Aihearkisto: meikkaaminen

I was brainwashed into raging Laestadian beliefs


– Never give up to think critically about every ideology. Know that you are worth it.- Anonymous.

Mind_control1PA Finnish young woman wrote touching description about her current life situation considering how to deal with the dilemma she is facing with the Laestadian beliefs which her family and friends are believing.

I’m a 17-year-old female high school student in Finland. When it comes to religion, I’d say that out of all the young finnish people most are atheists (myself included).

However, I was born to a very strict and raging religion called … Read more – Lue koko artikkeli…

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): ateismi, atheism, ban of birth control, ban of television, bans, Conservative Laestadianism, eroaminen uskosta, forbidden things, get rid of, häpeä, heaven, helvetti, iankaikkinen elämä, identiteetti, identity, in English, irrottautuminen yhteisöstä, johtajat, johtokunta, kadotus, kasvatus, kiellot, kontrollointi, laestadianism, lapsuus, leimaaminen, manipulointi, meikkaaminen, mielenterveys, naispappeus, normit, norms, nuoret, painostaminen, pelko, pelot, perhe, puhujat, secession, sin, SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, synnit, syntilista, tasa-arvo, televisio, televisiokielto, tiede, tieto, ulossulkeminen, uskon jättäminen, vallankäyttö, yksinäisyys, ystävyys

Elävän uskon pikatesti


Onko tuota ihmistä syytä tervehtiä Jumalan terveellä?

Te Siionin tyttäret, te olette kauniita ja ihania morsiamia Herran Siionissa psalminkirjoittajan toteamana. Siksi teidän ei tarvitse maalata itseänne, ei tarvitse pukeutua seksikkäästi Pariisin muodin mukaan, liian tiukkoihin farkkuihin jne. Kaikista näistä asioista ja monista muistakin oli puhe seurakuntapäivillämme. (Päivämies 1979.)

Lue koko artikkeli…

13 kommenttia

Kategoria(t): armoneuvot, bans, elämäntapa, forbidden things, hengellinen väkivalta, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, lakihengellisyys, leimaaminen, meikkaaminen, naisen asema, naiseus, normit, norms, painostaminen, rauhanyhdistys, seurakuntaoppi, syyllistäminen, vallankäyttö, vihjailu, yhteisöllisyys, yksilöllisyys

Meikkaamiskielto on vl-naisen huntupakko


Ajattelinpa tässä kertoa oman ”psalmini” josta saa jokainen olla ihan mitä mieltä haluaa. Olin julkisesti, siis virallisesti, vanhoillislestadiolainen (vl) noin 30-vuotiaaksi asti. Asia joka alkoi minua erityisesti nyppimään, ensin murrosiässä, ja sitten enemmän siinä kaksvitosena  oli meikkaamiskielto. Tunsin sisäistä halua kaunistautua ja olla naisellinen …Lue koko artikkeli…

40 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, eroaminen uskosta, hengellinen väkivalta, identiteetti, ihmisoikeudet, ilo, irrottautuminen yhteisöstä, kasvatus, kiellot, kontrollointi, kulttuurikiellot, lakihengellisyys, leimaaminen, meikkaaminen, naisen asema, naiseus, normit, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, Raamattu, Raamatun tulkinta, retoriikka, sukupuolijärjestelmä, suvaitsevaisuus, synnit, syntilista, syyllistäminen, totteleminen, tuomitseminen, tyttökulttuuri, uskon jättäminen, uskon perusteet, vallankäyttö, vapaus, väkivalta, yksilöllisyys

Nämä käskyt sinä pystyt täyttämään!


Mikä on syntiä? Mikä on oikein ja mikä väärin?

Jumala on ilmoittanut tahtonsa kymmenessä käskyssä. Sen, että mikä on syntiä.

