Uskonsota keittiössä: hampaaton kirkko ei auta lestadiolaisen yhteisön uhreja

Hiljattain julkaistu kirja Uskonsota keittiössä  antaa äänen vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä irtaantuneiden ihmisten kokemuksille. Se kertoo myös uuden identiteetin rakentamisesta ja tasapainoisen elämän jatkamisesta liikkeen ulkopuolella.

Kirjan toimittaja VTT Maija-Leena Rova toivoo, että kirja toimii vertaistukena yhteisöstä eroamista harkitseville.

Lisäksi hän toivoo, että kirjaa lukisivat ne, joilla on mahdollisuuksia auttaa ja tukea vanhoillislestadiolaisten uskovien elämää liikkeen sisällä, esimerkiksi lestadiolaisjohtajat sekä kirkon johtajat ja työntekijät.

Espoon piispa Tapio Luoma haastatteli Rovaa Helsingin kirjamessuilla (ks. video alla).

Rova muistuttaa, että kirkon johto ei ole riittävän tarmokkaasti puuttunut lestadiolaisuuden epäkohtiin, vaan ”yliymmärtää” uskonyhteisön opetuksen vahingollisia piirteitä. Kirkko on myös ohittanut niistä ihmisille seuranneita vakavia ongelmia. Moni on kärsimystensä seurauksena kadottanut yhteyden kristinuskoon kokonaan.

Kirkon tulisi vihdoin kantaa vastuunsa suurimman herätysliikkeensä kohdalla ja suhtautua sen ongelmiin vakavasti.

 

Maija-Leena Rova kokee itse vapautuneensa lapsuuden traumoistaan oikeastaan vasta tämän kirjaprojektin myötä. Hän itse joutui lapsuudenperheessään keskelle uskonsotaa, jossa

Advertisement

Kun haava on auki ja kirvelee

Minun elämäni tarkoitus?

Toivon että tämän lukisi varsinkin sellainen uskovainen kanssaihminen (vl) joka tuntisi Raamattua. Tätä kirjoittaessani taustalla soi Särkyneiden majatalo. Kai se on hiukan ”uskovaiselle sopimatonta musiikkia”. Olen uskomassa ja laulun sanat osuvat sydämeeni.

En kuitenkaan aio kirjoittaa musiikista vaan siitä, että mikä tarkoitus on elämässäni. Sitä mietin täällä vieraassa maassa. Ei kai meistä kukaan ole täydellinen eikä murtumaton? Vaikka vahvan ihmisen kaunis kuori päällimmäisenä olisi.

He etsivät tietä valoon maassa kyyneleiden.

He saapuivat majataloon särkyneiden…

En halua kuulla hyvää tarkoittavia kliseitä. Enkä neuvoja niiltä jotka eivät halua ymmärtää. Olen kohta – tai kai jo nyt – keski-ikäinen nainen.  Kun eteenpäin katson, toistakymmenen vuoden päässä

Anteeks, Jeesuksen nimessä ja veressä

– Lapsi on suurin Jumalan valtakunnassa. – Päivämies-lehden hartauskirjoitus.

Va-va-ilta!

Va-va-ilta.  Vaipoista Vapaata iltaa mentiin tyttöjen kanssa viettämään. Porukalla, meitä oli kuusi äitiä ja kolme vauvaa. Tai piti olla kuusi mutta yksi tekstasi viime hetkellä että ei sitten pääsekkään. Sisaren syy oli

Tiedonkeruuta hengellisestä väkivallasta

Kuulutko tai oletko aikaisemmin kuulunut johonkin kirkkomme herätysliikkeistä, tai Jehovan todistajiin, mormoneihin tai muihin kristillisiin liikkeisiin tai yhteisöihin? Tai onko Sinulla muutoin kokemuksia kyseisistä liikkeistä?

Lapin yliopistossa on tekeillä tutkimus liittyen hengelliseen väkivaltaan sen eri muodoissa.

Puhujienkokkouksen helemiä

”SRK:n johdon arvosteleminen ei ole Jumalan mielen mukaista.”

Ei taijja Jumala ihte johtokunnassa istua. Ja Kristusta sinne ei niin haluttukkaa. On olemassa vaara että Hän varastaisi koko soun.  Näitä ilimotuksia sitä on puhujienkokkouksessa Oulussa saatu ja puheltu. Helemi! Tämä on ihan parhaita. 

Niin no…  ihmisten tekemisiähän ne keskusyhistyksen ja puhujien ratkaisut on,  mutta onko siellä keskusyhistyksen suunnalla miehistä joku muuttunu jo Jumalan virkaatekeväksi sijaiseksi? 

Tievustelijalle todetaan, että  kokouksessa koettiin  sydämellinen ja täydellinen yksimielisyyden ja rakkauden henki. Joka kertahan se on 100%:sesti niin pitänytkin olla. Se on etukäteen tiedossa. Sataa %:ia yksimielisyyttä ei muuksi muuta yhden sananpalvelijan varoittelevan kriittinen puheenvuoro.

SRK:n puhujienkokouksen keskusteluissa on kärpäsellä katossa tekeminen kuunnellessa weljien kristinopillisia oivalluksia. Aavistuksen siitä saa lukemalla mitä raportteja Johannes Alaranta on kokouksesta saanut kuulla.

Mutta kuinka käy Joulun Lapsen?