Aihearkisto: ympäristöetiikka

Älä häpeä sitä että olet ihminen


Romaaninen_Toulouse_St.Sernin_2

Tranströmer_Holveissa_runo

Tomas Tranströmer, Holveissa, kokoelmasta Eläville ja kuolleille.  (Kootut teokset 1954–2004. Suom. Caj Westerberg.) 

*         *         *

~ Outsider  ~

*         *         *

harari_sapiens

Vinkkejä kaipaavalle:

Yuval Noah Harari: Sapiens, Ihmisen lyhyt historia. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Helsinki: Bazar,  2016.

Ihmistä ei saa kutistaa

Emilia Karhu: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon? Blogikirjoitus 14.8.2016, Kotimaa24.

Heikki Kerkkänen:  Jokainen ihminen on eri asia

Leena Krohn: Ihmisen vaatteissa. Helsinki: Tammi, 1976 (1. painos).

Tarja Lamminmäki-Kärkkäinen: Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa

Petri Ylikoski ja Tomi Kokkonen, Tomi: Evoluutio ja ihmisluonto. Helsinki: Gaudeamus, 2010.

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): eettisyys, ekoteologia, evoluutio, hengellisyys, historia, ihmisarvo, johtajat, keskustelu, lähihistoria, omatunto, retoriikka, tiede, tieto, toivo, turvapaikka, valta, vapaus, vastuullisuus, yhteisö, yksilöllisyys, ympäristö, ympäristöetiikka

Meitä asuu sata ihmistä tässä kylässä


Meitä ihmisiä ei ehkä elele missään muualla maailmankaikkeudessa, vain tällä pienellä Maapallolla. Meitä onkin täällä jo todella paljon, likimain 7 miljardia. Se on niin suunnaton luku, että sitä on vaikea ymmärtää.

Kuvittele, että maailman väestö supistetaan niin että kaikki ihmiset mahtuvat yhteen kylään Lue koko artikkeli…

3 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, arvot, eettisyys, ekologia, elämäntapa, ennuste, ihmisoikeudet, lisääntyminen, sananvapaus, sensuuri, tasa-arvo, tulevaisuus, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus, väestönkasvu, väkivalta, ympäristöetiikka

Suviseurat, materialismin mahtinäytös


– Kaikki hehkuttivat, miten paljon seuroissa oli väkeä. Väenpaljous oli olevinaan suuri juttu. Minua se asenne suututti ja inhotti, se tuntui jumalattomalta. Ehdottomasti tuli mieleeni kultaisen vasikan ympärillä tanssiminen. Lue koko artikkeli…

21 kommenttia

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ehkäisykielto, ekologia, elämäntapa, hengellinen väkivalta, hengellisyys, huumori, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kiellot, kirjallisuus, kristinoppi, kulttuurikiellot, lapset, manipulointi, musiikki, naisen asema, normit, norms, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, Päivämies, pelko, pelot, puhujat, romaani, sananvapaus, seurat, SRK ry., SRK:n johtokunta, tuomitseminen, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

Ei loitsu eikä rukous


Kirkoissa ja hartaushetkissä on kokoonnuttu jakamaan järkytystä luonnon-katastrofista. Yhteinen käsittely, tapahtuipa se mediassa tai kirkossa, varmasti helpottaa huolta ja psykologista uhkaa, jonka tieto inhimillisestä kärsimyksestä Japanissa saa täälläkin aikaan.

Myötätunnon osoittaminen ja hädänalaisten avustaminen on aitoa ihmisyyttä.

Rukoillessaan uskovaiset kyselevät Jumalaltaan, että miksi. Lue koko artikkeli…

2 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, arvot, ateismi, eettisyys, ekologia, elämäntapa, epäily, Jumala, luonto, politiikka, rahoitus, tieto, tulevaisuus, uskon perusteet, uskontokritiikki, vallankäyttö, vastuullisuus, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

Luomiskertomuksen sanoma


Luomiskertomuksessa kerrottu Jumalan sana ” lisääntykää ja täyttäkää maa” on yksi väärinymmärretyimpiä jakeita Raamatussa. Näin Jumala sanoi kun eläimet ja ihminen luotiin.

Jumalan luomisen työ tapahtuu Hänen sanallaan. ”Tulkoon valkeus!”  ”Olkaa hedelmälliset!” ”Lisääntykää!”

”Sanalla luominen” tulee tässä ymmärtää teologisena, hengellisenä käsitteenä. Jumala luo sanallaan, joka ei ole vain informaatiota, vaan vaikuttavaa, konstituoivaa, todellisuutta rakentavaa sanaa. (Ks. esim. Karimies 2013).

Kun Jumala lausui: ”Lisääntykää”, se ei ollut käsky, ei hengellinen tai maallinen, vaan silloin Jumala sanallaan loi ihmiselle lisääntymiskyvyn, seksuaalisuuden. Jumala varmisti sen, ettei ihmislaji häviä sukupuuttoon. Saman lisääntymiskyvyn Jumala asetti myös kaikille eläimille, kasveille, bakteereille jne. Kaikille mikä on elävää.

Hengelliset käskyt puolestaan annettiin Mooseksen laintauluissa, ja näitä Jeesus täsmensi puheissaan. Erityisesti Vuorisaarnassa. Niissä meillä on tieto mitä Jumala tahtoo ihmisen tekevän.

Mutta lisääntyminen ei ole ”käsky”, vaan luomisessa luotu kyky kunkin lajin säilymiseksi. Jumala varmisti luomiensa lajien moninaisuuden.

Samaa tarkoittaa Luther, kun hän sanoo kyseisestä kohdasta, ettei ole ihmisen asia estää tätä. Hän ei suinkaan tarkoita raskauden estämistä, vaan sukuvietin estämistä. Koko puheenvuoro kun hyökkää katolisten pappien, munkkien ja nunnien selibaattioppia vastaan.

Lutherin mukaan lupa avioliittoon ja jälkeläisten saamiseen, omaan perheeseen, kuuluu kaikille ihmisille, myös papeille. Luomisessa meihin luodun sekä kumppanin kaipuun että lisääntymisvietin takia. ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.”

Seksuaalisuus Raamatussa a) sisältyy miehen ja naisen avioliittoon b) miehen ja naisen yhteys on analoginen Kristuksen ja seurakunnan yhteyden kanssa c) tihkuu kaikkea ihanaa, josta Jumala on puhjennut runoilemaan Laulujen laulussa. Tunnettiin vanhassa käännöksessä nimellä Korkea Veisu.

Vielä pitää huomauttaa, että alkukielellä kohta ’lisääntykää ja täyttäkää maa’ kääntyy pikemminkin ’olla riittävästi, kylliksi, tarpeeksi’, ei suinkaan velvoitteena lisääntyä rajoittamatta, maksimaalisesti.

*    *     *

Ajattelemisen aihetta antoi M4 Sherman.

Aiheesta ja vierestä:

Avoin kirje herätysliikkeelleni (Rauhan Tervehdys)

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla

Hautamäki ei perustele Raamatulla

Herpert: Seppo Lohen perustelut kristinopillisesti kiistanalaisia

Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille (Terttu Holmi)

Jes-mies: Ennustus: ajaudumme umpikujaan

Jes-mies: Onanin tapaus ja Juudan vapaa seksuaalisuus

Ilmari Karimies: Luterilainen seksuaalisuuden teologia ja nykypäivä. Kirkonkellari 18.4.2013.

K-ma: Vuorisaarnasta

Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista

Kari Kuula: Erotiikan riemujuhlaa – Raamatussa

Pena: On väärin vääntää väkisin Raamatusta vahvistusta keksitylle ehkäisykiellolle

Perheellinen vl: Kun luin Päikkäriä: “Aina on nähty kaikenlainen ehkäisy synniksi”

Maria Saari: Ehkäisykiellosta on muodostunut tabu

Jumalako se naisen nujertaa? (Merja Saarnio)

UUDET kymmenen käskyä

Verstaalla pohtija: Emme elä paratiisillisessa tilassa

Giusto de Menabuoi:  Adamin  ja Evan luominen. Padova 1378.

9 kommenttia

Kategoria(t): avioliitto, ehkäisykielto, ekologia, harhaoppi, hengellisyys, Jumala, käskyt, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, kymmenen käskyä, lisääntyminen, luomiskertomus, luonto, luterilaisuus, normit, opilliset kysymykset, perhe, Raamattu, Raamatun tulkinta, retoriikka, suurperhe, synnit, uskon perusteet, väestönkasvu, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

”Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa”


Rajanveto on suuri kiusaus, sanoo kasvatustieteen maisteri, tutkija Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen Kalevan haastattelussa.  – Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa.


Kun Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen oli pieni tyttö, alle 5-vuotias, hän pohti, onko Jumalalla parta.  Aikansa pohdittuaan tyttö päätyi siihen, että Jumala on ajanut partansa. ”Silloin äiti sanoi minulle, että ei Jumala ole mies eikä nainen. Hän on henki, jota ei kukaan voi ymmärtää. Ei edes aikuinen.”

Ei Tanja ymmärtänyt, mitä äiti oikein puhuu, mutta sanat jäivät merkillisellä tavalla mieleen.

Nyt hän on neljän lapsen äiti, 35-vuotias nainen, joka valmistelee tutkijakoulussa väitöskirjaansa rajoista, jotka aiheuttavat toiseutta, erityisesti lestadiolaisuudessa.

Toiseudella hän tarkoittaa eräänlaista lasiseinää, joka voi nousta ihmisten väliin joko omassa ryhmässä tai suhteessa toiseen ryhmään.

Aihe tulee monin tavoin lähelle.

 – Niin lähelle, että tekee kipeääkin. Toisaalta toiseus on juuri nimi kivulle, ja jos johonkin rakennetaan raja, se koskettaa aina rajan molemmilla puolilla olevia.

Iso perhe itsessään on asia, joka aiheuttaa toiseutta.

– Joskus tuntuu, että jo neljän lapsen äitiys voi tehdä ihmisestä jollakin tavalla oudon, sellaisen, jonka asemaan on mahdotonta asettua missään muussakaan asiassa.

Tanjan lapsuuden perheeseen kuuluu kolmetoista lasta, joista hän on vanhin. Melko varhain hän ymmärsi, että perhe on kokonsa puolesta poikkeuksellinen. Toisaalta sosiaalinen elämä rakentui ympyröissä, joiden tunnussanaksi kävivät kirjaimet ry.

– Lapsuuden kesiin kuuluivat suviseurat, joihin yhdistettiin kesälomamatkat mummolaan. Samaan juhlaan osuivat vielä syntymäpäivät, Lamminmäki-Kärkkäinen kertoo.

Aika riensi eteenpäin ja synttärien kultaamia suviseuramuistoja kertyi kesä kesältä, kunnes eräänä päivänä Tanja oli suviseuroilla neljän pienen lapsen äitinä.

Puoliso, uskonnonopettaja ja pappi, oli lupautunut noin seitsemän tuntia kestävään ehtoollisenjakoon. Jo menomatkalla touhua leimasi kiire, joka sopii tietysti tavattoman huonosti lasten kanssa matkustamiseen.  Ja kun molemmat sattuivat olemaan vielä viime tipan ihmisiä…

– Siinä sitä sitten juostiin ja kannettiin papinpukua rapakoitten yli. Suviseurojen ihme tuppasi muuttumaan ihmettelyksi siitä, kuinka saan yksin pidettyä itseni ja lapseni hengissä tässä hulinassa,Tanja nauraa.

Onneksi hän sai viime kesänä takaisin jotakin entisestä suviseuratunnelmasta, koska koko perheellä oli taas mahdollisuus osallistua tapahtumaan yhdessä.

– Suviseurojen yhteislaulussa koettu yhteisöllisyys koskettaa yhä,Lamminmäki-Kärkkäinen myöntää,

Lestadiolaisuus on niin merkillinen yhdistelmä uskontoa, sosiaalista elämää ja tapakulttuuria, että lestadiolaiseksi tunnustautuva nainen joutuu kysymään yhä itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on.

– Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi ”lestadiolaisuus” viittaa uskon kohteeseen.

Tanja Kärkkäinen-Lamminmäki on huolissaan siitä, että ryhmän erityisyys, jota ylläpidetään sekä sisältä että ulkoapäin, on saanut niin korostuneen aseman.

Lestadiolaisten suurin kiusaus: lähimmäisten uskon arviointi

– Jako elävään ja kuolleeseen uskoon, rajojen ylläpito ja lestadiolaisen kulttuurin erityisyyden vaaliminen ovat lestadiolaisten suurimpia kiusauksia.

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen on joutunut huomaamaan, että suurinta toiseutta voi kokea oman ryhmän sisällä.

– Koska juuri siellä luulisi tulevansa ymmärretyksi täydellisesti.

Mutta voiko häntä itseään ymmärtää perinpohjin kukaan muu kuin lestadiolainen nainen?

– Toisaalta ei minua voi kukaan, edes oma puoliso, ymmärtää perinpohjin, mutta lestadiolaisuudessa kasvaneena luulen, että on asioita, joita vain toinen lestadiolaisuuteen kasvanut voi ymmärtää.

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen kertoo, että todella tärkeä, todellisen kohtaamisen ja ymmärtämisen hetkiä hän on kokenut omaan uskonnolliseen yhteisöönsä kuulumattomienkin ystävien kanssa.

– Joskus tälläinen ”ystävyys” on voinut olla vaikkapa vain junamatkan pituinen aika nimettömäksi jääneen ihmisen vieressä.

Lamminmäki-Kärkkäinen iloitsee yhtä lailla ei-lestadiolaisista kuin lestadiolaisista ystävistään. Käytännön sanelemana jälkimmäisiä on enemmän.

– Kun opiskeluaikana vietti kolme iltaa viikossa ry:llä, ei kerta kaikkiaan ehtinyt tavata juuri muita. Lestadiolaisuudelle on juuri ominaista, että sosiaalisen elämän ja uskonnon kudos kattaa koko elämän.

Tanja muistelee, että nuorena oli enemmän sääntö kuin poikkeus myöhästyä alkurukouksesta.

– Eihän siellä uskonnon takia oltu, vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria.

Kun Tanja opiskeli Uumajassa, hän myöhästelijäluonteestaan huolimatta huomasi yllättäen rientävänsä kiireellä myös seurojen alkurukouksiin.

– Kai niillä sitten on jotakin tekemistä myös hengellisen elämän kanssa, pyhäkoulunopettajana toimiva nainen virnistää.

Nyt hän osallistuu seuroihin noin kerran kuukaudessa, ja on vuorollaan myös järjestämässä seuroja pienen Pikkaralan ry:n joukoissa.
Hänen miehensä on toiminut pitkään seurapuhujana, mutta on jättänyt sitä puolta vähemmälle nyt, kun lapset ovat pieniä.

– Seuroihin osallistuminen on ollut eri elämäntilanteissa erilaista. Kun menin naimisiin puhujan kanssa, tuli seuroista myös työkeikkoja, mitä olen joutunut jopa suremaan.

Useasti ihmetellään, kuinka kiltisti lestadiolaislapset jaksavatkaan istua seuroissa ja myös kirkonmenoissa. Tanja-äiti myöntää vähän nolona, että hän ei taida kuulua siihen armoitettujen joukkoon, jotka osaavat pitää lapsensa paikallaan.

– Joskus tuntuu, että on helpompi käydä kirkossa, jossa muutkin lapset pitävät elämää, kuin yrittää pitää omia lapsia hiljaisina seuroissa.

Joskus kuulee myös opettajien ihastelua siitä, kuinka lestadiolaislapsille tunti paikallaoloa ei näytä olevan konsti, eikä mikään.

– On hyvä taito pystyä jo lapsena kuuntelemaan ja keskittymään, hän miettii, vaikka näkee ”kiltteydessä” myös omat vaaransa.

Kun Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen miettii herätysliikkeensä tapoja, nousee hyvänä esimerkkinä mieleen kättelytapa.

– Kättelytavan taustalla on nähdäkseni halu todella kohdata toinen ihminen, vaikka tietysti siitäkin on tullut pintakulttuuria,hän sanoo.

Monet lestadiolaisuuteen liittyvät tavat ovat Tanjan mielestä enemmän opittuun kulttuuriin kuin uskoon saatikka syntikäsitykseen liittyviä.

– Koska en ole oppinut meikkaamaan lapsuudessani, tuntuisi hyvin työläältä opetella sitä enää. Minun luonteellani ei muistettaisi tarkistaa peilistä, onko meikki kunnossa, eikä levinnyt huulipuna olisi edes erityisen kohtelias ele, Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen huvittuu.

Vaikka lestadiolaisuus on patriarkaalinen kulttuuri, on Lamminmäki-Kärkkäinen miettinyt myös sitä, että meikkaamattomuus voi olla myös vapauttavaa.

– Länsimaisessa nykykulttuurissa, jolloin nainen nähdään objektina ja katseiden kohteena, on yhtä relevantti kysymys, saako nainen olla meikkaamatta. Kauneusihanteet ovat määräytyneet niin itsestään selvän mieskeskeisiksi, että niitä on vaikea edes analysoida.

Lestadiolaisperheissä ei yleensä katsota televisiota, mutta videoiden ja internetin harkittu käyttö on arkipäivää.

– Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän Big Brotherista, tunnen iloa siitä, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti aika hyvin säilynyt tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin jo levinnyt nettiinkin. Sinänsä koko televisioasia turhan komplisoitunut. On ammatteja, joisssa on seurattava, mitä maailmalla tapahtuu, myös lestadiolaisen.

Lamminmäki-Kärkkäinen uskoo, että television katsomattomuus on sinänsä vahvistanut lestadiolaisryhmän yhteenkuuluvuutta ja jopa mahdollistanut yhteisön säilymisen yhteiskunnan rakennemuutoksessa, kuten Jussi Melkas on artikkelissaan pohtinut.

Lestadiolaisten ehkäisykriittisyys on asia, joka kiinnostaa varsinkin ulkopuolisia.

– Jos jotakin, niin lestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeriä, minä kunnioitan. Lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana.

Tämän Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen sanoo silläkin uhalla, että hänen on vaikea käsittää, miksi lestadiolaisessa kulttuurissa miehet viitsivät käyttää valtaa asioissa, joista he eivät kanna vastuuta.

– Ihmiset tekevät asioita, joita en voi hyväksyä, mutta niitä tapahtuu myös koko kansamme mittakaavassa ja siitä huolimatta minusta on mukavaa saada olla suomalainen. Sama koskee koko ihmisyyttä, vaikka tuntuu, että ihminen on juuri nyt luomakunnan suurin uhka.

Ristiriitojen keskellä Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen on huomannut eri elämäntilanteissa palaavansa yhä uudelleen siihen hetkeen, kun äiti sanoi, ettei Jumalaa voi täysin ymmärtää kukaan.

– Merkillisesti se ajatus lohduttaa minua.

Lähde: Kaleva 4.12.2005

Lue myös:

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen: Identiteetin kulttuuriprofiili ja toiseuden purkaminen. Oulun yliopisto 2002.

Etniset vanhoillislestadiolaiset

Hanna-Leena Nissilän haastattelu

Vanhoillislestadiolainen ateisti, Jumalan terve!

Vanhoillislestadiolaisuus, amishit, hutteriitit ja mennoniitit

Viiden veljen sisko: Ihmistä ei saa kutistaa

*    *    *

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen työskentelee Oulun yliopistossa, kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimusryhmässä, jonka tutkimuskohdetta kuvataan seuraavasti:

”Transformatiivinen interkulttuurinen pedagogiikka (tip) interventiona koulussa ja yhteiskunnassa tapahtuvaa marginalisaatiota ja epätasa-arvoa vastaan

(Suomen Akatemia SYREENI-tutkimusohjelma 2001-2003)

Vastuullinen johtaja: professori Rauni Räsänen

Tutkimusryhmän tavoitteena on 1) tutkia epätasa-arvoistavia rakenteita ja prosesseja koulussa ja 2) kehittää pedagogiikkaa, joka tekisi niistä tietoiseksi ja toimisi siten interventiona niiden ehkäisemiseksi.

Tutkimusryhmän jäsenet pitävät kasvatusta keskeisenä tekijänä yksilöllisessä ja yhteiskunnallisessa muutoksessa.

Siksi projektissa paneudutaan erityisesti opettajankoulutuksen uudistamiseen ja antamaan tuleville opettajille valmiuksia tunnistaa epätasa-arvoistavia tekijöitä ja toimia niiden ehkäisemiseksi. Pedagogiassa kiinnitetään huomiota kulttuuriseen herkkyyteen, interkulttuuriseen kompetenssiin sekä rohkeuteen toimia oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta.

Uudistamisen kohteena ovat opettajankoulutuksen sisällöt, opetusmuodot, prosessit ja rakenteet. Kokeiluryhmänä on Oulun kasvatustieteiden ja opettajakoulutuksen yksikön MEd International -koulutus. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat erityisesti teoriat toiseuden rakentamisesta ja purkamisesta sekä kriittisen monikulttuurisuuskasvatuksen mallit.

Pohjois-Suomi tutkimuskontekstina tarjoaa erityishaasteita vanhoine ja uusine etnisine ja uskonnollisine vähemmistöineen. Nämä pyritään huomioimaan tutkimuksessa ja tutkimaan erityisesti seuraavan kolmen tekijän osuutta epätasa-arvoistavissa prosesseissa: etnisyys, maailmankatsomus/ uskonto, sosiaalinen sukupuoli. Vaikka nämä tekijät ovat erityisesti huomion kohteena, niitä tarkastellaan integroituneena toisiinsa ja muihin osa-alueisiin kuten sosiaaliluokkaan, kieleen ja kotitaustaan.

Epätasa-arvoistavien prosessien tutkimiseksi käytetään monia kvalitatiivisen lähestymistavan menetelmiä, kuten luokkahuone-etnografiaa, elämänkertatutkimusta, diskurssianalyyttisiä tutkimustapoja. Opettajankoulutuksen osalta menetelmänä on toimintatutkimus.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): ahdistus, alakulttuuri, ehkäisykielto, ekologia, elämäntapa, etniset vanhoillislestadiolaiset, evankelis-luterilainen kirkko, hengellisyys, identiteetti, Jumala, Kaleva, kasvatus, kiellot, kirkko, kulttuurikiellot, lapset, lapsuus, lisääntyminen, meikkaaminen, naisen asema, naiseus, normit, perhe, seurakunta, seurat, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, suvaitsevaisuus, televisio, televisiokielto, tutkimus, vastuullisuus, väestönkasvu, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys, ympäristöetiikka, ystävyys

Vuorisaarnasta


Kun kysytään mikä on syntiä, taikka kysyykö kukaan.  Mehän kyllä jo nämä tiedämme. Opimme ne jo äidinmaidossa! Omatunto on herkkä näissä, ainakin lapsena. Mutta jossain vaiheessa  uskovaisella herää seuraava kysymys: mitä Jeesus opettaa synnistä? Tämän me haluaisimme oppia, Jumalan sanan mukaisesti. ”Opettakaa heidät pitämään kaikki minkä minä olen käskenyt teidän pitää.” Mutta onko se meille suorastaan liian yksinkertainen asia, mitä Jumalan Poika tästä opetti?

Jeesus meni vuorelle. Ja suuri joukko ihmisiä seurasi häntä. Hän opetti heitä, ja sitä puhetta on totuttu nimittämään Vuorisaarnaksi.

Synti orjuuttaa ihmisen ja erottaa hänet Elävästä Jumalasta. Mutta monta kertaa ajatellaan että synti on yksittäinen irrallinen teko, kuten esimerkiksi ehkäisy. Missä tilanteessa ehkäisy olisi synti? Esimerkiksi silloin jos mies pakottaa vaimonsa ehkäisemään, eikä lapsiasiasta keskustella yhdessä. Ei keskustella keskenään mitä siinä asiassa ajatellaan ja toivotaan. Vaimo ehkä haluaisi lisää lapsia mutta mies ei suostu neuvottelemaankaan asiasta. Taikka toisinpäin. Tämä on yhtä lailla synti kuin olisi toisen pakottaminen raskauteen. Ei ne tuommoiset ole rakkauden hedelmiä, ei.

Kun ihminen rikkoo lähimmäisenrakkautta vastaan, silloin hän tekee syntiä. Näin Jeeesus opetti Vuorisaarnassa. Mutta kun harkitsee puolisonsa kanssa yhdessä sen millaisesta perheestä jaksaa huolehtia, se ei ole syntiä. Näin tämän ymmärtää Raamatun mukaan.

Lapsi on Jumalan lahja, josta seuraa velvoite huolenpitoon ja vastuuseen ”näistä kaikkein pienimmistä”. Vanhempien vastuu lapsista ulottuu myös siihen, että heidän velvollisuus on suojella lapsia, myös lasten mielenterveyttä. Ja huolehtia lasten kaikinpuolisesta hyvinvoinnista.

Synnyttämispakko ei voi olla oikein eikä sellaista tule siksi vaatia keneltäkään. Silloinhan ihminen ottaakin lapsen itselleen välineeksi autuuteen kun kuvittelee sillä taivaspaikan saavansa. Lapsi ei voi olla koskaan aikuiselle väline pelastukseen.

Lisäksi, huolehtimisvelvollisuus ulottuu myös lastenlapsiin, tulevaisuuden sukupolviin ja kaikkeen Jumalan antamaan luontoon. Ei ole luvallista että valintamme johtaisi elinympäristön tuhotumiseen. Kahdeksas käsky kieltää uskovaista varastamasta. Varastaminen on synti. Kristityn tulee ainakin yrittää karttaa syntiä. Tähän meitä kehottaa Jumalan sana. Tässä valossa rajatta  lisääntyminen näkyy synnillisenä.

Lopuksi, muistinvirkistykseksi, lukekaamme mitä Jeesus opettaa Vuorisaarnassa:

27 ”Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.

28 Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.

29 Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin.

30 Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.

31 ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.

32 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta.

33 Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin.

34 Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran.

35 Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

36 ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.

37 ”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.

38 Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”

Luuk. 6:27-38.

(K-ma)

2 kommenttia

Kategoria(t): ehkäisykielto, elämäntapa, identiteetti, ihmisarvo, isyys, kasvatus, kristinoppi, lapset, lapsuus, lisääntyminen, luonto, mielenterveys, naiseus, omatunto, perhe, Raamattu, Raamatun tulkinta, retoriikka, suurperhe, synnit, syntilista, tasa-arvo, tulevaisuus, uskon perusteet, vallankäyttö, vastuullisuus, väestönkasvu, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu