Avainsana-arkisto: huumori

Isä ja poika


Jahve_jumala_RHarras juutalainen, keski-ikäinen mies nimeltään Schmulmeyer oli tehnyt itsemurhan. Hän tulee taivaan portille ja kohtaa siellä jumalan, Jahven.

Jumala: – Sinä teit itsemurhan, Schmul! Etkö sinä tiedä että juutalainen ei saa tappaa itseään?

Schmulmeyer: -Tiedän, Herra, mutta olin niin masentunut. Minun poikani…  hän eli kolmekymmentä vuotta kunnon juutalaisena. Sitten hän … Lue koko artikkeli…

2 kommenttia

Kategoria(t): huumori, isyys, Jumala, kannanotot, kristinoppi, kuolema, kuuliaisuus, lapset, opilliset kysymykset, perhe, syyllisyys, vallankäyttö, väkivalta

Va-va-ilta!


leija Va-va-ilta.  Vaipoista Vapaata iltaa mentiin tyttöjen kanssa viettämään. Porukalla, meitä oli kuusi äitiä ja kolme vauvaa. Tai piti olla kuusi mutta yksi tekstasi viime hetkellä että ei sitten pääsekkään. Sisaren syy oli … Lue koko artikkeli…

29 kommenttia

Kategoria(t): arvot, avioliitto, äitiys, elämäntapa, hengellisyys, identiteetti, identity, ilo, isyys, kasvatus, kiellot, kontrollointi, lapset, miehen asema, naisen asema, naiseus, normit, norms, nuoret, Päivämies, rauhanyhdistys, retoriikka, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, tasa-arvo, Uncategorized

Lestadiolainenkin pääsi taivaaseen


Lestadiolainen  kuoli ja meni pyrkimään taivaaseen.

Taivaaseen_1.2

Pyhä Pietari otti hänet taivaan portilla vastaan. … Lue koko artikkeli…

8 kommenttia

Kategoria(t): armo, ban of birth control, ban of television, bans, concept of sin, ehkäisykielto, elämäntapa, forbidden things, heaven, huumori, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, kuuliaisuus, lakihengellisyys, luterilaisuus, normit, norms, opilliset kysymykset, pelastus, synnit, syntilista, syyllistäminen, syyllisyys, taivas, televisio, televisiokielto, tuomitseminen, uskon perusteet

Naisväelle runsaasti tehtäviä!


Olemme kuitenkin saaneet iloita siitä, että naisillekin löytyy runsaasti tehtäviä. Suositeltavia ovat esimerkiksi kahvipöydän kattaminen puhujaveljille ja parempien palojen valikoiminen heidän nautittavaksi.

Jos omaa tehtävää ei näistä tahdo löytyä tai sitä ei osata arvostaa, johtokunta ottaa siunauksensa pois, mutta kuulijaiset [naisensa] se on luvannut kalliisti siunata.”  (OHO! Siioni.)
SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen pitää viimeaikaisia  keskustelunavauksia …Lue koko artikkeli…

12 kommenttia

Kategoria(t): arvot, äitiys, hengellinen väkivalta, hengellisyys, huumori, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, isyys, itsesensuuri, johtajat, kannanotot, kiellot, kontrollointi, Kotimaa, miehen asema, naisen asema, naiseus, naispappeus, naissaarnaajat, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, puhujat, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, spiritualiteetti, sukupuolijärjestelmä, syrjintä, syyllistäminen, tasa-arvo, totteleminen, vallankäyttö

Uskovainen taivaan portilla


 (Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)

Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. (Luuk. 12: 33.)

– Älä liioittele Lue koko artikkeli…

3 kommenttia

Kategoria(t): fundamentalismi, heaven, helvetti, Jumalan sana, kadotus, kaksinaismoralismi, opilliset kysymykset, pelastus, Raamattu, Raamatun tulkinta, tuomiopäivä

Pelkoon kätketty aarre herätysliikkeen periseinällä: OHO! Siioni


Jos sinä et pääse kärpäsenä puhvelikokouksen kattoon, voit sen sijaan hiipiä  Periseinälle. Mitä tapahtuu todella?
 

