Tervetuloa Verkoston Poluille – etniset vanhoillislestadiolaiset!

Klikkaa tästä, mitä tarkoitamme käsitteellä etniset lestadiolaiset.

Sivuston lähtökohtia

Kristillisessä uskossa lähdetään siitä, että on oma tie. On tärkeää että voi olla osa uskonyhteisöä aitona omana itsenään. – Stiven Naatus, evankelis-luterilaisen kirkon pappi 2009.

Se että jako [vuohiin ja lampaisiin] on olemassa ei tarkoita sitä että tietäisimme missä jakolinja menee. – Topi Linjama, toimittaja 2010.

[…] epäkohtiin puuttumisesta seuraa yleensä lähes aina hankaluuksia. Johtuneeko siitä, että monikaan ei jaksa puuttua edes rankkoihinkaan väärinkäytöksiin. On helpompaa olla hiljaa. […] On helpompaa, jos kulkee jonon mukana enemmistön tai jonkun tietyn enemmistön hyväksymän tahon määrittelemään suuntaan. Jos jonosta poikkeaa ja haluaa kulkea itse vapaammin parhaaksi näkemäänsä suuntaan, tulee helposti ammutuksi.  […] Silti ja kaikesta huolimatta epäkohtiin pitää puuttua. Näin on erityisesti silloin, kun suojelua tarvitsevat ne, jotka eivät itse jaksa tai pysty. Tallaa siis omaa polkuasi siitäkin huolimatta, että kaikki eivät siitä tykkää.  –  Johannes Alaranta, evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja tutkija, Gostaja-blogissaan 2011. (Blogi suljettu 2012.)

Jos kuulut liikkeeseen, olet silloin siitä vastuussa. Jos liike on väärässä; yritä muuttaa sitä tai lähde siitä. – Nimimerkki  Luuta korjuulla Hakomajassa 13.7.2011.

There are 110,000 Laestadians in Finland, and if you think of all the people who have left the church, eventually you have 250,000 people who are somehow connected to this church in Finland. – Dome Karukoski, elokuvaohjaaja 2009.

Suomessa esiintyvistä kirkollisista liikkeistä lestadiolaisuutta voidaan pitää eniten jäsentensä arkielämään vaikuttavana liikkeenä. –  Leena Pesälä, tutkija 2004.

Toista ihmistä kunnioittaa ja pitää vertaisenaan kaikkein parhaimmalla tavalla juuri olettamalla häneltä mahdollisimman hyvää  todellisuudentajua, edellyttämällä että hän vähintäänkin yrittää parhaansa mukaan tietää ja tajuta asioita.  – Michael Kinsley, Yhdysvaltalainen politiikan toimittaja 1995.

Oikeuden tavoitteleminen ja laillisuuden ylläpitäminen on pohjaltaan aate, koska sitä ei voi johtaa tosiasioista. – Jukka Kemppinen,  professori 2011.

Everyone has the right to live freely choosing their own path. My goal is simply to let those out there (and I know there are many) who are not truly happy living this way know that they are not alone. – M. David, in the blog Free in Truth, 2013.

Normaalille rehelliselle ihmiselle lestadiolaisuudessa vallitseva kaksinaismoralismi voi olla järkytys. – Teuvo Moisa, nettiaktivisti, pöytäjääkiekkoilija 5.4.2013.

Knowledge changes one forever. You can never go back to unknowing. – Nimimerkki ”Sisu” kommentissaan blogissa Learning to live free, 1.5.2013. 

Lestadiolaisuuden maailmankuva on suppea, itsekäs ja omaan napaan tuijottava. Lähtökohtana on, että minä pelastun, saan synnit anteeksi, perin taivaan valtakunnan ja pääsen paratiisin ihanuuteen. Epäuskossa olevien kohtalosta ei niin väliä. – – Vanhoillislestadiolaisessa uskossa on jotain surkean pientä neulansilmän ahtautta, typistävää ja ahdistavaa, mutta samalla sanomattoman suurta, ylimaallista, taivaallisen avaraa. – – Jotakin selittämätöntä, kiinni pitävää lestadiolaisuudessa on. Joka on kerran lestadiolainen, on aina lestadiolainen.  – Pentti Harjumaa, runoilija ja toimittaja. Kirkko ja Kaupunki  20.8.2012.

*         *         *

Ihmettele, kysy, ajattele! – Avaa omia polkujasi muillekin!

Olemme ryhmä nykyisiä ja entisiä vanhoillislestadiolaisia lähinnä pääkaupunkiseudulta. Tahdomme nimittää itseämme ”etnisiksi” vanhoillislestadiolaisiksi, sillä oikeastaan vain lestadiolainen yhteisö kasvuympäristönä yhdistää meitä, muutoin hyvinkin erilaisia ihmisiä.

Omat Polut tarjoaa foorumin kaikille kiinnostuneille tuoda esiin näkemyk-siä vanhoillislestadiolaisuudesta, sisältä ja ulkoa,  ennen ja nyt. Yhteisen blogin perustaminen lähti siitä, että meitä yhdistää kiinnostus hengellisyyteen, kristinuskoon ja oman herätysliikkeen toimintaan sekä opetukseen.

Haluamme lisätä avointa ja ennen kaikkea asiakeskeistä keskustelua sellaisen blogin muodossa, että sinne voi kuka hyvänsä lähettää ajatuksiaan ja keskustella – turvallisesti myös nimettömänä.

Toki omalla nimellään sopii esiintyä. Mutta miksi vaalimme anonyymia keskustelua?

Seuraava erään tunnetun vl:n esittämä ajatus  on ollut yhtenä tämän yhteisöblogin perustajien pontimena:

”On erittäin vaikeaa olla toisinajattelija tässä liikkeessä. Tai omistaa edes erilainen tapa puhua ja keskustella uskon asioista kuin valtaosalla tässä liikkeessä.” 

”Vaikeus” saattaa merkitä ikävimmillään esimerkiksi liikkeen sisältä tai liepeiltä nousevaa painostusta ja uhkailua, ulottuen  jopa perheenjäseniin ja työpaikalle.

Samaan keskusteluissa ilmenevään piirteeseen on  julkisuudessa viitannut myös  Juho Kalliokoski:

”Mukavimmin vanhoillislestadiolaisessa kasvatuskristillisyydessä pärjää se, joka mahtuu kohtuudella elämäntapanormien asettamiin puitteisiin ja joka ei ole juurikaan kiinnostunut kristinuskosta.”

Omat Polut julkaisee myös katsauksia mediassa esiintyvästä keskustelusta, lausunnoista ja mielipiteistä.

Kaksinkertainen toiseus

Vanhoillislestadiolainen uskovainen saattaa kokea ulkopuolisuutta ja toiseutta koulu- ja opiskelumaailmassa sekä työpaikallaan.  

Koska vanhoillislestadiolaiseen elämäntapaan kuuluu se, että ulkopuolisten ihmisten kanssa ollaan harvoin erityisen läheisesti tekemisissä, ja siten ulkopuolisille saattaa muodostua ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan.

Vl-uskovainen puolestaan kokee usein tulevansa ennalta leimatuksi erilaisissa arkielämän yhteisöissä ja vuorovaikutussuhteissa ei-lestadioalisten kanssa.

Vl-uskoon kuuluvia elämäntapoja ja uskonkäsityksiä ei aina ymmärretä liikkeen ulkopuolella. Ne saattavat asettaa ihmisten suvaitsevaisuuden koetukselle – sellaistenkin ihmisten mielessä, jotka lähtökohtaisesti pyrkivät moniääniseen ja demokraattiseen, kaikille uskonnoille avoimeen suomalaiseen yhteiskuntaan.

Vanhoillislestadiolainen voi joutua ikään kuin marginaaliin ja silmätikuksi. 

Myös uskovainen itse voi liikkeen sisällä kokea toiseutta. Tämä kokemus on voimistumassa varsinkin nuorten vl-uskovaisten keskuudessa.

Sisällä elävä kokee usein voimakasta yhdenmukaisuuden painetta, ryhmäpainetta samanlaisuuteen ja oman erityisyyden mitätöimistä ja väheksyntää, jopa kieltämistä.

Tällöin toiseuden kokemus kaksinkertaistuu.

Liikkeestä irrottautuminen ei muuta tilannetta, sillä vl-kasvatuksella lestadiolaiseen maailmaan lapsuudesta saakka liitetyn ei useinkaan ole  helppoa luontevasti liittyä  muihin uskonnollisiin yhteisöihin ja verkostoihin, ainakaan käymättä läpi uudelta pohjalta kaikkea kasvatuksessa ja ry:llä opetettua arvojen ja elämäntavan kokonaisuutta, josta oma identiteetti on rakentunut.

On prosessoitava elämäänsä ja kokemaansa. Toiseuden kokemus seuraa mukana.

Muuttuva oma identiteetti

Syntyminen vl-perheeseen ja kasvu vl-arvomaailmassa ja yhteisössä tekee meistä erityislaatuisia, ihmisiä, joilla vanhoillislestadiolaisuus on tavalla tai toisella pysyvä osa identiteettiä. Toisella enemmän, toisella vähemmän.

Uskovaiseen kotiin syntymällä me olemme liitetyt yhteisöön ja siitä tulee vääjäämättä osa minuutta. Vanhoillislestadiolainen identiteetti voi laimentua, mutta jollakin tavalla sitä joutuu kuljettamaan mukanaan läpi elämänsä.

Se kulkee mukana omien näkemysten ja maailmankuvan kehityksessä ja sitä tarkastelee eri kannalta eri vaiheissa. Se on viisainta hyväksyä yhtenä osana muuttuvaa itseä. 

Mutta moni meistä kysyy: mikä minä oikeasti olen. Musiikinopettaja Soili Tikka on muotoillut identiteettikysymyksen näin:

”Onko yksilön ylipäätään mahdollista saavuttaa lestadiolais-yhteisössä aito minäidentiteetti, vai onko sen sijaan tyypillistä, että nuori omaksuu identiteetin perheeltään ja uskonnolliselta yhteisöltään?” (Tikka 2005.)

Samaa on pohtinut myös tutkija Johanna Hurtig, joka kysyy: Onko lestadiolaisuudessa mahdollista kasvaa itsenäiseksi, vastuulliseksi moraaliseksi toimijaksi? Voiko yhteisössä, joka vaatii jäseneltään ehdotonta kuuliaisuutta eikä salli arvostelua, toteutua oikeus autonomiseen hengellisyyteen ja itsenäiseen moraaliseen toimijuuteen?

Autenttiseksi minäksi tulemisessa voivat muiden kokemukset ja löydöt olla avuksi.

On myös tervettä tunnistaa kasvuympäristönsä vahvuudet ja rikkaus, niin taakat kuin harvinaislaatuiset aarteetkin.

Yksinäisyyden ja erilaisuuden kokemukset saattavat tarjota myös aineksia kehittää heikkoudesta voimaa tunnistaa herkästi asioita ympärillään. Aidoksi helmeksi tuleminen vaatii hiertävän kivensirun…

Hyvän perustelun tarpeelle käsitellä lestadiolaisuutta ja keskustella siitä tarjoaa Sauli Karhu blogikirjoituksessaan Miksi näitä asioita pitää käsitellä?

Teologiaa – vai elämäntapaa?

Mitä oikeastaan tarkoitetaan, kun esim. SRK:n sivulla todetaan, että Raamattu on uskon ylin ohje? Mitä ovat armoneuvot, entä seurakunnan neuvot? Ei, mitään sääntkjä meillä ei ole, ei mitään sääntöjä… Me vain emme halua tehdä sitä ja sitä.

Vanhoillislestadiolaisuuden väitetään edustavan kristinuskon protestanttista, ja siinä luterilaista opetusta. Mitä se tarkoittaa? Mikä on vanhoillislestadiolaisuuden ja katolilaisen opin samankaltaisuuden selittäjä?

Nykyinen vl-tallustelu näyttäisi tosiaan perustuvan enemmän psykologiaan kuin teologiaan (esim. tunne voittaa Sanan).  Aika monelle on jo tullut selväksi, että vl-liike ei varsinaisesti ole luterilainen. Mutta sen lisäksi, – –  vl-liike ei ole nykyisin oikeastaan ”Laestadius-Raattamaalainenkaan”. Ehkä puhe SRK-lestadiolaisuudesta ei olekaan ihan huono. – Blogisti Pentti Alin Kotimaa24:n blogikeskustelussa 9.9.2013.

Uusia yhteyksiä ja ristiriitojen käsittelyä pelkäämättä

Keräämme blogiin omia ja muiden kokemuksia ja näkemyksiä sekä erilaisia mielipiteitä ja analyyseja herätysliikkeestämme ja henkilökohtaisesti koetusta, kaikkien luettavaksi ja hyödynnettäväksi. Tavoitteena on jakaa kokemuksia ja näkemyksiä, lisätä tietämystä herätysliikkeen historiasta ja nykytilanteen taustoista sekä edistää näin Raamattuun, katsomuksiin ja ihmisyyteen liittyvää ymmärrystä.

Tähän pyritään loukkaamatta kenenkään yksityisen henkilön henkilökohtaista hengellistä vakaumusta.

Tavoitteena on tuoda esiin sitä mistä ei yleensä tietoa liiku: millä tavoin kuka hyvänsä meistä vanhoillislestadiolaisuuttaan henkilökohtaisesti elää, miten tätä kokee ja mitä on kokenut.

Täällä tuodaan esille erilaisia näkökulmia. Peittelemättä niiden välisiä ristiriitoja.

Täällä emme ole yhteisössä vallitsevan pakkoharmonian vankeja.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole tavoitella kärjistyksiä, vaan löytää ennen kaikkea parhaita perusteluja esitetyille näkemyksille. Sana ja ilmaisutyyli ovat vapaat.

Kristus on vapauttanut meidät esittämään tarvittaessa myös kriittisiä ja kyseenalaistavia käsityksiä inhimillisestä uskonyhteisöstä, olipa sisällä tai ulkona.

Keräämme blogiin myös vanhoillislestadiolaista liikettä koskevaa julkista keskustelua, tieteellistä tutkimusta ja tietoa aiheeseen liittyvistä muista julkaisuista. Niihin liittyvät vinkit ovat myös tervetulleita.

Tietoisuus erityisesti aiheeseen liittyvästä tieteellisestä tiedosta edistää sitä, että keskustelu perustuisi entistä enemmän faktoihin – eikä yksinomaan mielipiteisiin. 

Joillekin ”etnisille” vanhoillislestadiolaisille oma polku on merkinnyt kriittistä etäisyyttä vl-uskoon, ehkä myös kristinuskoon ja toisinaan uskonnollisuuteen ylipäätään. Toisia meistä taas oma hengellinen prosessi on nimenomaan lähentänyt ja juurruttanut entistä tiiviimmin rauhanyhdistykselle.

Omat Polut -yhteisöblogi on avoinna kaikkien kokemuksille. Meitä kaikkia kirjoittajia ja keskustelijoita ei yhdistä varsinaisesti mikään yhteinen ideologia tai uskonnollinen näkemys. Jos meitä jokin yhdistää, niin sen voisi muotoilla niin että ”kokemus  vanhoillislestadiolaisuudesta” tavalla tai toisella.  

Sana on vapaa!

Kommentteja voi jättää myös pelkästään nimimerkillä, sähköpostiosoitetta ei tarvitse ilmoittaa jos ei halua.

Jokaisella meistä on oma polkunsa, mutta yhdessä me muodostamme rikkaan kokemusten verkoston. Jos haluat liittyä mukaan kirjoittelemaan, ja kommentoimaan, lähetä yhteystietosi eli sähköpostiosoitteesi ja pari sanaa kiinnostuksesi aihepiiristä osoitteeseen

verkosto@luukku.com.  

Voit myös lähettää meille kirjoituksiasi julkaistavaksi täällä. Samaten lukuvinkit ja uudet julkaisut aiheesta ovat tervetulleita!

Oma näkemyksesi ja perustellut mielipiteet ovat arvokkaita ja julkaisemme niitä mieluusti. Ethän lähetä pelkkää sitaattia Raamatusta tms.

Voit toimia täysin anonyymisti, jos niin haluat. Sinun ei tarvitse ilmoittaa meille henkilöllisyyttäsi. Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, sillä emme näytä sitä julkisesti.

Vapaus edellyttää vastuuta. Noudatamme nettietikettiä, joen kiinnitäthän  huomiota aiheen valinnassa ja sen tyylilajissa seuraaviin rajoituksiin.  Emme salli kommenteissa emmekä julkaistavissa postauksissa seuraavaa:

• yksityishenkilöön kohdistuvat loukkaavat kirjoitukset, vihjailut tai mustamaalaaminen, yksityiselämän piiriin kuuluvat henkilökohtaiset tiedot
• pornografia tai muuten sopimaton sisältö
• alatyylinen kielenkäyttö

Tervetuloa mukaan Omat Polut -verkostoon!

*       *        *

Lisää aiheesta ja sen vierestä:

Etniset vanhoillislestadiolaiset

Aita ja seipäät: Aasinsillan pohdintaa keskustelemisesta

M. David: Introduction. Free in Truth -blogi 30.1.2013.

M. David: Why am I Anonymous? Free in Truth -blogi 31.1.2013.

Harmaakarhu: Miksi laadukas anonyymi kirjoitus on usein paras kirjoitus?

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen: Identiteetin kulttuuriprofiili ja toiseuden purkaminen. Oulun yliopisto 2002.

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen:  “Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa”

Meri-Anna Hintsala: Muuttuva äitiys haastaa herätysliikkeen. Teoksessa: Perhe, parisuhde, kirkko
– lähikuvia leikkauspintoihin. Käytännöllisen teologian laitoksen vuosikirja 2009. Helsingin yliopisto 2010.  

Outi Ikonen: ”Verkkokeskustelu on lestadiolaisuuden toinen todellisuus”. Kotimaa24. 26.9.2010. Kirkkohallituksen verkkokeskustelukoordinaattori Meri-Anna Hintsalan haastattelu.

Hakomajan artikkeli vl-alakulttuurista.

Sauli Karhu: Miksi näitä asioita pitää käsitellä? Blogikirjoitus 14.2.2015.

Kinsley, M. 1995. The Intellectual Free Lunch. New Yorker 6.2.1995, s. 5.

Leena Pesälä: When one does not want to be like others. The basis of the sense of control among conservative Laestadian mothers with large families. Yearbook of population research in Finland. Väestöntutkimuslaitos, Helsinki, 2004. S. 153-171.

Taija Teekkari: Johanna Hurtig: Saako lestadiolaislapsi kasvaa itsenäiseksi moraaliseksi toimijaksi?

Soili Tikka: ”…joskus sitä oikein eläytyy siihen musiikkiin.”Soittamisen motivaatio ylivieskalaisilla 14–15-vuotiailla musiikkiopiston oppilailla. Pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto, 2005. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/9858/URN_NBN_fi_jyu-2005190.pdf?sequence=1

Advertisement