Aihearkisto: ympäristöetiikka

Älä häpeä sitä että olet ihminen


Romaaninen_Toulouse_St.Sernin_2

Tranströmer_Holveissa_runo

Tomas Tranströmer, Holveissa, kokoelmasta Eläville ja kuolleille.  (Kootut teokset 1954–2004. Suom. Caj Westerberg.) 

*         *         *

~ Outsider  ~

*         *         *

harari_sapiens

Vinkkejä kaipaavalle:

Yuval Noah Harari: Sapiens, Ihmisen lyhyt historia. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Helsinki: Bazar,  2016.

Ihmistä ei saa kutistaa

Emilia Karhu: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon? Blogikirjoitus 14.8.2016, Kotimaa24.

Heikki Kerkkänen:  Jokainen ihminen on eri asia

Leena Krohn: Ihmisen vaatteissa. Helsinki: Tammi, 1976 (1. painos).

Tarja Lamminmäki-Kärkkäinen: Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa

Petri Ylikoski ja Tomi Kokkonen, Tomi: Evoluutio ja ihmisluonto. Helsinki: Gaudeamus, 2010.

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): eettisyys, ekoteologia, evoluutio, hengellisyys, historia, ihmisarvo, johtajat, keskustelu, lähihistoria, omatunto, retoriikka, tiede, tieto, toivo, turvapaikka, valta, vapaus, vastuullisuus, yhteisö, yksilöllisyys, ympäristö, ympäristöetiikka

Meitä asuu sata ihmistä tässä kylässä


Meitä ihmisiä ei ehkä elele missään muualla maailmankaikkeudessa, vain tällä pienellä Maapallolla. Meitä onkin täällä jo todella paljon, likimain 7 miljardia. Se on niin suunnaton luku, että sitä on vaikea ymmärtää.

Kuvittele, että maailman väestö supistetaan niin että kaikki ihmiset mahtuvat yhteen kylään Lue koko artikkeli…

3 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, arvot, eettisyys, ekologia, elämäntapa, ennuste, ihmisoikeudet, lisääntyminen, sananvapaus, sensuuri, tasa-arvo, tulevaisuus, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus, väestönkasvu, väkivalta, ympäristöetiikka

Suviseurat, materialismin mahtinäytös


– Kaikki hehkuttivat, miten paljon seuroissa oli väkeä. Väenpaljous oli olevinaan suuri juttu. Minua se asenne suututti ja inhotti, se tuntui jumalattomalta. Ehdottomasti tuli mieleeni kultaisen vasikan ympärillä tanssiminen. Lue koko artikkeli…

21 kommenttia

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ehkäisykielto, ekologia, elämäntapa, hengellinen väkivalta, hengellisyys, huumori, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kiellot, kirjallisuus, kristinoppi, kulttuurikiellot, lapset, manipulointi, musiikki, naisen asema, normit, norms, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, Päivämies, pelko, pelot, puhujat, romaani, sananvapaus, seurat, SRK ry., SRK:n johtokunta, tuomitseminen, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

Ei loitsu eikä rukous


Kirkoissa ja hartaushetkissä on kokoonnuttu jakamaan järkytystä luonnon-katastrofista. Yhteinen käsittely, tapahtuipa se mediassa tai kirkossa, varmasti helpottaa huolta ja psykologista uhkaa, jonka tieto inhimillisestä kärsimyksestä Japanissa saa täälläkin aikaan.

Myötätunnon osoittaminen ja hädänalaisten avustaminen on aitoa ihmisyyttä.

Rukoillessaan uskovaiset kyselevät Jumalaltaan, että miksi. Lue koko artikkeli…

2 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, arvot, ateismi, eettisyys, ekologia, elämäntapa, epäily, Jumala, luonto, politiikka, rahoitus, tieto, tulevaisuus, uskon perusteet, uskontokritiikki, vallankäyttö, vastuullisuus, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

Luomiskertomuksen sanoma


Luomiskertomuksessa kerrottu Jumalan sana ” lisääntykää ja täyttäkää maa” on yksi väärinymmärretyimpiä jakeita Raamatussa. Näin Jumala sanoi kun eläimet ja ihminen luotiin.

Jumalan luomisen työ tapahtuu Hänen sanallaan. ”Tulkoon valkeus!”  ”Olkaa hedelmälliset!” ”Lisääntykää!”

”Sanalla luominen” tulee tässä ymmärtää teologisena, hengellisenä käsitteenä. Jumala luo sanallaan, joka ei ole vain informaatiota, vaan vaikuttavaa, konstituoivaa, todellisuutta rakentavaa sanaa. (Ks. esim. Karimies 2013).

Kun Jumala lausui: ”Lisääntykää”, se ei ollut käsky, ei hengellinen tai maallinen, vaan silloin Jumala sanallaan loi ihmiselle lisääntymiskyvyn, seksuaalisuuden. Jumala varmisti sen, ettei ihmislaji häviä sukupuuttoon. Saman lisääntymiskyvyn Jumala asetti myös kaikille eläimille, kasveille, bakteereille jne. Kaikille mikä on elävää.

Hengelliset käskyt puolestaan annettiin Mooseksen laintauluissa, ja näitä Jeesus täsmensi puheissaan. Erityisesti Vuorisaarnassa. Niissä meillä on tieto mitä Jumala tahtoo ihmisen tekevän.

Mutta lisääntyminen ei ole ”käsky”, vaan luomisessa luotu kyky kunkin lajin säilymiseksi. Jumala varmisti luomiensa lajien moninaisuuden.

Samaa tarkoittaa Luther, kun hän sanoo kyseisestä kohdasta, ettei ole ihmisen asia estää tätä. Hän ei suinkaan tarkoita raskauden estämistä, vaan sukuvietin estämistä. Koko puheenvuoro kun hyökkää katolisten pappien, munkkien ja nunnien selibaattioppia vastaan.

Lutherin mukaan lupa avioliittoon ja jälkeläisten saamiseen, omaan perheeseen, kuuluu kaikille ihmisille, myös papeille. Luomisessa meihin luodun sekä kumppanin kaipuun että lisääntymisvietin takia. ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.”

Seksuaalisuus Raamatussa a) sisältyy miehen ja naisen avioliittoon b) miehen ja naisen yhteys on analoginen Kristuksen ja seurakunnan yhteyden kanssa c) tihkuu kaikkea ihanaa, josta Jumala on puhjennut runoilemaan Laulujen laulussa. Tunnettiin vanhassa käännöksessä nimellä Korkea Veisu.

Vielä pitää huomauttaa, että alkukielellä kohta ’lisääntykää ja täyttäkää maa’ kääntyy pikemminkin ’olla riittävästi, kylliksi, tarpeeksi’, ei suinkaan velvoitteena lisääntyä rajoittamatta, maksimaalisesti.

*    *     *

Ajattelemisen aihetta antoi M4 Sherman.

Aiheesta ja vierestä:

Avoin kirje herätysliikkeelleni (Rauhan Tervehdys)

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla

Hautamäki ei perustele Raamatulla

Herpert: Seppo Lohen perustelut kristinopillisesti kiistanalaisia

Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille (Terttu Holmi)

Jes-mies: Ennustus: ajaudumme umpikujaan

Jes-mies: Onanin tapaus ja Juudan vapaa seksuaalisuus

Ilmari Karimies: Luterilainen seksuaalisuuden teologia ja nykypäivä. Kirkonkellari 18.4.2013.

K-ma: Vuorisaarnasta

Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista

Kari Kuula: Erotiikan riemujuhlaa – Raamatussa

Pena: On väärin vääntää väkisin Raamatusta vahvistusta keksitylle ehkäisykiellolle

Perheellinen vl: Kun luin Päikkäriä: “Aina on nähty kaikenlainen ehkäisy synniksi”

Maria Saari: Ehkäisykiellosta on muodostunut tabu

Jumalako se naisen nujertaa? (Merja Saarnio)

UUDET kymmenen käskyä

Verstaalla pohtija: Emme elä paratiisillisessa tilassa

Giusto de Menabuoi:  Adamin  ja Evan luominen. Padova 1378.

9 kommenttia

Kategoria(t): avioliitto, ehkäisykielto, ekologia, harhaoppi, hengellisyys, Jumala, käskyt, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, kymmenen käskyä, lisääntyminen, luomiskertomus, luonto, luterilaisuus, normit, opilliset kysymykset, perhe, Raamattu, Raamatun tulkinta, retoriikka, suurperhe, synnit, uskon perusteet, väestönkasvu, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

Elämän vettä! Mittaa vesijalanjälkesi


Ylitätkö sinä ja perheesi vedenkulutuksessa luonnonvarojen rajat?  Outo kysymys. Missä muualla kulutamme vettä kuin keittiössä ja kylpyhuoneessa?  – Ja mitä väliä? Suomessahan on maailman parhaat vesivarat!

Vettä kuluu kaikkeen – mutta sinä voit itse säädellä kulutustasi

Aamiaiseeni kuuluu kupillinen teetä ja kaurapuuro. Puuro on ilmaston kannalta OK  ja teenkin hiilijalanjälki on pienempi kuin esimerkiksi kahvin. Ja nämähän säästävät vettä… Puuroannoksen keittämiseen kuluu kaksi desilitraa vettä ja teekuppi vetää 2,5 desiä.

Väärin. Teekupilliseeni on tosiasiassa huvennut 35 litraa vettä jo ennen kuin kaadan kuuman veden teelehtien päälle. Ja vettä ne kaurapellotkin ovat tarvinneet.

Hiilijalanjälki alkaa olla tuttu jo yhä useammalle suomalaisellekin, mutta kuinka moni on kuullut vesijalanjäljestä?

Vesijalanjälki kertoo, paljonko vettä on käytetty jonkin tuotteen tuottamiseen. Siis sellaista vettä, jota olisi voitu käyttää myös esimerkiksi juomavetenä, peseytymiseen tai maanviljelyyn. Vesijalanjälkensä seuraaminen ei ole vielä monellekaan tuttua, sillä ensimmäiset mittarit luotiin vasta mutama vuosi sitten. Ilmastonmuutoskeskustelun velloessa globaali vesikriisi on tahtonut hautautua hiilikysymyksen alle.

Mutta. Maatalous ryystää esimerkiksi Euroopassa jopa 70 prosenttia makeasta vedestä.

Puuvillateepaidan vesijalanjälki on 2 000 litraa, A4-paperiarkin 10 litraa. Mistä voimme arkielämässä  tinkiä? Millaista teknologiaa pitäisi kehittää kriisialueilla – entä länsimaiden tuotannossa? Millaisia ratkaisuja työpaikoilla, kirkossa, yhdistyksissä ja muissa yhteisöissä pitäisi tehdä?

Tässä sinulle laskuri

Laskemalla vesijalanjälkesi (pikalaskuri, peruslaskuri, aterialaskuri, tai veden äänillä ja musiikilla viihdyttävä Kemiran laskuri)  voit selvittää, miten paljon elämäntapasi kuluttaa maailman vesivaroja. Se miten paljon arkielämään ja vaikkapa ruokaan liittyvät valinnat kuormittavat luontoa ja vesivaroja, riippuu siitä mikä on perheesi koko, mitä ruokaa hankit ja millaisia elämäntapasi ja kulutusvalintasi muutoinkin ovat. Oletko sinä osa ongelmaa vai osa ratkaisua?

Vaikka Suomessa on vettä riittämiin, sisältävät monet päivittäiset tuotteemme välillistä, niin sanottua piilovettä. Tämä piilovesi on voitu kuluttaa maataloudessa tai teollisuudessa sellaisissa maissa, joissa vettä ei riitä maan omilla kansalaisille. Vedestä on pulaa. Esimerkiksi kupillinen kahvia sisältää kahvin tuotantoon kulunutta piilovettä jopa 140 litraa! Vesijalanjälkesi paljastaa vaikkapa peseytymiseen suoraan kuluttamasi veden lisäksi myös tämän piiloveden osuuden.

Sinä voit vaikuttaa hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla suoraan kotitaoudessasi tapahtuvaan vedenkulutukseen. WC:n säästöhuuhtelu ja muut vettä säästävät valinnat pienentävät vesijalanjälkeäsi.

Mutta piiloveden kulutukseen – joka muodostaa vedenkulutuksessaasi suurimman osan –  vaikutat tehokkaimmin oikeilla elämäntavoilla ja kulutusvalinnoilla. Kohtuullinen kuluttaminen, lähiruoka, kierrättäminen ja välillisen vedenkulutuksen tiedostaminen auttavat paljon.

Mittaamalla vesijalanjälkesi saat tietoa valintojesi tueksi sekä hyödyllisiä vinkkejä. Saamasi tiedon perusteella voit vaikuttaa myös ympräistössäsi, koulun, työpaikan, kunnan,  järjestöjen ja seurakunnan ratkaisuuihin.

Huomaa, että vesijalanjälkimittari tuottaa vain karkean arvion kulutuksestasi. Viitteenä on käytetty suomalaisen keskimääräistä vedenkulutusta. Keskikulutus vaihtelee maittain. Näet listasta erot vedenkulutuksessa  maittain kansalaista kohden.

Vesi ja käymälät ovat ihmisoikeuskysymys

Laajoilla alueilla maailmassa veden riittämättömyys on kestävän kehityksen este. Vesipulaa pahentaa se, että jo 25% kaikista makean veden varannoista on saastunut terveydelle vaaralliseksi. Vaikeimman ongelman aiheuttavat käsittelemättömät ulosteet ja virtsa. Ulosteiden mukana vesiin joutuu suolistobakteereja, jotka juomaveden kautta pääsevät maha-suolikanavan yläosiin ja aiheuttavat ripulia. Ripuli on edelleen yleinen lasten kuolinsyy kehitysmaissa.

Puuttuvat käymälät aiheuttavat jatkuvan tautiriskin, ja lisäksi tilanne vaikeuttaa esimerkiksi tyttöjen koulunkäyntiä. Esimerkiksi Itä-Afrikassa vanhemmat eivät päästä tyttöjä kouluun koska niistä puuttuvat turvalliset vessat.

Väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat eniten maailman vesi- ja sanitaatio-olosuhteita heikentävät seikat. Vähiten vettä on juuri väkirikkailla alueilla, joissa syntyvyysluvut ovat yhä korkeat. Näissä maissa toisaalta käytetään vettä usein vientituloja tuottavien viljelykasvien kasteluun, esimerkkinä bioenergiaa teollisuusmaihin tuottavat kasvit sekä tupakka ja kahvi. Oman maan lapset saattavat kärsiä jatkuvasta veden puutteesta.

Suomella on joidenkin arvioiden mukaan maailman parhaat vesivarat, joten vedenkäytön itsesäätelyn tarvetta on vaikeahko täälläpäin ymmärtää. Globaalisti vesipula on joka tapauksessa  yksi suurimpia kehitys- ja ympäristöongelmia. Ne vaikuttavat enne pitkää myös suomalaisten hyvinvoiintiin ja turvallisuuteen. Vesikriisin ratkaisemiseen tarvitaan uusia eväitä.

Mutta vesiongelmat on jo kohdattu myös joissakin korkean elintason maissa.  Australiassa vesipula on raaka tosiasia, ja pitkälle seurausta ihmisten toimenpiteistä. Maassa onkin tartuttu  vesivarojen suojeluun ja vedensäästöön määrätietoisin toimin. Vedelle on pyritty saamaan oikea hinta, kielloilla ja normeilla on rajoitettu veden tuhlausta ja viestinnällä on kannustettu kansalaisia vedensäästöön. Veden kierrätystä on lisätty ja juomavettä merivedestä valmistavia laitoksia rakennettu.

Vesi on sodan ja rauhan kysymys

Kansainvälinen lastensuojelu- ja kehitysjärjestö Plan ja Kemira ovat ryhtyneet yhteistyöhön tukeakseen lasten oikeuksia veteen, terveyteen ja kehitykseen. Yhteistyötä tehdään aluksi Etiopiassa, Boliviassa ja Kiinassa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus altistaa konflikteille alueita, joiden vesivarat ovat usean valtion hallinnassa, kertoo tuore YK-tutkimus. Siksi puhdas vesi on mitä parasta konfliktinehkäisyä esimerkiksi Niilin halkomassa Itä-Afrikassa. Kuivuus lisääntyy. Puhdas vesi käy yhä vähemmäksi, ja kun vettä on yhä vähemmän, siitä on yhä kovempi kilpailu.

Aina konflikteiksi asti, sanoo YK:n ympäristöohjelman Unepin rahoittama tuore tutkimus (pdf, engl.).

Konfliktien riski kasvaa erityisesti alueilla, joiden vesivarat ovat useamman valtion hallussa.

Nykyiset valtioiden väliset sopimukset eivät näet määrää, kuinka hallitaan esimerkiksi ympäristöpakolaisuutta, joka usein johtuu nimenomaan kuivuudesta.

Tuhannet ihmiset saattavat tulevaisuudessa ajautua ympäristöpakolaisiksi esimerkiksi Itä-Afrikassa, missä useat valtiot jakavat Niilin yhä vähenevät vesivarat – ja missä Plan työskentelee Etiopian vesi- ja sanitaatiopalvelujen parantamiseksi.

Kuivuus on tänä vuonna ajanut yksin Etiopiassa yli 6 miljoonaa ihmistä nälänhädän partaalle ja kansainvälisen ruoka-avun varaan. Eikä kuivuuden ennusteta lähivuosina helpottavan.

”Ankarat, pitkät kuivuuskaudet lisääntyvät todennäköisesti koko Niilin alueella. Veden niukkuus pahenee nopeasti ja on mahdollisesti valtava uhka alueen vallitsevalle tilanteelle”, todetaan Unepin tutkimuksessa.

Plan ja Kemira rakentavat vesipisteitä

– Osissa Etiopiaa kuivuus toistuu nyt useammin kuin ennen, vahvistaa Plan Suomen itäisen ja eteläisen Afrikan ohjelmapäällikkö Annukka von Kaufmann.

Lisäksi Etiopian alttiutta pakolaisuudelle ja muuttoliikkeille lisää valtava väestönkasvu.

Väestön ennustetaan yli kaksinkertaistuvan nykyisestä vuoteen 2050 mennessä, ja kun ihmiset asuvat entistä tiiviimmin, maata viljellään yhä enemmän. Maaperä köyhtyy, ja maan kyky ruokkia väestöään heikkenee.

Yhteistyöllä sadeveden keräysjärjestelmiä, kaivoja ja vessoja

Plan ja Kemira rakentavat Etiopian Shebedinon ja Jimman alueilla muun muassa lähdevesipisteitä, sadeveden keräysjärjestelmiä ja kaivoja. Paikallisia asukkaita myös koulutetaan esimerkiksi erottamaan puhtaan ja likaisen veden lähteet, hävittämään jätteensä oikein ja huolehtimaan hygieniastaan.

– Kyse ei ole vain veden saatavuudesta vaan myös tiedosta. Ihmisten tulee tietää, miksi on tärkeää käyttää nimenomaan puhdasta vettä, miten esimerkiksi ripuli leviää ja miten tauteja ehkäistään, von Kaufmann sanoo.

Työn tavoitteena on taata puhdas vesi ja käymälä yhä useamman käyttöön ja siten vähentää eritoten lasten tartuntatauteja ja aliravitsemusta.

– Vesi on yksi ihmisen tärkeimmistä elinehdoista, ja oikeus veteen liittyy oleellisesti myös ihmisoikeuksien toteutumiseen, sanoo Kemiran markkinointi- ja viestintäjohtaja Päivi Jokinen.

Parhaimmillaan vesi ja sanitaatio voivat taata sen, että ihmisillä on edellytykset pysyä kotiseuduillaan. Vesi- ja sanitaatiohuolt auttavat että  tytötkin voivat käydä koulua, opiskella ammattiin ja huolehtia aikanaan omien lastensa hyvinvoinnista.

Vaara joutua ympäristötuhojen vuoksi pakosalle vähenee, ja konfliktien riski pienenee.

*    *    *

Lue lisää:

Vesijalanjälki – mittari todelliselle vedentarpeellemme  (Teknillisen korkeakoulun Vesi ja kulutus -tutkimusryhmä)

Vesijalanjälki.org

Kemira ja Plan tukevat lasten oikeutta puhtaaseen veteen

Kestävä kehitys -teemanumero: veden laatu – elämän laatu

Matti Kummu: Ei ruokaa ilman vettä. Uutistamo 9.4.2015.

Lestar R. Brown: Pohjavesien ehtyminen kuihduttaa sadot

Syömällä tomaatin kuluttaa 13 litraa vettä. Kotimaa24 22.3.2012.

Viimeiseen pisaraan (Vihreä Lanka 4.2.2009)

*    *    *

Ajattelemisen aihetta antoi Mecano.

1 kommentti

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ekologia, elämäntapa, ennuste, ihmisoikeudet, ilmastonmuutos, kulutus, lisääntyminen, politiikka, tieto, tulevaisuus, tutkimus, vastuullisuus, väestönkasvu, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

”Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa”


Rajanveto on suuri kiusaus, sanoo kasvatustieteen maisteri, tutkija Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen Kalevan haastattelussa.  – Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa.


Kun Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen oli pieni tyttö, alle 5-vuotias, hän pohti, onko Jumalalla parta.  Aikansa pohdittuaan tyttö päätyi siihen, että Jumala on ajanut partansa. ”Silloin äiti sanoi minulle, että ei Jumala ole mies eikä nainen. Hän on henki, jota ei kukaan voi ymmärtää. Ei edes aikuinen.”

Ei Tanja ymmärtänyt, mitä äiti oikein puhuu, mutta sanat jäivät merkillisellä tavalla mieleen.

Nyt hän on neljän lapsen äiti, 35-vuotias nainen, joka valmistelee tutkijakoulussa väitöskirjaansa rajoista, jotka aiheuttavat toiseutta, erityisesti lestadiolaisuudessa.

Toiseudella hän tarkoittaa eräänlaista lasiseinää, joka voi nousta ihmisten väliin joko omassa ryhmässä tai suhteessa toiseen ryhmään.

Aihe tulee monin tavoin lähelle.

 – Niin lähelle, että tekee kipeääkin. Toisaalta toiseus on juuri nimi kivulle, ja jos johonkin rakennetaan raja, se koskettaa aina rajan molemmilla puolilla olevia.

Iso perhe itsessään on asia, joka aiheuttaa toiseutta.

– Joskus tuntuu, että jo neljän lapsen äitiys voi tehdä ihmisestä jollakin tavalla oudon, sellaisen, jonka asemaan on mahdotonta asettua missään muussakaan asiassa.

Tanjan lapsuuden perheeseen kuuluu kolmetoista lasta, joista hän on vanhin. Melko varhain hän ymmärsi, että perhe on kokonsa puolesta poikkeuksellinen. Toisaalta sosiaalinen elämä rakentui ympyröissä, joiden tunnussanaksi kävivät kirjaimet ry.

– Lapsuuden kesiin kuuluivat suviseurat, joihin yhdistettiin kesälomamatkat mummolaan. Samaan juhlaan osuivat vielä syntymäpäivät, Lamminmäki-Kärkkäinen kertoo.

Aika riensi eteenpäin ja synttärien kultaamia suviseuramuistoja kertyi kesä kesältä, kunnes eräänä päivänä Tanja oli suviseuroilla neljän pienen lapsen äitinä.

Puoliso, uskonnonopettaja ja pappi, oli lupautunut noin seitsemän tuntia kestävään ehtoollisenjakoon. Jo menomatkalla touhua leimasi kiire, joka sopii tietysti tavattoman huonosti lasten kanssa matkustamiseen.  Ja kun molemmat sattuivat olemaan vielä viime tipan ihmisiä…

– Siinä sitä sitten juostiin ja kannettiin papinpukua rapakoitten yli. Suviseurojen ihme tuppasi muuttumaan ihmettelyksi siitä, kuinka saan yksin pidettyä itseni ja lapseni hengissä tässä hulinassa,Tanja nauraa.

Onneksi hän sai viime kesänä takaisin jotakin entisestä suviseuratunnelmasta, koska koko perheellä oli taas mahdollisuus osallistua tapahtumaan yhdessä.

– Suviseurojen yhteislaulussa koettu yhteisöllisyys koskettaa yhä,Lamminmäki-Kärkkäinen myöntää,

Lestadiolaisuus on niin merkillinen yhdistelmä uskontoa, sosiaalista elämää ja tapakulttuuria, että lestadiolaiseksi tunnustautuva nainen joutuu kysymään yhä itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on.

– Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi ”lestadiolaisuus” viittaa uskon kohteeseen.

Tanja Kärkkäinen-Lamminmäki on huolissaan siitä, että ryhmän erityisyys, jota ylläpidetään sekä sisältä että ulkoapäin, on saanut niin korostuneen aseman.

Lestadiolaisten suurin kiusaus: lähimmäisten uskon arviointi

– Jako elävään ja kuolleeseen uskoon, rajojen ylläpito ja lestadiolaisen kulttuurin erityisyyden vaaliminen ovat lestadiolaisten suurimpia kiusauksia.

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen on joutunut huomaamaan, että suurinta toiseutta voi kokea oman ryhmän sisällä.

– Koska juuri siellä luulisi tulevansa ymmärretyksi täydellisesti.

Mutta voiko häntä itseään ymmärtää perinpohjin kukaan muu kuin lestadiolainen nainen?

– Toisaalta ei minua voi kukaan, edes oma puoliso, ymmärtää perinpohjin, mutta lestadiolaisuudessa kasvaneena luulen, että on asioita, joita vain toinen lestadiolaisuuteen kasvanut voi ymmärtää.

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen kertoo, että todella tärkeä, todellisen kohtaamisen ja ymmärtämisen hetkiä hän on kokenut omaan uskonnolliseen yhteisöönsä kuulumattomienkin ystävien kanssa.

– Joskus tälläinen ”ystävyys” on voinut olla vaikkapa vain junamatkan pituinen aika nimettömäksi jääneen ihmisen vieressä.

Lamminmäki-Kärkkäinen iloitsee yhtä lailla ei-lestadiolaisista kuin lestadiolaisista ystävistään. Käytännön sanelemana jälkimmäisiä on enemmän.

– Kun opiskeluaikana vietti kolme iltaa viikossa ry:llä, ei kerta kaikkiaan ehtinyt tavata juuri muita. Lestadiolaisuudelle on juuri ominaista, että sosiaalisen elämän ja uskonnon kudos kattaa koko elämän.

Tanja muistelee, että nuorena oli enemmän sääntö kuin poikkeus myöhästyä alkurukouksesta.

– Eihän siellä uskonnon takia oltu, vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria.

Kun Tanja opiskeli Uumajassa, hän myöhästelijäluonteestaan huolimatta huomasi yllättäen rientävänsä kiireellä myös seurojen alkurukouksiin.

– Kai niillä sitten on jotakin tekemistä myös hengellisen elämän kanssa, pyhäkoulunopettajana toimiva nainen virnistää.

Nyt hän osallistuu seuroihin noin kerran kuukaudessa, ja on vuorollaan myös järjestämässä seuroja pienen Pikkaralan ry:n joukoissa.
Hänen miehensä on toiminut pitkään seurapuhujana, mutta on jättänyt sitä puolta vähemmälle nyt, kun lapset ovat pieniä.

– Seuroihin osallistuminen on ollut eri elämäntilanteissa erilaista. Kun menin naimisiin puhujan kanssa, tuli seuroista myös työkeikkoja, mitä olen joutunut jopa suremaan.

Useasti ihmetellään, kuinka kiltisti lestadiolaislapset jaksavatkaan istua seuroissa ja myös kirkonmenoissa. Tanja-äiti myöntää vähän nolona, että hän ei taida kuulua siihen armoitettujen joukkoon, jotka osaavat pitää lapsensa paikallaan.

– Joskus tuntuu, että on helpompi käydä kirkossa, jossa muutkin lapset pitävät elämää, kuin yrittää pitää omia lapsia hiljaisina seuroissa.

Joskus kuulee myös opettajien ihastelua siitä, kuinka lestadiolaislapsille tunti paikallaoloa ei näytä olevan konsti, eikä mikään.

– On hyvä taito pystyä jo lapsena kuuntelemaan ja keskittymään, hän miettii, vaikka näkee ”kiltteydessä” myös omat vaaransa.

Kun Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen miettii herätysliikkeensä tapoja, nousee hyvänä esimerkkinä mieleen kättelytapa.

– Kättelytavan taustalla on nähdäkseni halu todella kohdata toinen ihminen, vaikka tietysti siitäkin on tullut pintakulttuuria,hän sanoo.

Monet lestadiolaisuuteen liittyvät tavat ovat Tanjan mielestä enemmän opittuun kulttuuriin kuin uskoon saatikka syntikäsitykseen liittyviä.

– Koska en ole oppinut meikkaamaan lapsuudessani, tuntuisi hyvin työläältä opetella sitä enää. Minun luonteellani ei muistettaisi tarkistaa peilistä, onko meikki kunnossa, eikä levinnyt huulipuna olisi edes erityisen kohtelias ele, Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen huvittuu.

Vaikka lestadiolaisuus on patriarkaalinen kulttuuri, on Lamminmäki-Kärkkäinen miettinyt myös sitä, että meikkaamattomuus voi olla myös vapauttavaa.

– Länsimaisessa nykykulttuurissa, jolloin nainen nähdään objektina ja katseiden kohteena, on yhtä relevantti kysymys, saako nainen olla meikkaamatta. Kauneusihanteet ovat määräytyneet niin itsestään selvän mieskeskeisiksi, että niitä on vaikea edes analysoida.

Lestadiolaisperheissä ei yleensä katsota televisiota, mutta videoiden ja internetin harkittu käyttö on arkipäivää.

– Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän Big Brotherista, tunnen iloa siitä, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti aika hyvin säilynyt tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin jo levinnyt nettiinkin. Sinänsä koko televisioasia turhan komplisoitunut. On ammatteja, joisssa on seurattava, mitä maailmalla tapahtuu, myös lestadiolaisen.

Lamminmäki-Kärkkäinen uskoo, että television katsomattomuus on sinänsä vahvistanut lestadiolaisryhmän yhteenkuuluvuutta ja jopa mahdollistanut yhteisön säilymisen yhteiskunnan rakennemuutoksessa, kuten Jussi Melkas on artikkelissaan pohtinut.

Lestadiolaisten ehkäisykriittisyys on asia, joka kiinnostaa varsinkin ulkopuolisia.

– Jos jotakin, niin lestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeriä, minä kunnioitan. Lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana.

Tämän Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen sanoo silläkin uhalla, että hänen on vaikea käsittää, miksi lestadiolaisessa kulttuurissa miehet viitsivät käyttää valtaa asioissa, joista he eivät kanna vastuuta.

– Ihmiset tekevät asioita, joita en voi hyväksyä, mutta niitä tapahtuu myös koko kansamme mittakaavassa ja siitä huolimatta minusta on mukavaa saada olla suomalainen. Sama koskee koko ihmisyyttä, vaikka tuntuu, että ihminen on juuri nyt luomakunnan suurin uhka.

Ristiriitojen keskellä Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen on huomannut eri elämäntilanteissa palaavansa yhä uudelleen siihen hetkeen, kun äiti sanoi, ettei Jumalaa voi täysin ymmärtää kukaan.

– Merkillisesti se ajatus lohduttaa minua.

Lähde: Kaleva 4.12.2005

Lue myös:

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen: Identiteetin kulttuuriprofiili ja toiseuden purkaminen. Oulun yliopisto 2002.

Etniset vanhoillislestadiolaiset

Hanna-Leena Nissilän haastattelu

Vanhoillislestadiolainen ateisti, Jumalan terve!

Vanhoillislestadiolaisuus, amishit, hutteriitit ja mennoniitit

Viiden veljen sisko: Ihmistä ei saa kutistaa

*    *    *

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen työskentelee Oulun yliopistossa, kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimusryhmässä, jonka tutkimuskohdetta kuvataan seuraavasti:

”Transformatiivinen interkulttuurinen pedagogiikka (tip) interventiona koulussa ja yhteiskunnassa tapahtuvaa marginalisaatiota ja epätasa-arvoa vastaan

(Suomen Akatemia SYREENI-tutkimusohjelma 2001-2003)

Vastuullinen johtaja: professori Rauni Räsänen

Tutkimusryhmän tavoitteena on 1) tutkia epätasa-arvoistavia rakenteita ja prosesseja koulussa ja 2) kehittää pedagogiikkaa, joka tekisi niistä tietoiseksi ja toimisi siten interventiona niiden ehkäisemiseksi.

Tutkimusryhmän jäsenet pitävät kasvatusta keskeisenä tekijänä yksilöllisessä ja yhteiskunnallisessa muutoksessa.

Siksi projektissa paneudutaan erityisesti opettajankoulutuksen uudistamiseen ja antamaan tuleville opettajille valmiuksia tunnistaa epätasa-arvoistavia tekijöitä ja toimia niiden ehkäisemiseksi. Pedagogiassa kiinnitetään huomiota kulttuuriseen herkkyyteen, interkulttuuriseen kompetenssiin sekä rohkeuteen toimia oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta.

Uudistamisen kohteena ovat opettajankoulutuksen sisällöt, opetusmuodot, prosessit ja rakenteet. Kokeiluryhmänä on Oulun kasvatustieteiden ja opettajakoulutuksen yksikön MEd International -koulutus. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat erityisesti teoriat toiseuden rakentamisesta ja purkamisesta sekä kriittisen monikulttuurisuuskasvatuksen mallit.

Pohjois-Suomi tutkimuskontekstina tarjoaa erityishaasteita vanhoine ja uusine etnisine ja uskonnollisine vähemmistöineen. Nämä pyritään huomioimaan tutkimuksessa ja tutkimaan erityisesti seuraavan kolmen tekijän osuutta epätasa-arvoistavissa prosesseissa: etnisyys, maailmankatsomus/ uskonto, sosiaalinen sukupuoli. Vaikka nämä tekijät ovat erityisesti huomion kohteena, niitä tarkastellaan integroituneena toisiinsa ja muihin osa-alueisiin kuten sosiaaliluokkaan, kieleen ja kotitaustaan.

Epätasa-arvoistavien prosessien tutkimiseksi käytetään monia kvalitatiivisen lähestymistavan menetelmiä, kuten luokkahuone-etnografiaa, elämänkertatutkimusta, diskurssianalyyttisiä tutkimustapoja. Opettajankoulutuksen osalta menetelmänä on toimintatutkimus.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): ahdistus, alakulttuuri, ehkäisykielto, ekologia, elämäntapa, etniset vanhoillislestadiolaiset, evankelis-luterilainen kirkko, hengellisyys, identiteetti, Jumala, Kaleva, kasvatus, kiellot, kirkko, kulttuurikiellot, lapset, lapsuus, lisääntyminen, meikkaaminen, naisen asema, naiseus, normit, perhe, seurakunta, seurat, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, suvaitsevaisuus, televisio, televisiokielto, tutkimus, vastuullisuus, väestönkasvu, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys, ympäristöetiikka, ystävyys