Aihearkisto: kulutus

Rikkain saa tienata vain neljä kertaa enemmän kuin köyhin


Rikkain saa tienata vain neljä kertaa enemmän kuin köyhin. Silloin kaikki voivat hyvin. Tällainen olisi tasapainoinen ihanneyhteiskunta, ainakin Lue koko artikkeli…

1 kommentti

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ekologia, elämäntapa, kulutus, vastuullisuus

Muistoja ja huomioita Lumijoen suviseuroista


Vuoden 2011 suviseurat vietettiin Lumijoella Oulun kupeessa. Pitkän tauon jälkeen päätin käydä katsomassa meininkiä paikan päällä. Edellisen kerran vierailin suviseuroissa vuonna 2003 Muhoksella.

[SRK on poistanut Muhoksen suviseurojen nettisivut verkosta, samoin kuin muutkin v. 2003-2009 suviseuroja koskevat sivustot. Poiston syy ei ole tiedossa. Toim.huom.]

Myönnän avoimesti kulkeneeni koko matkan tuntosarvet pystyssä. Tähän on kolme syytä. Lue koko artikkeli…

5 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, arvot, epäily, hengellisyys, kontrollointi, kulutus, lapset, luterilaisuus, manipulointi, nettikeskustelu, nuoret, opilliset kysymykset, perhe, puhujat, Raamatun tulkinta, rahoitus, retoriikka, sananjulistajat, seurat, syyllistäminen, yhteisö, yhteisöllisyys

Tästä päivästä eteenpäin elämme loppuvuoden taas velaksi


Onneksi olkoon, olemme käyttäneet kaikki tämän vuoden luonnonvarat

Lue koko artikkeli…

1 kommentti

Kategoria(t): eettisyys, ekologia, elämäntapa, ennuste, ilmastonmuutos, kulutus, lapset, lisääntyminen, luonto, tulevaisuus, tutkimus, vastuullisuus, väestönkasvu

Elämän vettä! Mittaa vesijalanjälkesi


Ylitätkö sinä ja perheesi vedenkulutuksessa luonnonvarojen rajat?  Outo kysymys. Missä muualla kulutamme vettä kuin keittiössä ja kylpyhuoneessa?  – Ja mitä väliä? Suomessahan on maailman parhaat vesivarat!

Vettä kuluu kaikkeen – mutta sinä voit itse säädellä kulutustasi

Aamiaiseeni kuuluu kupillinen teetä ja kaurapuuro. Puuro on ilmaston kannalta OK  ja teenkin hiilijalanjälki on pienempi kuin esimerkiksi kahvin. Ja nämähän säästävät vettä… Puuroannoksen keittämiseen kuluu kaksi desilitraa vettä ja teekuppi vetää 2,5 desiä.

Väärin. Teekupilliseeni on tosiasiassa huvennut 35 litraa vettä jo ennen kuin kaadan kuuman veden teelehtien päälle. Ja vettä ne kaurapellotkin ovat tarvinneet.

Hiilijalanjälki alkaa olla tuttu jo yhä useammalle suomalaisellekin, mutta kuinka moni on kuullut vesijalanjäljestä?

Vesijalanjälki kertoo, paljonko vettä on käytetty jonkin tuotteen tuottamiseen. Siis sellaista vettä, jota olisi voitu käyttää myös esimerkiksi juomavetenä, peseytymiseen tai maanviljelyyn. Vesijalanjälkensä seuraaminen ei ole vielä monellekaan tuttua, sillä ensimmäiset mittarit luotiin vasta mutama vuosi sitten. Ilmastonmuutoskeskustelun velloessa globaali vesikriisi on tahtonut hautautua hiilikysymyksen alle.

Mutta. Maatalous ryystää esimerkiksi Euroopassa jopa 70 prosenttia makeasta vedestä.

Puuvillateepaidan vesijalanjälki on 2 000 litraa, A4-paperiarkin 10 litraa. Mistä voimme arkielämässä  tinkiä? Millaista teknologiaa pitäisi kehittää kriisialueilla – entä länsimaiden tuotannossa? Millaisia ratkaisuja työpaikoilla, kirkossa, yhdistyksissä ja muissa yhteisöissä pitäisi tehdä?

Tässä sinulle laskuri

Laskemalla vesijalanjälkesi (pikalaskuri, peruslaskuri, aterialaskuri, tai veden äänillä ja musiikilla viihdyttävä Kemiran laskuri)  voit selvittää, miten paljon elämäntapasi kuluttaa maailman vesivaroja. Se miten paljon arkielämään ja vaikkapa ruokaan liittyvät valinnat kuormittavat luontoa ja vesivaroja, riippuu siitä mikä on perheesi koko, mitä ruokaa hankit ja millaisia elämäntapasi ja kulutusvalintasi muutoinkin ovat. Oletko sinä osa ongelmaa vai osa ratkaisua?

Vaikka Suomessa on vettä riittämiin, sisältävät monet päivittäiset tuotteemme välillistä, niin sanottua piilovettä. Tämä piilovesi on voitu kuluttaa maataloudessa tai teollisuudessa sellaisissa maissa, joissa vettä ei riitä maan omilla kansalaisille. Vedestä on pulaa. Esimerkiksi kupillinen kahvia sisältää kahvin tuotantoon kulunutta piilovettä jopa 140 litraa! Vesijalanjälkesi paljastaa vaikkapa peseytymiseen suoraan kuluttamasi veden lisäksi myös tämän piiloveden osuuden.

Sinä voit vaikuttaa hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla suoraan kotitaoudessasi tapahtuvaan vedenkulutukseen. WC:n säästöhuuhtelu ja muut vettä säästävät valinnat pienentävät vesijalanjälkeäsi.

Mutta piiloveden kulutukseen – joka muodostaa vedenkulutuksessaasi suurimman osan –  vaikutat tehokkaimmin oikeilla elämäntavoilla ja kulutusvalinnoilla. Kohtuullinen kuluttaminen, lähiruoka, kierrättäminen ja välillisen vedenkulutuksen tiedostaminen auttavat paljon.

Mittaamalla vesijalanjälkesi saat tietoa valintojesi tueksi sekä hyödyllisiä vinkkejä. Saamasi tiedon perusteella voit vaikuttaa myös ympräistössäsi, koulun, työpaikan, kunnan,  järjestöjen ja seurakunnan ratkaisuuihin.

Huomaa, että vesijalanjälkimittari tuottaa vain karkean arvion kulutuksestasi. Viitteenä on käytetty suomalaisen keskimääräistä vedenkulutusta. Keskikulutus vaihtelee maittain. Näet listasta erot vedenkulutuksessa  maittain kansalaista kohden.

Vesi ja käymälät ovat ihmisoikeuskysymys

Laajoilla alueilla maailmassa veden riittämättömyys on kestävän kehityksen este. Vesipulaa pahentaa se, että jo 25% kaikista makean veden varannoista on saastunut terveydelle vaaralliseksi. Vaikeimman ongelman aiheuttavat käsittelemättömät ulosteet ja virtsa. Ulosteiden mukana vesiin joutuu suolistobakteereja, jotka juomaveden kautta pääsevät maha-suolikanavan yläosiin ja aiheuttavat ripulia. Ripuli on edelleen yleinen lasten kuolinsyy kehitysmaissa.

Puuttuvat käymälät aiheuttavat jatkuvan tautiriskin, ja lisäksi tilanne vaikeuttaa esimerkiksi tyttöjen koulunkäyntiä. Esimerkiksi Itä-Afrikassa vanhemmat eivät päästä tyttöjä kouluun koska niistä puuttuvat turvalliset vessat.

Väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat eniten maailman vesi- ja sanitaatio-olosuhteita heikentävät seikat. Vähiten vettä on juuri väkirikkailla alueilla, joissa syntyvyysluvut ovat yhä korkeat. Näissä maissa toisaalta käytetään vettä usein vientituloja tuottavien viljelykasvien kasteluun, esimerkkinä bioenergiaa teollisuusmaihin tuottavat kasvit sekä tupakka ja kahvi. Oman maan lapset saattavat kärsiä jatkuvasta veden puutteesta.

Suomella on joidenkin arvioiden mukaan maailman parhaat vesivarat, joten vedenkäytön itsesäätelyn tarvetta on vaikeahko täälläpäin ymmärtää. Globaalisti vesipula on joka tapauksessa  yksi suurimpia kehitys- ja ympäristöongelmia. Ne vaikuttavat enne pitkää myös suomalaisten hyvinvoiintiin ja turvallisuuteen. Vesikriisin ratkaisemiseen tarvitaan uusia eväitä.

Mutta vesiongelmat on jo kohdattu myös joissakin korkean elintason maissa.  Australiassa vesipula on raaka tosiasia, ja pitkälle seurausta ihmisten toimenpiteistä. Maassa onkin tartuttu  vesivarojen suojeluun ja vedensäästöön määrätietoisin toimin. Vedelle on pyritty saamaan oikea hinta, kielloilla ja normeilla on rajoitettu veden tuhlausta ja viestinnällä on kannustettu kansalaisia vedensäästöön. Veden kierrätystä on lisätty ja juomavettä merivedestä valmistavia laitoksia rakennettu.

Vesi on sodan ja rauhan kysymys

Kansainvälinen lastensuojelu- ja kehitysjärjestö Plan ja Kemira ovat ryhtyneet yhteistyöhön tukeakseen lasten oikeuksia veteen, terveyteen ja kehitykseen. Yhteistyötä tehdään aluksi Etiopiassa, Boliviassa ja Kiinassa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus altistaa konflikteille alueita, joiden vesivarat ovat usean valtion hallinnassa, kertoo tuore YK-tutkimus. Siksi puhdas vesi on mitä parasta konfliktinehkäisyä esimerkiksi Niilin halkomassa Itä-Afrikassa. Kuivuus lisääntyy. Puhdas vesi käy yhä vähemmäksi, ja kun vettä on yhä vähemmän, siitä on yhä kovempi kilpailu.

Aina konflikteiksi asti, sanoo YK:n ympäristöohjelman Unepin rahoittama tuore tutkimus (pdf, engl.).

Konfliktien riski kasvaa erityisesti alueilla, joiden vesivarat ovat useamman valtion hallussa.

Nykyiset valtioiden väliset sopimukset eivät näet määrää, kuinka hallitaan esimerkiksi ympäristöpakolaisuutta, joka usein johtuu nimenomaan kuivuudesta.

Tuhannet ihmiset saattavat tulevaisuudessa ajautua ympäristöpakolaisiksi esimerkiksi Itä-Afrikassa, missä useat valtiot jakavat Niilin yhä vähenevät vesivarat – ja missä Plan työskentelee Etiopian vesi- ja sanitaatiopalvelujen parantamiseksi.

Kuivuus on tänä vuonna ajanut yksin Etiopiassa yli 6 miljoonaa ihmistä nälänhädän partaalle ja kansainvälisen ruoka-avun varaan. Eikä kuivuuden ennusteta lähivuosina helpottavan.

”Ankarat, pitkät kuivuuskaudet lisääntyvät todennäköisesti koko Niilin alueella. Veden niukkuus pahenee nopeasti ja on mahdollisesti valtava uhka alueen vallitsevalle tilanteelle”, todetaan Unepin tutkimuksessa.

Plan ja Kemira rakentavat vesipisteitä

– Osissa Etiopiaa kuivuus toistuu nyt useammin kuin ennen, vahvistaa Plan Suomen itäisen ja eteläisen Afrikan ohjelmapäällikkö Annukka von Kaufmann.

Lisäksi Etiopian alttiutta pakolaisuudelle ja muuttoliikkeille lisää valtava väestönkasvu.

Väestön ennustetaan yli kaksinkertaistuvan nykyisestä vuoteen 2050 mennessä, ja kun ihmiset asuvat entistä tiiviimmin, maata viljellään yhä enemmän. Maaperä köyhtyy, ja maan kyky ruokkia väestöään heikkenee.

Yhteistyöllä sadeveden keräysjärjestelmiä, kaivoja ja vessoja

Plan ja Kemira rakentavat Etiopian Shebedinon ja Jimman alueilla muun muassa lähdevesipisteitä, sadeveden keräysjärjestelmiä ja kaivoja. Paikallisia asukkaita myös koulutetaan esimerkiksi erottamaan puhtaan ja likaisen veden lähteet, hävittämään jätteensä oikein ja huolehtimaan hygieniastaan.

– Kyse ei ole vain veden saatavuudesta vaan myös tiedosta. Ihmisten tulee tietää, miksi on tärkeää käyttää nimenomaan puhdasta vettä, miten esimerkiksi ripuli leviää ja miten tauteja ehkäistään, von Kaufmann sanoo.

Työn tavoitteena on taata puhdas vesi ja käymälä yhä useamman käyttöön ja siten vähentää eritoten lasten tartuntatauteja ja aliravitsemusta.

– Vesi on yksi ihmisen tärkeimmistä elinehdoista, ja oikeus veteen liittyy oleellisesti myös ihmisoikeuksien toteutumiseen, sanoo Kemiran markkinointi- ja viestintäjohtaja Päivi Jokinen.

Parhaimmillaan vesi ja sanitaatio voivat taata sen, että ihmisillä on edellytykset pysyä kotiseuduillaan. Vesi- ja sanitaatiohuolt auttavat että  tytötkin voivat käydä koulua, opiskella ammattiin ja huolehtia aikanaan omien lastensa hyvinvoinnista.

Vaara joutua ympäristötuhojen vuoksi pakosalle vähenee, ja konfliktien riski pienenee.

*    *    *

Lue lisää:

Vesijalanjälki – mittari todelliselle vedentarpeellemme  (Teknillisen korkeakoulun Vesi ja kulutus -tutkimusryhmä)

Vesijalanjälki.org

Kemira ja Plan tukevat lasten oikeutta puhtaaseen veteen

Kestävä kehitys -teemanumero: veden laatu – elämän laatu

Matti Kummu: Ei ruokaa ilman vettä. Uutistamo 9.4.2015.

Lestar R. Brown: Pohjavesien ehtyminen kuihduttaa sadot

Syömällä tomaatin kuluttaa 13 litraa vettä. Kotimaa24 22.3.2012.

Viimeiseen pisaraan (Vihreä Lanka 4.2.2009)

*    *    *

Ajattelemisen aihetta antoi Mecano.

1 kommentti

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ekologia, elämäntapa, ennuste, ihmisoikeudet, ilmastonmuutos, kulutus, lisääntyminen, politiikka, tieto, tulevaisuus, tutkimus, vastuullisuus, väestönkasvu, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

UUDET kymmenen käskyä


Moses Päivitys P

Kohtuullisuuden valintoja, valintoja hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä

Tämän syksyn ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeessa oli pohjatekstinä 10 käskyä uudelle vuosituhannelle. Abien tehtävänä oli eritellä käskyjen herättämiä ajatuksia. 

10 käskyä uudelle vuosituhannelle

1. Älä lennä.

2. Kierrätä.

3. Pyöräile tai käytä julkisia kulkuvälineitä, älä omaa autoa.

4. Vältä muoviin pakattuja tuotteita.

5. Vältä lämmitys- ja ilmastointilaitteiden käyttöä kun voit.

6. Älä osta tuotteita jotka on tuotu kaukaa.

7. Jos et ole varma, tarvitsetko jotain, älä osta mitään.

8. Älä tee enempää kuin kaksi lasta.

9. Älä viljele tai rakenna neitseellistä vettä tai maata.

10. Tee näistä tavoitteista halpoja ja helposti saavutettavia.

Teksti on osa taiteilija Tea Mäkipään teoksesta vuodelta 2007.  kymmenen käskyä heprea p

– Kulutustottumukset ovat hyviä tai pahoja tekoja. Teoksessa on lueteltuna yksinkertaisia käyttäytymissääntöjä päivittäistä elämää varten ekologisesta näkökulmasta, päämääränä elämän säilyminen maapallolla sellaisena kuin sen tunnemme, Tea Mäkipää sanoo.

– 10 käskyssä ei ole suomalaisille varsinaisesti mitään uutta. Se oli taideteoksen arvoinen siksi, että siinä määritellään hyvä ja paha. Se on moraalia alleviivatusti. Siinä osoitetaan selkeästi, että omat arkielämän valinnoillamme ja kulutustottumuksillamme on vakavia seuraamuksia. Valintamme ovat hyviä tai pahoja tekoja. Olen valinnut listalle vain kaikkein yksinkertaisimpia perusasioita. Varmasti monta tärkeää asiaa on jäänyt poiskin.

– Laatimani säännöt perustuvat nykyisin vallalla oleviin teknisiin ratkaisuihin, ei sellaisiin mahdollisesti parempiin standardeihin, jotka yleistyvät vasta joskus tulevaisuudessa. Siksi ne ovat jokaiselle mahdollisia toteuttaa omassa elämässä.

Käskyt perustuvat kulutuksen itsesäätelyyn niin että ihmisen tekojen hyvyys tai pahuus määrittyy suhteessa ympäristöön.Kymmenen käskyä -2nd_century_Hebrew

10 käskyä tulevalle vuosituhannelle on perusasioiden kiteytys, joka jää helposti mieleen ja on helppo muistaa.

Kohtuus vaarassa – Kymmenen kohtuullista vaatimusta julkistettiin

Tea Mäkipään lista on samanhenkinen kuin Pohjois-Karjalassa, Kolilla 24.10.2009 Kohtuus vaarassa -kansalaisseminaarissa laadittu lista. Listat rinnastuvat toisiinsa. Kolin seminaarissa laadittiin ikään kuin yhteiskunnan tasolle kohoava jatko Mäkipään 10 käskylle. Kohtuuden lista sisältää koko yhteiskuntaa koskevia ja poliittista päätöksentekoa edellyttäviä ratkaisuja.

– Rajallisella maapallolla jatkuvan kasvun tavoite on tappava tavoite. Ilmastonmuutoksen ja muiden isojen ongelmien äärellä ei riitä, että vähän fiksataan teknologiaa. Tarvitaan muutos, joka koskettaa koko olemustamme ja muuttaa elämänarvojamme. totesi tutkija, teologian tohtori Pauliina Kainulainen.

Ilmastokriisiin kulminoituu teollisen maailman kohtuuttomuuksiin kiihtynyt elämäntapa. Kohtuuden hyve on ollut kaikkien korkeakulttuurien keskeistä viisautta, jonka meidän aikamme on unohtanut.

1.Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.

2. Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava.

3. Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.

4. Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto.

5. Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.

6. Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti kriisiytyvässä maailmassa.

7. Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.

8. Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.

9. Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.

10. Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.

Kohtuus Vaarassa 24.10.2009

Kohtuus-teesit naulattiin Luontokeskus Ukon oveen (YouTube)

Kohtuus vaarassa –prosessi jatkuuKoli

Tulevan toiminnan suunnittelu on käynnistetty. Sitä jatketaan torstaina 12.11. klo 18-21 Joensuun laulutalolla (Kauppakatu 51). Seuraa nettisivuja.

Lue myös:

Epäkuluttajan sivut (Toimittaja Topi Linjama)

Luontosuhdeluonnos (Kuvataiteilija Heikki Räisänen)

Taiteilija Tea Mäkipää laati ekologiset käskyt. Suomen Kuvalehti 8.3.2007.

Kohtuus on vapautta (Pauliina Kainulainen)

Ekoteologiaa ja feministiteologiaa (Pauliina Kainulainen)

(M. K.)

kymmenen käskyä Mäkipää

Jätä kommentti

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ehkäisykielto, ekologia, ekoteologia, ilmastonmuutos, käskyt, kirkko, kristinoppi, kulutus, kymmenen käskyä, lisääntyminen, luonto, luterilaisuus, normit, suurperhe, taide, tulevaisuus, vastuullisuus, väestönkasvu, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

24 kännykkää ja oma linja-auto


Lempääläläisillä Riikoloilla on 19 lasta.Raha ei ole se tärkein asia suuressakaan perheessä, vaan rakkaus ja rauha Jumalan kanssa! Ja rakkaus vain lisääntyy kun sitä jaetaan.

Kyseessä lienee Suomen suurin perhe tämän vuostuhannen puolella, mikäli netissä olevia tietoja on uskominen.Bussi 3.3

Lapsia saa tulla vaikka 20, huudahti 17-vuotias Hannele Palokangas, kun hän haki opiskelemaan lastenhoitajaksi Rovaniemellä vuonna 1979.

Hannele ei voinut silloin tietää, että aika lailla niin oli käyvä. Muutaman vuoden päästä hänet vihittäisiin Risto Riikolan kanssa, johon hän oli kiinnittänyt huomiota jo rippikoulussa.

Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Hannele ja Risto Riikola istuvat vierekkäin olohuoneessaan Lempäälän Kuljussa. Maailmaan on saatettu 19 lasta, joista osalla on omiakin lapsia.

Kaikki lapset eivät ole asuneet yhtä aikaa saman katon alla: kun Lyydia, nyt 7, syntyi, perheen esikoinen Antti oli jo 20-vuotias.

Vanhoillislestadiolaisessa perheessä on otettu kaikki lapset vastaan rakkaudella. Hannele ja Risto ovat varmoja, että lapsia on tullut juuri niin paljon kuin on ollut tarkoitus.

– Jos olisi ollut esimerkiksi sairautta, tuskin Luoja olisi antanut näin paljon lapsia, Hannele toteaa.

Joku ihmiseltä salattu tarkoitus on varmaan ollut silläkin, että perheen kuopus Aurora menehtyi kohtuun viisi vuotta sitten. Iloisen elämän keskellä Auroran kohtalo on Riikolan perheen surullisin asia.

– Vaikka se ei ole kenenkään syy, Risto toteaa mietteliäänä.

Surusta toipuessa suuresta perheestä oli apua. Eteenpäin piti mennä, vaikka surut oli surtava.

Ja nyt puolet perheen lapsista on maailmalla, kotona asuu enää yhdeksän.

– Helpoksi on käynyt, Hannele Riikola naurahtaa.

Tai helpoksi ja helpoksi. Minulle nousee hiki, kun yritän hahmottaa, kuinka paljon aikuisia ja lapsia Riikoloiden kotona on. Heitä on paljon, sillä haastattelupäivä on Pekan, 17, syntymäpäivä. Katariina, 26, on saapunut lapsineen Nastolasta. Mummu, Elsa Sieppi, istuu kiikkustuolissa ja nautiskelee hyörinästä.

Sohvalla vierekkäin istuvat Kristiina ja Kristiina, joista toinen on perheen tyttäriä ja toinen miniä. Toinen heistä on lempinimeltään Kitsu, mutta kumpi. Saman näköisiä ja oloisia kaunottaria. Tuolla pyörähtää Eki, Lauran kokemäkeläissyntyinen aviomies. Hänkin on muuten 19-lapsisesta perheestä.

Hannelen ja Riston syliin kapuavat vuoroin omat lapset, vuoroin lastenlapset, joita on yhteensä jo yhdeksän.

Joku kuuluu kattavan keittiön kolme- ja puolimetriseen pöytään kahvikalustoa.

Kaksospojat Olli ja Kalle, 14, heittävät välillä painiksi.

Päätän olla yrittämättä liikaa. Nämä nimet eivät painu päähän ihan heti. Se selviää, että lapsista neljä ei ole paikalla: Lääkäriksi valmistunut Antti, 27, on päivystysvuorossa Ähtärissä. Poissa ovat Kaliforniassa aupairina oleva Eveliina, 19, yliopistossa opiskeleva Lasse, 24, ja aina töissä oleva Anna-Tuulia, 21.

– Täällä ei ole koskaan tarvinnut olla yksin, paikalla olevat 1980-luvulla syntyneet lapset vakuuttavat kuin yhdestä suusta.

Uskon sen. Ja senkin, että jos on erityisesti halunnut olla yksin, on pitänyt lähteä erikseen ulos.

Lempäälässä on toki muitakin suuria perheitä, mutta lapset muistelevat, että koulussa on joskus ihmetelty sisarusten suurta lukumäärää.

– Eivätkä muut aina ole uskoneet, että meillä oikeasti on näin paljon sisaruksia, kertoo Kristiina, 18.puhelimet p

Arjen pyörittämiseen on tarvittu lukuisia pesukoneita, pakastimia, 24 kännykkää ja jopa oma linja-auto. Maitolitrojen ja perunakilojen kulutuksesta Riikolat eivät välitä puhua. Niistä kun tulee pahoja puheita jälkikäteen. Maitoa on ostettu, kun sitä on tarvittu. Piste.

– Mutta muuten ei ole juuri eroa sillä, onko lapsia yksi vai kaksikymmentä. Kaiken saa sujumaan, kun ymmärtää muutaman perusasian, Hannele Riikola toteaa.

Ja ne muutama perusasia ovat tässä: kun väsyttää, apua on otettava vastaan. Esimerkiksi kodinhoitoapua, ystävien ja sukulaisten apua.

Toiseksi: yöllä täytyy nukkua, lasten ja aikuisten.

Kolmanneksi: omia harrastuksia on oltava. Hannelekin pelasi aikoinaan lentopalloa, nyt rakkain harrastus on lukeminen. Risto kulkee metsällä.

Nykyisin Riikolat opettelevat elämään joka vuosi pienempänä perheenä. Vuosi sitten syksyllä Riikoloilta oli varsinainen muuttoaalto. Silloin omilleen lähtivät Anna-Tuulia, Eveliina ja Kristiina. Seuraavana lähtövuorossa on ehkä Pekka.

Isojen lähteminen näkyy ison perheen arjessa siten, että auttavia käsiä on vähemmän. Isot tytöt olivat paimentaneet pienempiään, olleet aikuisia talossa.

Muutoista huolimatta kaikenikäiset lapset ovat läsnä ja lähellä. Mikollekin rakennettiin oma koti viereiselle tontille talkootöinä.

– Minulla on pikkuveli Lasse alivuokralaisena. Ja joskus siskot tulevat siivoamaan, jos kauniisti pyydän, Mikko kehaisee.

Silja, 11, tuhahtaa vieressä.

Edith Ahola

Aamulehti 25.10.2009

Duggars Family

Yhdysvalloissa, Ohiossa on Duggarin 19-lapsinen perhe, joka tunnustaa baptismin konservatiivista suuntausta. Siinä ajatellaan samoin kuin vl-uskossa: lapset ovat Jumalan lahja. Perheellä on tiettävästi oma TV-show. Julkisuudessa on pohdittu lasten synnyttämisen rajallisuutta lääketieteelliseltä kannalta: miten paljon synnytyksiä olisi yhdellä naisella todella mahdollisuutta saada aikaan.

Väestönkasvu uhkaa lastemme elämää

Maapallolla elää nyt 6,8 miljardia ihmistä. Väkiluku kasvaa tätä nykyä joka vuosi yli 70 miljoonalla ihmisellä. Joka ikinen kuukausi maapallon väestö kasvaa 6,7 miljoonalla uudella ihmisellä. Joka ikinen päivä maailmaan tulee 220 000 uutta ihmistä lisää (nettokasvu: laskettu syntyvyys miinus kuolleet).

Ihmiskunta on nyt koko olemassaolonsa ajan suurimman uhkan edessä. Tutkija  James Lovelock on ennustanut, että ilmastonmuutoksen vuoksi maapallolla on tämän vuosisadan lopulla jäljellä enää vain miljardi ihmistä. Siis ennen kuin alkaa vuosi 2100, maapallon väestöstä valtaosa eli runsaat 5 miljardia on  tuhoutunut.

Siihen on tasan 90 vuotta. Lapsi, joka on syntynyt tänä vuonna, voi nähdä elinaikanaan ihmiskunnan suurimman katastrofin.

Tälle 90 vuoden ajalle voidaan ennakoida päivittäinen ihmisten tuhoutumisen tahti, kun ilmastonmuutos on päässyt vauhtiin. Silloin emme enää voi estää katastrofia millään.

Mitä vähemmän meitä ihmisiä on, sitä paremmin voimme hallita ilmastonmuutosta nyt, kun vielä voimme edes jotain tehdä,  ja ehkä turvata elinkelpoisen ympäristön ja turvallisen ravinnon myös lapsenlapsillemme.

Noin kaksilapsinen perhe on 21. vuosisadalla maapallon hallitun väestöpolitiikan ja elinympäristön turvaamisen ehdoton edellytys.

Syntyvyyden kasvu kiihtymässä

Teollisissa maissa ollaan lähes kaikkialla lähellä lukemaa kaksi tai sen alle. Mutta nyt myös länsimaissa syntyvyys on alkanut jälleen kasvaa (HS 11.8.2009).

Maapallon väestöräjähdys osoitti todellakin hiipumisen merkkejä 1900-luvun lopulla. YK:n ja Yhdysvaltain väestötoimistot korjailivat tuolloin ennusteitaan. Syntyvyys väheni vuosituhannen päättyessä odotettua nopeammin lähes kaikkialla, myös kehitysmaissa.

Rohkeimmat veikkasivat jo, että pelätty maapallon väestöräjähdys seisahtuisi 10–11 miljardiin ihmiseen. Tämä toteutuisi noin vuonna 2065 – ja sitten maapallon väkiluku alkaisi hiljalleen jopa laskea. Väestönkasvun pysähtyminen antaisi pienen mahdollisuuden sille, että ehkä ihmiskunta sittenkin  selviytyisi  ja kykenisi estämään ilmakehän lämpenemisestä seuraavan katastrofin.

Mutta syntyvyys on nyt alkanut jälleen kohota. Se  ei  enää alenekaan kohti länsimaista lukemaa, noin kahta lasta äitiä kohti. Mikä on muuttanut suunnan?

Modernisaatioteorian mukaan kakkien maiden pitäisi hiljalleen muuttua demokratioiksi, joissa syntyvyys on alhainen ja koulutustaso ja elintaso on korkea.  Mutta tämän kehityksen toteutuminen on asetettu viime aikoina kyseenalaiseksi, esim. The Economist-lehden julkistamien tutkimusten mukaan.

Tulkinta väestönkehityksen suunnasta kuuluu, että kun vauraus lisääntyy, ihmiset siirtyvät lisääntymisessään painottamaan määrän sijasta laatua ja tekevät vähän lapsia, mutta hoitavat nämä lapset erittäin hyvin. Tämä johtaaisi radikaalisti alhaisempaan syntyvyyteen, ja jopa siinä määrin, että mennään alle uudistumisen takaavan syntyvyyden.

Kun vauraus edelleen lisääntyy, näyttäisi käyvän kuitenkin niin, että lapsiluku alkaa jälleen nousta, kun olemassaolevien lasten hyvinvointi ei enää vaarannu vaikka perheeseen syntyisi lisääkin jälkeläisiä. Tämä on ympäristön ja luonnon kannalta uhkaava trendi, sillä korkean tuloluokan lapsista kasvaa todennäköisesti korkean kulutustason aikuisia.

Monien arkipäivässään tekemät havainnot tukevat tätä ennakoitua kehitystä. Alemman keskiluokan perheet tekevät usein yhden tai kaksi lasta, mutta ylemmän keskiluokan perheissä on jo nyt yhä yleisemmin kolme tai neljä lasta. Lisäksi, kyselytutkimusten mukaan suomalaiset haluaisivat tosiasiassa hieman suuremman perheen kuin mihin he todellisuudessa ovat päätyneet tai päätyvät.

Myös tilastot tukevat käsitystä ylemmän luokan keskimääräistä suuremmista perheistä.  Etenkin miesten korkeampi koulutus ja korkeampi tulotaso ennustavat lasten määrän kasvua. Naisten kohdalla suhde on yhä edelleen päinvastainen, muttei kuitenkaan yhtä voimakas, joten nettovaikutuksena todellakin koulutetummat ja paremmin tienaavat lisääntyvät länsimaissa enemmän. ”Liian korkea elintaso” siis nostaa syntyvyyttä.

Lisäksi kehitysmaissa on yli 200 miljoonaa seksuaalisesti aktiivista naista, jotka eivät saa ehkäisyä, vaikka he eivät haluaisi tulla lähiaikoina raskaaksi. Joka vuosi arviolta 80 miljoonaa naista tulee raskaaksi haluamatta sitä.

Pitkään on tiedetty, että naisten koulutus on paras ehkäisykeino. Opiskelu lykkää lasten hankintaa, ja koulutetut naiset tuntevat ehkäisymenetelmät yleensä hyvin. Koulutetut naiset saavat kehitysmaissa 1–4 lasta vähemmän kuin vähän kouluja käyneet.

Mutta onko tämä liian hidas menetelmä? Onko valtioiden tartuttava ongelmaan nopeammin ja tiukemmin? Kiinassa ei jääty odottelemaan kasvun hidastumista ”luonnollista” tietä, vaan se otti käyttöön tiukan yhden lapsen politiikan 1900-luvun lopulla.  On arvioitu, että sen ansioista  maailmaan jäi syntymättä noin 300 miljoonaa ihmistä. Kumuloituvat vaikutukset ovat tietysti merkittävimmät.

Luopuuko SRK ehkäisemättömyysvaatimuksesta?

Tuskin. Vanhoillislestadiolainen kirkkoherra Seppo Lohi on ennakoinut, että jos liike luopuu ehkäisykielteisestä opistaan, vanhoillislestadiolaisuus katoaa 50 vuodessa. Siis jopa nopeammin kuin koko ihmiskunta joutuu kohtaamaan liiallisen väestönkasvun ja kulutuksen aiheuttaman tuhonsa.

Vanhoillislestadilaisten määrällä ei sinänsä ole merkitystä maapallon nykysuunnassa suuntaan eikä toiseen. Kristilliseltä / hengelliseltä kannalta voidaan kysyä, voiko vanhoillislestadiolaisten lisääntymisratkaisu  olla mallina ja esikuvana maapallon kaikkien ihmisten elämäntavalle. Jos vl-lisääntymisratkaisu on Jumalan sanan mukainen, silloin sen tulee olla mahdollinen ja suositeltava  kaikille.

*    *     *

Lue lisää aiheesta:

Niilo Ihamäki (& Heidi Sommar): Äiti, isä ja 19 lasta. Radio-ohjelma Juho ja Alina Tynin perheestä, 22.12.1955.

Heikki Räisänen: Luontosuhdeluonnos

Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista

Ympäristövastuu alkaa makuuhuoneesta

Petri Kulmala: Seimen ihme. Päivämies nro 50, 15.12.2010.

Marjut Lindberg: Väestönkasvu verrattavissa päästöihin, HS 7.2.2009.

Topi Linjama: Mollaam poijat eletty yli varojen.  (Epäkuluttajan blogi.)

Maria Saari: Ehkäisykiellosta on muodostunut tabu   Helsingin Sanomat 5.4.2009.

Sairaanhoitaja: Olisin halunnut äidin syliin

SRK: Minä uskon Jumalaan, Isään. (Perustelut ehkäisykiellolle, uusin SRK:n kannanotto 27.6.2009, poistettu netistä helmikuussa 2011). Talletettu mm. Mopin palstalla.

Eero Paloheimo: Teknisiä analogioita. Tieteessä tapahtuu 2/2008.

Antti Ämmälä:  Uskonnon rooli perhesuunnittelussa hiipuu. Helsingin Sanomat 17.4.2010.

12 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, äitiys, eettisyys, ehkäisykielto, ekologia, elämäntapa, ennuste, ilmastonmuutos, isyys, kasvatus, kiellot, kulutus, lapset, lapsuus, lisääntyminen, luonto, miehen asema, naisen asema, naiseus, normit, perhe, suurperhe, synnit, tulevaisuus, vastuullisuus, väestönkasvu, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

Paavali: lakihengellisyys on ylpeyttä


Väitän, että nykyinen opetus vanhoillislestadiolaisuudessa on kaukana todellisesta kristinuskosta, josta Jeesus opetti.

Alun alkaen kristinuskossa armon rinnalla Jeesuksella esiintyy julistus kaikkien maailman ihmisten sisaruudesta ja veljeydestä.  Rakkauden käsky velvoittaa meitä kaikkia. Sillä jolla on maallista hyvää paljon, tulee antaa siitä niille joilta sitä puuttuu, ja luopua jopa niin että se tuntuu. Ketään ei sovi hylätä eikä jättää heitteille, ketään ei sovi syrjiä.

Voidaan sanoa, että pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnan mallissa yritettiin toteuttaa tätä kristinuskon neuvoa  ja  jakaa yhteistä hyvää kaikille, niin ettei kukaan jäisi kokonaan ilman, rahoittamalla perusturva verotuksen avulla. No, sitä ei enää ole. Mutta asiaan.

Tämän Jumalan tahdon toteutumisen pyrkii ihmisen taipumus itsekkyyteen estämään. Kolme suurta pahaa. vallanhimo, nautinnon halu ja mammonan himo!

Jeesuksen opetuksen mukaan toisen ihmisen hyväksikäyttäminen, välineellistäminen omassa nautinnon halussa ja vallanhimossa, on suurimpia syntejä. Samoin on puhdas mammonan palvonta, aineellisen omaisuuden ja rahan himo. Silloin ihminen on tehnyt vallasta ja mammmonasta itselleen epäjumalan. Sille on moni liikemies ja poliitikko myynyt  periaatteensa.

Olen monesti ihmetellyt, että näistä Raamatun mukaisia synneistä ei vanhoillislestadiolaisessa saarnassa enää puhuta yhtään mitään. Vai olenko istunut seuroissa liian etäällä ja ehkä jopa jäänyt suustani kiinni kahvilan puolelle? Eipä siinä mitään, väliaika voipi olla toisinaan seurojen paras anti.

Saarnoissa ja Päivämiehen kirjoituksissa ei tuomita vallanhimoa, esimerkiksi pyrkyryyttä eikä muiden velvoitteiden sivuuttamista ja uhraamista, päästäkseen etenemään liike-elämässä, ammatillisesti, rauhanyhdistyksessä, politiikassa tai muilla elämänalueilla. Samoin ei pidetä vääränä rahan ja omaisuuden asettamista lähimmäisenrakkauden ohi elämänarvojen etusijalle.

Huomio kiinnitetään johonkin semmoiseen kuten konsertissa käymiseen, joka ei merkitse enempää vallanhimoa kuin mammonan palvontaakaan, vaan Jumalan antamasta taiteen lahjasta iloitsemista. Kaikki energia vl-liikkeen syntiluettelossa pannaan epäolennaisiin kysymysten synnillistämiseen. Korvakorut, näytelmän seuraaminen teatterissa… lasi viiniä hyvän pihvin kanssa.

Mutta Paavali kirjoitti:

20 Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin
21 ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”?
22 Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.
23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Kol.2.20-23.

Ruumiin kurittamista ja kulttuuriharrastusten ym. asketismia vaativat ”neuvot” eivät siis olekaan muuta kuin ihmisen ylpeyttä, Paavalin mukaan. Tämä on uutinen sellaiselle joka on kuullut vain nykyistä oppia.lapset  (Kirjoittaja: ”UT”)

Arviolta 40 prosenttia maailman väestöstä elää alle kahdella taalalla päivässä. Kun joutuu käyttämään 70 prosenttia tuloistaan ruokaan, muuhun jää alle puoli dollaria, määrittelee Suomen World Visionin Afrikan aluepäällikkö Juha Virtanen.

Kalliimpi ruoka merkitsee vähemmän ruokaa. Heikolla ja yksipuolisella ravinnolla lapsi ei jaksa käydä koulua – puhumattakaan, että perheellä olisi rahaa koulumaksuihin, jotka monessa kehitysmaassa nielevät melkoisen osan perheen taloudesta.

Suomen World Vision, tiedotuslehti 1/2009

Kirkon Ulkomaanapu

Lue myös:

Kilvoittelu armon varassa

Juhani Huttunen: Raamatulla päähän. Kirkko ja kaupunki 20.9.2010. Katsaus fundamentalismin kansaninvälisistä historiallisista juurista sekä sen vaikutuksista.

Jätä kommentti

Kategoria(t): armo, arvot, eettisyys, elämäntapa, kiellot, kilvoittelu, konsertit, kristinoppi, kulttuurikiellot, kulutus, kuuliaisuus, lakihengellisyys, luterilaisuus, musiikki, normit, omatunto, opilliset kysymykset, Paavali, painostaminen, pietismi, Raamattu, retoriikka, synnit, syntilista, tasa-arvo, totteleminen, tuomitseminen, uskon perusteet, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta, yhteisöllisyys