Avainsana-arkisto: itsekkyys

Rikkain saa tienata vain neljä kertaa enemmän kuin köyhin


Rikkain saa tienata vain neljä kertaa enemmän kuin köyhin. Silloin kaikki voivat hyvin. Tällainen olisi tasapainoinen ihanneyhteiskunta, ainakin Lue koko artikkeli…

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ekologia, elämäntapa, kulutus, vastuullisuus

Kultti vai kristinuskoa


Vanhoillislestadiolaisuus on mielestäni määriteltävä paremminkin kultiksi kuin kristilliseksi uskonnoksi. Se on yhteisön jumalaksi kohottanut perhe- ja sukuklaanien kultti.

VL-yhteisön ja SRK:n toiminta perustuu vallankäyttöön. Se taas perustuu puhtaasti ihmisen hätäännykseen siitä tuleeko itse hyväksytyksi ”porukassa”. Eli ihmisen itsekkyyteen, omahyväisyyteen ja selviytymistarpeeseen sekä sosiaalisessa että hengellisessä mielessä. Taivaaseen pitää päästä eikä kasvoja tai omaa ryhmää voi menettää. Pitää elää kuten ”kuuluu”, siitä huolimatta, että kaikkihan me olemme erilaisia. Jumalan erilaisiksi, ainutlaatuisiksi luomia.

Tärkeintä on olla oman yhteisön hyväksymä. Olla hyväksytty, niin että tiedetään ettei kyseenalaista mitään. Vain se on noussut tärkeäksi. Sille ollaan valmiita uhraamaan kaikki muu. Jopa omien lastenkin onnellisuus. Ja pienestä asti opetetaan itsekkyyttä ja ”maailmasta” erottautumista. Vai onko sille muuta termiä, että ”minun pitää pelastua ja minun pitää päästä taivaaseen”. Muista viis. Monikaan ei vaivaudu ajattelemaan itse mitään hengellisiä tahi Raamatun asioita.

Ja sitten tehdään mitä tahansa, jotta olisi yhteisön hyväksymä ja siten oppien mukaan siis myös hyvä kristitty? Ollaan valmiita vaikka ilmiantamaan ystävä…

Omasta mielestäni Raamatussa puhutaan hyvin paljon tästä asiasta: ”rakasta lähimmäistä kuten itseäsi”.  Siihen kuuluu erilaisuuden hyväksyminen, koska olemme kaikki erilaisia.

Vaan aika harva lestadiolainen arvostaa muita niin paljon, että olisi kiinnostunut keskustelemaan esimerkiksi siitä mitä tarkoittaa olla uskovainen homoseksuaali tai onko SRK:n ”vain me”-oppia luvallista kyseenalaistaa. Joten turha edes yrittää keskustella lestadiolaisten kanssa tämmöisestä aiheesta. Menee kuuroille korville.

En halua haukkua kristinuskoa sinänsä. Minusta se on  hyvä uskonto, joka yrittää tuoda tähän pahaan maailmaan hyvää: armoa ja suvaitsevaisuutta. Kirkon Ulkomaanapu tekee kunnioitettavaa avustustyötä tavallisten ihmisten auttamiseksi esimerkiksi Haitin maanjäristyksen uhrien keskuudessa. Siinä kristityt tekevät oikein.

Mutta mielestäni lestadiolaisuudessa kyseessä ei ole lainkaan mikään kristinusko vaan vallankäyttö yhteisökultin kautta.

Näen lestadiolaiskultissa pelottavia piirteitä, jotka eivät ole Raamatusta vaan joiden tarkoitus on lisätä oman maailmankuvan kanssa tismalleen samoin ajattelevien ihmisten joukkoa, samaan tapaan kuin talebanit tekevät toisaalla. Lisääntykää, täyttäkää maa. Käyttäkää tarvittaessa psykopaattisia vallankäytön keinoja pitää ryhmä kasassa. Oma joukko on rajattu ja erillään muista. Se tuo turvaa. Siihen on kasvanut eikä osaa edes muuta kaivata.

Mutta lestadiolaisuus ei ilmeisesti ole ollut aina tällaista? Isoisäni on kertonut vanhoista ajoista.  Kyllä ”siioni” on nyt erilainen.

Ihmettelen, miksi uskovaisen pitäisi pelätä? Miksi ei voi vain luottaa Jumalaan ja uskaltaa katsoa maailmaan myös oman oppikuplansa ulkopuolelle?

 (Kirjoittaja ”Santa76”)

Lue myös:

Gepardi: Sieluton vanhoillislestadiolainen?

Kuolemansynnit 3: onko rauhanyhdistys addiktatuuri? (Terho Pursiainen)

VL-liikkeen opilliset tulkinnat herättävät kysymyksiä

Kun yhteisö painostaa ja hallitsee pelolla

Vanhoillislestadiolaisuus opillisesti katolilaisuutta

Ihmistä ei saa kutistaa

3 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, arvot, elämäntapa, häpeä, hengellinen väkivalta, kaksinaismoralismi, kristinoppi, leimaaminen, opilliset kysymykset, Raamatun tulkinta, seksuaalivähemmistöt, seurakuntaoppi, suvaitsevaisuus, tasa-arvo, uskon perusteet, vapaus, yhteisö, yhteisöllisyys, yksilöllisyys, ystävyys

UUDET kymmenen käskyä


Moses Päivitys P

Kohtuullisuuden valintoja, valintoja hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä

Tämän syksyn ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeessa oli pohjatekstinä 10 käskyä uudelle vuosituhannelle. Abien tehtävänä oli eritellä käskyjen herättämiä ajatuksia. 

10 käskyä uudelle vuosituhannelle

1. Älä lennä.

2. Kierrätä.

3. Pyöräile tai käytä julkisia kulkuvälineitä, älä omaa autoa.

4. Vältä muoviin pakattuja tuotteita.

5. Vältä lämmitys- ja ilmastointilaitteiden käyttöä kun voit.

6. Älä osta tuotteita jotka on tuotu kaukaa.

7. Jos et ole varma, tarvitsetko jotain, älä osta mitään.

8. Älä tee enempää kuin kaksi lasta.

9. Älä viljele tai rakenna neitseellistä vettä tai maata.

10. Tee näistä tavoitteista halpoja ja helposti saavutettavia.

Teksti on osa taiteilija Tea Mäkipään teoksesta vuodelta 2007.  kymmenen käskyä heprea p

– Kulutustottumukset ovat hyviä tai pahoja tekoja. Teoksessa on lueteltuna yksinkertaisia käyttäytymissääntöjä päivittäistä elämää varten ekologisesta näkökulmasta, päämääränä elämän säilyminen maapallolla sellaisena kuin sen tunnemme, Tea Mäkipää sanoo.

– 10 käskyssä ei ole suomalaisille varsinaisesti mitään uutta. Se oli taideteoksen arvoinen siksi, että siinä määritellään hyvä ja paha. Se on moraalia alleviivatusti. Siinä osoitetaan selkeästi, että omat arkielämän valinnoillamme ja kulutustottumuksillamme on vakavia seuraamuksia. Valintamme ovat hyviä tai pahoja tekoja. Olen valinnut listalle vain kaikkein yksinkertaisimpia perusasioita. Varmasti monta tärkeää asiaa on jäänyt poiskin.

– Laatimani säännöt perustuvat nykyisin vallalla oleviin teknisiin ratkaisuihin, ei sellaisiin mahdollisesti parempiin standardeihin, jotka yleistyvät vasta joskus tulevaisuudessa. Siksi ne ovat jokaiselle mahdollisia toteuttaa omassa elämässä.

Käskyt perustuvat kulutuksen itsesäätelyyn niin että ihmisen tekojen hyvyys tai pahuus määrittyy suhteessa ympäristöön.Kymmenen käskyä -2nd_century_Hebrew

10 käskyä tulevalle vuosituhannelle on perusasioiden kiteytys, joka jää helposti mieleen ja on helppo muistaa.