Mutta: kukaan ihminen ei pysty täyttämään käskyjä läheskään. Niin, ei se rehellisesti sanoen hirmuhyvin onnistu, mitä on Luteeruksen Lue koko artikkeli…

21 kommenttia

Kategoria(t): armo, arvot, bans, concept of sin, elämäntapa, hengellinen väkivalta, Jumalan sana, kaksinaismoralismi, käskyt, kiellot, kilvoittelu, kontrollointi, kristinoppi, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, kymmenen käskyä, lakihengellisyys, lisääntyminen, luterilaisuus, manipulointi, meikkaaminen, musiikki, nettikeskustelu, normit, norms, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, Raamattu, Raamatun tulkinta, retoriikka, sin, synnit, syntilista, syyllistäminen, televisio, televisiokielto, totteleminen, uskon perusteet, vallankäyttö, väkivalta

Vanhoillislestadiolaisuus ja Jehovan todistajat: eniten hengellistä väkivaltaa


Tuoreen pro gradu -tutkimuksen mukaan hengellisestä yhteisöstä ja uskosta voi muodostua pahimmillaan vaativa suorituskeskeinen loukku, ansa, josta usein ei löydy helppoa  ulospääsyä.

Teol. yo Aila Ruoho tutki Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa gradussaan uskonyhteisöissä koettua väkivaltaa, aineistonaan 49 ihmisen haastattelut ja kirjalliset kuvaukset.

Tutkimuksessa on mukana kymmeniä hengellisiä ryhmiä, mutta jälleen suurin osa väkivallan kokemuksista tuli vanhoillislestadiolaisuudesta ja Jehovan todistajista.Pahimmillaan haastatellut olivat kokeneet painostusta ja väkivaltaa kymmeniä vuosia.

Sama tulos ilmeni myös Tanja Kukkulan  tekemässä tutkimuksessa Turun yliopistossa vuonna 2007. Tällöin havaittiin, että näiden kahden hengellisen yhteisön kohdalla koettiin tutkimusaineistossa kaikkein eniten hengellistä väkivaltaa ja painostamista.

Lapsuudenajan tai yhteisöön liittymisen alkuaikojen rakkaudellinen ilmapiiri on kadonnut silloin, kun ihminen ei voi elää ja kehittyä aidosti ja vapaasti omana itsenään, vaan uskonnollinen yhteisö puuttuu hänen henkilökohtaiseen elämäänsä  ja valintoihinsa.

Monelle uskonyhteisö alkaa tuntua ahdistavan kontrolloivalta, alistavalta ja syyllistävältä, mutta irrottautuminenkin on erittäin vaativaa. Vaikka tietäisi että irti olisi päästävä, prosessi saattaa kestää vuosia ja on usein psyykkisesti raaskas kokemus.

Hengellinen painostus ulottuu laajasti ihmisen elämään

Uskonyhteisöissä sisäinen ihmisten kontrollointi ulottuu useille elämänalueille. Rajoituksia on mm.avioitumisen, ystävyyssuhteiden, ulkonäön ja vaatetuksen, ammatinvalinnan ja koulutuksen, kulttuuriharrastusten  musiikin, nautintoaineiden, perhe- ja sukupuolielämän sekä ehkäisyn suhteen. Käyttäytymissäännöt voivat olla pilkuntarkkoja. Jäsenten osallistumista yhteisön tilaisuuksiin ja muuhun toimintaan tarkkaillaan.

Uskonyhteisö kontrolloi jopa jäsentensä ajatuksia ja tunteita.

Äärimmäisessä tapauksessa yhteisön uskomuksiin ja sisäisiin normeihin alistuva ihminen voi joutua jopa hengenvaaraan, esimerkiksi kieltäytyessään ehkäisystä vaikka lääkärien tunnistamat vakavat terveysriskit uuden raskauden kohdalla ovat olemassa, tai kieltäytyessään verensiirrosta.

Hengelliseen väkivaltaan liittyviä vakavimpia ilmenemismuotoja on lapsiin ja nuoriin kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö, jopa insesti.Rikolliset ovat käyttäneet taitavasti  hyväkseen uskonyhteisön hyväksymiä alistamisen ja painostamisen menetelmiä.

Uskonyhteisöjä ei valvo kukaan, väkivaltaan eivät puutu viranomaiset eikä kirkko

Voimakkaita painostus- ja kontrollikeinoja ovat häpeä ja syyllistäminen, ulkoisten uhkakuvien luominen sekä ”lopun ajalla”, taivaspaikan mentyksellä, kadotukseen joutumisella tai seurakunnasta erottamisella pelottelu. Painostuskeino on myös uhka ihmissuhteiden katkeamisesta mikäli uskonyhteisöstä päättää lähteä pois.

