vai hengellisten katsomusten moninaisuutta. Toinen on OK, toinen moninaisuus taas voi johtaa painostamiseen ja ulossulkemiseen yhteisöstä. (Tässä yhteydessä on sivuutettava ongelma, joka syntyy ratkaistaessa, mitkä asiat lopulta kuuluvat hengellisten kysymysten piiriin joiden suhteen edellytetään kategorisesti yhtenäistä puheenpartta.)

Uskonkysymysten osalta virallinen SRK:n julistus korostaa tunnetusti ehdotonta yksimielisyyttä, yhtenäisyyttä ja kollektiivisuutta, jossa uskonasioiden yksilöllisille käsityksille ei ole tilaa.  Juuri tähän Pentikäinen viittasi sanoessaan, että liikkeen sisällä häntä vaivaa mustavalkoinen asennoituminen ulkopuolisen maailmaan. Pahuuden projisoiminen ”niihin muihin”, oman liikkeen ulkopuolelle, ja usko oman yhteisön erehtymättömyyteen on tietenkin kristinuskon historiankin valossa kestämätön asenne. 

Virallinen totuus ja elävä elämä ovat kuitenkin tässäkin yhteydessä aika kaukana toisistaan. Nimimerkki Hyrsyläinen on analysoinut nykypäivän vanhoillislestadiolaisuuden monimuotoisuutta lähtökohtanaan liikkeen sisäisen puhetavan käsitteet ytimessä (oikeauskoinen, sitoutunut SRK:n normeihin) ja laiteilla (uskomuksiltaan hieman epämääräinen, ehkä myös aito epäilijä).

Hyrsyläinen huomauttaa kuitenkin, että em. jako on lähtökohtaisesti erikoislaatuinen silmänkääntötemppu, koska rakennelmasta puuttuu kokonaan toinen laita, eli ”lakihengelliset” uskovaiset.

Hyrsyläinen viittaa puolivakavassa analyysissaan myös siihen, että liikkeen liepeillä liikkuu vl-taustaisia ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan ota todesta liikkeen uskomuksia, mutta pitävät sen elämäntavan monia piirteitä kotoisina, kun heidät on siihen kasvatettu.  Suomessa on kymmeniä tuhansia tällaisia etnisiä vanhoillislestadiolaisia.

Seikka, joka harvemmin julkisuudessa tiedostetaan, mutta joka todella näkyy ja vaikuttaa käytännössä esimerkiksi suviseuroissa, on lasten ja nuorten huomattavan suuri määrä. Liikkeen piirissä on arvioitu elävän parhaillaan yli   50 000 alaikäistä suomalaista.

Tilanne on täysin ainutlaatuinen verrattuna muihin hengellisiin yhteisöihin. Joukko on huomattavan suuri myös verrattuna rauhanyhdistysten nykyiseen jäsenmäärään (arviolta 34 000).

Jää nähtäväksi, miten tämä joukko aikuistuessaan muuttaa vanhoillislestadiolaista liikettä ja paikallisten rauhanyhdistysten toimintatapoja.

*    *     *

Nykylestadiolaisuuden typologia by Hyrsyläinen

Päivämiehen perusteella ytimen lestadiolaisella on iso perhe, tiheät seurakäynnit, hän osallistuu mahdollisuuksien mukaan SRK:n leireille tai opistojen kursseille, ajattelee näin ja näin ja haluaa tätä ja ei halua tuota.