Kohtuus vaarassa – Kymmenen kohtuullista vaatimusta julkistettiin

Tea Mäkipään lista on samanhenkinen kuin Pohjois-Karjalassa, Kolilla 24.10.2009 Kohtuus vaarassa -kansalaisseminaarissa laadittu lista. Listat rinnastuvat toisiinsa. Kolin seminaarissa laadittiin ikään kuin yhteiskunnan tasolle kohoava jatko Mäkipään 10 käskylle. Kohtuuden lista sisältää koko yhteiskuntaa koskevia ja poliittista päätöksentekoa edellyttäviä ratkaisuja.

– Rajallisella maapallolla jatkuvan kasvun tavoite on tappava tavoite. Ilmastonmuutoksen ja muiden isojen ongelmien äärellä ei riitä, että vähän fiksataan teknologiaa. Tarvitaan muutos, joka koskettaa koko olemustamme ja muuttaa elämänarvojamme. totesi tutkija, teologian tohtori Pauliina Kainulainen.

Ilmastokriisiin kulminoituu teollisen maailman kohtuuttomuuksiin kiihtynyt elämäntapa. Kohtuuden hyve on ollut kaikkien korkeakulttuurien keskeistä viisautta, jonka meidän aikamme on unohtanut.

1.Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.

2. Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava.

3. Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.

4. Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto.

5. Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.

6. Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti kriisiytyvässä maailmassa.

7. Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.

8. Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.

9. Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.

10. Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.

Kohtuus Vaarassa 24.10.2009

Kohtuus-teesit naulattiin Luontokeskus Ukon oveen (YouTube)

Kohtuus vaarassa –prosessi jatkuuKoli

Tulevan toiminnan suunnittelu on käynnistetty. Sitä jatketaan torstaina 12.11. klo 18-21 Joensuun laulutalolla (Kauppakatu 51). Seuraa nettisivuja.

Lue myös:

Epäkuluttajan sivut (Toimittaja Topi Linjama)

Luontosuhdeluonnos (Kuvataiteilija Heikki Räisänen)

Taiteilija Tea Mäkipää laati ekologiset käskyt. Suomen Kuvalehti 8.3.2007.

Kohtuus on vapautta (Pauliina Kainulainen)

Ekoteologiaa ja feministiteologiaa (Pauliina Kainulainen)

(M. K.)

kymmenen käskyä Mäkipää

Jätä kommentti

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ehkäisykielto, ekologia, ekoteologia, ilmastonmuutos, käskyt, kirkko, kristinoppi, kulutus, kymmenen käskyä, lisääntyminen, luonto, luterilaisuus, normit, suurperhe, taide, tulevaisuus, vastuullisuus, väestönkasvu, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu

Mollaam poijat eletty yli varojen


Topi Linjaman kannanotto siitä, mitä itse kukin voi tehdä ja miksi.

*   *   *

Lähtökohta ympäristöajattelussani (juhlallinen sana, tat-ta-rat-ta-taa-a) on se, että yksilölle, siis minulle, kuuluu vastuu omista tekemisistäni ja laiminlyönneistäni.

Yritys hahmottaa kysymystä globaalisti ei tuo harteilleni koko maailman ympäristötaakkaa. Harteillani on minun ikioma taakkani, jota en halua ulkoistaa millekään kunnalle.

Sanotaan nyt vielä sekin, että täydellistä vastuunkantajaa ei ole. Armoa tarvitaan.

Ympäristöajattelun lähtökohdat voivat olla monella suunnalla, esimerkiksi Raamatussa. Nostan esille pari minulle tärkeää pointtia.

Moosekselle Jumala antoi kymmenen käskyä – joista seitsemän on oikeastaan kieltoja. Jumala ei kehottanut eikä neuvonut, ei antanut suositusta eikä opastanut, vaan käski: “Älä varasta.” Luther selittää (nyt astutaan raamatuntulkinnan puolelle) seitsemättä käskyä näin:

“Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme anasta lähimmäiseltämme rahaa tai omaisuutta, emmekä saata sitä itsellemme petollisella kaupalla tai vääryydellä, vaan autamme häntä enentämään ja varjelemaan omaisuuttaan ja elatustaan.”

Ovatko luonnonvarat minun ja lähimmäistemme omaisuutta? Onko Etelän raaka-aineiden kuskaaminen Pohjoiseen “petollista kauppaa”? Autammeko kuluttamisellamme kolmannen maailman köyhiä tai tulevia sukupolvia “enentämään ja varjelemaan omaisuuttaan ja elatustaan”?

Myös muiden käskyjen, vaikkapa viidennen, selitystä voi miettiä globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

No sitten. Käskyt kiteytyvät tähän: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Kiteytys kohoaa käskyjä abstraktimmalle tasolle, mutta yritän kysyä jotain siitäkin.

Mitä on lähimmäisen rakastaminen? Onko se sitä, minkä Jeesus tiivistää vuorisaarnassa: “Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille”? Mitä haluan ihmisten tekevän minulle, haluanko heidän kaventavan elinmahdollisuuksiani? Haluanko, että he saastuttavat ilman jota hengitän, veden jota juon, maan josta saan ruokani? Jos en halua, toiminko niin, että elinmahdollisuudet kolmannessa maailmassa tai meidän jälkeen tulevilla eivät heikkene? Elänkö niin, ettei ilma, maa ja vesi saastu?

Oman ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi en keksi parempaa yleisohjetta kuin vähennä kulutusta. Kohtuullinen kulutuksen tavoitetaso voi olla vaikkapa 2/5 suomalaisten keskiarvosta. Nosta siis ostamisen ja matkustamisen kynnystä. Kaikkea ei tarvi omistaa, monenlaista voi myös vuokrata tai lainata (tartteeko joku muuten peräkärriä?).

Jäljellejäävän kulutuksen painopistettä voi siirtää kestävämmälle pohjalle. Tehokkaita ja helppoja tapoja on esimerkiksi lihansyönnin vähentäminen, sähkösopimuksen vaihtaminen vihreäksi ja vaikka “ei mainoksia” -tarran kiinnittäminen postilaatikkoon tai -luukkuun. Tehokasta, muttei välttämättä helppoa, on yksityisautoilun vähentäminen, lentämisen lopettaminen tai aurinkokeräimen liittäminen asunnon lämmitysjärjestelmään.

Itse yritän välttää tuotteita, jotka on tuotu kaukaa tai jalostettu pitkälle. Sähkö- ja moottorilelut jätän mieluummin kaupan hyllyyn.

Yhden ihmisen näpertelyt eivät tietenkään juuri vaikuta Isoihin Linjoihin. Mutta – vertaus on lukijoille tuttu – eipä yhden ihmisen pidättäytyminen väkivallasta hetkauta maailman väkivallan määrää sinne eikä tänne. Silti emme halua lyödä. Miksi? Koska se on väärin.pyörällä

Poliitikkoja ja muita vallanpitäjiä kannattaa painostaa tekemään päätöksiä tulevaisuuden puolesta: Vaadi lähikauppaalta lähiruokaa. Lähetä kansanedustajalle sähköpostia. Kirjoita paikallislehden lukijan ääneen. Vaadi kuntapäättäjiltä kunnollisia pyöräteitä – ja käytä niitä. Ohjaa prosentti tuloistasi työlle ympäristön ja ihmisten hyväksi. Tai mitä ikinä.

Loppuun muutama random-osuma netistä. Nuista voi löytyä viiteryhmiä, ideoita tai inspiraatiota.

www.demos.fi/top5/

www.changemaker.fi/

www.maanystavat.fi/kamproj.php

www.ilmasto.org/lisatietoa.html

Jätä kommentti

Kategoria(t): arvot, eettisyys, ekologia, ekoteologia, elämäntapa, ilmastonmuutos, Jumalan sana, käskyt, kilvoittelu, kulutus, luonto, nettikeskustelu, omatunto, Raamatun tulkinta, vastuullisuus, ympäristö, ympäristöetiikka, ympäristönsuojelu