Avainsana-arkisto: Amerikka

Hanna Pylväinen, etninen lestadiolainen New Yorkissa


Vanhoillislestadiolaisen yhteisön jättäminen merkitsee käytännössä koko entisen elämän hylkäämistä. Nimi poistetaan puhelinluettelosta. – Kirjailija Hanna Pylväinen.

Hanna Pylväinen. Kuva: Tuukka Koski, HS-NYT 7.-13.9.2012.

Hanna Pylväinen. Kuva: Tuukka Koski, HS-NYT 7.-13.9.2012.

Näin toteaa palkittu amerikkalainen esikoiskirjailija Hanna Pylväinen. Pylväinen kasvoi Detroitin esikaupunkialueella vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä.  Nyt hän on kiitetty esikoiskirjailija, Lue koko artikkeli…

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): 1990-luku, 2000-luku, 2010-luku, arvot, avioliitto, äitiys, ban of birth control, ban of television, bans, concept of sin, Conservative Laestadianism, ehkäisykielto, elämäntapa, erehtymättömyys, eroaminen uskosta, etniset vanhoillislestadiolaiset, forbidden things, fundamentalismi, häpeä, identiteetti, identity, irrottautuminen yhteisöstä, Jumala, kaksinaismoralismi, kasvatus, kiellot, kontrollointi, kulttuurikiellot, laestadianism, lähihistoria, lestadiolaisuuden suunnat, lisääntyminen, maallikkosaarnaajat, manipulointi, miehen asema, mielenterveys, naisen asema, normit, norms, painostaminen, pelko, pelot, perhe, puhujat, Raamattu, Raamatun tulkinta, secession, spiritualiteetti, suurperhe, synnit, televisiokielto, yhteisö, yhteisöllisyys, ystävyys

Ed Suominen: Vanhoillislestadiolaisuus opillisesti harhassa


Edwin A. Suomisen juuri julkaistu kirja Examination of the Pearl (lyhennetty jatkossa EOP, suomeksi Helmen tarkastelu) on ehkä tähän mennessä kattavin historiallis-kriittinen tutkimus vanhoillislestadiolaisuudesta, sen historiasta ja opin kehityksestä, toteaa kirja-arvion kirjoittaja, joka tuntee hyvin vanhoillislestadiolaisuutta sekä Suomessa että Yhdysvalloissa.

Teos sisältää myös liikkeen opin vertailua Lutherin kirjoituksiin sekä Raamattuun. Kirja sisältää monia lukijan yllättäviä katkelmia vanhoista kirjoituksista. Lue koko artikkeli…

7 kommenttia

Kategoria(t): 1800-luku, 1900-luku, 2000-luku, avainten valta, ban of birth control, bans, concept of sin, Conservative Laestadianism, ehkäisykielto, erehtymättömyys, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, etniset vanhoillislestadiolaiset, evoluutio, forbidden things, fundamentalismi, hajaannukset, harhaoppi, hengellinen väkivalta, hengellisyys, hoitokokoukset, identiteetti, identity, in English, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, Jumalan sana, kaksinaismoralismi, kannanotot, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, lakihengellisyys, lähihistoria, leimaaminen, lestadiolaisuuden suunnat, lisääntyminen, luterilaisuus, maallikkosaarnaajat, manipulointi, mielenterveys, naisen asema, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, pietismi, puhujat, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, secession, sensuuri, seurakuntaoppi, SRK ry., suurperhe, synnit, syrjintä, totteleminen, tulevaisuus, tutkimus, ulossulkeminen, uskon perusteet, uskontokritiikki, vallankäyttö, väkivalta, yhteisö

Aarno Haho: Kuuliaisuus tärkeämpi kuin omatunto


Reisjärven kristillisen opiston rehtorin tehtävästä eläkkeelle jäänyt puhuja, rovasti Aarno Haho piti 5.10.2008 Yhdysvalloissa, Minneapolisissa saarnan, jossa hän painotti kuuliaisuutta seu-rakunnan opetukselle kristityn kaikkein tärkeimpänä tekona. (Saarnan Suomea koskeva osuus luettavana suo-raan äänitteestä litteroituna tämän postauksen lopussa.)

Haho ei ole yksin ajattelussaan. Kristityn omantunnon sivuuttaminen on todellakin julki lausuttu hengellinen ohje nykyisessä SRK-lestadiolaisuu-dessa. Päivämiehessä käsitys on ilmaistu ytimekkäästi esimerkiksi huhtikuussa 2010 Outokummun nuoriso- ja seurakuntapäivistä kertoneen artikkelin otsikossa: ”Saara-äidin neuvot ohjaavat Jumalan lapsia” (Päivämies 15 14.4.2010). Tekstissä tarkennetaan seuraavasti: ”Jumalan lapsia ei ohjaa porukkahenki eikä henkilökohtainen omatunto; meitä ohjaavat Saara-äidin neuvot, Siionin ääni.”

Sekä yksilön omakohtainen usko että omatunto ovat ohentuneet pelkästään kuuliaisuudeksi yhteisölle, ne on ulkoisettu oman itsen ulkopuoliselle kollektiiville. Samaisesta ristiriidasta ovat kirjoittaneet Juho Kalliokoski ja Topi Linjama blogeissaan. myös Virpi Hyvärinen eritteli omantunnon syrjäyttämistä Topi Linjaman blogiin kirjoittamassaan analyysissa.

Videoelokuvat ja konsertissa käyminen ovat syntiä

Aarno Haho nosti parin vuoden takaisessa Amerikan-saarnassaan esiin erityisenä kristityn kuuliasuuden kohteena luopumisen videoelokuvien katselusta ja konsertissa käymisestä.

Ne ovat edelleenkin synti.  Ne edellyttävät Hahon mukaan oikealta uskovaiselta  ”ristin kantamista”, ja tämän ihminen osoittaa Jumalalle pidättymällä videoelokuvien katselemisesta ja kosertissa käymisestä, väittää Haho. Mitäpä tämä on muuta kuin tekojen oppia.

Hän selostaa amerikkalaisille, että nykypäivänä monet uskovaiset Suomessa ovat kuitenkin sitä mieltä, että video(DVD?)-elokuvat ja konsertissa käyminen ovat sopivia myös uskovaiselle eivätkä siis enää syntiä. Tämä käsitys on Hahon mukaan väärä.

Haho ennakoi ”puhdistuksia”

Haho ennakoi puheessaan, että nämä ihmiset tullaan erottamaan uskovaisten yhteydestä sisäisillä  ”puhdistuksilla”.

Opetusneuvos, rovasti Aarno Haho on ollut yksi SRK:n johtokunnan pitkäaikaisimpia jäseniä. Hän luopui tästä luottamustehtävästä vasta muutama vuosi sitten.

Hahon merkitys vanhoillislestadiolaisuudelle on ollut suuri erityisesti siinä prosessissa, kun vanhoillislestadiolaisuuden kristinopillista tulkintaa  on viety kohti nykyistä seurakuntakeskeisyyttä. Moni onkin todennut, että Kristuksen sijalle on uskomisen kohteeksi nostettu seurakunta

Prosessi alkoi jo 1960-luvulla, mutta sitä on voimistettu erityisesti 70-luvun kurinpidolla ja juurruttamalla seurakuntakeskeinen kuuliaisuusvelvoite usean sukupolven nuorten vanhoillislestadiolaisten mieliin erityisesti SRK:n opistoissa ja raamattuluokka- ja rippikoulutyössä. Hahon henkilökohtainen ideologinen vaikutusvalta on ollut erityisen merkittävää, sillä vuosikymmenten mittaisen SRK:n johtokunnan jäsenyyden lisäksi hän johti yhtäjaksoisesti peräti 36 vuotta Reisjärven kristillistä opistoa. Hän on ollut yksi niitä, jotka kasvattivat vanhoillislestadiolaisuuden nykyisen lakihenkisen, ehdotonta eksklusiivisuutta painottavan ja suorastaan fundamentalistisen siiven. Sellaista ei aikaisemmin vanhoillislestadiolaisuudessa juuri ollut.

Haho ja ”yhteistunto”

Yksi osoitus seurakuntakeskeisyydestä on se, että Aarno Haho on ollut aktiivisesti luomassa ja vakiinnuttamassa vanhoillislestadiolaisuuteen uutta käsitettä yhteistunto. Hän on puheillaan ja Päivämiehen kirjoituksillaan  joh-donmukaisesti vahvistanut kollektiivista seurakuntaan uskomista, ehdotonta kuuliaisuutta ja yhteistunnon asettamista vanhan luterilaisen käsitteen, yksilön omantunnon  ja yksin Raamattuun nojautumisen tilalle.

Yhteistunto-käsitteellä onkin jo onnistuttu lähes tuhoamaan vanhoillislesta-diolaisuudesta sekä henkilökohtaisen vastuun ajatus että luterilaisuuden peruslähtökohta, jonka mukaan uskon tulee perustua yksin Raamattuun. Kuten tunnettua, Martti Luther halusi oikaista katolisen kirkon oppia raamatulliseen suuntaan ja ryhtyi vastustamaan perinnäistapojen ja ulkoraamatullisten normien nostamista autuuden ehdoksi.

Varhainen lestadiolaiskanta: uskon tulee perustua yksin Raamattuun

Lestadiolaiset puhujat keskustelivat 1900-luvun alussa samasta kysymyksestä: kysymyksestä mihin uskon tulee perustua.

He kysyivät, pitäisikö seurakunnan neuvot nostaa Raamatun rinnalle. He päätyivät siihen, että näin nimenomaan ei pidä tehdä, koska ”seurakunta voi erehtyä”. he totesivat yksimielisesti: uskovaisille riittää yksin Raamattu.

”Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta voi joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta.”

Juho Kalliokoski kirjoitti Kalevassa osuvasti: ”Kuuliaisuuden vaatimus Jumalan seurakunnalle vanhoillislestadiolaisuudessa on kuuliaisuuden vaatimus inhimilliselle ymmärrykselle, eikä Raamattu siihen opeta.” (Kaleva 24.9.2009.)

Myös Hahon Minneapolisissa pitämä puhe vahvistaa sen, miten mitättömänä Haho pitää kristityn henkilökohtaista omaatuntoa. Hän pitää sitä suorastaan haitallisena, vaarallisena asiana. 

Haho on osoittanut aikaisemminkin julkisesti kaipaavansa hoitokokouksia, joita hänen mukaansa on nykyisin aivan liian vähän. Puhujienkokouksessa 27.12.2007 Oulussa Haho lausui huolensa  siitä, ettei ”sielunhoitoa ole kirkkolain mukaisesti juurikaan käytetty 70-luvun jälkeen”. (Tiettävästi hoitokokouksia järjestetään edelleen, mutta pienimuotoisemmin kuin 1970-luvulla.)

Olisi erehdys pitää Hahon julkisia lausuntoja kaikkien vanhoillislestadiolaisen liikkeen opillisten linjanvetäjien kantana. Esimerkiksi Päivämiehessä on julkaistu myös Raamattu-korosteisia pääkirjoituksia, kuten esim. vuoden 2009  numerossa 40: ”Kestävän elämän perusta”.

Alla Hahon puheen se osa, jossa hän käsitteli vanhoillislestadiolaisuuden tilaa Suomessa. Teksti on litteroitu Hakomaja-sivustolle talletetusta MP3-äänityksestä.

”Suomessa on koteja, jotka eivät ole yksimielisiä toisten kotien kanssa”

”Tekstistä poikkeavasti puhun vielä tuosta kuuliaisuudesta. Suomessa on ollut sellaista, että jotkut ovat sanoneet että minun omatuntoni voi tehdä sitä ja sitä. Ja ne ovat eri mieltä Jumalan seurakunnan omantunnon kanssa. Pyhän Hengen äänen kanssa. Ja minusta on vaarallista lähteä tälle tielle. Sanon esimerkiksi sellaisen asian kuin video.

On sellaisia uskovaisia jotka sanovat:

– Minä voin hyvällä omallatunnolla katsoa videoista elokuvia.

On sellaisia kristittyjä jotka sanovat, että ”minä voin hyvällä omallatunnolla mennä konserttiin”.

He ottavat itselleen omia lupia. Ja ne eivät ole yhtä seurakuntaäidin kanssa. Siellähän Raamatussa sanotaan, että kun on vähässä uskollinen. niin se on paljossakin uskollinen. Joka on vähässä väärä, niin se on paljossakin väärä.

Ja Suomessa on sellaisia koteja, jotka eivät ole yksimielisiä toisten kotien kanssa.

Ja me sanomme näin,  että kun sitten tulee Jumalan aika, ja tulee sitten seurakunnassa puhdistuksen aika, sanomme sitä, että silloin kun eriseura syntyy, niin ne jotka jaetulla omalla tunnolla kulkevat, saattavat joutua väärälle puolelle.

On vaarallista se ettei ole yksimielinen Jumalan seurakunnan kanssa. Kannattaa sitä luopua ja kantaa ristiä kuin olla tottelematon.”

*    *    *

(Kirjoittaja: Nestori.)

Kuuntele puhe tästä.

Saarna ei ole enää kuunneltavissa LLC:n nettiarkistossa, mutta puheen tätä koskeva osuus on talletettu MP3-tiedostona  Hakomajassa. Suurkiitokset Admatalle tallennuksesta.

The sermon  is translated in English.

*     *     *

Lisää aiheesta:

Puhujan huomio: Opillinen harha puhujainkokouksissa 2007   

Juho Kalliokoski: Kysymys kuuliaisuudesta ja omastatunnosta

Juho Kalliokoski: Rippisalaisuudesta, ripistä ja salaisuudesta

Mitä jää puuttumaan, jos sitoo omantunnon vain Jumalan sanaan? (Juho Kalliokoski)

SRK-lestadiolaisuuden käsitys Jumalan sanasta (päättynyt vai jatkuva ilmoitus?)

Kertomus ja pöytäkirja lestadiolaiskristittyjen suuresta kokouksesta, Oulu, 1909. (Julkaistu mm. Mopin palstalla.)

Pääkirjoitus: Oikea yksilön vapaus perustuu Jumalan sanaan. Päivämies 31/2009.

Pääkirjoitus: Kestävän elämän perusta. Päivämies 40/2009.

x-vl: Kirjeeni SRK:lle -07.

Gepardi: Sieluton vanhoillislestadiolainen?

Topi Linjama: Eroon hengellisestä väkivallasta (Kotimaan blogi)

Verstaalla pohtija: Armoneuvot päälaellaan 

Verstaalla pohtija: Kilvoittelu armon varassa

Vastuu omastatunnosta puuttuu (Virpi H.)

Lassi Hyvärinen: Kulttuurikielloilla ei ole raamatullisia perusteluja. Kaleva 29.3.2009.

Jumala tarvitsee nyt niitä, jotka lopettavat tottelemisen

SRK:n johtokunta: Television hankinta ja konsertissa käyminen on synti

Polliisi Karhunen: Uskovainen ja järki

Miksi teatteri on syntiä? (Stiven Naatus)

Magdalena: Onko uskominen harkittua näyttelemistä?

Sivusta seurannut: Meistä on tullut kaksinaamaisia

M. K. ja P. T:  Haluammehan pysyä kuuliaisina kollektiiville

Aarno Haho: Kristitty koti ja perhe aikamme murroksessa. Päivämies 3o, 2003.

Junker Jörg: Mara, teesit ja me

Saara-äidin neuvot ohjaavat Jumalan lapsia. Päivämies 15, 14.4.2010, s. 6.

7 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, bans, elämäntapa, ennuste, erottaminen yhteisöstä, forbidden things, hajaannukset, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, kannanotot, kasvatus, kiellot, konsertit, kontrollointi, kristinoppi, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, lakihengellisyys, leimaaminen, luterilaisuus, manipulointi, musiikki, normit, norms, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, puhujat, Raamatun tulkinta, retoriikka, sananjulistajat, SRK ry., SRK:n johtokunta, synnit, syntilista, televisio, uhkailu, ulossulkeminen, uskon perusteet, vallankäyttö, vihjailu

Leaving LLC made me who I am


After I left the Laestadian Lutheran Church (LLC), I came into feel and know that there was such a thing as a personal relationship with God, writes ”Finally Free” in her story at the former Laestadians’ forum Postlaestadianrevival. She describes her personal emotions and experiences which she had to met after leaving the church where she had been a member ever since her childhood and where her parents, family and friends still continues to stay.

It is interesting to notice how alike experiences people seem to meet in their leaving processes related to any branch of Laestadian revival movement, or any other fundamentalist and strict group. It is nearly unbelievable that even the details e.g. the inequality of social interplay and structures in the local congre-gation, experiences of shunning and being intimidated are precisely similar in Finland and in the US. Also aloof parent-child relationships and tendency to leave home very young in early adulthood in the Laestadian families are identified on both sides of the Atlantic.

Countless stories have demonstrated that leaving the Laestadian faith and congregation is a difficult and traumatic experience. It means often  that you have to rebuild yourself  and to recognise your inner self and identity totally again. Unfortunately, you will often get disowned from the family. In addition to the spiritual and mental difficulties some people have even lost also their job in case they worked for a company owned by Laestadians.

The exit is best done if you are well prepared (N.B. look at the steps!) and with a support system outside of the church, as here ”Finally Free” has told on her survival.  There have been many such exits where e.g. a young family or a single person has left the church, found connection with other ex-laestadians and got new and  safe direction with peer support in the life.

The LLC is one of the eight branches of Laestadian revival movement in America. It is a sister organisation of SRK (Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry.) in Finland. They are, as in Finland called, Conservative Laestadian organisations with many dozens of  local congregations.

*    *    *

I never fit in with the ”cool” kids… I tried very hard to fit in from about ages 12-15, but realized that I’d never fit in. I found a few friends that also didn’t fit in, and found friends from school that were not in the LLC. The first time I ”dropped out” was at age 16. My parents caught me sneaking out to a party, and I told them that I didn’t believe. Oh, and they also found my stash of ”bad” cd’s..but I managed to get them back .

A few months after that, I ”repented”, but only because it was too hard to live at home with my family as an ”unbeliever”. My parents didn’t trust me because of it, so I just faked it.

I knew that once I graduated high school and could move out, that I would leave the LLC behind for good.

It was the rules that got me. I didn’t understand why it was wrong to watch TV/movies, wear make up, listen to ”wordly” music..etc. I didn’t think about what they believed, but didn’t know any other way since that was all I’d ever been taught.

When I turned 18, I moved out from my parents, and in with a friend. It was hard. I didn’t have a very good relationship with my family, and even though I didn’t move far, we barely saw eachother, and didn’t talk much. It was so awkward whenever I was visiting my family. I partied alot, and tried not to think about anything to do with religion.

I met a wonderful man a few months after I moved out. About a year later, when we were planning our wedding, we started the marriage prep. course that was required by the minister marrying us. He was so kind, and accepting! Of course he didn’t like that we were living together, but he didn’t judge us for it. He treated us the same as he would treat anyone else.

It was very eye opening to hear him explain the different parts of the Bible we were studying. I had never heard it explained like that! That was when I realized that there is so much more out here than what the LLC teaches.

I didn’t know that there was such a thing as a personal relationship with God. When the minister talked about our personal walks with God, he was probably surprised when I said I had no idea what he was talking about!

Since then I have learned alot from reading posts on this site , and the extoots site , and also of reading the Bible. My husband and I have not found a church that we attend regularly, but I know that God has not forgotten about me just because I am not a Laestadian.

I used to wish that I would’ve been raised in a non-Laestadian family. I thought that it would have been so much easier. Now, I am happy for what I have been through. It made me who I am today, and leaving has made me a stronger person.

Now, my relationship with my parents and siblings is pretty good. (Having a child helped!) We visit there, and they even come to our house, and its not awkward anymore.

Author: ”Finally Free” (at the forum Postlaestadianrevival).

*    *    *

Laestadian Lutheran Church, one of the 19 branches in the Laestadian revival movement

The Laestadian Lutheran Church is a Christian revival movement, one of the 19 Laestadian groups. There exist eight Laestadian branches nowadays in North America where this in Swedish Lapland born revival movement arrived with Finnish immigrants.  The total amount of all Laestadians  in North America is  approximately 29 000–32 000. The number of Laestadians worldwide is estimated to be between 144,000 and 219,000, most of them in Finland (80,000 – 110,000).

LLC is working in the US and Canada.  From 1973, after one of the many disagreements and conflicts among the Laestadians,  the organisation was name the Association of American Laestadian Congregations (AALC), before the association changed its name in 1994 to Laestadian Lutheran Church. As of 2009, the church has 29 member congregations in the United States and Canada, with highest concentrations of members in Minnesota, Washington, Arizona, Michigan in the United States and in Saskatchewan, Canada. LCC has 68 preachers, nearly all of them lay preachers.

The Church teaches that it is a sin to watch movies, listen to rhythmic music, dance, wear makeup, and partake in other activities that are considered worldly. Very crucial elements in the Laestadian dogmatics are norms regarding sexuality. The birth control, pre-marital sex and same-sex relationships are forbidden. The Laestadian revival movement is split between several different branches whose attitudes towards birth control, television, music, and other “worldly” issues vary to some extent.

In general, Laestadians attach a high value to family life and work, but are often less concerned about education. The movement is strongly dominated by men, and women are not allowed to preach nor having equal opportunities to become a supervisor in the congregation.  There are many bans or “sins” which are controlling especially the behavior and life of women. Women are idolised only as mothers. The argument to the ban of birth control is that children are regarded as a gift from God.

In the past time the Laestadian women married as very young, and some do still today. However, this is going to change because of the higher education of women (at least in Finland). Many laestadian women do not get married even after they turn 30 because they realise that they would have to get into the role of motherhood immediately. They don’t want to abandon their careers and yet, they don’t wish to leave the Church either, because their friends and family belong to it.

However, their chances to find a partner are usually gone because there in the congregation are not anymore left suitable men left. It is not allowed marrying outside of the Laestadian community (endogamy). As a result of this exclusive norm there are unusual big amount of women living as involuntary singles.

The important aspect about the community and beliefs that binds them together is that the Laestadian believer needs some other Laestadian one to forgive the sins. Based on their ”Doctrine of the Keys,” they believe that  (LLC-)Laestadians only  have the power to forgive sins and that without hearing the ”word of reconciliation” in the preaching of the LLC church or by way of personal absolution by some Laestadian person a sinner cannot be forgiven and saved. Most of the other Laestadian branches teach the exactly same belief.

In Northern Europe, the association’s sister organizations of LLC are the Conservative LaestadiansCentral Association of the Finnish Associations of Peace (Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys) in Finland, the Sveriges fridsföreningarnas centralorganisation in Sweden, and the Estonian Lutheran Association of Peace (Eesti Luterlik Rahuühendus).

*    *     *

Please be free to give your comments here or by e-mail: verkosto@luukku.com.

Read more:

I left the Conservative Laestadian movement (in ten years)

Laestadianism in America

Living as my true self – leaving the Conservative Laestadian one true faith’s community

Conservative Laestadians in Oulu

Laestadian-ism – political theology and civil religion: a blog of researchers focusing on Laestadianism, politics and society.

How to Leave the Old Apostolic Lutheran Church (Useful guidelines for everyone who consider to leave Conservative Laestadian community, too. The model has been a starting point in planning  those steps in Finnish.)

Comparing the One True Churches

Kuka ja mikä minä oikeasti olen? (Dr. Saara Tuomaala on identity etc., in Finnish)

Etniset vanhoillislestadiolaiset (The Ethnic Laestadians: a concept and definitions, in Finnish)

Sami Ojala:  Uuras Saarnivaara Pohjois-Amerikan lestadiolaisuuden historiankirjoittajana. Pro gradu -tutkielman esittely.

Valmisteilla väitöstutkimus Pohjois-Amerikan lestadiolaisuudesta 1880–1920-luvuilla. Päivämies 13.9.2014.

6 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, avainten valta, avioliitto, ban of television, bans, concept of sin, Conservative Laestadianism, forbidden things, get rid of, identity, in English, secession, seurakuntaoppi, SRK ry., sukupuolijärjestelmä, syntien anteeksiantamus, syrjintä, syyllistäminen, tuomitseminen, uskon jättäminen, vallankäyttö