 

(Avaa Omenoidin laatima taiteellinen videoesitys tästä:  http://www.youtube.com/watch?v=CX2SbuAMXGs

Ankarimmassa hätätilanteessa Lue koko artikkeli…

5 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, ahdistus, elämäntapa, erehtymättömyys, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, etniset vanhoillislestadiolaiset, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, huumori, identiteetti, ilo, johtajat, johtokunta, joke, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kasvatus, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kontrollointi, kuuliaisuus, manipulointi, nettikeskustelu, normit, painostaminen, Päivämies, pelko, pelot, rauhanyhdistys, retoriikka, sananvapaus, sensuuri, SRK ry., SRK:n johtokunta, totteleminen, tuomitseminen, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, vapaus, videot

Kuriton Poika


– Moottoripyöräily lisää iloa ihmisen elämään ja antaa puitteet Jumalan läsnäolon kokemuksille, sanoo Suomen Kuvalehden pitkäaikainen toimittaja Risto Lindstedt (60) Sana-lehden haastattelussa. – Ajamisen ilo kuulostaa kuin taivaan esimaulta.

Uuden kauden taas alkaessa on hyvä ottaa selvää, miten motoristin sitten taivaassa käy …

Motoristi kuoli ja löysi itsensä  taivaan portilta itse Pyhän Pietarin puhuttelusta.

– Täällä on sitten pitkä tukka, nahkarotsi ja prätkät kiellettyjä, totesi Pietari.

Ja niin motoristi lähti vaeltamaan taivaan teitä,  lyhyttukkaisena ja välja valkea kaapu yllään. Mutta äkkiä… hän oli kuulevinaan tuttua moottoripyörän ääntä!  Ja aivan totta,  samassa hänen ohitseen pyyhälsi pyörän selässä pitkätukkainen motoristi nahkatakissa.

Kun Pietari sattui näköpiiriin, motoristi kertoi tapauksen ja kysyi, että ”mitäs se nyt sitten oli”?

– Se oli pomon poika, sille ei kukaan voi mitään, sanoi Pietari.

*    *    *

Jutun kertoi rovasti  Lasse Vahtola Johannes Alarannan blogissa.

Aiheeseen liittyvää:

The only way to get into heaven / Ainoa tie taivaaseen…

Janne Villa: Moottoripyörän päällä ihmettelee hyvin. Risto Lindstedtin haastattelu 13.11.2008.

Siirakki: Suurempi tarkoitus: iankaikkinen elämä

Tuomas:  En halua taivaaseen

NormallyGirl: Vainko me vanhoillislestadiolaiset pelastumme?

Tuomas: En jaksa uskoa Jumalaan

Jätä kommentti

Kategoria(t): huumori, iankaikkinen elämä, pelastus, piirretyt, taivas

Testaa: Kuka Jeesuksen lähipiiristä olet?


Tunne itsesi : -)

Testaa, ketä Jeesuksen läheistä sinä muistutat eniten.

Ketä Jeesuksen lähipiirin kuuluvaa henkilöä muistutat? Oletko Luukas vai Nikodeemus? Onko sinussa enemmän Magdalan Mariaa kuin Pietaria?

Uusi testi kirkon nettisivulla paljastaa salatuimpiakin ominaisuuksiasi! Kun olet vastannut kysymyksiin, saat tietää, kenen Jeesuksen lähiverkoston pyhän miehen tai naisen ominaisuudet ovat lähimpänä sinun persoonallisuuttasi.

Klikkaa testiin tästä!

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): huumori, kirkko, Raamattu, sananjulistajat, suvaitsevaisuus

Mun henkeäni salpaa


Harvemmin on ollut tapana keskustella puhujien tyylistä. Mitä joskus huulenheittoa lähipiirin kesken ohimennen. Mutta kun ollaan monenmoisten arkiaskareittan ja kiireen keskeltä seuroihin päästy, jaksaako ottaa evankeliumia vastaan, jos se tarjoillaan ”liian isoina annoksina”? Henki meinaa joskus salpautua maallisemmasta syystä kuin evankeliumin ilosta, tai ainakin istumalihakset on kovilla.seurat 2

Torvi-blogissa kirjoittaja kertoo, mitä kuulijan paikalla mielessä liikkuu, kun seurapuhe on jo läpeensä tuttua. Sen perussanoma on moneen kertaan kuultu ja perustelut, ne tietyt Raamatun kohdat, ovat tullet tutuiksi. Yllätyksiä ei ole tiedossa. Seuroissa käynnistä on tullut tapa.

