Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – Mikä on kirkon kanta?

Mitä Ihmisoikeusliitto ry. lausui ehkäisykiellosta? Entä millä tavoin luterilainen kirkkomme näkee vanhoillislestadiolaisuuden oppiin sisältyvän ehkäisemättömyys-velvoitteen luterilaisen tunnustuksen ja ihmisoikeuksien kannalta?

Alla Ihmisoikeusliiton lakiasiantuntijoiden 4.3.2009 julkistama taustamuistio. [Dokumentti on julkaistu Ihmisoikeusliiton nettisivulla. Sivusto on parhaillaan uudistettavana, joten dokumentti on tilapäisesti poissa käytöstä. ]

Selvityksen käynnistäjänä vuonna 2008-2009 oli joukko yksityishenkilöiltä vanhoillislestadiolaisen liikkeen piiristä. He pyysivät Ihmisoikeusliittoa selvittämään, loukkaako ehkäisykielto ihmisoikeuksia.

______________________________

Döbelninkatu 2, 8. krs, 00260 HELSINKI l Tel. +358 9 4155 2500 l Fax +358 9 4155 2520

info@ihmisoikeusliitto.fi l http://www.ihmisoikeusliitto.fi

TAUSTAMUISTIO 4.3.2009

EHKÄISYKIELTO LOUKKAA IHMISOIKEUKSIA

Lähtökohtia ehkäisykiellon tarkastelulle

Yksityiselämän suojaan kuuluu muun muassa oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa (CEDAW) turvataan miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta kaikille yhtäläiset oikeudet vapaasti päättää lastensa lukumäärästä ja syntymisajoista sekä mahdollisuus tämän oikeuden toteutumisen edellyttämään tietoon, opetukseen ja välineisiin.

Ihmisoikeudet suojaavat siten yksilön oikeutta päättää ehkäisystä vapaasti.

Tämän oikeuden kieltäminen loukkaa ihmisoikeuksia.

Advertisement

Lestadiolaisnaiset turvautuvat salaa ehkäisyyn

Osa nuorista lestadiolaisista käyttää salaa ehkäisyä, kertoi Väli-Suomen median Sunnuntaisuomalainen 13.11.2011.

– Mielestäni kenenkään ei ole pakko synnyttää enempää lapsia kuin haluaa tai pystyy, toteaa lehdessä haastateltu kolmikymppinen vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluva nainen.

Nykypolven koulutetut naiset haluavat itse säädellä  perheen kokoa. Herätysliikkeen miesjohto ja seurapuhujat ovat määritelleet ehkäisyn synniksi. Nainen saattaa joutua salaamaan ehkäisyn jopa puolisoltaan.

Toisaalta on myös lestadiolaismiehiä, jotka pitävät ehkäisyä hyväksyttävänä 

Anne Mikkola: Piispojen puututtava ehkäisykieltoon, jo kirkon uskottavuuden takia

Taloustieteen tohtori ja yliopistonopettaja Anne Mikkola, joka viimeistelee parhaillaan teologian opintojaan,  tarkasteli 17.7.2011 blogissaan piispojen suhtautumista ihmisoikeuksiin, liittyen kirkon suurimman herätysliikkeen, lestadiolaisuuden, ehkäisykieltoon.

Mikkola on opiskellut ja väitellyt Yhdysvalloissa ja työskennellyt yliopistonopettajana ja vt. professorina Helsingissä. Hän on lisäksi toiminut ihmisoikeustyössä Afrikassa.

Mikkola katsoo, että kirkon tulee puuttua vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto -kysymykseen, koska se koskee ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa, joihin kirkkomme on ilmoittanut sitoutuneensa. Mikkola viittaa Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnan (KION) asiasta antamaan lausuntoon.

Krp alkaa tutkia vanhoillis-lestadiolaisten hyväksikäyttötapauksia

Keskusrikospoliisi (Krp) aikoo selvittää, onko vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä paljastuneiden lasten seksuaalisten hyväksikäyttörikosten joukossa tapauksia, jotka eivät vielä ole tulleet poliisin tietoon. Krp haluaa selvittää kokonaisuudessaan, mitä SRK ulostulollaan pedofiliarikosten osalta tarkoittaa. Asiasta kertoivat Kaleva 8.4. ja 12.4. , sekä  Helsingin Sanomat 9.4.2011.

Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva, parhaillaan käynnissä oleva tutkimus on osoittanut, että vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä omaksutun maallikko-salarippi-opetuksen seurauksena suuri määrä hyväksikäyttörikoksia on päästetty juridisesti vanhenemaan. Niistä ei ole koskaan tehty ilmoitusta viranomaisille.

Miehet päättävät – naiset kärsivät

 

Lappeenrannassa ilmestyvän Etelä-Saimaan kolumnisti, toimittaja Outi Salovaara on ottanut kantaa ehkäisykieltoa koskevaan keskusteluun kolumnissaan 14.4.2009.

Hän toteaa, että ehkäisyn syntisyydestä ovat julkisuudessa puhuneet vain herätysliikkeen vanhat miehet, joiden omaa ruumista ehkäisystä pidättäytyminen ei satuta.

 

 

 

 * * *

 

Ihmisoikeusliitto ryhtyi talvella tutkimaan, rikkooko vanhoillislestadiolaisen liikkeen ehkäisykielto ihmisoikeuksia. Liitto haluaa selvittää, painostaako vanhoillislestadiolainen liike jäseniään pidättäytymään ehkäisystä.

YK:n ihmisoikeuksien julistus sanoo esimerkiksi, että jokaisella ihmisellä on oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen. On kyseenalaista, toteutuuko henkilökohtainen turvallisuus, kun äiti käy läpi toinen toistaan seuraavia raskauksia ja synnytyksiä oman terveytensä ja jopa henkensä kustannuksella.

Vanhoillislestadiolaisten johtajamiesten mukaan mitään ehkäisykieltoa ei ylipäätään ole olemassa, vaan kyse on ”omantunnon äänellä tehdystä henkilökohtaisesta päätöksestä”.

Ehkäisykielto ei ollut alusta pitäen osa vanhoillislestadiolaisuutta. Vasta 1960-luvulla liike julisti, että kaikenlainen ehkäisy on syntiä. Samaan aikaan muu yhteiskunta alkoi puhua sallivasti ehkäisystä ja syntyvyyden säännöstelystä.

Julkisuudessa ehkäisykiellosta puhuvat lähinnä vain joko liikkeestä eronneet tai vanhat vanhoillislestadiolaiset miehet, joiden on helppo saarnata ehkäisyä vastaan – heidän ruumistaan ehkäisykielto ei satuta.

Naisen ruumis ja myös mieli ovat tässäkin uskonnollisessa liikkeessä suurimman kontrollin ja vallankäytön kohde. Kun naiset ovat jatkuvasti raskaana ja kotona on liuta lapsia, heikkenevät naisen mahdollisuudet esimerkiksi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen merkittävästi.

Sinänsä vanhoillislestadiolaiset pitävät miehiä ja naisia tasa-arvoisina, mutta vanhoillislestadiolaisen naisen karsina on vain huomattavasti pienempi kuin miehen. Naiset eivät esimerkiksi kelpaa edes puhujiksi saati papeiksi vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.

Kaikki vanhoillislestadiolaiset naiset eivät kärsi siitä, että heillä ei ole etukäteen tietoa siitä, syntyykö lapsia yksi tai vaikka 17. He ovat aidosti iloisia ja onnellisia suuresta lapsikatraastaan ja myös uskovat tekevänsä oikein ja niin kuin Raamattu sanoo.

Tällaisten naisten on myös helppo tulla julkisuuteen toistamaan liikkeen johdon teesejä.

Ne vanhoillislestadiolaiset naiset, jotka kärsivät liian monista raskauksista ja siitä, että eivät voi hallita omaa ruumistaan ja elämäänsä, eivät tule julkisuuteen. Kriittisesti asiasta puhuvat vain liikkeen entiset jäsenet tai nimettömät uskonahdistuksensa kanssa kipuilevat nettikirjoittajat.

Selkeitä raamatullisia perusteita ehkäisykiellolle ei tunnu löytyvän, vaikka nimenomaan Raamattuun asiassa vedotaan.

Näinä maailman aikoina ehkäisykieltoa ei enää voi perustella ainakaan tutulla fraasilla ”lisääntykää ja täyttäkää maa”. Sen me ihmiset, vanhoillislestadiolaiset ja kaikki muut, nimittäin olemme jo tunnollisesti tehneet ja syösseet ainokaisen kotiplaneettamme kestokyvyn äärirajoille.

 OUTI SALOVAARA

Etelä-Saimaa 14.4.2009

Vuosikokous 2009: herätysliikkeen johdossa edelleen vai miehet

Ehkäisykiellosta on muodostunut tabu

”Ehkäisy on jokaisen vanhoillislestadiolaisen oikeus”, kirjoittaa Maria Saari Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa 5.4.2009. Hän puuttuu monien avioparien ja erityisesti naisten kokemaan yhteisön muiden jäsenten harjoittamaan painostamiseen lapsiasiassa.

 

Hän viittaa myös puhujien ja Päivämiehen kirjoittajien ehkäisykysymyksessä käyttämään hämärään retoriikkaan, joka mahdollistaa naisten enemmän tai vähemmän suoran syyllistämisen ja yhteisön kollektiivisen manipuloimisen.

 

Saari nostaa esiin myös kysymyksen vallasta ja naisen asemasta vl-liikkeessä. Ehkäisykiellosta päättäneet ja sitä ”Jumalan tahtona” julistaneet henkilöt ovat ja ovat aina olleet aina miehiä.  Enempää SRK:n  johdossa kuin sananjulistajienkaan joukossa ei ole lainkaan naisia. ”Miessaarnaajien keho ei tule koskaan olemaan vaarassa liian monien keisarileikkausten vuoksi. He voivat huoletta tehdä elämässään suunnitelmia yhdeksää kuukautta pidemmälle. Lestadiolaisnaisten todellisuus on toinen.”

 

Ehkäisykielto ei ole kuulunut aina lestadiolaisuuteen, toteaa Saari. Saaren mukaan ehkäisykiellon noudattamisen ei ole nykypäivänä myöskään täysin yksiselitteistä, vaan asiasta esiintyy liikkeen sisällä erilaisia näkemyksiä. ”Nuorten ja myös vanhempien perheiden keskuudessa on myös ehkäisyä käyttäviä lestadiolaisia. Liike ei siis ole niin yksiääninen kuin sen äänitorvina esiintyvät usein haluavat väittää.”

 

Lopuksi Saari esittää, että herätysliikkeen tulee jatkossa osoittaa selväsanaisesti tukensa ehkäisyä tarvitseville perheille, osoittaakseen että liike kantaa tässä asiassa aidosti vastuunsa.

 

Maria Saari on helsinkiläinen kustannustoimittaja ja oman määritelmänsä mukaan ”etninen vanhoillislestadiolainen”.

 

”Ehkäisy on jokaisen vanhoillislestadiolaisen oikeus”

Helsingin Sanomat, Sunnuntaidebatti 5.4.2009, D6

Keskustelu vanhoillislestadiolaisten ehkäisykiellosta on paljastanut vaiettuja kokemuksia siitä, että lestadiolaisten yhteisö painostaa suurperheen hankkimiseen. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros huomautti taannoin, että yksikin ulkopuolisesta paineesta kärsivä perhe on liikaa. Outoa kyllä, vanhoillislestadiolaiset esittävät tällaisia ajatuksia julkisesti harvoin, vaikka ongelma on yleinen.

Ehkäisykielto ei ole aina ollut osa lestadiolaisuutta. Tiukka linja on muotoiltu vasta 1960-luvulla, kun ehkäisy yleistyi. Vuoden 1967 puhujainkokouksessa lapsirajoitus kaikissa muodoissaan luokiteltiin synniksi.

Myöhemmin lestadiolaisten päälehden Päivämiehen kirjoituksissa linja on ollut sama tai jopa tiukempi.

Asia on hengellistetty niin, että se luokitellaan jopa uskonkysymykseksi: ehkäisyn välttämistä pidetään osoituksena siitä, että ihminen uskoo oikealla tavalla. Samaan aikaan liikkeessä kuitenkin opetetaan, ettei teoilla pääse taivaaseen.

Ei ole ihme, että toisin ajattelevat pitävät ajatuksensa omana tietonaan. Vaikka ehkäisy terveydellisistä syistä nykyisin varovaisesti hyväksytään, ehkäisykiellosta on muodostunut liikkeessä tabu, jolla on joskus traagisia seurauksia.

Ehkäisykielto muotoillaan usein käänteisesti: sanotaan, että uskovaisina ”haluamme ottaa kaikki lapset vastaan”. Tämän vuoksi moni lestadiolainen sanoo, ettei kyse ole kiellosta. Kuitenkaan ehkäisyä ei juuri kannateta julkisesti, vaan asiasta puhutaan peittelevin sanakääntein.

Hämärretyssä kielenkäytössä on monia ansoja.

Lestadiolaista oppia linjaavien miessaarnaajien keho ei tule koskaan olemaan vaarassa liian monien keisarileikkausten vuoksi. He voivat huoletta tehdä elämässään suunnitelmia yhdeksää kuukautta pidemmälle. Lestadiolaisnaisten todellisuus on toinen. Toki ehkäisykielto ahdistaa yhä useampia miehiäkin.

Keskustelua ehkäisystä estetään tehokkaasti esittämällä se ”uskossaan langenneiden” tai entisten lestadiolaisten katkeruuden osoitukseksi. Tehokas hiljentämiskeino on sekin, että keskustelijat leimataan eriseuran siemenen kylväjiksi eli hengellisesti harhautuneiksi.

Juuri näin syyllistäminen toimii. Ongelmia nähdään olevan vain yksittäisillä ihmisillä, eikä niitä tunnisteta yhteisön tuottamiksi. Monet haluavat rajata mielipiteiltään poikkeavat yksilöt yhteisön ulkopuolelle. Internetin keskustelupalstoilla lestadiolaiset huomauttelevat, miten ”aina voi lähteä, jos ei yhteisö kiinnosta”.