Lisäksi pelotteena toimivat erilaiset yhteisöväkivallan muodot. Julkistakin keskustelua on käyty esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten hoitokokouskäytännöstä ja Jehovan todistajien oikeuskomiteakäytännöstä. Sisäänpäinkääntyneissä yhteisöissä tällaiset mielivaltaiset ”omat käräjät” ovat tyypillisiä yhteisöväkivallan muotoja. On hälyttävää, että viranomaisilla sen enempää kuin ev.lut. kirkollakaan ei näytä olevan kykyä eikä taitoa puuttua tällaiseen mielivaltaan. Yksittäisillä liikkeen jäsenillä ei ole tietoa eikä taiota puuttua rikkomuksiin. Yhteisöt voivat sisällään toimia varsin villisti – ilman että liikkeen vastuuhenkilöt joutuisivat vastaamaan kiusaamisesta, herjauksesta tai ihmisoikeusrikoksista.

Yhteisöjen ja yksilön välistä suhdetta ja mahdollisuuksia puuttua ongelmiin viranomaistoimin, oikeudellisesti ja juridisesti, on viime aikoina pohtinut myös YTT Johanna Hurtig. Samantyyppiset väkivallan ja alistamisen rakenteet ovat nousseet esiin hänen  lasten hyväksikäyttöä uskonyhteisöissä koskevassa tutkimushankkeessaan. Yhteisön vallankäyttö voi vakavalla tavalla rikkoa yksilön henkilökohtaisia, lain suojaamia ihmisoikeuksia.

Aila Ruohon tutkimuksen keskeisenä lähtökohtana olivat eri uskonsuuntien opeista ja oppien tulkinnoista syntyneet pitkäaikaiset kontrollointikäytännöt. Niiden aikana yhteisön jäsen on voinut menettää osittain tai täydellisesti oman itsemääräämisoikeutensa hengellisissä ja jopa yksityisissä, henkilökohtaisissa asioissaan.

Aila Ruohon pro gradu valmistui Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitoksella. Hengellisestä väkivallasta ei ole liiemmälti tutkimusta käytettävissä suomeksi. Uutta tietoa on tervehdittävä ilolla. Aila Ruohon graduun ja tutkimustuloksiin voi tutustua netistä:

Päästä meidät pelosta : hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Helsingin yliopisto 2010.

Tutkimustuloksia on käsitelty myös Kotimaa-lehdessä  1.7.2010.

*   *    *

Aiheeseen liittyvää:

Ville Talola: Karttamisrangaistus ajaa entisiä Jehovan todistajia itsemurhiin. Kotimaa24 28.10.2014.

Lisää vanhoillislestadiolaisuudessa koetusta väkivallasta:

Vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantumisen tunteet  (Hakomajassa: Kirjoittanut vuonna 2009 vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantunut mies.)

Ajankohtainen Ykkönen: Nettiekstra- Lastensuojelun tutkija Johanna Hurtigin haastattelu 22.6.2010.

Johannes Alaranta:  Kokousta pukkaa, “ollaan hänestä huolissaan”, porukalla

Anonyymi: Avunpyyntö ev.-lut. kirkollemme!

Anonyymi: Mitä tapahtuu Iloisen talon kellareissa? Uutuuskirja ihmisoikeuskeskustelun sokeasta pisteestä

Arkkipiispa Jukka Paarman  puhe suviseuroissa 2009: Neljä kipupistettä

Hoitokokous (Wikipedia)

Terttu Holmi: Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille

Alinta kastia ovat naiset ja lapset (YTT Johanna Hurtigin haastattelu)

Vuokko Ilola: Hoitokokoukset pitää selvittää!

