Kimmo syntyi vanhoillislestadiolaiseksi. Teininä hän ymmärsi olevansa homo. Nyt hän tietää, ettei voi olla molempia. Vaihtoehdot olivat nämä: Elää uskossa ja ikuisessa selibaatissa. Solmia kulissiavioliitto ja harrastaa sivusuhteita. Tunnustaa homous ja kieltää usko. – Haastattelu Suomen Kuvalehdessä 2007. 
Vanhoillislestadiolaisuudessa tuomitsevat homoseksuaalien välisen kiintymyksen ja rakkauden. Homot ovat joutuneet entistä ahtaammalle rauhanyhdistyksellä liikkeen johdon koventuneiden äänenpainojen myötä.
Vain heteroiden välinen rakkaus ja sitoutuminen elämänmittaiseen liittoon hyväksytään. Uskovainen homoseksuaali ei saa sitoutua elämään yhdessä rakastettunsa kanssa eikä solmia rekisteröityä parisuhdetta, vaikka se on vuodesta 2002 lähtien ollut Suomen lakien mukainen, laillinen liitto, ja sen katsotaan kuuluvan yleisiin ihmisoikeuksiin. Jos hän näin tekee, hänet erotetaan … Lue koko artikkeli…
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kategoria(t): 2000-luku, 2010-luku, avioliitto, bans, eettisyys, elämäntapa, eroaminen uskosta, häpeä, hengellisyys, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, johtajat, johtokunta, kannanotot, kiellot, kirkko, kontrollointi
Avainsanat: avioliitto, eristäminen, heteroseksuaalisuus, homofobia, homoseksuaalisuus, homoseksuaalit, homot, homoviha, hylkääminen, ihmisoikeudet, ihmisoikeusrikkomukset, leimaaminen, lesbot, lestadiolaisuus, perhe, rekisteröity parisuhde, samansukupuolinen avioliitto, seksuaalinen suuntautuminen, seksuaalivähemmistöt, sosiaalinen eristäminen, syrjintä, torjunta, vanhoillislestadiolainen homo, vanhoillislestadiolaisuus