Aihearkisto: Ihmisoikeusliitto

Lestadiolaisnaiset turvautuvat salaa ehkäisyyn


Osa nuorista lestadiolaisista käyttää salaa ehkäisyä, kertoi Väli-Suomen median Sunnuntaisuomalainen 13.11.2011.

– Mielestäni kenenkään ei ole pakko synnyttää enempää lapsia kuin haluaa tai pystyy, toteaa lehdessä haastateltu kolmikymppinen vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluva nainen.

Nykypolven koulutetut naiset haluavat itse säädellä  perheen kokoa. Herätysliikkeen miesjohto ja seurapuhujat ovat määritelleet ehkäisyn synniksi. Nainen saattaa joutua salaamaan ehkäisyn jopa puolisoltaan.

Toisaalta on myös lestadiolaismiehiä, jotka pitävät ehkäisyä hyväksyttävänä  Lue koko artikkeli…

Mainokset

21 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, avioliitto, äitiys, ban of birth control, bans, ehkäisykielto, epäily, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, ihmisarvo, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, isyys, johtajat, johtokunta, kannanotot, kiellot, kirkko, lapset, leimaaminen, lisääntyminen, luterilaisuus, maallikkosaarnaajat, manipulointi, miehen asema, mielenterveys, naisen asema, normit, norms, nuoret, opilliset kysymykset, painostaminen, perhe, puhujat, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, Puhujienkokous, Raamatun tulkinta, raskaudenpelko, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sielunhoito, SRK ry., suurperhe, synnit, syyllistäminen, ulossulkeminen, uskon perusteet, vallankäyttö, yhteisö

Mitä tapahtuu Iloisen talon kellareissa? Uutuuskirja ihmisoikeuskeskustelun sokeasta pisteestä


Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros on nostanut esiin uskonnollisten liikkeiden ja etnisten ryhmien ihmisoikeusloukkaukset Suomessa. Tämä on uusi näkökulma suomalaisessa ihmisoikeuskeskustelussa.

Hän on toimittanut yhdessä Susan Villan kanssa artikkelikokoelman Iloisen talon kellarissa, jossa tarkastellaan mm. vanhoillislestadiolaisuudessa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia. Teoksen kirjoittajina ovat mm. Johanna Hurtig, Topi Linjama ja Rebekka Naatus. Lue koko artikkeli…

5 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, alakulttuuri, arvot, ban of birth control, bans, eettisyys, ehkäisykielto, ennuste, erottaminen yhteisöstä, Helsingin Sanomat, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, isyys, kiellot, kontrollointi, lapset, lapsuus, leimaaminen, lisääntyminen, miehen asema, naisen asema, normit, norms, nuoret, painostaminen, pelko, pelot, perhe, raskaudenpelko, sananvapaus, sukupuolijärjestelmä, tasa-arvo, tulevaisuus, uhkailu, ulossulkeminen, uskon jättäminen, vallankäyttö, vapaus, väkivalta, yhteisö, yksinäisyys

Anne Mikkola: Piispojen puututtava ehkäisykieltoon, jo kirkon uskottavuuden takia


Taloustieteen tohtori ja yliopistonopettaja Anne Mikkola, joka viimeistelee parhaillaan teologian opintojaan,  tarkasteli 17.7.2011 blogissaan piispojen suhtautumista ihmisoikeuksiin, liittyen kirkon suurimman herätysliikkeen, lestadiolaisuuden, ehkäisykieltoon.

Mikkola on opiskellut ja väitellyt Yhdysvalloissa ja työskennellyt yliopistonopettajana ja vt. professorina Helsingissä. Hän on lisäksi toiminut ihmisoikeustyössä Afrikassa.

Mikkola katsoo, että kirkon tulee puuttua vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto -kysymykseen, koska se koskee ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa, joihin kirkkomme on ilmoittanut sitoutuneensa. Mikkola viittaa Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnan (KION) asiasta antamaan lausuntoon. Lue koko artikkeli…

20 kommenttia

Kategoria(t): arkkipiispa, arvot, avioliitto, äitiys, ban of birth control, eettisyys, ehkäisykielto, evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen väkivalta, ihmisarvo, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, isyys, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kannanotot, kirkko, kontrollointi, kristinoppi, lapset, leimaaminen, lisääntyminen, luterilaisuus, manipulointi, miehen asema, naisen asema, normit, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, Raamatun tulkinta, raskaudenpelko, retoriikka, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, syyllistäminen, tasa-arvo, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta

KION: Ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus


 Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnan (KION) puheenjohtaja, Tampereen hiippakuntadekaani, teologian tohtori  Ari Hukari tiedotti 11.1.2011 Suomi24-Kirkko Kuulolla –palstalla, että neuvottelukunta otti kantaa SRK:n ehkäisykieltoon vuonna 2009.

Kannanottoa ei kuitenkaan julkistettu, koska KIONilla ”ei ole asemaa lausua julkisuuteen kirkon kantaa”.

Hukari julkisti tiedon KIONin kannanotosta, kun palstalla oli tiedusteltu asiasta. Lue koko artikkeli…

3 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, arkkipiispa, äitiys, ehkäisykielto, evankelis-luterilainen kirkko, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, isyys, kannanotot, keskustelu, kiellot, kirkko, Kirkko ja kaupunki, kontrollointi, Kotimaa, lapset, lisääntyminen, luterilaisuus, miehen asema, naisen asema, normit, opilliset kysymykset, painostaminen, perhe, Raamatun tulkinta, retoriikka, SRK ry., sukupuolijärjestelmä, tasa-arvo, vallankäyttö

Vanhoillislestadiolaisuutta Togoon, mutta miksi?


Miten perustellaan aidsilta suojaavan kondomin ja kaikki muutkin ehkäisymenetelmät kieltävän vanhoillislestadiolaisuuden levittäminen Togossa, Länsi-Afrikassa? 

Terveyden menetykseen ja tragedioihin johtavan  ideologian vienti köyhille lähenee ihmisoikeusrikosta. Togo on yksi maailman köyhimpiä maita. Suuri osa väestöstä kärsii aidsista, ja monet varsinkin naisista ovat lukutaidottomia. Togolaislapsia uhkaavat aidsin rinnalla lapsikauppa ja orjuus.Vanhoillislestadiolaiset yrittävät juurruttaa lestadiolaisuutta erityisesti maan lapsiin ja nuoriin. Vanhoillislestadiolaisten sananjulistus murentaa terveysvalitusta Länsi-Afrikassa ja johtaa naisten ja lasten entistä suurempiin kärsimyksiin.

Mihin Togon asukkaat tarvitsevat vanhoillislestadiolaisuutta – vai tarvitseeko vanhoillislestadiolaisuus Togoa?

SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen kertoi medialle Liperin suviseurojen yhteydessä heinäkuussa 2010 ulkomaille suunnatusta lähetystyöstä. SRK tekee omaa lähetystyötään Länsi-Afrikassa: Togossa, Ghanassa ja Gambiassa. Sitä tehdään tarkasti erillään ev.-lut. kirkon lähetystyöstä, mutta yhteistyössä Yhdysvalloissa toimivan SRK:n sisarjärjestön  The Laestadian Lutheran Church (LLC ) –kirkon kanssa.

Jos vanhoillislestadiolaiset tekisivät lähetystyötään ev.-lut. kirkkomme yhteydessä, kuten muut suomalaiset luterilaiset yhteisöt, heidän tulisi sopeuttaa toimintansa krikon eettisiin ja ihmisoiekuuksia kunnioittaviin periaatetisiin. Itsenäisenä SRK voi tehdä työtä Afrikassa ilman että mikään taho valvoo heidän menettelytapojaan ja käytäntöjään.

Voittosen mukaan lähetystyö Länsi-Afrikassa on menestynyt hyvin ”sekä toiminnallisesti että taloudellisesti”.  Tarkempaa tietoa vanhoillislestadiolaisuuden lähetystyön periaatteista, lähetystyöntekijöiden määrästä  enempää kuin tuloksistakaan ei annettu julkisuuteen.

Köyhissä Afrikan maissa ovat monet vaurastuneet perustamalla uusia hengellisiä yhteisöjä.

The Laestadian Lutheran Church toteaa nettisivullaan, että Togoon ja Ecuadoriin tehdään lähetysmatkoja yhdessä SRK:n kanssa. Käytännön työmuotoina ovat seurat, pyhäkoulut ja rippikoululeirit.  Kohteena ovat siis ennen kaikkea näiden köyhien maiden lapset ja nuoret.

On outoa, että vanhoillislestadiolaiset ovat lähteneet merten taakse Afrikkaan opettamaan Ruotsin lapissa syntynyttä lestadiolaista uskoa.

Mikä intressi vanhoillislestadiolaisilla on käännyttää maailman köyhimpien maiden asukkaita vanhoillislestadiolaisiksi? Joku vanhoillislestadiolainen pystynee vastaamaan otsikon kysymykseen, millä perusteella SRK:n lähetystön kohdemaat valitaan.

 

Afrikassa on uskonnoilla vielä kysyntää

SRK:n Afrikka-kiinnostuksen yksi syy on todennäköisesti  se, että vanhoillislestadiolaisuus ei enää Suomessa kasva  eikä se ole vetovoimainen muuallakaan Euroopassa. Liikkeeseen liitytään aikuisena vain hyvin harvoin.

Vanhoillislestadiolaisuus on kasvanut nykyiseen kokoonsa, 89 000 – 100 000 jäsentä, ehkäisykiellon ansiosta. SRK:n  johto luottaa siihen kasvutekijänä jatkossakin, kuten todettiin suviseurojen tiedotustilaisuudessa 2010.

Mutta tosiasia on, että nykyisin monet nuoret jättävät lestadiolaisyhteisön aikuistuessaan. On todennäköistä, että liike ei enää Suomessa kasva.

Tutkimusten mukaan Afrikassa on uskonnoilla suuri kysyntä. Hengellisen sanoman levittäjillä on otolliset markkinat, varsinkin köyhimmän väestön keskuudessa. Samaan aikaan perinteiset kristilliset kirkot Euroopassa  ovat menettämässä jäseniään ja yhteiskunnat ovat pitkälle maallistuneet.

Korkea syntyvyys ja väestönkasvu Togon köyhyyden taustalla

Togolaiset ovat hyvin köyhiä millä hyvän-sä mittarilla mitaten. Kolmasosa 6,1 mil-joonan väestöstä, kaksi miljoonaa, elää köyhyysrajan alapuo-lella. Alle puolella väestöstä on käytös-sään puhdasta vettä. Lapsikuolleisuus on erittäin korkea.

Elinajanodote on miehillä 57 vuotta, maisilla 62 vuotta. Vertaa: suomalainen nainen voi odottaa elävänsä 82-vuotiaaksi, ja mies 75-vuotiaaksi.

Ravinto- ja terveydenhoito-olot ovat surkeat. Maassa on yli 130 000 aidsia sairastavaa ja vuosittain aidsiin kuolee yli kymmenentuhatta ihmistä.

Togossa on 88 asukasta neliökilometriä kohden (Suomessa 15 as. neliökilometrillä) ja väestönkasvu on erittäin korkea. Lasten määrä naista kohden on maailman korkeimpia, keskimäärin 7 lasta/nainen.  Väestönkasvua pidetäänkin Togon monien muiden ongelmien perussyynä. Kehitysyhteistyöjärjestö Planin For the price of a bike -raportin mukaan arviolta 12 prosenttia togolaisista lapsista on joutunut lapsikaupan uhriksi.

Aikuisväestöstä huomattava osa on lukutaidottomia. Naisista 43 % ja miehistä 25% ei osaa lukea.

Togon väestö koostuu 37-40 erilaisesta etnisestä ryhmästä. Suurimmat väestöryhmät ovat ewe-adjat 43,1%; tem-kabret 26,7%; gurmat 16,1%; kebu-akposot 3,8%; ana-ifet 3,2%. Lisäksi on 36 muuta, pienempää väestöryhmää.

Noin 50%  togolaisista harjoittaa omia alkuperäisiä uskontojaan. Lisäksi on katolisia on 23 %, muslimeja 15%, ja prostestantteja (joita esim. lestadiolaiset ovat) on 12 %.

SRK:n lähetystyö on ihmisoikeusrikos

Kuinka mielekäs on aidsilta suojaavan kondomin ja kaikki muutkin ehkäisymenetelmät kieltävä vanhoillislestadiolaisuus Togossa? Terveyden menetykseen ja tragedioihin johtavan  ideologian vienti köyhille lähenee ihmisoikeusrikosta.

Herää kysymys miksi vanhoillislestadiolaiset ovat kohdistaneet käännytystyönsä juuri yhteen maailman heikoimmassa asemassa olevista maista? Miksi juuri togolaisiin ihmisiin?

Siksikö, kun tietämättömyys ja köyhyys on siellä niin syvää?

Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – naiset ja lapset kärsivät eniten

Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry:n johtokunta julkisti 2009 uusimman lausuntonsa, jossa todetaan:
”Lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan, ja lapsen syntymän ehkäiseminen on kaikissa tilanteissa syntiä.”

Ihmisoikeusliitto ryhtyi tutkimaan vanhoillislestadiolaisten ehkäisykieltoa viime vuonna. Ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneet juristit totesivat lausunnossaan, että ehkäisykielto loukkaa kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, joka sisältyy Suomen perustuslakiin.

SRK:n lähetystyö Afrikassa loukkaa samoin ihmisoikeuksia. Ehkäisykielteinen käännytystyö Togossa tekee tyhjäksi muiden lähetys- ja kehitystyöjärjestöjen  AIDS-avustustyön ja valistuksen.

Seurauksena erityisesti naisten ja lasten kärsimykset vain lisääntyvät entisestään.

Onko vanhoillislestadiolaisten opetuksen levittäminen Togon olosuhteissa eettisesti ongelmallista ev.-lut. kirkon kannalta?

LCC:n Humanitaarisen avun komitean avustustoiminta

Vaikuttaa siltä, että amerikkalaiset lestadiolaiset ovat kohdistaneet varoja myös ihmisten aineellisten elinolojen parantamiseen kohdemaissa.

LCC on perustanut Humanitaarisen avun komitean (The LLC Humanitarian Aid Committee, HAC), joka saa LCC:n budjettivaroja vuosittain lähetettäväksi Togoon ja Ecuadoriin.

Kummankin maan lestadiolaisiksi kääntyneet saavat rahastosta käyttöönsä 5000 dollarin avustuksen vuosittain.  Paikallisten ihmisten ryhmä jakaa siitä harkintansa mukaan avustuksia vaikeuksiiin joutuneille (ilmeisesti niinikään lestadiolaisille maanmiehilleen) erilaisiin käytännön tarpeisiin.

Avustusta on jaettu esimerkiksi terveydenhoitoon ja ennakoimattomiin hätätilanteisiin, kuten syöpähoitoihin, silmäleikkaukseen, elintarvikkeisiin ja tulipalon tuhoaman talon korjaukseen.  Ecuadorissa  HAC rahoitti juoksevan veden yli 60 asuntoon sekä auttoi perustamaan kylään vihannes- ja hedelmäkaupan, josta paikalliset voivat ostaa tuoreita hedelmiä tavallista edullisemmin.

Lisäksi HAC lähettää vuosittain kumpaankin maahan 1000 dollaria lasten koulutarvikkeisiin ja 1000 dollaria joulujuhliin.  Ei ole tiedossa, osallistuuko SRK   avustustyön rahoitukseen.

Terveydenhoitoon ja lasten koulutukseen liittyvää avustustyötä ei kukaan varmasti pidä kyseenalaisena. Jeesus kehotti Vuorisaarnassaan lähimmäisenrakkauteen ja painotti että kaikki ihmiset kuuluvat lähimmäistemme piiriin.

Tavallisten ihmisten käynnistämä avustustoiminta saattaa olla täysin ratkaiseva esimerkiksi monen nuoren ihmisen tulevan elämän kannalta. Mitä enemmän voidaan synnyttää arkipäivän tason verkostoja rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välille, sen parempi. Yhteistoiminnasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta voivat hyötyä kaikki.

Lestadiolaisuuden hengellisen opetuksen levittäminen kehitysmaihin on sen sijaan ongelmallista.

John Stewart ja hänen veljensä panivat toimeksi

LLC: n piirissä toimivat amerikkalaiset yksityishenkilöt ovat luoneet vapaaehtoistyöorganisaation Educational and Entrepreneurial Foundation for Developing Countries (EEFDC), jota johtaa John Stewart Snohomishista, Washingtonin osavaltiosta, Yhdysvaltojen luoteiskulmasta. Hän perusti sen yhdessä veljensä kanssa käytyään Togossa ensi kerran vuonna 2003.

Järjestö kertoo keräävänsä varoja mm. Snohomishin seutukunnassa ja nettisivullaan, tavoitteenaan edistää togolaisnuorten koulunkäyntiä ja terveydenhoitoa. Järjestö ei viittaa julkisuudessa sanallakaan yhteisön taustalla olevan vanhoillislestadiolaiseen sananjulistukseen. Se kertoo vain vapaaehtoisvoimin tehtävästä kehitysyhteistyöstä.

Tiedoista ei käy ilmi, saako vapaaehtoisjärjestö rahoitusta LCC:lta eikä se, mikä  yhteys toiminnalla  ylipäätään on vanhoillislestadiolaisuuden lähetystyöhön Togossa. Päivämiehessä julkaistun lähetysmatkakuvauksen mukaan tietoteknikka-alalla toiminut, jo eläkkeelle siirtynyt Stewart on myös LCC:n puhuja. Hän on pitänyt seuroja Togossa ainakin vuonna 2007, yhdessä suomalaisten, SRK:n rahoittamien puhujien kanssa.

Esiintyminen ”neutraalina” avustusjärjestönä on luultavasti hyödyllistä ja tuo paremmin myötämielisiä lahjoittajia kun avustustyötä ei tunnisteta lestadiolaiseksi käännytykseksi.

Lehtitietojen mukaan järjestön toiminnalla, jolla pyritään kannustamaan ihmiset auttamaan itse itseään parantamalla terveydenhoitoa, tukemalla nuorten kouluttautumista ja myöntämällä lainarahoitusta, on saatu tuloksia aikaan. Joitakin nuoria on valmistunut ammattiin ja jonkin verran on edistetty paikallisten omaa yritystomintaa.

*     *     *

Ajattelemisen aihetta antoi M N. (Kuvat amerikkalaislestadiolaisten järjestön EEFDC:n nettisivuilta.)

Taustaa:

Lestadiolaisuus-info:

”Vanhoillislestadiolaisuus on saanut Togossa alkunsa henkilökontakteista, jotka ovat syntyneet Ruotsissa 1990-luvun puolivälissä vanhoillislestadiolaisten ja silloin Ruotsissa asuneiden togolaisten välille. Togoon Ruotsista palannut Nicolas Koffi Deh oli ”saanut parannuksen armon” ja puheli uskon asioista maamiestensä kanssa. Togoon muodostui näin vähitellen pieni vanhoillislestadiolaisten yhteisö, joka on ollut yhteydessä lähinnä Amerikan vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön Laestadian Lutheran Churchin (LLC) kanssa. LLC:n lähettämät papit ja saarnaajat ovat vierailleet muutamia kertoja Togossa. Vanhoillislestadiolaisten määrä lienee Togossa tällä hetkellä noin 150 – 200 henkeä. Togon lestadiolaiset kuuluvat ewe-heimoon.”

http://lestadiolaisuus.info/maat/togo/

Aiheeseen liittyvää:

Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. 4.3.2009.

Minä uskon Jumalaan, Isään. SRK:n johtokunnan kannanotto ehkäisyyn. Alustus suviseurojen tiedotustilaisuudessa Oripäässä a 27. 6.2009. (Seppo Lohi)

Taina Pelkonen: Köyhän Nigerian pastoreilla suihkukoneita. Kotimaa24 15.6.2011.

Päivämiehen juttu Togoon tehdystä matkasta, Paivamies 14.2.2007, referaatti Suomi24-palstalla.

EEFDC: amerikkalaisilla lestadiolaisilla käynnissä oleva kehityhanke

The World Factbook: Togo. Central Intelligence Agency (CIA).

BBC Country profile: Togo.

Ilkka Salo: Epäeettistä lähetystyötä Afrikassa. Blogikirjoitus 3.2.2016, Uusi Suomi.

Snohomish brothers’ nonprofit helps Africans realize dreams. Snohomish County News 13.1.2010.

Snohomish group casts a wide net of help in African country. Everett Washington Herald 26.1.2010.

SRK tekee lähetystyötä 19 maassa. Päivämies 12.6.2014.

Plan Suomi: Togolaisista lapsista joka kahdeksas lapsikaupan uhriksi

2 kommenttia

Kategoria(t): ban of birth control, eettisyys, ehkäisykielto, evankelis-luterilainen kirkko, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, kannanotot, kiellot, kirkko, lisääntyminen, normit, Olavi Voittonen, opilliset kysymykset, retoriikka, SRK ry., suurperhe, synnit, tulevaisuus, uskon jättäminen, vallankäyttö, vastuullisuus, väestönkasvu

Uskonto ja naisten ihmisoikeudet –paneelikeskustelu


Uskonto ja naisten ihmisoikeudet CEDAW-juhlaseminaarissa

Monet ihmisoikeuslainsäädännön asiantuntijat ovat kyselleet viime aikoina, eikö Suomi otakaan vakavasti naisten ihmisoikeuksia, vaikka ylin valtiojohto juhlapuheissaan niin julistaa. Tätä keskustelua on käyty esimerkiksi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa (TANE), Ihmisoikeusliitossa ja Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnassa.

Naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW-sopimus) täytti viime vuonna 30 vuotta. Tämän kunniaksi Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta järjestää juhlaseminaarin ja kaksi paneelikeskustelua naisten ihmisoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä. Seminaarissa pohditaan myös valtiovallan ja toisaalta uskontojen roolia naisten ihmisoikeuksien edistäjänä tai toisaalta rajoittajana. Yhtenä erityiskysymksenä käsitellään uskontojen merkitystä naisten ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Seminaari on kaikille avoin eikä osallistuminen edellytä etukäteisilmoittautumista.

Juhlaseminaariin ja paneeliin osallistuu valtiovallan edustajana oikeusministeri Tuija Brax.

Aika: tiistaina 9.3.2010 klo 10.00-16

Paikka: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Calonia, Vänrikinkatu 2, luentosali 1

Järjestäjät:

Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja GENIE-tutkimushanke järjestävät seminaarin yhteistyössä Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) kanssa.

Päivän ohjelma

Klo 9.00 – 11.30 Juhlaseminaari

30-vuotisen CEDAW-sopimuksen Juhlaseminaarissa (kesto 2 h): käsitellään naisten asemaan sekä naisiin ja ihmisoikeuksiin liittyviä erityisiä kysymyksiä. Osiossa valotetaan myös CEDAW-sopimuksen merkitystä Suomen oloissa. Juhlaseminaarin puhujina ovat mm. oikeusministeri Tuija Brax ja Etyjin ihmiskaupan vastaisen työn erityisedustajana vuosina 2007-2009 toiminut Eva Biaudet.