Ihmissuhteet ja tunteet vanhoillislestadiolaisuudesta irrottautumisessa (keskustelu Hakomajassa)

Juuret & Siivet:  Syntien taakka nelivuotiaalle

Juho Kalliokoski:  Laittomuuksista ja pelokkaasta hiljaisuudesta tukeen ja rohkaisuun

”Jumalanpelko muuttui ihmispeloksi”  – Puhujan kirje puhujille vuonna 1974

Kapu: Hanskat tiskiin ja kirves kaivoon – onnistuuko vl-yhteisön parannus keskustelemalla?

Hannu Karpo: Järkyttävintä toimittajan uralla: kollektiivin pelko mursi perhesiteet

Tanja Kukkula: Mikä tekee uskonnosta painostavan? Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto 2007.

Taneli Kylätasku: Valtakunta vaihtui omaan ajatteluun. Kotimaa24 27.6.2012.

Marko-Oskari Lehtonen: Petran rankka tarina: Lähes 10 vuotta uskonyhteisön vankina. Iltalehti 1.3.2012.

Topi Linjama: Vanhoillislestadiolainen hiljaisuus ja pelko

Lirlies: Hitsi mä en jaksa uskooo

Maud: Kastetusta kartetuksi

M.T.:  Eroon hengellisestä väkivallasta

Nestori: Hoitokokous on väkivaltaa, ei sielunhoitoa

Puhuja rauhanyhdistyksellä: “Olet noussut Jumalanvaltakuntaa vastaan”

Rippisalaisuuden purku ei auta, kirkon puututtava SRK:n rippiopetukseen ja väkivaltaan

Santa76: Kultti vai kristinuskoa

Tuiralainen: Kirkko peitteli hengellistä väkivaltaa 30 vuotta

Tuiralainen: Väkivallan peittely leimaa vanhoillislestadiolaista liikettä – ja samoin kirkkoa

Jätä kommentti

Kategoria(t): ahdistus, eettisyys, ehkäisykielto, elämäntapa, erehtymättömyys, eristäminen, eroaminen uskosta, erottaminen yhteisöstä, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, identiteetti, ihmisarvo, ihmisoikeudet, insesti, irrottautuminen yhteisöstä, itsesensuuri, johtajat, kasvatus, kiellot, kirkko, kontrollointi, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, lapset, leimaaminen, lisääntyminen, manipulointi, meikkaaminen, mielenterveys, musiikki, naisen asema, normit, nuoret, painostaminen, pedofilia, pelko, pelot, perhe, retoriikka, suvaitsevaisuus, syrjintä, syyllistäminen, totteleminen, tutkimus, uhkailu, ulossulkeminen, uskon jättäminen, vallankäyttö, vapaus, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys, yksilöllisyys

Herpert: Armo vapauttaa elämään Kristuksessa


Vaikka sanotaan että mitään sääntöjä ei ole jonka mukaan toimitaan, käytäntö on eri. Sääntöjä ei ole, mutta jos kuitenkin rikot  kirjoittamatonta sääntöä, sua ei pidetä enää uskovaisena.

 

Miksi sanotaan että sääntöjä ei ole, kun niitä kuitenkin on? Sanotaan muuta kuin mikä on todellisuutta.

Niin kauan kun ihminen on onnellinen elämässään ja mielellään elää normien mukaan, hän ei tavallisesti koe painostusta. Ongelmat nousee pintaan ja asiat muuttuu vasta sitten kun kyseenalaistaa jonkin säännön. Silloin yhteisö painostaa sinua valitsemaan joko uskon tai maailman. Eli sinut voi heittää uskovaisten joukosta maailmaan jokin sellainen asia, jolla ei ole edes mitään tekemistä uskomisen kanssa.

Sellaisen asian takia josta me itte sanotaan että ei se ole olennaista… Siis, onhan se olennaista jos siitä tehdään uskomisen este!?

Kuulun itsekin vl-piireihin, mutta olen kyseenalaistanut näitä juttuja rankastikin välillä. Enää en suostu allekirjoittamaan asioita jotka mielestäni täysin vailla mitään järkeä.

Tilanteen näkee nuorten ja oman ikäisteni kolmikymppisten kohdalla. Moni kieltää uskonsa tai kamppailee sinä joko tai. Mutta kun nuori kieltää uskon, taikka vaan kieltäytyy käymästä seuroissa, pitäis tietenkin pohtia onko se murrosiän uhmaa joka menee ohi vai onko se jotain vakavampaa. Nuorikin saattaisi kaivata lähestymistä ”alhaalta päin”, sielunhoitoa… muta eri tavalla. Oikea sielunhoito ei ole pelottelemista!