Miten tavallisia nykylestadiolaisia ovat esim. seuraavat tyypit:

1) nuori, joka elämäntavoissaan noudattaa ”seurakunnan neuvoja” vähän jos lainkaan, mutta käy usein ry:llä ja jonka kaverit ovat kaikki vl:ia

2) lestadiolainen tai vl-perhe, jossa on muutama lapsi, käy seuroissa harvakseltaan, ei välttämättä ole minkään ry:n jäsen, ei osallistu keittiövuoro- myyjäis- yms. toimintaan

3) nuori, aikuinen tai vanhus, joka noudattaa vl-elämäntapoja, käy usein seuroissa jne, mutta näkee virallisessa opetuksessa ongelmia ja on esim. historian suhteen eri linjoilla johdon kanssa

4) nuori, joka noudattaa vl-elämäntapoja, käy seuroissa mutta ei oikein usko mitä siellä opetetaan, hyvä jos uskoo Jumalan olemassaoloon

5) nuori/aikuinen joka noudattaa ja pitää oikeina osaa ”neuvoista”, mutta pitää toisia joutavina eikä noudata niitä (valikoivasti kuuliainen)

6) lestadiolainen, joka ei periaatteessa ole radikaalisti eri mieltä muissa kohden kuin eksklusiivisen seurakuntaopin suhteen

7) lestadiolainen joka hyväksyy ehkäisyn terveydellisistä syistä mukaan lukien mielenterveyden mukaan lukien masennuksen ja raskaan väsymyksen

8 ) lestadiolainen joka hyväksyy ehkäisyn lasten takia eli turvatakseen kullekin lapselle parhaaksi katsomansa ajan ”nuorimmaisena oloa”

9) lestadiolainen jolle ehkäisy ei ole lainkaan hengellinen kysymys

10) monenlaiset muut tyypit ja tapaukset.

Lisäksi kaikki ne, jotka ovat ”kieltäneet uskonsa”,  mutta ovat monin eri tavoin kytköksissä herätysliikkeeseen ja kenties uskovat itsensä omalla tavallaan pahoina pyhiksi. Lisäksi otettava edellisten tyyppien eroavaisuudet verrattaessa muihin lestadiolaissuuntauksiin, herätysliikkeisiin, luterilaisiin, kristittyihin jne.

Näiden jälkeen kysymys: ketä sinne ytimeen vielä jää?

PS. Jako ytimiin ja laiteisiin on sikäli mielenkiintoinen silmänkääntötemppu, että siitä puuttuu kokonaan ns. oikea laita! Ovatko lakihenkisyyttä lähentelevät kireimmät konservatiivit ”ytimen ytimessä” vai ”laiteilla”?

*    *    *

Ajattelemisen aihetta antoi Hyrsyläinen. Julkaistu Mopin palstalla 5.4.2009.

Lisää aiheen vierestä:

Etniset vanhoillislestadiolaiset

Aleksanteri: Ihan mukava kesäjuhlafiilis

Elina Järvinen: Homoseksuaali ja vanhoillislestadiolainen (Suomen Kuvalehti 50/2007)

Pidän kirkoista – konserttipaikkoina

Keskustelun vaikeudesta – Teepeen avaus Mopin palstalla

Mikael Pentikäisen tilanneanalyysi

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen: “Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa”

x-vl: Kirjeeni SRK:lle -07.

Hanna-Leena Nissilä: vanhoillislestadiolainen feministi

M.K.:  UUDET kymmenen käskyä

Speedy: Olinko hölmö

Viiden veljen sisko: Ihmistä ei saa kutistaa

Vanh.lest. ateisti: Vanhoillislestadiolainen ateisti:  Jumalan terve!

Vanhemmilleni olen kuin kuollut – vanhoillislestadiolainen homo

Vanhoillislestadiolaisuus, amishit, hutteriitit ja mennoniitit

Simo Alastalo: Liki puolet juutalaisista maallistuneita Israelissa. Kotimaa 13.9.2010.

1 kommentti

Kategoria(t): 2000-luku, alakulttuuri, alueelliset erot, arvot, ateismi, elämäntapa, etniset vanhoillislestadiolaiset, hajaannukset, identiteetti, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kasvatus, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, lakihengellisyys, leimaaminen, Mopin palsta, nettikeskustelu, normit, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, perhe, rauhanyhdistys, retoriikka, SRK ry., sukupuolijärjestelmä, suurperhe, suvaitsevaisuus, synnit, tuomitseminen, vapaus, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys

Juhani Alaranta ja ontto kumina kuuliaisuudesta


”Kannatan naispappeutta…. Mä lähtökohtaisesti haluan uskoa muutokseen, mutta muutokset ovat lestadiolaisuudessa hitaita. Lestadiolaisuutta leimaa muutoksen ja uudistuksen pelko. Minun ajattelu on samankaltaista kuin oman ikäpolveni, mutta kyllä minä toistaiseksi olen saanut vapauden ajatella tällä tavoin. Olen myös saanut tukea, sillä ikäisteni seurassa tämmöinen ajattelu on aivan luonnollista.”

(Hanna-Leena Nissilä A-Studiossa.)

mahdotonpylvaikkoHuoli yhtenäisyydestä

Jotkut SRK:ssa ovat  huolestuneet kuuliaisuudesta ja opin ymmärryksen yhtenäisyydestä. Huoli on näkynyt Päivämiehen ja Siionin Lähetyslehden kirjoituksissa, joissa toistuu toistumistaan sana kuuliaisuus. Juhani Alaranta on jäänyt mieleen taannoisen SLL:n kirjoituksensa vaativana sävynä.  

”Raja näkyy kilvoituksessa”

”Jumalan valtakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen, uskovaisen ihmisen sydämestä toisen uskovaisen ihmisen sydämeen.

Jumalan valtakunnan rajat tulevat esille uskovaisten jokapäiväisessä kilvoituksessa. Elämän tie on kaita. Vaaroja on sekä oikealla että vasemmalla puolella. Oikealla on omanvanhurskauden ja tämän maailman jumalisuuden vaarat, vasemmalla maailmallisuuden ja lihan vapauden vaarat.

Oripään suviseurojen yhteydessä julkaistiin eri lehdissä haastatteluja joista syntyi käsitys, ettei meidän kilvoituksessamme olisi mitään yhteisesti hyväksi nähtyjä rajoja, vaan että jokainen uskovainen itse päättäisi ja valitsisi oman elämänsä rajat.

Vuoden 2005 suviseuroissa Perhossa SRK:n vuosikokous otti kantaa moniin asioihin otsikolla ”Oikea ja väärä”. Esillä olivat Raamatun arvovalta, uskonvanhurskaus, eutanasia eli armokuolema, abortti, homoseksuaalisuus, raittius ym.

Tällaisissakin asioissa on raja Jumalan valtakunnan ja maailman välillä. Jumala on ilmoittanut sanassaan sen, mikä on syntiä, mikä on väärää ja mikä on oikein Jumalan edessä. Tälläkin ajalla Pyhä Henki kirkastaa nämä asiat yksityiselle uskovaiselle ja koko Jumalan seurakunnalle.

Eräs raja-asia on suhtautuminen elämän syntymiseen. Me uskovaiset uskomme, että elämä on Jumalan lahjaa ja ettei Jumala ole antanut ihmiselle valtuuksia rajoittaa Jumalan luomistyötä. Tämä ei ole helppo asia. Järjen on monesti vaikea tyytyä taivaan Isän tahtoon; usko voi olla koetuksella. Uskovaiset ovat maailman merkitsemiä suurten perheidensä vuoksi. Joskus järki voi voittaa uskon. Vahinkojakin tapahtuu. Jumala on kuitenkin yhä virassaan. Hän on elämän ja kuoleman Herra.

Myös raittius on eräs rajapyykki. Me uskovaiset emme voi hyväksyä minkäänlaista alkoholin käyttöä. Jumalan Sana opettaa näin elämään.

Uskonelämässä ei kannata kokeilla, mihin asti kestää mennä maailman tapojen suuntaan, ennen kuin usko menee. Ihminen voi mieltyä syntiin. Emme tiedä, antaako Jumala parannuksen ja palaamisen armon. ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri.” (1. Sam. 15:22.) Jumalan armo opettaa Jumalan mielen mukaiseen elämään.impossible thing 1

Uskovaisen elämä ei ole kieltoja ja käskyjä, vaan ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”.

