Aihearkisto: huumori

Kuriton Poika


– Moottoripyöräily lisää iloa ihmisen elämään ja antaa puitteet Jumalan läsnäolon kokemuksille, sanoo Suomen Kuvalehden pitkäaikainen toimittaja Risto Lindstedt (60) Sana-lehden haastattelussa. – Ajamisen ilo kuulostaa kuin taivaan esimaulta.

Uuden kauden taas alkaessa on hyvä ottaa selvää, miten motoristin sitten taivaassa käy …

Motoristi kuoli ja löysi itsensä  taivaan portilta itse Pyhän Pietarin puhuttelusta.

– Täällä on sitten pitkä tukka, nahkarotsi ja prätkät kiellettyjä, totesi Pietari.

Ja niin motoristi lähti vaeltamaan taivaan teitä,  lyhyttukkaisena ja välja valkea kaapu yllään. Mutta äkkiä… hän oli kuulevinaan tuttua moottoripyörän ääntä!  Ja aivan totta,  samassa hänen ohitseen pyyhälsi pyörän selässä pitkätukkainen motoristi nahkatakissa.

Kun Pietari sattui näköpiiriin, motoristi kertoi tapauksen ja kysyi, että ”mitäs se nyt sitten oli”?

– Se oli pomon poika, sille ei kukaan voi mitään, sanoi Pietari.

*    *    *

Jutun kertoi rovasti  Lasse Vahtola Johannes Alarannan blogissa.

Aiheeseen liittyvää:

The only way to get into heaven / Ainoa tie taivaaseen…

Janne Villa: Moottoripyörän päällä ihmettelee hyvin. Risto Lindstedtin haastattelu 13.11.2008.

Siirakki: Suurempi tarkoitus: iankaikkinen elämä

Tuomas:  En halua taivaaseen

NormallyGirl: Vainko me vanhoillislestadiolaiset pelastumme?

Tuomas: En jaksa uskoa Jumalaan

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): huumori, iankaikkinen elämä, pelastus, piirretyt, taivas

Testaa: Kuka Jeesuksen lähipiiristä olet?


Tunne itsesi : -)

Testaa, ketä Jeesuksen läheistä sinä muistutat eniten.

Ketä Jeesuksen lähipiirin kuuluvaa henkilöä muistutat? Oletko Luukas vai Nikodeemus? Onko sinussa enemmän Magdalan Mariaa kuin Pietaria?

Uusi testi kirkon nettisivulla paljastaa salatuimpiakin ominaisuuksiasi! Kun olet vastannut kysymyksiin, saat tietää, kenen Jeesuksen lähiverkoston pyhän miehen tai naisen ominaisuudet ovat lähimpänä sinun persoonallisuuttasi.

Klikkaa testiin tästä!

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): huumori, kirkko, Raamattu, sananjulistajat, suvaitsevaisuus

Mun henkeäni salpaa


Harvemmin on ollut tapana keskustella puhujien tyylistä. Mitä joskus huulenheittoa lähipiirin kesken ohimennen. Mutta kun ollaan monenmoisten arkiaskareittan ja kiireen keskeltä seuroihin päästy, jaksaako ottaa evankeliumia vastaan, jos se tarjoillaan ”liian isoina annoksina”? Henki meinaa joskus salpautua maallisemmasta syystä kuin evankeliumin ilosta, tai ainakin istumalihakset on kovilla.seurat 2

Torvi-blogissa kirjoittaja kertoo, mitä kuulijan paikalla mielessä liikkuu, kun seurapuhe on jo läpeensä tuttua. Sen perussanoma on moneen kertaan kuultu ja perustelut, ne tietyt Raamatun kohdat, ovat tullet tutuiksi. Yllätyksiä ei ole tiedossa. Seuroissa käynnistä on tullut tapa.

Seurapuheet ja alustukset ovat jopa niin kaavamaisia ja ennustettavia, että niistä on julkaistu taitavia parodioita (esim. OHO! Siioni-blogissa ja Jemima Mopin palstalla). Onpa kehitetty myös Saarnageneraattori.

Pölökky-blogissa jutustelee uskovainen kanttori mukavasti. Tästäkin. En osaisi itse paremmin koota toivomuksia puhujalle.

”Älkää hyvät veljet stressatko puheen mitasta, paitsi silloin kun se venyy yli kolmen vartin! Sitä eivät minun persuukseni ja keskittymiskykyni tahdo oikein kestää.”, toteaa Pölökky.

Kaksi puhetta peräkkäin

”Olipa kerran seurat, arki-iltana ja seuroissa väsyneitä lapsiperheitä. Olipa seuroissa kaksi puhetta peräkkäin ja ensimmäinen puhe piiiitkä ja monotonisella ”yhden säveltason” puhetavalla pidetty. Puhujalla oli hyvä hengitystekniikka, ääntä ja puhetta riitti yhdellä hengityksellä monen lauseen verran, kunnes piti vetää keuhkot täyteen ja antaa taas evankeliumin virrata. Asiassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, päin vastoin! Mukavia veljiä molemmat ja oikealla asialla!

Silti monen kuulijan vaikutelmaksi saarnasta jäi tämä:
—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—,—-
–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,
—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—
–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.
—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,–
–.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——
,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.—
—,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.
——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——
–.——,—-.—–,—–,—-. (huomaa pilkut ja pisteet!)

Itselläni pää oli hieman kipeä toisen puheen ajan, muisto ensimmäisestä puheesta. Niinpä sekin puhe meni hukkaan, vaikka puhuja rupatteli mukavasti tärkeistä asioista. Musikaalisuudella on varjopuolensa. Kuulokeskus on ääni-informaatiolle usein normaalia herkempi, ja niinpä jokin toistuva ääniefekti sopivalla sävyllä, korkeudella ja voimakkuudella saattaa viedä jopa toimintakyvyn. Niin sitten kävi, seurapuheen aikana.

”Tavallisella” kuulollakin varustetut olivat kuulemma tiukilla tuona iltana, päänsärkyä ei toki muille tullut.”

Palautetta puhujarievulle, hop hop

”En välttynyt ajatukselta, että opiskeluaikana läpi viedyt viestinnän kurssit toimisivat mainiosti myöskin kristillisyytemme puhujille. Saattaisihan se vähän vähentää puhujankin paineita, jos tietäisi miten viestinsä saa parhaiten perille.

Olisiko aivan hurja ajatus, että joku asiaan vihkiytynyt tai peräti ammattilainen voisi aivan luvan kanssa antaa puhujille palautetta äänen käytöstä, artikulaatiosta, intonaatiosta ja nyansseista, ehkäpä myös mikrofoniin puhumisesta (on aivan oma lajinsa).

Toivottavasti tämä kaino toive ei tunnu liikaa arvostelulta! On vain niin, että lapsiperhekeskeinen toiminta iloisenkirjavine hälyäänineen, monin paikoin suuret toimitilat, sekä vanhentuneet tai muuten heikkotasoiset äänentoistolaitteet asettavat puhujien ulosannille niin suuret vaatimukset, että koulutettukin puhuja voisi olla ajoittain helisemässä.”

Lyhyt puhe toimii

”Sitten arka aihe.

Nuoret puhujat, usein teologit, saavat välillä selän takana jopa vähän väheksyviä kommentteja ”niistä nuorien puhujien lyhyistä puheista.” Onko puheen mitta pituus? Uskallan olla sitä mieltä, että joskus aivan yhtä tärkeä ja yhtä oikea asia virtaa puhujan suusta ulos 15 minuutissa, joskus 45 minuutissa. Hyvä niin, miksi jatkaa väkisin toiset 15 minuuttia että saisi ”edes suviseuramittaisen” kasaan?

Jos näen lautasen tyhjenneen ja lapsen maha on täysi, en kai silti mätä hänelle suuhun toista lautasellista väkisin vain siksi, että naapurin isäntäkin syöttää kaksi lautasellista…

Olen itkenut hiljaa syvällä itsessäni itseni jälleen terveeksi sekä varttitunnin että kolmen vartin saarnan aikana. Älkää hyvät veljet stressatko puheen mitasta, paitsi silloin kun se venyy yli kolmen vartin! Sitä eivät minun persuukseni ja keskittymiskykyni tahdo oikein kestää.”

väsynyt mies 2Toinen näkökulma:  fraasit

Siitä on jo yli kymmenen vuotta kun lähdin liikkeestä.  Pari vuotta sitten kuuntelin suviseuraradiota, eka kerran aikoihin.

Järkytyin todella. Siellä oli täsmälleen ne samat vanhat fraasit, joita itse kuuntelin viikonlopusta toiseen puisella seurapenkillä ry:llä. Itse asiassa se oli henkilökohtaisesti minulle pääosin myönteistä aikaa, silloin kun vielä uskoin kaiken, mitä kuulin. Silloin oli helppo olla siellä meikäläisten keskellä. Kunnes heräsi kysymyksiä ja tuli kriisi omakohtaisen kristillisen vakaumuksen osalta ja seurusteluasiassa, mutta se on toinen juttu.

Mutta juuri se, että itselleni oli jäänyt niin positiivinen kuva itse saarnoista, sai minut varmaan sittemmin järkyttymään. Nimittäin, niiden fraasien ohella puhujilla ei nyt tuntunut olevan enää mitään asiaa niiden takana. Ja tuntui, että he olivat välillä suorastaan vaivautuneita, kun piti vain saada saarna-aika kulumaan. Fraaseja toistelemalla sitä pituutta voi kasvattaa, mistä taas Pölökky-blogisti kertoi kiusaantuneensa. Minä kiusaannuin puheesta joka oli vailla muuta sisältöä kuin fraasien toistelu.

Heräsi vaikutelma, että vl-uskon systeemi on pahasti kriisiytymässä. Jokin romahdus tai murtuma saattaa kohta tulla, sillä eihän kukaan jaksa kannatella tyhjää täynnä olevaa järjestelmää loputtomiin. Itse toivon ihmisten kuolemattomien sielujen vuoksi, että jokin uskonuudistus tai uusi herätys tulisi pian.

(”Puheet & teot”)

*     *     *

Lue myös:

Jemima: Kun sain rakkaat sisaret ja veljet tehtäväkseni… Mopin palsta 3.2.2011.

M. K. & P. T.: Haluammehan pysyä kuuliaisina kollektiiville.

Puheiden todellinen anti. Keskustelu Suomi24 -palstalla.

Saarnageneraattori. OHO! Siioni.

Torvi: Tapa: seuroissakäynti

Uskomme perusteista: omavanhurskauden vaarat. OHO! Siioni.

Uskovainen haluaa äänestää oikein. OHO! Siioni.

Vanhoillislestadiolaisen saarnakielen piirteitä (Topi Linjama)

Emmehän me halua meititellä? (Topi Linjama)

Ennustus: ajaudumme umpikujaan

Lasinen meri Nivalan seuroissa. Katkelma, Anna-Maija Ylimaula: Papintyttö.

Totinen Togosta: Pelkoon kätketty aarre herätysliikkeen periseinällä: OHO! Siioni

2 kommenttia

Kategoria(t): elämäntapa, hengellisyys, huumori, Jumalan sana, maallikkosaarnaajat, normit, puhujat, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, seurakunta, seurat, spiritualiteetti

Paljastava STOP-merkki


TRAFFIC WATCHKaikkihan tietävät, että uskovan ihmisen käyttäytyminen liikenteessä paljastaa heti hänen sielunsa tilan. Harva suomalainen sen sijaan tietää, että nimenomaan suhtautumisemme STOP-merkkiin paljastaa itsekunkin teologiasta ja katsomuksista olennaisimman. Tieto on tosin ollut saatavina jo vuosikausia netissä englanninkielisenä, mutta suomeksi sitä on ollut vaikeampi löytää.

Tässä eri lähteistä kerätty tietopaketti.

Postmodernisti dekonstruoi merkin (ts. ajaa sen kumoon autollaan) ja siten lopettaa pohjois-etelä -suuntaisen liikenteen tyrannian yli itä-länsi -suuntaisen liikenteen.

Marxilainen näkee STOP-merkin olevan luokkaristiriidan väline. Hän päättelee, että porvarit käyttävät pohjois-etelä -suuntaista katua ja pyrkivät STOP-merkillä estämään itä-länsi -suuntaisesti kulkevien työntekijöiden liikenteen ja kehityksen.

Vakavamielinen, hyvin koulutettu katolilainen uskoo, että ei voi ymmärtää STOP-merkkiä ilman sen tulkinnallista yhteisöä ja sen traditiota, Pyhää katolista kirkkoa. Huomattuaan, että tämä yhteisö ei suhtaudu merkkiin kovinkaan vakavasti, hän ei itsekään koe olevansa pakotettu suhtautumaan siihen turhan vakavasti ja niinpä hän ajaa pysähtymättä läpi risteyksen.

Maallistunut keskiverto-katolilainen (tai ortodoksi tai anglikaani tai metodisti tai presbyteeri, tai muu perinteisen kirkollisuuden edustaja) ei välitä lukea merkkiä, mutta pysähtyy kyllä, jos edessä ajava autokin pysähtyy.

Fundamentalisti ottaa tekstin yksioikoisen kirjaimellisesti ja pysähtyy STOP-merkin kohdalle odottaen, että merkki kertoisi, milloin voi jatkaa matkaa.

Körttiläinen pysähtyy kuuliaisesti STOP-merkin kohdalle. Haikeasti kaivaten hän ajattelee määränpäätä ja niitä, jotka ovat sen jo saavuttaneet, mutta itse hän ei uskalla lähteä liikkeelle, ettei tekisi matkaa omassa voimassaan.

Lestadiolainen katsoo ettei ole velvoitettu liittymään STOP-merkkiä noudattavien joukkoon kolmesta syystä: koska merkki ensinnäkin on uudenmallinen eikä vuodelta 1776; toiseksi hän ei voi olla varma, että se todella on saman suunnan lestadiolaisen pystyttämä; ja kolmanneksi merkki  ei ole hänen autonsa sisäpuolella. Hän jättää merkin huomiotta.

Tavallinen luterilainen nimikristitty ihailee STOP-merkin ylevää periaatetta. Realistina hän kuitenkin ymmärtää, että kyseessä on vain korkea ihanne, jota todellisuudessa on mahdoton noudattaa. Siksi hän tyytyy ainoastaan silloin tällöin hieman hidastamaan merkin kohdalla.

Adventisti, huomatessaan STOP-merkin, tietää kasvisruokavalion ansiosta ymmärtävänsä merkin noin kymmenen kertaa toisia autoilijoita paremmin. STOP-merkin perimmäinen tarkoitus on saada autoilijat pysähtymään ja lepäämään sapatin päivänä. Koska on sunnuntai, hän ymmärtää, että merkin noudattaminen olisi ihmiskäskyn ja pakanallisen juhlan kunnioittamista ja ajaa siksi läpi risteyksen varoen hidastamasta nopeuttaan.

Helluntailainen näkee STOP-merkin ja pysähtyy, koska on varma, että se on juuri hänelle tarkoitettu käsky, jota noudattamalla hän saa heti kokea ihmeellisen varmuuden pääsystään perille määränpäähänsä. Hän ei tahdo jatkaa matkaansa, ennen kuin on kokenut täyttymisen ihmeellisellä varmuudella, sillä edellisestä täyttymisen kokemuksesta on jo kahden korttelin matka eikä hän enää ole varma, onko hän oikealla tiellä saati pääseekö perille määränpäähänsä.

Lähde: OptasiaVesan, luterilaisen papin, blogi

(JiiPee)

Lue myös:

Rytkönen, Jussi: Ei pelastusta ilman oikeaa parannuksentekoa. Olavi Voittosen ja Aimo Hautamäen haastattelu. Kotimaa 9.1.2008.

Jätä kommentti

Kategoria(t): huumori, identiteetti, katolinen kirkko, normit, omatunto, opilliset kysymykset, seurakuntaoppi

En jaksa uskoa Jumalaan


jumala kuuro 1

En jaksa uskoa Jumalaan!

Luin iltarukouksen ja päätin, se saa olla viimeinen. Miksi? Rukouksen jälkeen aloin ajattelemaan kaikenlaisia kummallisuuksia, elikkä järki voitti uskon.

Näin minä ajattelin. Ei voi olla sellaista Jumalaa, joka voisi seurata 6000:n miljoonan elämää samanaikaisesti. Johan hänen korvansa olisivat yhtä puuroa yrittäessään saada selvää miljoonien ihmisten samanaikaisista huokauksista tuhansilla eri kielillä.

World languages 1

Itse asiassa ajatus tuli mieleeni viime suviseurakentällä, kun yritin kuunnella kaijuttimien pauhun loputtua tuhansien ihmisten yhtäaikaista keskustelua. Jokainenhan tietää, että se on yhtä puuroa, josta ei saa mitään selvää.

suviseurat 1

 Suviseurakenttä on pieni vertauskuva koko maailmaa vahtivasta Jumalasta, joka ehtii tarkkailla miljoonien ihmisten teot ja ajatuksetkin yhtäaikaa. Siinä ei riittäisi enää nerokkaimmankaan tietokoneen kapasiteetti taltioimaan muistiin maailman kaikkien ihmisten tekosia ja tekemättä jättämisiä.

jumala tietokone

Sinä joka rukoilet, ajattelet varmaan, että Jumala vahtii ja seuraa vain sinua.

Voisin jotenkin ymmärtää tämän vahtimisen, jos kysymyksessä olisi pieni joukko, mutta kun vahdittavia on tuhansia miljoonia. Jos nämä taivaalliset tilikirjat präntätään musteella, niin johan siinä on suuremmallekkin apujoukolle täysi työ ja itse asiassa mahdottomuus kirjata päivän tapahtumia talteen. Huvittavalta tuntuva ajatus, eikö vaan.

Raamatussa kyllä puhutaan kirjoista ja niiden avaamisesta, mutta johan viimeisen tuomionkin pitäisi kestää valovuosia, ennekuin jokaisen asiat on tutkivan tuomarin edessä käyty läpi. Ilm. kirjassa kyllä puhutaan tutkivasta tuomiosta, jonka käyminen kestää peräti tuhat vuotta.

Mutta jokohan taivaassa olisi siirrytty tietokoneaikaan, vaan luottaako Jumala omaan muistiinsa. Ilmeisesti ei luota, koskapa tarvitaan tuomion kirjoja. Kuitenkin näitä kirjoja joudutaan uudistamaan joka hetki, koskapa parannustakin aina välillä tehdään ja kaikki entiset rötökset pitää käydä kumilla suttaamassa pois.books 1

Saarnoista olen oppinut senverran, ettei uskovaisilla edes ole siellä taivaassa mitään tilikirjoja, koska heille ei lueta synniksi mitään niin kauan kun pysyvät uskovaisten kirjoissa, elikkä Jumalan lapsina Jumalan valtakunnassa.

Mutta voihan se olla niinkin, että meille ihmisille on jo syntymästä lähtien kätketty tuonne aivoihin semmoinen tietokone, joka välittää tekosemme ja ajatuksemme suoraan suureen taivaalliseen tietokoneeseen, jota seurataan siellä tiiviisti. Näin se kyllä tuntuukin helpommalta uskoa, kuin että ulkopuolinen tarkkailija taltioisi ja ehtisi seurata tuhansia miljoonia ihmisiä yhtä aikaa.

planets pien

Kun puhutaan taivaasta, luomme katseemme yläilmoihin. Missä siellä sellainen paikka on, tätä eivät saarnamiehet ole milloinkaan edes yrittäneet selittää.

Jos Jeesus nousi taivaaseen ja on menossa valmistamaan meille sijaa, niin minne asti hän oikein on matkalla ja millä nopeudella? Jos hän liitelee tuulen nopeudella, niin ei hän ole ehtinyt vielä pitkällekkään näinä kahtena tuhantena vuotena. Näin ollen saamme odotella häntä palaavaksi vielä tuhansia vuosia, jos taivaallinen asuinpaikka olisi vaikkapa orionin tähtikuviossa.

Vaikka näin ajattelen, silti käyn seuroissa, mutta eikö ole lupa joskus antaa vähän ajatusten lentää.

”Tuomas”, Suomi24 17.9.2009

Tuomas: En halua taivaaseen

Toisen epäilijän mietteitä:  Jumalan kuvaksi hän hänet loi

Dore Heaven PIEN

3 kommenttia

Kategoria(t): epäily, epäilykset, huumori, iankaikkinen elämä, Jumala, kadotus, pelastus, Raamatun tulkinta, rukoileminen, taivas, tuomiopäivä

Mitäs me retro-laestadiolaiset


Mopin palstan nimimerkin Pölyttynyt vinkistä  on herännyt arvelu, että seuraava vaihe vanhoillislestadiolaisuudessa voisi olla retrolaestadiolaisuus. Kirjoitusasua myöten! Nissan_Figaro Pien

Sillä tarkoitetaan vanhoja aikoja nostalgisoivaa, pelkkiä entisajan ulkonaisia muotoja ihailevaa ja niitä imitoivaa suuntausta.

Tällöin esimerkiksi keskustelu korvakorujen synnillisyydestä muuttuisi tarpeettomaksi. Kuten tunnettua, monilla paikkakunnilla entisaikoina uskovaiset käyttivät korvakoruja. Perinteellisesti sulhanen usein lahjoitti korvakorut kihlatulleen.

Riippuukin paljon siitä mihin ajankohtaan liikkeen perinteessä retroilu kohdistuu. Jos palataan 1930-50-luvulle, ajellaan kotiseuroihin hevoskyydillä ja käydään pyhisin kirkossa, riippumatta siitä onko pappi vl vai ei.  Miehillä saattoi olla parta. Monien sydäntä lähellä on kirkkokuoroharrastus. Maailmallisuutta varotaan eivätkä uskovaiset naiset halua ottaa permanenttia. Avioitunut nainen käyttä yleensä päähuivia seuroissa ja muissa julkisissa paikoissa liikkuessaan.

Jos taas retroillaan 1970-luvulle, aletaan uudelleen hakea elämyksiä ja jännitystä suurista hoitokokouksista ja niiden mittavista julkinen nöyryytys- ja myötähäpeä-esityksistä. Ne kokoukset muuten vertautuvat pitkälle nyky-tv:n häpäisyohjelmiin. ovat yksi yhteen. Myönnän että en ole niitä katsellut, mutta kuullut kerrottavan.

Silloin jumalanpalvelukseen osallistuminen riittää syyksi sille, että ihminen julistetaan teollaan uskonsa kieltäneeksi eli pakanaksi ja publikaaniksi. Television hankkimisesta, kirkkokuorosta ja parran pitämisestä tehdään julkisynti josta on tehtävä rippiä seurakunnan edessä hoitokokouksessa. Permanenttisynnistä sen sijaan ollaan luovuttu.

Voiko perinneliikkeelle lopulta ihan todella käydä näin? Onko vanhoillislestadiolaisuudesta sadan vuoden kuluttua jäljellä lähinnä vain hauska vl-kylä, elämyksellinen matkailukohde – ”autenttisia kokemuksia” tarjoava turistinähtävyys? Läpikapitalisoitu show?

Mikä pitää hengellisen liikkeen elävänä?

Kokonaan toinen vaihtoehto, ehkä vähemmän todennäköinen, olisi se että tapahtuisi ”retroilua” terveessä, syvemmin hengellisessä mielessä, eli mentäisiin takaisin ad fontes: kristinuskon lähteille, lestadiolaisuuden varhaisiin ideoihin. perehdyttäisiin Lutheriin ja Tunnustuskirjoihin.

Etsittäisiin sieltä valoa ja ymmärrystä purkaa nyky-lestadiolaisuudesta, se mikä siihen on tarpeettomasti keräytynyt.

*    *    *   

Retrolla (lat. takaperin, taaksepäin; takaisin, ohi; taka-, takaisin, takautuva, uudelleen, toistuva) tarkoitetaan vanhojen muotien harrastamista. Myös verbiä ”retroilla” käytetään.

Usein ”retroilussa” kyse on harrastajan omassa lapsuudessa, nuoruudessa tai muussa menneisyydessä vallinneiden muotien ja ilmiöiden kertaamisesta, siis tietynlaisesta nostalgiasta. Retroharrastukset kohdistuvat usein 1950–1980-lukuihin eli nykyisten keski-ikäisten ja keski-ikäistyvien ihmisten lapsuuden ja nuoruuden aikoihin. Toisaalta retroharrastuksia esiintyy myös nuorten keskuudessa ja tällöin nostalgia voi kohdistua henkilön omaa syntymää varhaisempiin aikoihin. Toisinaan retroharrastus muodostuu populaarikulttuuriseksi kultti-ilmiöksi. (Lähde: Wikipedia.)

(Kirjoitti nimimerkki Retro-Show.)

Lue myös:

Seurakuntaoppi

Totinen Togosta: Pelkoon kätketty aarre herätysliikkeen periseinällä: OHO! Siioni

1 kommentti

Kategoria(t): alakulttuuri, elämäntapa, historia, huumori, lähihistoria, Pölyttynyt

Jumalan kuvaksi hän hänet loi


1. Moos. 1:27.

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Minun on ollut lapsesta asti vaikea uskoa persoonalliseen luoja-jumalaan.  Siis, jos ”uskominen” tarkoittaa jonkin totena ja olemassa olevana pitämistä.

giovanni-di-paolo-1399-1482-isa-jumala-ja-kolme-enkelia-suurenn

Giovanni di Paolo (1399 – 1482): Isä Jumala ja kolme enkeliä. Serbian kansallismuseo (Serbia Narodni Muzej), Bukarest, Romania.

En saanut asiasta sen parempaa selkoa rippikoulussakaan. Ei siihen ole tullut selvyyttä myöskään seuroissa.
 
On tuntunut omituiselta ja suorastaan naiivilta, että jokin niin omavoimaiseksi ja omnipotentiksi, sanalla sanoen täydelliseksi kuvattu hahmo vaatii itseensä uskomista –  ja joka pahoittaa mielensä tai jopa vihastuu, jos hänen olemassaoloonsa ei uskota. Luonteen pienuutta suuruudessa?  
 
Jos Jumala on kaikkivoipa, miksi hänen täytyy alentua vaatimaan?

Ja miten isyys on mahdollista ilman äitiyttä?

Jos Jumala  loi ihmisen omaksi kuvakseen (vaikkapa sitten miljardien vuosien mittaisen evoluution kautta tai miten sen itse kukin itselleen selittääkin), onko Jumala itse siis nykyihmisen näköinen, eli homo sapiens -mallia?

Onko Jumala tahtova ja tunteva, biologinen ja fyysinen olento, joka pyrkii  johonkin?  Onko hänellä sukupuoli? Onko hänellä persoonallisuus ja luonne? Onko hänellä päämääriä, tavoitteleeko hän joitakin asioita?

Mooseksen kirjassa todetaan: omaksi kuvakseen – mieheksi ja naiseksi. Alun perin jumalia olikin siis ehkä vähintään kaksi, mies ja nais-jumalat. Tai luoja-jumala oli sekä mies että nainen yhdessä persoonassa? Jos myös naiset luetaan ihmisiksi, silloin myös nainen on jumalan kuva.

Minne se naispuolinen jumalahahmo, joka oli naisen luomisen mallina, on mahtanut historian kuluessa kadota?  Kirkoissa tai kuvataiteessa ei näy äiti-jumalaa, emmekä me rukoile: Äiti meidän, joka olet taivaassa. Emme puhu Taivaallisen Äidin tahdosta. Miksi emme?

Jumalasta sanotaan,  että hän on ”kaikkialla”,  eikä ole sidoksissa paikan ja ajan väistämättömiin luonnonlakeihin  kuten me ihmiset ja muut maailmankaikkeuden entiteetit. Onko Jumala siis jakaantunut vaikkapa tuhansiksi miljooniksi palasiksi pitkin maailmankaikkeutta?

Onko Jumala jonkinlainen biologinen eliö, yksi ainoa olento, samantyyppistä muuttuvaa ainetta,  kuten me olemme?  Kielellisesti ja kaikissa Jumalasta tehdyissä kuvissa hän on aina mies. Hän on vanha, usein valkopartainen ja harmaatukkainen mies, josta puhutaan isänä.

micheangeloMichelangelo ( 1475-1564): Ihmisen luominen, osa Sikstiiniläiskappelin freskoja Vatikaanissa.giusto-de-menabuoi-creation-of-a-man-and-a-woman1Giusto deMenabuoi ( 1320 – 1391): Miehen ja naisen luominen. Osa  freskoa Pyhän Antoniuksen kirkossa. Padova, Italia.

chart-ajpg

Adapted from The Cambridge Encyclopaedia of Human Evolution, Cambridge 1992, by George Weber

god-14

 
Adam_finger
Eero Koivisto Päivämies-lehdessä:

 

Päivämies-lehdessä vanhoillislestadiolainen maallikkopuhuja Eero Koivisto kirjoittaa kristillisestä ihmiskäsityksestä, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat tasavertaisia Jumalan edessä, Jumalan omaksi kuvakseen luotuina.  

”Kristillinen ihmiskäsitys perustuu uskoon, että olemme Jumalalle kaikki samanarvoisia. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jokainen ihmiseksi syntynyt on suuren savenvalajan ainutkertainen luomistyö, sellaisenaan arvokas ja ainutkertainen. ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.” (Ps. 139:13–14.)
Raamatussa kerrotaan rodultaan, kansallisuudeltaan ja kulttuuriltaan erilaisista ihmisistä. Siellä kerrotaan naisista ja miehistä, vapaista ja orjista, myös pakolaisista. He todistavat meille elävästä uskosta.
Kristuksen lunastustyö koskee kaikkia ihmisiä. Jumalan lapsinakin olemme keskenämme tasa-arvoisia. Paavali kirjoitti: ’Ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa.’ (Kol. 3:11.)”

Lue lisää:

Niskanen, Markku:  Neandertali, Cro-magnon, Eurooppalaisten biologiset juuret. Kaltio, lokakuu 2003.

Concepts of God. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Eronen, Jussi: Kehitystä kuivuvassa maailmassa – ihmisen evoluution ympäristökontekstista. Tieteessä tapahtuu 2/2009.

Jumala – Wikipedia 

Pietarinen, Juhani: Ilon filosofia: Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä. 2001.

jumala-wahstrom

  Wahström, Erik: Jumala. Schildts, 2006.
 
 
  Tuomas: En halua taivaaseen 
 
   Jumalako se naisen nujertaa? (Merja Saarnio)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

4 kommenttia

Kategoria(t): ateismi, epäily, evoluutio, huumori, ihmisarvo, joke, Jumala, kristinoppi, luomiskertomus, naisen asema, naiseus, opilliset kysymykset, Päivämies, Raamattu, Raamatun tulkinta, taide, uskon perusteet