Itse en osaa sitä arvioida mistä tällainen on saanut alkunsa enkä mitä kaikkea tästä on seurannut. Herpert  kirjoitti tästä asiasta Mopin palstalla ja viittasi historiaan. Monien sydämen toivomus on että kunpa joku sanoisi esim. suviseuroissa asiat julki ja ääneen. Niin moni ahdistuu tästä miten nyt on.

Nuoren epäilyllä voi olla monta syytä

”Uhma iskee päälle, kun eivät nämä elämäntapa-asiat ole (nuorisolla, ehkei muillakaan) sisäistettyjä, evankeliumin va.ikuttamia elämänvanhurskauden valintoja. Niistä tulee siis uskon ehtoja. Kutsutaan muuten toisinaan myös laiksi, joka on tunnetusti aika vaarallista asettaa evankeliumin edelle.

Ongelma on pitkälti siinä yhtenäiskulttuurin väistämättömässä murtumisessa ja arvojen pluralisoitumisessa, joka meidän agraarispohjaisessa ja kollektiivisessa sisäisessä kulttuurissamme on hyvin vaikea ottaa vastaan, saati käsitellä sujuvasti.

Nuoret, jotka eivät enää ole kasvaneet ”yhden totuuden” kulttuuriin, kohtaavat tämän erilaisten ajattelutapojen kuilun hyvin konkreettisesti saadessaan uskonnollista kasvatusta, ja vastaavat siihen joko a)sopeutumalla kiltisti, vaikkeivät loppuun asti ymmärräkään tai b) panemalla hanttiin, koska eivät ymmärrä.

En pysty ajattelemaan, että se olisi suoraan synti, joka aina laittaisi nuoren epäilemään näitä perinnäissääntöjä.

Uskominen ei ole sääntöjen alla elämistä

Silloinkin, kun käsitellään tätä ”lestadiolaisuus vs. postmodernismi”-kipukenttää, (esim. täällä, muualla netissä tai kanssapuheissa), minua aina pelottaa että kohta lentää lapsi jos toinenkin pesuveden mukana. Eli kun kritisoidaan vanhentuneita käytänteitä, pelkään että (erityisesti) moni ns. heikompi veli tai sisar saa siitä ”syyn” nähdä koko helahoito arvottomana.

Kuinka voitaisiin kritisoida rakentavasti ja samalla tunnistaa ne aarteet, joita edustamaamme vastakulttuuriin (sekä uskonnollisessa että arkisessa mielessä) sisältyy?

Ja kuinka, ah kuinka pystyttäisiin myös nuorille kirkastamaan, että evankeliumi on ihana asia, ja evankeliumin mukaan eläminen ei ole sääntöjen alla elämistä? Vaan että armo, se kuuluisa kotiopettaja, todellakin on armoa, joka vapauttaa (eikä sido) ihmisen elämään Jumalaa rakastaen ja lähimmäisten hyvää tarkoittaen.

Kai se itse pitäisi tajuta ensin, ja saada käsiteltyä kaikki kuuskytluvulle asti juontavat möykyt pois päiväjärjestyksestä – siinä sitä hommaa riittääkin.”

*    *     *

Ajattelemisen aihetta antoi: God’s Peace.

Lue myös:

Johannes Alaranta: Seuraa Minua

Herpert: Minkä nuori kieltää? Syntien sovituksen… vai elämäntapanormin? 

Herpert: 

Vuokko Ilola: Emme saa – emme halua

Irtiotto kaksoiselämästä

Topi Linjama: Vanhoillislestadiolainen hiljaisuus ja pelko

Lirlies: Hitsi mä en jaksa uskooo

Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden

Syntinen ja sairas: Äiti tyttärelle: Kun lapsi kieltää uskon, se on pahempi kuin lapsen kuolema “   

Se mitä ei ole olemassa eli kirjoittamattomat kiellot

1 kommentti

Kategoria(t): 2000-luku, armo, elämäntapa, hengellisyys, kaksoisviestintä, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, kuuliaisuus, leimaaminen, manipulointi, meikkaaminen, musiikki, nettikeskustelu, normit, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, retoriikka, sananjulistajat, sielunhoito, suvaitsevaisuus, synnit, syntilista, syyllistäminen, totteleminen, tuomitseminen, uhkailu, vallankäyttö, vapaus, väkivalta

Irtiotto kaksoiselämästä


Vanhoillislestadiolaisuudesta irrottautumisesta on jokaisella yhteisön jättäneellä oma yksilöllinen tarinansa. Keskeistä nuoren hyvinvoinnin kannalta on vnhempien suhtautuminen hänen ratkaisuunsa. Ihannetapauksessa itsenäinen elämä oman hengellisen kasvatusyhteisön ulkopuolella lähtee liikkeelle myönteisissä merkeissä ja vanhemmat ymmärtävät asettua tukemaan aikuistuvan lapsensa omakohtaista valintaa. Vasta kotoa Ouluun muuttanut  nuori nainen kertoi Kalevassa myönteisistä kokemuksistaan. Hänen kokemuksensa mukaan liikkeestä irrottautumisesta ei ole seurannut ikävyyksiä perheen ihmissuhteissa.

”Uskosta luopuminen oli kova pala”

Oulussa asuva Sari (nimi muutettu) kasvoi vanhoillislestadiolaisessa kodissa pienemmällä paikkakunnalla. Nelisen vuotta sitten tyttö aiheutti perheessä myrskyn, kun hän ilmoitti luopuvansa lestadiolaisuudesta, eli liikkeen termein kieltävänsä uskon.

– Uskon kieltäneitä ei mitenkään vainota enkä itse tiedä ketään, jolta olisi esimerkiksi mennyt välit perheeseen. Silti uskonto on iso osa elämää ja perhettä, ja sen kieltäminen vaikuttaa kaikkeen. Moni ei välttämättä uskalla lähteä, vaikka varsinaista uskoa oppeihin ei enää olisi, Sari toteaa.

– Kun olin ilmoittanut kieltäväni uskon, en vuoteen halunnut puhua siitä ollenkaan. Asia oli tosi arka, en tiedä miksi.

– En halunnut puhua ammattilaisillekaan, koska ajattelin, etteivät ne kuitenkaan ymmärrä. Oikeastaan olen alkanut käsitellä asiaa vasta Oulussa, kun olen saanut täältä paljon ex-lestadiolaisia kavereita. On helppo puhua, kun tietää, että toinen on käynyt läpi saman.

– En ollut käyttänyt alkoholia tai edes kuunnellut musiikkia ennen päätöstä, joten uskosta luopumiseni tuli kaikille yllätyksenä. Olin elänyt kuin tavallinen lestadiolaisnuori. Mietin vain asioita hiljaa päässäni, Sari kuvailee.

Tärkeimmäksi syyksi ratkaisuunsa tyttö nimeää yläasteelta löytyneen ei-lestadiolaisen kaveripiirin ja siltä tulleet vaikutteet. Lisäksi vanhoillislestadiolainen oppi alkoi yksinkertaisesti tuntua vieraalta.

– Minulle sanottiin, ettei uskoa saa ajatella liian järkiperäisesti, vaan siihen pitää säilyttää lapsekas suhtautuminen. Järkeilin sitten kuitenkin, tyttö hymähtää.

”Vain Me” -oppi ja ihmissäännöt alkoivat hakata vastaan

Eniten Saria häiritsi liikkeen opetus siitä, että vain vanhoillislestadiolaiset voivat pelastua.

– Raamatussakin sanotaan, että uskominen riittää pelastukseen. Myös TV:n ja nykymusiikin kielto tuntui älyttömältä, koska Raamatun aikaan ei ollut kumpaakaan. Tiesin, että sääntöjä on pyritty sovittamaan Raamatun pohjalta nykyaikaan, mutta ihmettelin silti, miten joku voi vain päättää, mikä on syntiä ja mikä ei.

Uskon kieltäminen ei lopulta johtanut yhteenkään välirikkoon, vaikka se oli perheelle ja joillekin ystäville aluksi vaikea paikka. Ensimmäisinä päivinä itki niin perhe kuin Sarikin. Hänen päästöstään yritettiin vieä horjuttaa Raamatun lauseilla ja rukouksilla. Lopulta äiti kuitenkin totesi, että elämän pitää jatkua.

Tytön meikkaamista katsottiin alta kulmien vielä jonkin aikaa, mutta läheiset tottuivat siihenkin.

Lestadiolaiskodin myönteiset arvot eivät katoa

– Olen myös tyytyväinen siihen, että kasvoin lestadiolaisessa kodissa. Sieltä jäi hyvät perusarvot, ja se oli lapselle turvallinen ympäristö kasvaa. Leikkikavereita ja tekemistä riitti eikä tarvinnut olla yksin, toteaa 12-lapsisessa perheessä kasvanut tyttö.

– Nykyään minulla on perheeseeni lämpimät välit. Iän ja välimatkan kasvaminen on tehnyt hyvää, nykyään ammattikoulussa Oulussa opiskeleva Sari arvelee.

Puolet vl-perheiden nuorista tekee irtioton, osa sisällä olevista elää ”kaksoiselämää”

Sari arvioi, että jopa puolet lestadiolaisnuorista tekee jossain vaiheessa irtioton herätysliikkeestä. Osa lähtee lopullisesti, osa taas rikkoo liikkeen oppeja vastaan esimerkiksi värjäämällä hiuksensa ennen kuin katuu ja palaa takaisin.

– Varsinkin Oulussa törmää myös siihen, että lestadiolaisnuori viettää jonkinlaista kaksoiselämää. Sukulaisille esitetään hyvää uskovaista ja käydään seuroissa, mutta salaa eletään niin kuin muutkin. Minusta pitäisi olla rehellinen, onko oikeasti lestadiolainen vai ei, Sari napauttaa.

Toisaalta hän ymmärtää senkin, että liikkeen jättäminen voi olla nuorelle vaikea ratkaisu.

Vanhoillislestadiolaisuudesta eroamisesta on parhaillaan valmisteilla selvitys Joensuun yliopistossa, gradu, joka tuonee lisätietoa kysymyksiin. *)

*    *    *

Uskosta luopuminen oli kova pala. Kaleva 7.3.2010.

Aiheesta lisää:

NYT-liitteessä: Miltä tuntuu luopua uskosta?

Justiina: Kaksinaismoralismi ja kaksoiselämä vl-piireissä 

Kaksijakoinen maailmankuva purkautui: minä lähdin pois

Matti H.: Yksi usko?

Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden – suuri syntyvyys ei kasvata jäsenmäärää

Kuka ja mikä minä oikeasti olen? (Saara Tuomaala)

Vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantumisen tunteet. Kirjoittanut vuonna 2009 vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantunut mies. (Julkaistu Hakomajassa.)

Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta (Laatija Hakomaja-tiimi, pohjautuu artikkeliin How to Leave the Old Apostolic Lutheran Church)

Ari: Vapaan pudotuksen hetki

Gepardi: Herätyssaarna (1.Tess.4:21)

Uskovainen ja järki

Speedy: “Olinko hölmö -?”

*) Vanamo Kuu-Karkku: Matkalla uuteen todellisuuteen. Eroprosessi vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä ja sen merkitys henkilön spiritualiteettiin ja kokemusmaailmaan. Pro gradu -tutkielma, käytännöllinen teologia. Itä-Suomen yliopisto, 2012 (Joensuu).

5 kommenttia

Kategoria(t): eroaminen uskosta, identiteetti, irrottautuminen yhteisöstä, kaksinaismoralismi, kasvatus, kiellot, kontrollointi, lapset, lapsuus, meikkaaminen, normit, nuoret, omatunto, painostaminen, pelko, pelot, perhe, Raamattu, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, seurakuntaoppi, suurperhe, suvaitsevaisuus, tuomitseminen, uskon jättäminen, uskon perusteet, vapaus, yhteisö, yhteisöllisyys, yksilöllisyys, ystävyys