Tällainenko on jäsenistään huolta pitävä seurakunta?

Vanhoillislestadiolaisuus on myös etninen yhteisö, ei pelkästään uskonnollinen. Liikkeen jäsenten perhe ja suku ovat usein läpikotaisin lestadiolaisia.

Pelko yhteisön ulkopuolelle joutumisesta voi olla niin voimakas, ettei yhteisön normeja uskalleta rikkoa – edes silloin, kun on kyse omasta terveydestä. Kun suhtautumisesta lastensaantiin on tehty lähes taivaaseen pääsyn ehto, on ajattelutavasta vaikea irtautua, vaikka sen raamatulliset perusteet ovat kyseenalaiset.

Lasten synnyttämistä on pidetty niin tärkeänä, että se tuntuu menevän jopa lähimmäisenrakkauden edelle. Esimerkiksi omaisuuden keräämisen välttäminen tai ympäristöstä huolehtiminen eivät ole saaneet vastaavaa jalansijaa lestadiolaisuudessa, vaikka niistäkin puhutaan Raamatussa.

Ihmisoikeusliiton kannanotto on ollut arvokas nostaessaan esiin vaietun ehkäisykysymyksen. Koska ehkäisyyn liittyvä painostaminen on syntynyt lestadiolaisen yhteisön sisällä, ongelma on ratkaistava yhteisön sisällä.

Uskonnollisen liikkeen ei ole välttämätöntä hyväksyä kaikkea, mitä sen yksittäiset jäsenet hyväksyvät. Jos ihmisten arjen ja yhteisön julistuksen välinen ero kuitenkin kasvaa kovin suureksi, virallinen totuus ei kohtaa ihmisten arkipäivää. Moni vanhoillislestadiolainen erottaakin nykyään yhä useammin selvästi toisistaan oman ajattelunsa ja virallisiksi miellettyjen tahojen liturgian.

Suurperhe ei tietenkään ole kaikille lestadiolaisille ongelma, eivätkä kaikki lestadiolaisnaiset ja -miehet ole uhreja tai alistettuja. Monelle suurperhe on aito valinta, joskin kulttuurin tukema piirre, kuten joulun vietto kristityille.

Lestadiolaisten kattojärjestön SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen on puolustanut ehkäisykantaa uskonnonvapaudella. Se on hämärtävää: hän antaa ymmärtää, että lestadiolaiset haluaisivat yhtenä joukkona säilyttää vapautensa suurperheisiin.

Todellisuudessa ehkäisykieltoa kannattavat lähinnä vanhoillislestadiolaisten vanhoillisimmat jäsenet. Nuorten ja myös vanhempien perheiden keskuudessa on myös ehkäisyä käyttäviä lestadiolaisia. Liike ei siis ole niin yksiääninen kuin sen äänitorvina esiintyvät usein haluavat väittää.

SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki antaa luvan ehkäisyyn terveydellisistä syistä. ”[Lääkäreiden] lääketieteen näkökulmasta antamiin – – arviointeihin tuskin kukaan vanhempi suhtautuu väheksyvästi”, hän kirjoittaa Päivämies-lehdessä. Medikalisoimalla ehkäisyn Hautamäki välttää ottamasta kantaa vanhempien henkiseen hyvinvointiin.

Ehkäisyn käyttäminen omantunnon syistä on jokaisen lestadiolaisen oikeus ilman sen kummempia selityksiä. Tiukkojen kannanottojen jälkeen lestadiolaisten olisi syytä kantaa vastuu ja selväsanaisemmin tukea ehkäisyä tarvitsevia perheitä.

MARIA SAARI

Kirjoittaja on kustannustoimittaja ja etninen lestadiolainen.

Aiheesta muualla:

Voimala, TV1: lestadiolaisäitien synnytyspakko

TV:n Suomi-Express-dokumentti ehkäisykiellosta

Lääkärit huolissaan vanhoillislestadiolaisten ehkäisykiellosta MTV3 21.1.2009

Pekka Mikkola: Olavi Voittosen haastattelu Kalevassa 22.3.2009 ”Tunnen kyllä elämän rosot”

Voittosen Kaleva-haastattelu kokonaisuudessaan Hakomajassa. 

Kristiina Kouros: Uskonnonvapaus ei ole yksinäinen saareke. Helsingin Sanomat 25.2.2009.

Aimo Hautamäki, Päivämiehen pääkirjoitus 29.1.2009.

Antti Ämmälä:  Uskonnon rooli perhesuunnittelussa hiipuu. Helsingin Sanomat 17.4.2010.