Seurapuheet ja alustukset ovat jopa niin kaavamaisia ja ennustettavia, että niistä on julkaistu taitavia parodioita (esim. OHO! Siioni-blogissa ja Jemima Mopin palstalla). Onpa kehitetty myös Saarnageneraattori.

Pölökky-blogissa jutustelee uskovainen kanttori mukavasti. Tästäkin. En osaisi itse paremmin koota toivomuksia puhujalle.

”Älkää hyvät veljet stressatko puheen mitasta, paitsi silloin kun se venyy yli kolmen vartin! Sitä eivät minun persuukseni ja keskittymiskykyni tahdo oikein kestää.”, toteaa Pölökky.

Kaksi puhetta peräkkäin

”Olipa kerran seurat, arki-iltana ja seuroissa väsyneitä lapsiperheitä. Olipa seuroissa kaksi puhetta peräkkäin ja ensimmäinen puhe piiiitkä ja monotonisella ”yhden säveltason” puhetavalla pidetty. Puhujalla oli hyvä hengitystekniikka, ääntä ja puhetta riitti yhdellä hengityksellä monen lauseen verran, kunnes piti vetää keuhkot täyteen ja antaa taas evankeliumin virrata. Asiassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, päin vastoin! Mukavia veljiä molemmat ja oikealla asialla!

Silti monen kuulijan vaikutelmaksi saarnasta jäi tämä:
—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—,—-
–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,
—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—
–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.
—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,–
–.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——
,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.—
—,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.
——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——
–.——,—-.—–,—–,—-. (huomaa pilkut ja pisteet!)

Itselläni pää oli hieman kipeä toisen puheen ajan, muisto ensimmäisestä puheesta. Niinpä sekin puhe meni hukkaan, vaikka puhuja rupatteli mukavasti tärkeistä asioista. Musikaalisuudella on varjopuolensa. Kuulokeskus on ääni-informaatiolle usein normaalia herkempi, ja niinpä jokin toistuva ääniefekti sopivalla sävyllä, korkeudella ja voimakkuudella saattaa viedä jopa toimintakyvyn. Niin sitten kävi, seurapuheen aikana.

”Tavallisella” kuulollakin varustetut olivat kuulemma tiukilla tuona iltana, päänsärkyä ei toki muille tullut.”

Palautetta puhujarievulle, hop hop

”En välttynyt ajatukselta, että opiskeluaikana läpi viedyt viestinnän kurssit toimisivat mainiosti myöskin kristillisyytemme puhujille. Saattaisihan se vähän vähentää puhujankin paineita, jos tietäisi miten viestinsä saa parhaiten perille.

Olisiko aivan hurja ajatus, että joku asiaan vihkiytynyt tai peräti ammattilainen voisi aivan luvan kanssa antaa puhujille palautetta äänen käytöstä, artikulaatiosta, intonaatiosta ja nyansseista, ehkäpä myös mikrofoniin puhumisesta (on aivan oma lajinsa).

Toivottavasti tämä kaino toive ei tunnu liikaa arvostelulta! On vain niin, että lapsiperhekeskeinen toiminta iloisenkirjavine hälyäänineen, monin paikoin suuret toimitilat, sekä vanhentuneet tai muuten heikkotasoiset äänentoistolaitteet asettavat puhujien ulosannille niin suuret vaatimukset, että koulutettukin puhuja voisi olla ajoittain helisemässä.”

Lyhyt puhe toimii

”Sitten arka aihe.

Nuoret puhujat, usein teologit, saavat välillä selän takana jopa vähän väheksyviä kommentteja ”niistä nuorien puhujien lyhyistä puheista.” Onko puheen mitta pituus? Uskallan olla sitä mieltä, että joskus aivan yhtä tärkeä ja yhtä oikea asia virtaa puhujan suusta ulos 15 minuutissa, joskus 45 minuutissa. Hyvä niin, miksi jatkaa väkisin toiset 15 minuuttia että saisi ”edes suviseuramittaisen” kasaan?

Jos näen lautasen tyhjenneen ja lapsen maha on täysi, en kai silti mätä hänelle suuhun toista lautasellista väkisin vain siksi, että naapurin isäntäkin syöttää kaksi lautasellista…

Olen itkenut hiljaa syvällä itsessäni itseni jälleen terveeksi sekä varttitunnin että kolmen vartin saarnan aikana. Älkää hyvät veljet stressatko puheen mitasta, paitsi silloin kun se venyy yli kolmen vartin! Sitä eivät minun persuukseni ja keskittymiskykyni tahdo oikein kestää.”

väsynyt mies 2Toinen näkökulma:  fraasit

Siitä on jo yli kymmenen vuotta kun lähdin liikkeestä.  Pari vuotta sitten kuuntelin suviseuraradiota, eka kerran aikoihin.

Järkytyin todella. Siellä oli täsmälleen ne samat vanhat fraasit, joita itse kuuntelin viikonlopusta toiseen puisella seurapenkillä ry:llä. Itse asiassa se oli henkilökohtaisesti minulle pääosin myönteistä aikaa, silloin kun vielä uskoin kaiken, mitä kuulin. Silloin oli helppo olla siellä meikäläisten keskellä. Kunnes heräsi kysymyksiä ja tuli kriisi omakohtaisen kristillisen vakaumuksen osalta ja seurusteluasiassa, mutta se on toinen juttu.

Mutta juuri se, että itselleni oli jäänyt niin positiivinen kuva itse saarnoista, sai minut varmaan sittemmin järkyttymään. Nimittäin, niiden fraasien ohella puhujilla ei nyt tuntunut olevan enää mitään asiaa niiden takana. Ja tuntui, että he olivat välillä suorastaan vaivautuneita, kun piti vain saada saarna-aika kulumaan. Fraaseja toistelemalla sitä pituutta voi kasvattaa, mistä taas Pölökky-blogisti kertoi kiusaantuneensa. Minä kiusaannuin puheesta joka oli vailla muuta sisältöä kuin fraasien toistelu.

Heräsi vaikutelma, että vl-uskon systeemi on pahasti kriisiytymässä. Jokin romahdus tai murtuma saattaa kohta tulla, sillä eihän kukaan jaksa kannatella tyhjää täynnä olevaa järjestelmää loputtomiin. Itse toivon ihmisten kuolemattomien sielujen vuoksi, että jokin uskonuudistus tai uusi herätys tulisi pian.

(”Puheet & teot”)

*     *     *

Lue myös:

Jemima: Kun sain rakkaat sisaret ja veljet tehtäväkseni… Mopin palsta 3.2.2011.

M. K. & P. T.: Haluammehan pysyä kuuliaisina kollektiiville.

Puheiden todellinen anti. Keskustelu Suomi24 -palstalla.

Saarnageneraattori. OHO! Siioni.

Torvi: Tapa: seuroissakäynti

Uskomme perusteista: omavanhurskauden vaarat. OHO! Siioni.

Uskovainen haluaa äänestää oikein. OHO! Siioni.

Vanhoillislestadiolaisen saarnakielen piirteitä (Topi Linjama)

Emmehän me halua meititellä? (Topi Linjama)

Ennustus: ajaudumme umpikujaan

Lasinen meri Nivalan seuroissa. Katkelma, Anna-Maija Ylimaula: Papintyttö.

Totinen Togosta: Pelkoon kätketty aarre herätysliikkeen periseinällä: OHO! Siioni

2 kommenttia

Kategoria(t): elämäntapa, hengellisyys, huumori, Jumalan sana, maallikkosaarnaajat, normit, puhujat, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, seurakunta, seurat, spiritualiteetti

Paljastava STOP-merkki


TRAFFIC WATCHKaikkihan tietävät, että uskovan ihmisen käyttäytyminen liikenteessä paljastaa heti hänen sielunsa tilan. Harva suomalainen sen sijaan tietää, että nimenomaan suhtautumisemme STOP-merkkiin paljastaa itsekunkin teologiasta ja katsomuksista olennaisimman. Tieto on tosin ollut saatavina jo vuosikausia netissä englanninkielisenä, mutta suomeksi sitä on ollut vaikeampi löytää.

Tässä eri lähteistä kerätty tietopaketti.

Postmodernisti dekonstruoi merkin (ts. ajaa sen kumoon autollaan) ja siten lopettaa pohjois-etelä -suuntaisen liikenteen tyrannian yli itä-länsi -suuntaisen liikenteen.

Marxilainen näkee STOP-merkin olevan luokkaristiriidan väline. Hän päättelee, että porvarit käyttävät pohjois-etelä -suuntaista katua ja pyrkivät STOP-merkillä estämään itä-länsi -suuntaisesti kulkevien työntekijöiden liikenteen ja kehityksen.

Vakavamielinen, hyvin koulutettu katolilainen uskoo, että ei voi ymmärtää STOP-merkkiä ilman sen tulkinnallista yhteisöä ja sen traditiota, Pyhää katolista kirkkoa. Huomattuaan, että tämä yhteisö ei suhtaudu merkkiin kovinkaan vakavasti, hän ei itsekään koe olevansa pakotettu suhtautumaan siihen turhan vakavasti ja niinpä hän ajaa pysähtymättä läpi risteyksen.

Maallistunut keskiverto-katolilainen (tai ortodoksi tai anglikaani tai metodisti tai presbyteeri, tai muu perinteisen kirkollisuuden edustaja) ei välitä lukea merkkiä, mutta pysähtyy kyllä, jos edessä ajava autokin pysähtyy.

Fundamentalisti ottaa tekstin yksioikoisen kirjaimellisesti ja pysähtyy STOP-merkin kohdalle odottaen, että merkki kertoisi, milloin voi jatkaa matkaa.

Körttiläinen pysähtyy kuuliaisesti STOP-merkin kohdalle. Haikeasti kaivaten hän ajattelee määränpäätä ja niitä, jotka ovat sen jo saavuttaneet, mutta itse hän ei uskalla lähteä liikkeelle, ettei tekisi matkaa omassa voimassaan.

Lestadiolainen katsoo ettei ole velvoitettu liittymään STOP-merkkiä noudattavien joukkoon kolmesta syystä: koska merkki ensinnäkin on uudenmallinen eikä vuodelta 1776; toiseksi hän ei voi olla varma, että se todella on saman suunnan lestadiolaisen pystyttämä; ja kolmanneksi merkki  ei ole hänen autonsa sisäpuolella. Hän jättää merkin huomiotta.

Tavallinen luterilainen nimikristitty ihailee STOP-merkin ylevää periaatetta. Realistina hän kuitenkin ymmärtää, että kyseessä on vain korkea ihanne, jota todellisuudessa on mahdoton noudattaa. Siksi hän tyytyy ainoastaan silloin tällöin hieman hidastamaan merkin kohdalla.

Adventisti, huomatessaan STOP-merkin, tietää kasvisruokavalion ansiosta ymmärtävänsä merkin noin kymmenen kertaa toisia autoilijoita paremmin. STOP-merkin perimmäinen tarkoitus on saada autoilijat pysähtymään ja lepäämään sapatin päivänä. Koska on sunnuntai, hän ymmärtää, että merkin noudattaminen olisi ihmiskäskyn ja pakanallisen juhlan kunnioittamista ja ajaa siksi läpi risteyksen varoen hidastamasta nopeuttaan.

Helluntailainen näkee STOP-merkin ja pysähtyy, koska on varma, että se on juuri hänelle tarkoitettu käsky, jota noudattamalla hän saa heti kokea ihmeellisen varmuuden pääsystään perille määränpäähänsä. Hän ei tahdo jatkaa matkaansa, ennen kuin on kokenut täyttymisen ihmeellisellä varmuudella, sillä edellisestä täyttymisen kokemuksesta on jo kahden korttelin matka eikä hän enää ole varma, onko hän oikealla tiellä saati pääseekö perille määränpäähänsä.

Lähde: OptasiaVesan, luterilaisen papin, blogi

(JiiPee)

Lue myös:

Rytkönen, Jussi: Ei pelastusta ilman oikeaa parannuksentekoa. Olavi Voittosen ja Aimo Hautamäen haastattelu. Kotimaa 9.1.2008.

Jätä kommentti

Kategoria(t): huumori, identiteetti, katolinen kirkko, normit, omatunto, opilliset kysymykset, seurakuntaoppi