Kotimaa-lehti on haastatellut Jaakko Antilaa, joka on sitä mieltä, että vanhoillislestadiolaisuus on lahko. Antila jätti vanhoillislestadiolaisen liikkeen kolmisen vuotta sitten. Se tapahtui ennen kuin julkinen keskustelu lasten hyväksikäytöstä ja hoitokokousväkivallasta alkoi käynnistyä.
Antila ei itse kokenut herätysliikkeessä mitään varsinaisesti järkyttävää eivätkä uskon vaatimat elämäntapamääräykset olleet irtautumisen syynä. Sen sijaan häntä oli alkanut häiritä opetuksen epä-älyllisyys, joka joutui törmäyskurssille itsenäisen ajattelun kanssa. 
Uskontojen uhrien tuki ry:ssä Antila on sittemmin havainnut, että vanhoillislestadiolaisilla ja Jehovan todistajilla on yhteisiä piirteitä. Lue koko artikkeli…
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kategoria(t): alakulttuuri, arvot, elämäntapa, erehtymättömyys, eroaminen uskosta, hajaannukset, harhaoppi, häpeä, historia, irrottautuminen yhteisöstä, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kannanotot, Kirkko ja kaupunki, kontrollointi, kristinoppi, lähihistoria, luterilaisuus, maallikkosaarnaajat, manipulointi, opilliset kysymykset, painostaminen, pelastus, rauhanyhdistys, retoriikka, rippikoulu, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, seurakuntaoppi, tuomitseminen, ulossulkeminen, uskon jättäminen, uskon perusteet, vallankäyttö
Avainsanat: ajattelu, auktoriteettiusko, congregational doctrine, doctrine of unerring congregation, epäileminen, erehtymättömyys, eroaminen uskosta, exclusion, Helsingin rauhanyhdistys, irrottautuminen yhteisöstä, irtaantuminen, itsenäisyys, järjellisyys, järki, Jehovan todistajat, kaksoisviestintä, kyseenalaistaminen, lahko, lahkot, lestadiolaisuus, low-brow religion, perustelut, piispa, seurakuntaoppi, SRK-uskon jättäminen, suhde kirkkoon, ulossulkeminen, uskon jättäminen, uskon kieltäminen, uskon perusteet, uskonto, vain me -oppi, vanhoillislestadiolaisuus
