Alpo Murberger: Meidät eristettiin läheisistä ja tuomittiin helvetin tuleen

–Sieltä otettiin penkistä joku, jonka joku oli ilmiantanut, esimerkiksi sisko tai veli tai vanhemmat. Niin kuin kommunismissa, ja sitten viedään hoitokokoukseen suljettujen ovien taakse. Yökaudet siellä istutetaan ja itketetään vanhoja mummoja ja pappoja, kun he eivät tienneet mitään väärää tehneensä. – Alpo Murberger.

Trollhättanilainen Alpo Murberger on kertonut Ruotsin television ohjelmassa, miten hänet ja hänen läheisensä joutuivat hoitokokouksessa hengellisen väkivallan kohteek-si sikäläisessä lestadiolaisten yhteisössä. Heidät erotettiin uskonyhteisöstä televisio-ohjelmien katselun takia. Murbrgerin mukaan hänen ja hänen uskonystäviensä erottamisesta päätti SRK 1970-luvun puolivälissä.

Hoitokokous on vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä tilaisuus, jossa yksityisiä yskovaisia kuulustellaan julkisesti kaikkien muiden edessä. Aiheena on kyseisen henkilön uskominen ja henkilökohtainen elämä, vaellus uskovaisena.

Vaikka SRK:n johtokunta on viime aikoina julkisuudessa pitänyt hoitokokouksissa harjoitettua toimin-taa vääränä ja jopa häpeällisenä, ei SRK eivätkä myöskään paikalliset rauhanyhdistysten johtokunnat ole mitätöi-neet tekemiään erottamispäätöksiä.

Tuomiot ovat edelleen voimassa ja ihmiset leimattu kuka milläkin julkisella leimalla ei-uskovaisiksi eli kadotukseen joutuviksi. Tuhannet ovat joutuneet kärsimään painostuksesta ja ihmissuhteiden rikkoontumisesta sukulaisten ja ystävien kanssa.

Alpo Murberger kertoi omista kokemuksistaan SVT:n haastattelussa syksyllä 2014.

SRK:n nykyinen puheenjohtaja, teologian tohtori Viljo Juntunen on todennut hiljattain julkisuudessa, että hän itse pelkäsi eikä yksinkertaisesti rohjennut asettua puolustamaan aiheettomasti syytettyjä uskovaisia.

Advertisement

Aika tehdä parannus vääristä erottamisista ry:llä

Ensiksi kiitos nimimerkille Taneli kirjoituksestasi Uskon sana näinä aikoina.  Oli täällä muitakin hyviä avauksia ja keskusteluja, mutta tässä on mielestäni kohtuuttoman vähälle huomiolle jätetty iso asia. Yhdyn siihen, että hoitokokouksissa yksityisiä ihmisiä koskevat ”tuomiot” ovat useimmissa tapauksissa jätetty kokonaan selvittämättä. Ne pitää saada vihdoin selvitetyksi rauhanyhdistyksellä, kaikkialla missä niitä erottamisia tapahtui.

Ilman sitä jää monilla ihmisillä tunnolleen asioita. Myöskään paikalliset rauhanyhdistykset jäävät kärsimään korjaamatta jätetyistä asioista. Asioita ei voida enää jättää tuonnemmaksi.

Vuosia sitten tapahtunutta ja silloisia vääryyksiä emme voi tänä päivänä muuksi muuttaa, mutta niistä on mahdollista tehdä parannus. Ja kutsua vääryydellä erotetut takaisin ry:lle täysivaltaisina Jumalan lapsina.

Uskon sana näinä aikoina

Olemme vaimoni kanssa niitä, jotka henkioppia tekosyynä käyttäen erotettiin 80-luvun alussa hoitokokousten jyllätessä tässä herätysliikkeessä. Olimme aivan tavallisia rivijäseniä siionissa. Emme näitä enää usein muistele,  mutta viime aikaiset julkisuudessa olleet asiat pysäyttivät meidät eräänä iltana muistelemaan sitä mikä meitä silloin kohtasi.

Erottamisestamme oli mennyt noin 4-5 vuotta kun SRK ilmoitti vuosikirjassaan, että henkioppi olikin ollut harhaoppia. Meihin ei kuitenkaan ry:stä kukaan ollut silloin yhteydessä, eikä sen jälkeenkään.

Kokemukset kirjaksi – Kirjoita lestadiolaisuudesta irtautumisesta

Joensuulainen freelance-toimittaja Topi Linjama on kokoamassa kirjaa, jossa vanhoillislestadiolaisuudesta luopuneet ihmiset kertovat tunteistaan, kokemuksistaan ja ajatuksistaan.

– Lukuisien ihmisten kohdalla muutos merkitsee kriisiä. Kirjaan etsitään tekstejä, jotka kuvaavat omakohtaisesti tuota prosessia. Tekstit voivat olla kirjeitä, päiväkirjamerkintöjä, keskusteluita, runoja, mitä tahansa. Myös kuvia otan vastaan, kertoi Linjama Kotimaa24-verkkolehden haastattelussa.

Tekstejä voi lähettää 31.3. mennessä sähköpostitse osoitteeseen: linjama@gmail.com.

Iloa, rauhaa ja vapautta – sisällä ja ulkona

Idea kirjaan on herännyt SRK:n julkaisemasta kirjasta Löysin Jumalan valtakunnan. Siinä kerrotaan niiden ihmisten kokemuksista, joille vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön pääseminen on merkinnyt iloa, rauhaa ja vapautta.

– Heidän avainkokemuksensa on syntitaakan putoaminen harteilta ja rakastavaan yhteisöön integroituminen. Joidenkin toisten avainkokemukset ovat erilaisia. Toisille yhteisöstä irti pääseminen merkitsee iloa, vapautta ja rauhaa.

Hoitokokous mursi isän

Helsingin Sanomat 5.5.2012.

Miksi laadukas anonyymi kirjoitus on usein paras kirjoitus?

Arkkipiispa Kari Mäkinen  on todennut julkisuudessa, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä eletään  ”ratkaisevaa vaihetta”. Jos liikkeessä ei uskaltauduta rehelliseen keskusteluun, on vaarana, että se sulkeutuu.

– Tällä hetkellä käytävä keskustelu tuo näkyväksi yhden osan liikkeessä olevasta sisäisestä paineesta.  Liikkeessä on monta todellisuutta. Mikäli tätä ei tunnusteta ja uskaltauduta rehelliseen ja suoraan keskusteluun liikkeen sisällä, on vaarana, että liike sulkeutuu.

– Näyttää, että tässä suhteessa alkaa olla ratkaiseva vaihe, sanoo arkkipiispa.

Liikkeen johto on tehnyt kaikkensa estääkseen tämän avoimen keskustelun.

Se ei ole kuitenkaan onnistunut tavoitteessaan, sillä vl-liikkeessä on yhä enemmän turvauduttu anonyymiin keskusteluun. Anonyymi mielipiteiden vaihto ja vuorovaikutus

Kun äiti synninmyllyn osti

Nimimerkki ”T10 n11 m12 u” kertoo, että hänen vanhempansa ja koko perheensä joutui erotetuksi vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä, koska kotiin oli ostettu televisio. Menettely  perustuu SRK:n vuosikokouksissa tehtyihin päätöksiin. Niiden mukaan sen, joka on hankkinut kotiin television, katsotaan teollaan kieltäneen uskonsa ja hänet erotetaan uskonyhteydestä sekä rauhanyhdistyksen jäsenyydestä.  

Kirjoittaja pitää omalla kohdallaan myönteisenä sitä, että hän ei joutunut elämään vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsenenä aikuiseksi saakka. Hän  toteaa, että vanhoillislestadiolaisuus ja  yleensä fanaattiset uskonliikkeet aiheuttavat jäsenissään riippuvuutta.  Liikkeestä irrottautuminen aikuisiässä on monesti vaikeaa.

Jumalan vai ihmisten vuoksi?

Miksi hoitokokouksia järjestettiin?

Kun tutkii aikalaiskirjoituksia ja myöhempiä muisteluita vanhoillis-lestadiolaisuuden keskusyhdistyksen SRK:n järjestämistä hoitokokouksista 70–80 luvuilla, tulee miettineeksi, mitkä syyt johtivat ”elävän kristillisyyden” noin pahasti harhaan.

Meitä ei enää tunnettu eikä tervehditty

Perheemme elämässä oli vaihe, jolloin erosimme vanhoillislestadiolaisuudesta, vuosina 1982-85, perheenjäsen kerrallaan. Ensin rauhanyhdistykseltä lähti isäni,kun hänestä yritettiin väkisin tehdä saarnamiestä.

Hoitokokousten taakka on syytä purkaa

”Vääryyden tunnustaminen ei riitä, tulisi tehdä parannus ja korjata mitä pystyy vielä korjaamaan. Monet vääryyttä kärsineet ovat jo kuolleet. Vääryys on opillinen, eikä riitä, että väärintekijät toisilleen tunnustavat vääryytensä.”

Luin Heinon kirjoituksen. Luin hänen kokemuksistaan ja yrityksistään ottaa juurta myöden selville mistä ”henkioppi”-parannuksenteossa oli kysymys. Vanhan miehen muistot ja puhuttelevat ajatukset kirvoittivat laittamaan jotain paperille.

Vaikka en itse ole hoitokokousaikoja kokenut, tapahtumien jäljet tuntuvat ja näkyvät edelleen tänä päivänä. Riippuu tietysti paikkakunnasta.

Moniko jakaa kanssani saman kokemuksen, tuntee häpeää. Väkivalta tuntuu yhä, vaiettuna yhteisenä häpeänä rauhanyhdistyksellä.