Juhani Alaranta”

Voi olla avoimesti myös eri mieltä

Alarannalla oli ehkä mielessään Terttu H:n, Vuokko I:n, Riikka Maria S:n, Hanna-Leena Nissilän ja Juuso ja Maria-Riitta K:n kaltaiset  julkiset lausunnot mediassa. Hänellä oli varmasti kohteenaan myös laajaksi paisunut keskustelu netissä.

”Kyllä, ihminen voi olla uskomassa ja ehkäistä. Ehkäisy ei ole opillinen kysymys, vaan jokaisen perheen henkilökohtaisen keskustelun asia.” (Oululainen Riikka-Maria S. Kotimaassa 2.7.2009.)

”Helsingistä suviseuroihin saapuneet Maria-Riitta ja Juuso K. kertovat liikkeen ilmapiirin muuttuneen merkittävästi 1980-luvulta.

– Ennen suhtauduttiin paljon mustavalkoisemmin siihen, mikä on syntiä. Kun olin lapsi, ei voinut harrastaa urheilua. Omille lapsilleni aion antaa siihen mahdollisuuden. ja nyt voin kasvattaa partaa ja pitää melko pitkiä hiuksia. Tosin joskus minua kohtaan luodaan sen vuoksi murhaavia katseita, Juuso nauraa.

He muistuttavat myös siitä, että vanhoillislestadiolaiset eivät ole yhtä kuin se, mitä SRK eli heidän keskusjärjestönsä edustajat sanovat.
– Minä koen, että tässä liikkeessä voi olla avoimesti myös eri mieltä siitä, mitä organisaatio sanoo.”
(Turun Sanomat 28.6.2009)

”Kyllä nainen voi olla pappi.”

Toimittaja: ”Onko lestadiolaisen helppo kyseenalaistaa näitä sukupuolirooleja?”
Nissilä: ”Ei. Ei ole. Ei varmasti ole. kyllä se on näin. Jollakin tavalla ne sukupuoliroolit ovat siinä arjessa läsnä. Monet ei halua niitä kyseenalaistaa. Mä lähtökohtaisesti haluan uskoa muutokseen, mutta muutokset ovat lestadiolaisuudessa hitaita. Lestadiolaisuutta leimaa muutoksen ja uudistumisen pelko.”

Toimittaja: ”Kannatat naispappeutta. Onko näistä asioista helppo keskustella lestadiolaisuudessa julkisesti?”

Nissilä: ”Minun ajattelu on varmaankin samankaltaista ajattelua kuin oman ikäpolveni, mutta kyllä minä toistaiseksi olen saanut vapauden ajatella tällä tavalla. Olen myös saanut tukea, sillä tuttavapiirissäni ikäisteni seurassa tämmöinen ajattelu on aivan luonnollista.”
(Hanna-Leena Nissilä A-Studiossa 8.7.2009)

Nimimerkki Aino: ”Seppo Lohen alustus tuntuu minunkin mielestäni mustavalkoiselta ja suppealta näkemyksiltään ja kovalta ihmistä kohtaan, mikä on minusta niin ahdistavan surullista. Jotenkin tuntuu, että tässä on tolkku mennyt koko touhusta. Miten ihmeessä yksi asia nostetaan näin tärkeäksi? Missä on kaikki suhteellisuuden taju verrattuna Raamatun ydinsanomaan?

Jos lasten lukumäärän maksimointi todella olisi pelastumisemme kannalta näin olennainen asia, Jumala varmasti olisi sen sanassaan täsmällisesti ilmoittanut. Vaikka tehnyt siitä lain!”  (Mopin palsta 10.7.2009.)

Keskustelu Samuelin Torvi-  ja  Topi Linjaman blogeissa.

Yksimielisyyttä Alarannan vaatimasta kuuliaisuudesta seurakunnan neuvoille  ei ole olemassa. Se ei ole nyt paha asia, jos osaamme yhdessä mennä eteenpäin keskustelleen ja Raamattua tutkien. Nyt mennään todella perusteisiin ja kysytään, mistä uskomisessa on kysymys. Mille on oltava kuuliainen.

Alarannan kirjoituksen loppusanat ”uskovaisen elämä ei ole kieltoja ja käskyjä, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” jää kumisemaan murheellisen onttona. Sillä ei ole aitoa yhteyttä siihen mitä hän edellä kirjoitti.

*          *          *

Lue myös:

Oikea ja väärä – SRK:n johtokunnan kannanotto 2006

Armoneuvot päälaellaan

Kysymys kuuliaisuudesta ja omastatunnosta (Juho Kalliokoski 2009)

Mitä jää puuttumaan, jos sitoo omantunnon vain Jumalan sanaan? (Juho Kalliokoski 2009)

Tarvitsemme-ko glasnostia? (Virpi Hyvärinen 2009)

Vastuu omastatunnosta puuttuu  (Virpi H. 2009)

Kulttuurikielloilla ei ole raamatullisia perusteita (Lassi Hyvärinen 2009)

Hoitokokoukset pitää selvittää (Vuokko Ilola 2008)

Kipupisteet kohdattava avoimesti (Mauri Kinnunen 2006)

2 kommenttia

Kategoria(t): alueelliset erot, bans, erehtymättömyys, hengellinen väkivalta, homoseksuaalisuus, ihmisoikeudet, kaksoisviestintä, kannanotot, keskustelu, kiellot, kilvoittelu, Kotimaa, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, lakihengellisyys, lapset, lisääntyminen, miehen asema, Mopin palsta, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, normit, norms, nuoret, omatunto, painostaminen, pelko, pelot, perhe, Raamatun tulkinta, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, seksuaalivähemmistöt, seurakunta, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, suvaitsevaisuus, synnit, syntilista, totteleminen, uskon perusteet, vallankäyttö, yhtenäisyys

Pohjoisen lapsen raskas koulutie


itku-2Miten voi olla mahdollista, että vl-liike vetää maan eri osissa täysin eri linjaa monissa asioissa. Etelän suurissa kaupungeissa linjat ovat ihan toiset kuin täällä pohjoisessa, erityisesti maaseudun pikkupaikkakunnalla. Otetaan esimerkiksi vaikkapa se, miten lapset osallistuvat koulujen järjestämiin teatteri- ja elokuvaesityksiin. Etelässä valtaosa vl-perheiden lapsista osallistuu näihin normaalisti muun luokan mukana. Oikeastaan ainoa, josta lapset jättäytyvät pois, on tanssinopetus. Tässäkin on sitten lipsuttu lukiolaisten vanhojen tanssien kohdalla. Mutta mitä kauemmas tullaan maaseudulle, sitä tiukempaa rajaa vedetään. Niin tässä kuin muissakin asioissa.writing-4

Pohjoisen lapsilla on ankarampi ja raskaampi kouluaika, kaiken kaikkiaan! Olen paljon ajatellut sitä että olisiko meidän lasten ollut sittenkin parempi kasvaa etelässä.

Täällä pohjoisessa kuitenkin Oulun seutu poikkeaa muusta, ”syvästä maaseudusta”, sillä mitä lähemmäksi Oulua mennään sitä vapaampi on käsitys esimerkiksi videoissa tai nukketeatterissa.  Mikä on ihan oikein, se ei ole mikään pelastumiskysymys, onko kotona videolaite vai ei. Eikä tavallinen satu joka esitetään nukketatterina, kertakaikkiaan voi olla syntiä. Miksi se olisi? Mutta täällä ”korvessa” suhtautuminen piirrettyihin ja nukketeatteriin on äärimmäisen kielteistä. Samaten klassisen musiikin konserteissa käymiseen. ”Ei sovi uskovaiselle.”

Ja koulutelevisio sitten. Naapuri-ry:llä uskotaan yleisesti että lasten täytyy kieltäytyä tv-ohjelmien katselemisesta ja pyytää opettajalta ”muita tehtäviä” siksi ajaksi. Kuitenkin tämä kielto kumottiin jo yli 20 vuotta sitten!

Entä lapsiasia. Etelässä ehkäisyn käyttö kun äidin vointi sitä vaatii oli yleisesti hyväksyttyä. Täällä se on täysin kiellettyä. Täällä pitäydytään edelleen jyrkässä ”ehkäisy on synti kaikissa muodoissaan” -kannassa.

Ihan kun Suomessa olisikin kaksi eri vl liikettä? Tuntuu että kun paikkakuntaa vaihtaa, niin mikään muu ei ole enää sallittua kun istua seurapenkissä ”harmaahiirenä” ja vailla kulttuurin ja aikansa seuraamista. Täällä tuntuu sekin että kaikki kanssakäyminen muitten kuin uskovaisten kesken on ”paheksuttavaa”. Etelässä pidettiin, että on OK kun nainen on pienesti-siististi meikannut, eikä hiusten sävyttelyä paheksuttu. Ja sopii olla myös ei vl ystäviä. Onko tämä nyt sitten sitä hoitokokousten pelkoa 30 vuodenkin jälkeen, jotenkin varmuuden vuoksi?

Ristiriita vl-liikeen sisällä kasvaa jatkuvasti. Toiset ovat sitä mieltä että me elämme oman aikamme ihmisinä tässä ajassa eikä normaaleita nyky-yhteiskunnan asioita voi Raamatun pohjalta syntinä pitää. Uusienkin ilmiöiden kanssa on opittava elämään, ja lapsemme valmistautuvat elämään 2000-luvun todellisessa maailmassa, eivät jossain 1970-luvulla.

Toiset taas vetävät linjaa että parempi on eristäytyä niin pitkälle kun mahdollista ja elää jatkuvassa kieltäymyksessä. Sellaisissakin asioissa joiden synnillisyydestä ei Raamatussa puhuta mitään.  Ei kai kukaan uskovainen voi väittää, että oululainen videoita katsova perhe pääsee taivaaseen, mutta koillismaalainen videoperhe joutuu kadotukseen.

Mistä siis on oikeastaan kyse kun eri puolilla maata olevat uskovaiset vetävät eri linjaa?

Lue lisää:

Teatteriesitys koulussa

Lestadiolaiseet keskustelevat nyt kiivaasti oikeista elämäntavoista

Synti vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan

Syntilista

Hakomaja: Mikä on syntiä?

Uskottomien uskottomana lapsena

Tutkimus lasten suojelusta uskonnollisissa yhteisöissä käynnistymässä

Mitä jälkiä vanhempien ankara usko jättää lapsiin? Helena Itkosen vieraina Katriina Järvinen, Soili Juntumaa ja Teuvo Moisa TV2:n ohjelmassa Inhimillinen tekijä:

http://areena.yle.fi/video/810074

(Katsottavissa 26.2.2011 klo 21.00 saakka.)

vanhojentanssit1

4 kommenttia

Kategoria(t): alakulttuuri, alueelliset erot, ehkäisykielto, elämäntapa, hoitokokoukset, kaksinaismoralismi, kasvatus, kiellot, konsertit, koulu, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, lakihengellisyys, lapset, lapsuus, meikkaaminen, musiikki, naisen asema, normit, nukketeatteri, nuoret, perhe, piirretyt, suvaitsevaisuus, synnit, syntilista, syyllistäminen, taide, tasa-arvo, teatteri, televisio, televisiokielto, tuomitseminen, videot, yhtenäisyys, ystävyys