klo 13.00 – 16.00 Paneelikeskustelut

1. paneeli: Naisiin kohdistuva väkivalta

  • Oikeusministeri Tuija Brax
  • Kehittämispäällikkö Helena Ewalds, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
  • Professori Johanna Niemi, Helsingin yliopisto
  • Professori Kevät Nousiainen, Turun yliopisto
  • Toiminnanjohtaja Reet Nurmi, Monika-Naiset liitto ry

2. paneeli: Uskonto ja naisten ihmisoikeudet

  • Akatemiatutkija Susanne Dahlgren, Helsingin yliopiston tutkijakollegium
  • Professori Kevät Nousiainen, Turun yliopisto
  • Tutkimusprofessori Tuomas Ojanen, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutti; Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori
  • Tutkijatohtori Pamela Slotte, Erik Castrén -instituutti, Globaalin hallinnan tutkimuksen huippuyksikkö, Helsingin yliopisto
  • Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää

Juhlaseminaarin taustaa

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW-sopimus) teksti hyväksyttiin ja sopimus avattiin valtioiden hyväksyttäväksi YK:n yleiskokouksessa 18.12.1979. Tämä sopimus on edelleen ainutlaatuinen, laajan syrjintäkiellon sisältävä ihmisoikeussopimus. Se nimenomaisesti edellyttää sopimusvaltioita kiinnittämään huomiota naisia alistaviin kulttuurisiin käytäntöihin ja yksityisellä elämänalueellakin tapahtuvaan naisten syrjintään.

Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1986. Sopimuksen ratifioinnilla Suomessa oli merkittäviä vaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöön, kun sopimuksen ratifioinnin katsottiin edellyttävän kokonaan uuden lain, tasa-arvolain, säätämistä ja muitakin lakimuutoksia.

Esimerkiksi avioliiton vaikutusta puolison sukunimeen, lasten huoltoa ja kansalaisuuden saamisen ehtoja koskevat säännökset uudistettiin sukupuolineutraaleiksi. sopimuksen täytäntöön­panoa valvovan komitean tulkintalinjaukset ovat olleet merkittäviä kiinnittämään huomiota Suomessakin hyvin yleiseen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Tämä ainutlaatuinen kansainvälinen ihmisoikeussopimus on sittemmin jäänyt syrjään suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa, ihmisoikeuskeskustelussa ja viranomais­käytännössä.  Seminaarissa kysytään, miksi näin on tapahtunut. Miksi Suomessa ei kiinnitetä huomiota sopimuksen täytäntöönpanovelvoitteisiin?

Eikö Suomi oikeasti otakaan vakavasti naisten ihmisoikeuksia, vaikka ylin valtiojohto juhlapuheissaan niin julistaa? 

Seminaarin toinen osio koostuu kahdesta paneelikeskustelusta, joissa toisessa käsitellään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja toisessa uskonnon roolia naisten oikeuksien toteutumisessa ja CEDAW-sopimuksessa.

Paneelikeskusteluihin osallistuu eritaustaisia näiden kysymysten asiantuntijoita, mm. tutkijoita, järjestöjen edustajia ja virkamiehiä.

Lue myös:

Poliitikot ja TANE: Ehkäisykielto ongelmallinen ihmisoikeuksien kannalta  

Lucas: Alinta kastia ovat naiset ja lapset (YTT Johanna Hurtigin näkemyksiä naisten ja lasten asemasta)

 UNIFEMin projekti Naiset ja uskonto

Ihmisoikeudet.net

Seksuaalioikeudet

Ihmisoikeusliitto (vapaa kansalaisjärjestö)

Ihmisoikeusliiton näkökulmia vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykieltoon

Seppo Lohen perustelut ehkäisykiellolle

Näen Jumalan toisin. Kristinuskon feministisiä tulkintoja. Toim. Pauliina Kainulainen ja Aulikki Mäkinen. Kirjapaja 2006.Kirjapaja.

Villa, Janne: Feministit näkevät Jumalan toisin. Kirkko ja kaupunki 9.5.2006.

Uskonto ja ihmisoikeudet.  Toim. Jari Pirjola ja Eila Pulkkinen. Kirkon Ulkomaanapu, Helsinki 1998.

Antti Ämmälä:  Uskonnon rooli perhesuunnittelussa hiipuu. Helsingin Sanomat 17.4.2010.

1 kommentti

Kategoria(t): äitiys, eettisyys, ehkäisykielto, fundamentalismi, hajaannukset, ihmisarvo, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, keskustelu, kontrollointi, kuuliaisuus, naisen asema, naiseus, normit, painostaminen, perhe, raskaudenpelko, sananvapaus, sukupuolijärjestelmä, syrjintä, tutkimus, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus, väkivalta, yhteisö

Poliitikot: ehkäisykielto ongelmallinen ihmisoikeuksien todellisen toteutumisen näkökulmasta


Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) puuttui eduskunnassa SRK:n ehkäisykieltoon. Sen lausunto toteaa, että uskonnonvapaus ei anna uskonnolliselle yhteisölle oikeutta rajoittaa jäsentensä ihmisoikeuksia.  TANEn lausunto merkitsee, että Suomessa on hallitustasolla todettu SRK:n ehkäisykiellon heikentävän naisten ihmisoikeuksien todellista toteutumista.

Kansanedustajat ja muut poliitikot, joista TANE koostuu, ottivat kantaa asiaan hallituksen ihmisoikeuspoliittisen selonteon seurannan yhteydessä.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) antoi Eduskunnassa lausunnon valtioneuvoston ihmisoikeuspolitiikkaa koskevasta selonteosta viime joulukuun alussa. Lausuntonsa siinä osassa, jossa tarkastellaan uskontoa ja sukupuolten tasa-arvoa, TANE nosti esiin lestadiolaisuuden ehkäisykiellon ongelmallisena ihmisoikeuksien todellisen toteutumisen kannalta.  

TANEn mukaan uskonnollisten johtajien auktoriteetti ja yhteisön paine eivät jätä lestadiolaiselle naiselle tosiasiallista mahdollisuutta päättää omasta kehostaan ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta toteaa, että uskonnollisella yhteisöllä ei ole uskonnonvapauden nimissä lupaa rajoittaa yksilöiden ihmisoikeuksia.

Samaa näkökohtaa painotettiin myös Ihmisoikeusliiton viime keväänä antamassa taustamuistiossa.  Ihmisoikeusliitto selvitti, loukkaako vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä. Juridiikkaan keskittyneen selvitystyön tulokset julkaistiin taustamuistiossa ”Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia”. Johtavat ihmisoikeusasiantuntijat toteavat, että SRK:n (vanhoillislestadiolaisuuden) jäseniltään edellyttämä ehkäisykielto on ihmisoikeuksia koskevan lainsäädännön vastainen.

TANE on pysyväluonteinen, parlamentaarinen neuvottelukunta, joka perustettiin vuonna 1972. Sen jäsenistö koostuu parlamentaarisesti valituista kansanedustajjista sekä pysyvistä asiantuntijoista. TANElla on neuvoa antava rooli valtionhallinnossa.  

 

  

Lue aiheesta:

Kristiina Kouros:  Uskonnonvapaus ei ole yksinäinen saareke. Helsingin Sanomat 25.2.2009.

Ehkäisykiellosta on muodostunut tabu (Maria Saari)

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa  2000-luvulla

Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvotelukunta: Ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus.

Raskauden pelko – Avoin kirje herätysliikkeelleni (Rauhan tervehdys 5.2.2009)

Risikko: Naisilla oikeus päättää ehkäisystä (Johannes Ijäs, Kotimaa 3.2.2009)

Antti Ämmälä:  Uskonnon rooli perhesuunnittelussa hiipuu. Helsingin Sanomat 17.4.2010.

1 kommentti

Kategoria(t): äitiys, eettisyys, ehkäisykielto, elämäntapa, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, isyys, johtajat, kannanotot, kiellot, kontrollointi, lapset, lisääntyminen, miehen asema, naisen asema, normit, painostaminen, perhe, politiikka, retoriikka, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, syrjintä, tasa-arvo, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus