Aihearkisto: ympäristö

Älä häpeä sitä että olet ihminen


Romaaninen_Toulouse_St.Sernin_2

Tranströmer_Holveissa_runo

Tomas Tranströmer, Holveissa, kokoelmasta Eläville ja kuolleille.  (Kootut teokset 1954–2004. Suom. Caj Westerberg.) 

*         *         *

~ Outsider  ~

*         *         *

harari_sapiens

Vinkkejä kaipaavalle:

Yuval Noah Harari: Sapiens, Ihmisen lyhyt historia. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Helsinki: Bazar,  2016.

Ihmistä ei saa kutistaa

Emilia Karhu: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon? Blogikirjoitus 14.8.2016, Kotimaa24.

Heikki Kerkkänen:  Jokainen ihminen on eri asia

Leena Krohn: Ihmisen vaatteissa. Helsinki: Tammi, 1976 (1. painos).

Tarja Lamminmäki-Kärkkäinen: Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa

Petri Ylikoski ja Tomi Kokkonen, Tomi: Evoluutio ja ihmisluonto. Helsinki: Gaudeamus, 2010.

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): eettisyys, ekoteologia, evoluutio, hengellisyys, historia, ihmisarvo, johtajat, keskustelu, lähihistoria, omatunto, retoriikka, tiede, tieto, toivo, turvapaikka, valta, vapaus, vastuullisuus, yhteisö, yksilöllisyys, ympäristö, ympäristöetiikka

Millä oksalla uskontojen sukupuussa -?


world_religions symbols2PUskonnot ovat luonteeltaan aatteellis-käsitteellisiä järjestelmiä, jotka tarjoavat kokonaisvaltaisia selityksiä maailmasta, on ekumeniikan professori Risto Saarinen määritellyt (Saarinen 2005). Uskonnot ovat monimuotoisia ja poikkeavat toisistaan usein huomattavasti.

Uskontotieteen tutkija Jaakko Närvä on Uskonnontutkija-verkkolehdessä  tarkatellut erilaisia uskonnon määritelmiä ja ehdottanut niiden sijaan uutta:

Uskonto on psyykkisesti normaalia tai tervettä ajattelua, kokemista ja käyttäytymistä, jossa otetaan spontaanisti tai tunneperusteisesti todesta ei-empiirisiä intuitionvastaisia olentoja.”

Määritelmä ilmaisee tieteen kielellä sen, mitä me juutalais-kristillisen kulttuurin kasvatit usein uskonnolla ymmärrämme. Uskonto on uskoa sellaisiin olentoihin, joiden olemassaolosta ei ole luotettavia havaintoja, siis uskomista esimerkiksi  Jumalaan.  Toki määritelmä edellyttää sen määrittelemistä, mikä on ”psyykkisesti normaalia tai tervettä ajattelua ja käyttäytymistä”.

Myös Suomen laki tulee määritelleeksi sen mitä on pidettävä uskontona. Uskonnonvapauslain mukaan rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan toiminnan tulee perustua ”uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.”  Määritelmällä on käyttöä, kun syntyy uusia uskontoja jotka haluavat vakiinnuttaa toimintansa uskonnollisena yhdyskuntana.

Uskontojen kulttuurisessa kirjossa ilmenee ihmislajin loputon luovuus. Joissakin uskonnoissa uskotaan yhteen jumalaan, toisissa palvotaan useita ja kolmansissa taas uskoa jumaliin pidetään kokonaan haitallisena korkeim-man henkisyyden tai hengellisen päämäärän saavuttamisen kannalta.

Yhdessä uskonnossa alkoholia nautitaan peräti rituaalina, sakramenttina, toisessa se kielletään kokonaan. Jotkut uskonnot kannustavat jäseniään selibaattiin ja toiset taas pitävät avioliittoa pyhänä, kieltävät ehkäisyn ja velvoittavat jäseniään lisääntymään rajattomasti. Lue koko artikkeli…

1 kommentti

Kategoria(t): alakulttuuri, arvot, avioliitto, ban of birth control, ehkäisykielto, elämäntapa, hajaannukset, kiellot, kirkko, kontrollointi, laestadianism, lisääntyminen, luterilaisuus, normit, norms, tutkimus, vallankäyttö, yhteisö, ympäristö

Matka Kauas-Maahan


Aikamatka Himalajalta Aurinkokuntamme ulkopuolelle, läpi Linnunradan galaksin muihin galakseihin ja takaisin.

Lähde: American Museum of Natural History, New York.

Nojatuolimatka riittää minulle. Tässä samassa laajenevassa kaikkeudessahan sitä joka tapauksessa lennetään.

Elämää Linnunradalla

Aurinko on yksi kotigalaksimme Linnunradan miljardeista Lue koko artikkeli…

5 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, evoluutio, heaven, kadotus, luonto, taivas, tiede, tieto, tutkimus, ympäristö

Suviseurat, materialismin mahtinäytös


– Kaikki hehkuttivat, miten paljon seuroissa oli väkeä. Väenpaljous oli olevinaan suuri juttu. Minua se asenne suututti ja inhotti, se tuntui jumalattomalta. Ehdottomasti tuli mieleeni kultaisen vasikan ympärillä tanssiminen. Lue koko artikkeli…

21 kommenttia

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ehkäisykielto, ekologia, elämäntapa, hengellinen väkivalta, hengellisyys, huumori, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kiellot, kirjallisuus, kristinoppi, kulttuurikiellot, lapset, manipulointi, musiikki, naisen asema, normit, norms, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, Päivämies, pelko, pelot, puhujat, romaani, sananvapaus, seurat, SRK ry., SRK:n johtokunta, tuomitseminen, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

Ei loitsu eikä rukous


Kirkoissa ja hartaushetkissä on kokoonnuttu jakamaan järkytystä luonnon-katastrofista. Yhteinen käsittely, tapahtuipa se mediassa tai kirkossa, varmasti helpottaa huolta ja psykologista uhkaa, jonka tieto inhimillisestä kärsimyksestä Japanissa saa täälläkin aikaan.

Myötätunnon osoittaminen ja hädänalaisten avustaminen on aitoa ihmisyyttä.

Rukoillessaan uskovaiset kyselevät Jumalaltaan, että miksi. Lue koko artikkeli…

2 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, arvot, ateismi, eettisyys, ekologia, elämäntapa, epäily, Jumala, luonto, politiikka, rahoitus, tieto, tulevaisuus, uskon perusteet, uskontokritiikki, vallankäyttö, vastuullisuus, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

Elämän vettä! Mittaa vesijalanjälkesi


Ylitätkö sinä ja perheesi vedenkulutuksessa luonnonvarojen rajat?  Outo kysymys. Missä muualla kulutamme vettä kuin keittiössä ja kylpyhuoneessa?  – Ja mitä väliä? Suomessahan on maailman parhaat vesivarat!

Vettä kuluu kaikkeen – mutta sinä voit itse säädellä kulutustasi

Aamiaiseeni kuuluu kupillinen teetä ja kaurapuuro. Puuro on ilmaston kannalta OK  ja teenkin hiilijalanjälki on pienempi kuin esimerkiksi kahvin. Ja nämähän säästävät vettä… Puuroannoksen keittämiseen kuluu kaksi desilitraa vettä ja teekuppi vetää 2,5 desiä.

Väärin. Teekupilliseeni on tosiasiassa huvennut 35 litraa vettä jo ennen kuin kaadan kuuman veden teelehtien päälle. Ja vettä ne kaurapellotkin ovat tarvinneet.

Hiilijalanjälki alkaa olla tuttu jo yhä useammalle suomalaisellekin, mutta kuinka moni on kuullut vesijalanjäljestä?

Vesijalanjälki kertoo, paljonko vettä on käytetty jonkin tuotteen tuottamiseen. Siis sellaista vettä, jota olisi voitu käyttää myös esimerkiksi juomavetenä, peseytymiseen tai maanviljelyyn. Vesijalanjälkensä seuraaminen ei ole vielä monellekaan tuttua, sillä ensimmäiset mittarit luotiin vasta mutama vuosi sitten. Ilmastonmuutoskeskustelun velloessa globaali vesikriisi on tahtonut hautautua hiilikysymyksen alle.

Mutta. Maatalous ryystää esimerkiksi Euroopassa jopa 70 prosenttia makeasta vedestä.

Puuvillateepaidan vesijalanjälki on 2 000 litraa, A4-paperiarkin 10 litraa. Mistä voimme arkielämässä  tinkiä? Millaista teknologiaa pitäisi kehittää kriisialueilla – entä länsimaiden tuotannossa? Millaisia ratkaisuja työpaikoilla, kirkossa, yhdistyksissä ja muissa yhteisöissä pitäisi tehdä?

Tässä sinulle laskuri

Laskemalla vesijalanjälkesi (pikalaskuri, peruslaskuri, aterialaskuri, tai veden äänillä ja musiikilla viihdyttävä Kemiran laskuri)  voit selvittää, miten paljon elämäntapasi kuluttaa maailman vesivaroja. Se miten paljon arkielämään ja vaikkapa ruokaan liittyvät valinnat kuormittavat luontoa ja vesivaroja, riippuu siitä mikä on perheesi koko, mitä ruokaa hankit ja millaisia elämäntapasi ja kulutusvalintasi muutoinkin ovat. Oletko sinä osa ongelmaa vai osa ratkaisua?

Vaikka Suomessa on vettä riittämiin, sisältävät monet päivittäiset tuotteemme välillistä, niin sanottua piilovettä. Tämä piilovesi on voitu kuluttaa maataloudessa tai teollisuudessa sellaisissa maissa, joissa vettä ei riitä maan omilla kansalaisille. Vedestä on pulaa. Esimerkiksi kupillinen kahvia sisältää kahvin tuotantoon kulunutta piilovettä jopa 140 litraa! Vesijalanjälkesi paljastaa vaikkapa peseytymiseen suoraan kuluttamasi veden lisäksi myös tämän piiloveden osuuden.

Sinä voit vaikuttaa hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla suoraan kotitaoudessasi tapahtuvaan vedenkulutukseen. WC:n säästöhuuhtelu ja muut vettä säästävät valinnat pienentävät vesijalanjälkeäsi.

Mutta piiloveden kulutukseen – joka muodostaa vedenkulutuksessaasi suurimman osan –  vaikutat tehokkaimmin oikeilla elämäntavoilla ja kulutusvalinnoilla. Kohtuullinen kuluttaminen, lähiruoka, kierrättäminen ja välillisen vedenkulutuksen tiedostaminen auttavat paljon.

Mittaamalla vesijalanjälkesi saat tietoa valintojesi tueksi sekä hyödyllisiä vinkkejä. Saamasi tiedon perusteella voit vaikuttaa myös ympräistössäsi, koulun, työpaikan, kunnan,  järjestöjen ja seurakunnan ratkaisuuihin.

Huomaa, että vesijalanjälkimittari tuottaa vain karkean arvion kulutuksestasi. Viitteenä on käytetty suomalaisen keskimääräistä vedenkulutusta. Keskikulutus vaihtelee maittain. Näet listasta erot vedenkulutuksessa  maittain kansalaista kohden.

Vesi ja käymälät ovat ihmisoikeuskysymys

Laajoilla alueilla maailmassa veden riittämättömyys on kestävän kehityksen este. Vesipulaa pahentaa se, että jo 25% kaikista makean veden varannoista on saastunut terveydelle vaaralliseksi. Vaikeimman ongelman aiheuttavat käsittelemättömät ulosteet ja virtsa. Ulosteiden mukana vesiin joutuu suolistobakteereja, jotka juomaveden kautta pääsevät maha-suolikanavan yläosiin ja aiheuttavat ripulia. Ripuli on edelleen yleinen lasten kuolinsyy kehitysmaissa.

Puuttuvat käymälät aiheuttavat jatkuvan tautiriskin, ja lisäksi tilanne vaikeuttaa esimerkiksi tyttöjen koulunkäyntiä. Esimerkiksi Itä-Afrikassa vanhemmat eivät päästä tyttöjä kouluun koska niistä puuttuvat turvalliset vessat.

Väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat eniten maailman vesi- ja sanitaatio-olosuhteita heikentävät seikat. Vähiten vettä on juuri väkirikkailla alueilla, joissa syntyvyysluvut ovat yhä korkeat. Näissä maissa toisaalta käytetään vettä usein vientituloja tuottavien viljelykasvien kasteluun, esimerkkinä bioenergiaa teollisuusmaihin tuottavat kasvit sekä tupakka ja kahvi. Oman maan lapset saattavat kärsiä jatkuvasta veden puutteesta.

Suomella on joidenkin arvioiden mukaan maailman parhaat vesivarat, joten vedenkäytön itsesäätelyn tarvetta on vaikeahko täälläpäin ymmärtää. Globaalisti vesipula on joka tapauksessa  yksi suurimpia kehitys- ja ympäristöongelmia. Ne vaikuttavat enne pitkää myös suomalaisten hyvinvoiintiin ja turvallisuuteen. Vesikriisin ratkaisemiseen tarvitaan uusia eväitä.

Mutta vesiongelmat on jo kohdattu myös joissakin korkean elintason maissa.  Australiassa vesipula on raaka tosiasia, ja pitkälle seurausta ihmisten toimenpiteistä. Maassa onkin tartuttu  vesivarojen suojeluun ja vedensäästöön määrätietoisin toimin. Vedelle on pyritty saamaan oikea hinta, kielloilla ja normeilla on rajoitettu veden tuhlausta ja viestinnällä on kannustettu kansalaisia vedensäästöön. Veden kierrätystä on lisätty ja juomavettä merivedestä valmistavia laitoksia rakennettu.

Vesi on sodan ja rauhan kysymys

Kansainvälinen lastensuojelu- ja kehitysjärjestö Plan ja Kemira ovat ryhtyneet yhteistyöhön tukeakseen lasten oikeuksia veteen, terveyteen ja kehitykseen. Yhteistyötä tehdään aluksi Etiopiassa, Boliviassa ja Kiinassa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus altistaa konflikteille alueita, joiden vesivarat ovat usean valtion hallinnassa, kertoo tuore YK-tutkimus. Siksi puhdas vesi on mitä parasta konfliktinehkäisyä esimerkiksi Niilin halkomassa Itä-Afrikassa. Kuivuus lisääntyy. Puhdas vesi käy yhä vähemmäksi, ja kun vettä on yhä vähemmän, siitä on yhä kovempi kilpailu.

Aina konflikteiksi asti, sanoo YK:n ympäristöohjelman Unepin rahoittama tuore tutkimus (pdf, engl.).

Konfliktien riski kasvaa erityisesti alueilla, joiden vesivarat ovat useamman valtion hallussa.

Nykyiset valtioiden väliset sopimukset eivät näet määrää, kuinka hallitaan esimerkiksi ympäristöpakolaisuutta, joka usein johtuu nimenomaan kuivuudesta.

Tuhannet ihmiset saattavat tulevaisuudessa ajautua ympäristöpakolaisiksi esimerkiksi Itä-Afrikassa, missä useat valtiot jakavat Niilin yhä vähenevät vesivarat – ja missä Plan työskentelee Etiopian vesi- ja sanitaatiopalvelujen parantamiseksi.

Kuivuus on tänä vuonna ajanut yksin Etiopiassa yli 6 miljoonaa ihmistä nälänhädän partaalle ja kansainvälisen ruoka-avun varaan. Eikä kuivuuden ennusteta lähivuosina helpottavan.

”Ankarat, pitkät kuivuuskaudet lisääntyvät todennäköisesti koko Niilin alueella. Veden niukkuus pahenee nopeasti ja on mahdollisesti valtava uhka alueen vallitsevalle tilanteelle”, todetaan Unepin tutkimuksessa.

Plan ja Kemira rakentavat vesipisteitä

– Osissa Etiopiaa kuivuus toistuu nyt useammin kuin ennen, vahvistaa Plan Suomen itäisen ja eteläisen Afrikan ohjelmapäällikkö Annukka von Kaufmann.

Lisäksi Etiopian alttiutta pakolaisuudelle ja muuttoliikkeille lisää valtava väestönkasvu.

Väestön ennustetaan yli kaksinkertaistuvan nykyisestä vuoteen 2050 mennessä, ja kun ihmiset asuvat entistä tiiviimmin, maata viljellään yhä enemmän. Maaperä köyhtyy, ja maan kyky ruokkia väestöään heikkenee.

Yhteistyöllä sadeveden keräysjärjestelmiä, kaivoja ja vessoja

Plan ja Kemira rakentavat Etiopian Shebedinon ja Jimman alueilla muun muassa lähdevesipisteitä, sadeveden keräysjärjestelmiä ja kaivoja. Paikallisia asukkaita myös koulutetaan esimerkiksi erottamaan puhtaan ja likaisen veden lähteet, hävittämään jätteensä oikein ja huolehtimaan hygieniastaan.

– Kyse ei ole vain veden saatavuudesta vaan myös tiedosta. Ihmisten tulee tietää, miksi on tärkeää käyttää nimenomaan puhdasta vettä, miten esimerkiksi ripuli leviää ja miten tauteja ehkäistään, von Kaufmann sanoo.

Työn tavoitteena on taata puhdas vesi ja käymälä yhä useamman käyttöön ja siten vähentää eritoten lasten tartuntatauteja ja aliravitsemusta.

– Vesi on yksi ihmisen tärkeimmistä elinehdoista, ja oikeus veteen liittyy oleellisesti myös ihmisoikeuksien toteutumiseen, sanoo Kemiran markkinointi- ja viestintäjohtaja Päivi Jokinen.

Parhaimmillaan vesi ja sanitaatio voivat taata sen, että ihmisillä on edellytykset pysyä kotiseuduillaan. Vesi- ja sanitaatiohuolt auttavat että  tytötkin voivat käydä koulua, opiskella ammattiin ja huolehtia aikanaan omien lastensa hyvinvoinnista.

Vaara joutua ympäristötuhojen vuoksi pakosalle vähenee, ja konfliktien riski pienenee.

*    *    *

Lue lisää:

Vesijalanjälki – mittari todelliselle vedentarpeellemme  (Teknillisen korkeakoulun Vesi ja kulutus -tutkimusryhmä)

Vesijalanjälki.org

Kemira ja Plan tukevat lasten oikeutta puhtaaseen veteen

Kestävä kehitys -teemanumero: veden laatu – elämän laatu

Matti Kummu: Ei ruokaa ilman vettä. Uutistamo 9.4.2015.

Lestar R. Brown: Pohjavesien ehtyminen kuihduttaa sadot

Syömällä tomaatin kuluttaa 13 litraa vettä. Kotimaa24 22.3.2012.

Viimeiseen pisaraan (Vihreä Lanka 4.2.2009)

*    *    *

Ajattelemisen aihetta antoi Mecano.

1 kommentti

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ekologia, elämäntapa, ennuste, ihmisoikeudet, ilmastonmuutos, kulutus, lisääntyminen, politiikka, tieto, tulevaisuus, tutkimus, vastuullisuus, väestönkasvu, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

Vuorisaarnasta


Kun kysytään mikä on syntiä, taikka kysyykö kukaan.  Mehän kyllä jo nämä tiedämme. Opimme ne jo äidinmaidossa! Omatunto on herkkä näissä, ainakin lapsena. Mutta jossain vaiheessa  uskovaisella herää seuraava kysymys: mitä Jeesus opettaa synnistä? Tämän me haluaisimme oppia, Jumalan sanan mukaisesti. ”Opettakaa heidät pitämään kaikki minkä minä olen käskenyt teidän pitää.” Mutta onko se meille suorastaan liian yksinkertainen asia, mitä Jumalan Poika tästä opetti?

Jeesus meni vuorelle. Ja suuri joukko ihmisiä seurasi häntä. Hän opetti heitä, ja sitä puhetta on totuttu nimittämään Vuorisaarnaksi.

Synti orjuuttaa ihmisen ja erottaa hänet Elävästä Jumalasta. Mutta monta kertaa ajatellaan että synti on yksittäinen irrallinen teko, kuten esimerkiksi ehkäisy. Missä tilanteessa ehkäisy olisi synti? Esimerkiksi silloin jos mies pakottaa vaimonsa ehkäisemään, eikä lapsiasiasta keskustella yhdessä. Ei keskustella keskenään mitä siinä asiassa ajatellaan ja toivotaan. Vaimo ehkä haluaisi lisää lapsia mutta mies ei suostu neuvottelemaankaan asiasta. Taikka toisinpäin. Tämä on yhtä lailla synti kuin olisi toisen pakottaminen raskauteen. Ei ne tuommoiset ole rakkauden hedelmiä, ei.

Kun ihminen rikkoo lähimmäisenrakkautta vastaan, silloin hän tekee syntiä. Näin Jeeesus opetti Vuorisaarnassa. Mutta kun harkitsee puolisonsa kanssa yhdessä sen millaisesta perheestä jaksaa huolehtia, se ei ole syntiä. Näin tämän ymmärtää Raamatun mukaan.

Lapsi on Jumalan lahja, josta seuraa velvoite huolenpitoon ja vastuuseen ”näistä kaikkein pienimmistä”. Vanhempien vastuu lapsista ulottuu myös siihen, että heidän velvollisuus on suojella lapsia, myös lasten mielenterveyttä. Ja huolehtia lasten kaikinpuolisesta hyvinvoinnista.

Synnyttämispakko ei voi olla oikein eikä sellaista tule siksi vaatia keneltäkään. Silloinhan ihminen ottaakin lapsen itselleen välineeksi autuuteen kun kuvittelee sillä taivaspaikan saavansa. Lapsi ei voi olla koskaan aikuiselle väline pelastukseen.

Lisäksi, huolehtimisvelvollisuus ulottuu myös lastenlapsiin, tulevaisuuden sukupolviin ja kaikkeen Jumalan antamaan luontoon. Ei ole luvallista että valintamme johtaisi elinympäristön tuhotumiseen. Kahdeksas käsky kieltää uskovaista varastamasta. Varastaminen on synti. Kristityn tulee ainakin yrittää karttaa syntiä. Tähän meitä kehottaa Jumalan sana. Tässä valossa rajatta  lisääntyminen näkyy synnillisenä.

Lopuksi, muistinvirkistykseksi, lukekaamme mitä Jeesus opettaa Vuorisaarnassa:

27 ”Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.

28 Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.

29 Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin.

30 Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.

31 ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.

32 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta.

33 Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin.

34 Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran.

35 Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

36 ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.

37 ”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.

38 Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”

Luuk. 6:27-38.

(K-ma)

2 kommenttia

Kategoria(t): ehkäisykielto, elämäntapa, identiteetti, ihmisarvo, isyys, kasvatus, kristinoppi, lapset, lapsuus, lisääntyminen, luonto, mielenterveys, naiseus, omatunto, perhe, Raamattu, Raamatun tulkinta, retoriikka, suurperhe, synnit, syntilista, tasa-arvo, tulevaisuus, uskon perusteet, vallankäyttö, vastuullisuus, väestönkasvu, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu