Avainsana-arkisto: Kari Mäkinen

Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – Mikä on kirkon kanta?


Mitä Ihmisoikeusliitto ry. lausui ehkäisykiellosta? Entä millä tavoin luterilainen kirkkomme näkee vanhoillislestadiolaisuuden oppiin sisältyvän ehkäisemättömyys-velvoitteen luterilaisen tunnustuksen ja ihmisoikeuksien kannalta?

Alla Ihmisoikeusliiton lakiasiantuntijoiden 4.3.2009 julkistama taustamuistio. [Dokumentti on julkaistu Ihmisoikeusliiton nettisivulla. Sivusto on parhaillaan uudistettavana, joten dokumentti on tilapäisesti poissa käytöstä. ]

Selvityksen käynnistäjänä vuonna 2008-2009 oli joukko yksityishenkilöiltä vanhoillislestadiolaisen liikkeen piiristä. He pyysivät Ihmisoikeusliittoa selvittämään, loukkaako ehkäisykielto ihmisoikeuksia.Ihmisoikeusliitto_1

______________________________

Döbelninkatu 2, 8. krs, 00260 HELSINKI l Tel. +358 9 4155 2500 l Fax +358 9 4155 2520

info@ihmisoikeusliitto.fi l http://www.ihmisoikeusliitto.fi

TAUSTAMUISTIO 4.3.2009

EHKÄISYKIELTO LOUKKAA IHMISOIKEUKSIA

Lähtökohtia ehkäisykiellon tarkastelulle

Yksityiselämän suojaan kuuluu muun muassa oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa (CEDAW) turvataan miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta kaikille yhtäläiset oikeudet vapaasti päättää lastensa lukumäärästä ja syntymisajoista sekä mahdollisuus tämän oikeuden toteutumisen edellyttämään tietoon, opetukseen ja välineisiin.

Ihmisoikeudet suojaavat siten yksilön oikeutta päättää ehkäisystä vapaasti.

Tämän oikeuden kieltäminen loukkaa ihmisoikeuksia. … Lue koko artikkeli…

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, äitiys, ban of birth control, ehkäisykielto, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, kannanotot, kiellot, kontrollointi, lapset, lähihistoria, lisääntyminen, miehen asema, mielenterveys, naisen asema, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, Päivämies, perhe, syyllistäminen, tasa-arvo, vallankäyttö, vastuullisuus

Arkkipiispa: ”On kirkon kannalta vakavaa, että kirkon päätöksiin sitoutuminen johtaa vaientamiseen”


Arkkipiispa Kari Mäkinen on ilmaissut huolensa naispappeuden hyväksyvien kohtelemisesta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, kirjoittaa Helsingin Sanomat 18.3.2012 (A6).

Mäkinen pitää surullisena ja huolestuttavana vanhoillislestadiolaisen liikkeen toimia naispappeuteen myönteisesti suhtautuvia kohtaan.

– Kirkon kannalta on minusta vakavaa, että kirkon päätöksiin, järjestykseen ja niiden mukaiseen työhän sitoutuminen johtaa liikkeessä vaientamiseen, marginalisoimiseentai ulkopuolelle sulkemiseen, Mäkinen sanoo. Lue koko artikkeli…

1 kommentti

Kategoria(t): arkkipiispa, eettisyys, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, evankelis-luterilainen kirkko, Helsingin Sanomat, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, johtajat, johtokunta, kannanotot, kirkko, kontrollointi, kristinoppi, miehen asema, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, normit, opilliset kysymykset, painostaminen, puhujat, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, tasa-arvo, uhkailu, ulossulkeminen, uskon perusteet, vallankäyttö, väkivalta

Risto Leppänen sai rauhanyhdistykseltä luvan jatkaa puhujana


 Arkkipiispa Kari Mäkisen teologinen sihteeri, pappi ja teologian tohtori Risto Leppänen on äskettäin joutunut käymään keskustelemassa Turun Rauhanyhdistyksellä yhdistyksen johtokunnan ja puhujien kanssa. Häen kutsuttiin tekemään tiliä naispappeuden hyväksyvästä kannastaan, mutta ainakaan tässä vaiheessa häntä ei päätetty hyllyttää.

Keskustelu oli lähtökohdiltaan sen kaltainen, jota aikaisemmin on ollut tapana nimittää hoitokokoukseksi.

Nykyisin rauhanyhdistyksissä puhutaan häveliäästi vain ”keskusteluista”. SRK:n johtokuntahan on ilmoittanut julkisesti, että hoitokokouksia ei enää järjestetä ja että johtokunta pahoittelee hoitokokousten väkivaltaa. Väkivalta ja painostaminen ei kuitenkaan ole kadonnut Lue koko artikkeli…

1 kommentti

Kategoria(t): erehtymättömyys, erottaminen yhteisöstä, evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, insesti, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kannanotot, keskustelu, kiellot, kirkko, kontrollointi, kulttuurikiellot, lähihistoria, leimaaminen, luterilaisuus, manipulointi, miehen asema, musiikki, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, Päivämies, pedofilia, pelko, pelot, puhujat, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, seurakuntaoppi, seurat, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, synnit, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, väkivalta

Arkkipiispa huolestui


Arkkipiispa Kari Mäkinen on huolestunut vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuvasta painostamisesta, jota liikkeessä kohdistetaan naispappeuden hyväksyviä vanhoillislestadiolaisia kirkon työntekijöitä kohtaan.

– Kirkon kannalta pidän huolestuttavana, mikäli kirkon päätöksiin, järjestykseen ja niiden mukaiseen työhön sitoutuminen johtaa liikkeessä marginalisoimiseen tai ulkopuolelle sulkemiseen, Mäkinen sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa 19.1.2012.

Kannanotto liittyy  Turun rauhanyhdistykseen, jossa Lue koko artikkeli…

3 kommenttia

Kategoria(t): arkkipiispa, erottaminen yhteisöstä, evankelis-luterilainen kirkko, Helsingin Sanomat, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, johtajat, johtokunta, kaksoisviestintä, kannanotot, kirkko, leimaaminen, luterilaisuus, miehen asema, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, nuoret, opilliset kysymykset, painostaminen, puhujat, rauhanyhdistys, sananvapaus, SRK ry., SRK:n johtokunta, syrjintä, tasa-arvo, ulossulkeminen, vallankäyttö, väkivalta

Anne Mikkola: Piispojen puututtava ehkäisykieltoon, jo kirkon uskottavuuden takia


Taloustieteen tohtori ja yliopistonopettaja Anne Mikkola, joka viimeistelee parhaillaan teologian opintojaan,  tarkasteli 17.7.2011 blogissaan piispojen suhtautumista ihmisoikeuksiin, liittyen kirkon suurimman herätysliikkeen, lestadiolaisuuden, ehkäisykieltoon.

Mikkola on opiskellut ja väitellyt Yhdysvalloissa ja työskennellyt yliopistonopettajana ja vt. professorina Helsingissä. Hän on lisäksi toiminut ihmisoikeustyössä Afrikassa.

Mikkola katsoo, että kirkon tulee puuttua vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto -kysymykseen, koska se koskee ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa, joihin kirkkomme on ilmoittanut sitoutuneensa. Mikkola viittaa Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnan (KION) asiasta antamaan lausuntoon. Lue koko artikkeli…

20 kommenttia

Kategoria(t): arkkipiispa, arvot, avioliitto, äitiys, ban of birth control, eettisyys, ehkäisykielto, evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen väkivalta, ihmisarvo, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, isyys, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kannanotot, kirkko, kontrollointi, kristinoppi, lapset, leimaaminen, lisääntyminen, luterilaisuus, manipulointi, miehen asema, naisen asema, normit, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, Raamatun tulkinta, raskaudenpelko, retoriikka, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, syyllistäminen, tasa-arvo, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta

Väite: Voittonen painosti arkkipiispaa: ”Eroamme kirkosta”


Uhkaako kirkkoa seuraavaksi kymmenien tuhansien vanhoillislestadiolaisten joukkoero? Vaiensiko SRK:n työvaliokunnan ja puheenjohtaja Olavi Voittosen harjoittama painostus sekä edellisen että nykyisen arkkipiispan? 

Painostuksen ja kirkosta eroamisen uhkavaatimuksen käyttö kirkon linjaan vaikuttamisessa tuntuu vieraalta neuvottelukeinolta lestadiolaisuuden perinteen pohjalta. Nykyisen kirkosta eroamismuodin mukaista se kylläkin olisi.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen, joka on itse vanhoillislestadiolainen, kirjoitti hyvän katsauksen homokeskustelusta ja kirkon tilanteesta otsikolla Uuden arkkipiispan tulikoe (19.10.2010).

Hän ei kuitenkaan mainitse sitä, että kirkon suurin herätysliike turvautui uhkailuun ja painostukseen. Voidaan kysyä, osoittaako kirkosta eroamisella uhkaileminen halua ratkaista asioita rakentavalla tavalla ja yhteistoimin kirkon kanssa. Menettely ei anna hyvää kuvaa SRK:n tavasta hoitaa vaikeita kysymyksiä.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on kommentoinut viime päivien tuhansien suomalaisten eroa kirkosta varovaisesti ja ympäripyöreästi, viitaten kirkon moniäänisyyteen homokeskustelussa. Kirkon moniäänisyyteen mahtuvat niin konservatiiviset kuin liberaalitkin äänenpainot.

Kari Mäkinen oli tullut aikaisemmin tunnetuksi rohkeasti ja yksiselitteisesti ihmisoikeuksien ja nimenomaan homoseksuaalien parisuhteiden tukemisen puolesta  kantaa ottavana kirkonmiehenä. Viimeaikaisista lausunnoista syntyy vaikutelma varovaisesta arkkipiispasta ja linjattomasta kirkosta.

Vaiensiko painostus arkkipiispan?

(Arkkipiispa Kari Mäkinen keskustelee uudella Suomi24-sivuston uudella Kirkko kuulolla -palstalla  ensi kerran keskiviikkona 20.10. klo 12.30-13.30. , jolloin on tilaisuus kysellä  häneltä suoraan, vaikkapa tästäkin asiasta.)

SRK uhkasi arkkipiispaa joukkoerolla

Puheenjohtaja Olavi Voittonen kertoi Liperin suviseuroissa medialle pidetyssä lehdistötilaisuudessa, että työvaliokunta on käynyt tapaamassa arkkipiispaa keväällä 2010. Yhtenä kysymyksenä asialistalla oli kirkon linja homoseksuaalien parisuhteisiin.

Tuoreen lehtikirjoituksen mukaan Voittonen oli kertonut Liperissä, että SRK esitti arkkipiispalle uhkauksen, että vanhoillislestadiolaiset herätysliikkeenä harkitsevat joukkoeroa kirkosta, mikäli kirkko hyväksyy samaa sukupuolta olevien liiton siunaamisen.Piispat eivät ole toistaiseksi esittäneet siunaamista, joskin viisi piispaa kannattaa sitä.

Joukkoeroamisuhan nosti julkisuudessa esiin kuopiolainen toimittaja ja helluntailiikkeen evankelista Juhani Happonen alakerta-artikkelissaan Kirkon sisällä ristivetoa monissa kysymyksissä (Turun Sanomat 14.10.2010). Hän oli itse paikalla Liperin tiedotustilaisuudessa.

SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki on kiistänyt joukkoerolla uhkaamisen (Kaleva 20.10.2o10 ) ”Keskustelimme asiasta muistaakseni jo tammikuussa 2009 ja tänä vuonna, kun asia oli kirkolliskokouksessa esillä. Joukkoeroamista kirkosta emme asian yhteydessä ole esittäneet.”

Joukkoero kirkosta tulisi Hautamäen mukaan harkittavaksi siinä tapauksessa, että homoparin siunaaminen määriteltäisiin kirkkolaissa papille pakolliseksi velvoitteeksi. Arkkipiispa Kari Mäkinen on todennut julkisuudessa, että pakkosiunaamista tai edes pakollista rukoilemisvelvoitetta ei olisi tarkoitus papille säätää.

Tarkoitus on ilmeisesti jättää joillekin papeille lupa syrjiä edelleen ihmisiä kirkossa seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Naispappien syrjinnästä kirkossa on yritetty päästä irti 20 vuodessa, mutta lopulta siinä kirkon johto joutui velvoittamaan konservatiiviset papit hyväksymään työskentelyn yhdessä naiskollegojen kanssa. Voidaan kysyä, kuinka käy homoseksuaalien kohdalla. Miten kauan homojen syrjintä sallitaan käytännössä, kun rukoilukaavat tai siunaamismallit on hyväksytty?

Kuten tunnettua, asia tulee seuraavaksi marraskuussa kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Piispojen laatima mietintö sisältää yksimielisen esityksen, että kirkossa sallittaisiin rukoileminen homoparin rekisteröidyn parisuhteen puolesta. Parisuhteen siunaamisesta, saati vihkimisestä ei ole ollut kysymys.

Erouhka pelotteluaseeksi seurakuntavaaleissa ja kirkolliskokouksessa?

Happosen kirjoitusta on luettava kriittisesti. Se vaikuttaa kirkkopoliittisesti tarkoitushakuiselta, varsinkin juuri ennen seurakuntavaaleja. Seurakuntavaalit ja kirkolliskokouksen läheisyys voivat olla syynä, miksi Happonen liittää myös vanhoillislestadiolaisten eroamisuhkailun tilannearvioonsa. Tämä tapahtuu lisäksi ajankohtana, jolloin kirkosta on juuri eronnut yli 20 000 jäsentä TV2:n Homoilta-keskustelun jälkeen.

Konservatiivien maalitauluina ja yhteistyön boikotoinnin kohteena ovat jo jonkin aikaa olleet arkkipiispa Mäkisen lisäksi Helsingin piispa Irja Askola, Espoon piispa Mikko Heikka ja Kuopion piispa Wille Riekkinen.

Helluntailaisevankelista on ottanut SRK:n ja Olavi Voittosen aseekseen kirkon painostamisessa.

Siihen tarjoutuu tietysti mainio tilaisuus, kun kerran Voittonen on esitellyt julkisuudessa medialle  SRK:n kirkonvastaista kritiikkiä ja uhkaustoimienpiteitä. Voittonen on itse profiloitunut ehdottoman homovastaisena mm. haastattelussaan Suomen Kuvalehdessä 2007.

Joukkoeroamisen käytännön toimeenpano herättää kysymyksiä. On vaikea uskoa, että kukaan vl-liikkeen johtajista voisi noin vain ilmoittaa herätysliikkeen sadan tuhannen kannattajan liikkeenä eroavan tai uhkaavan erota kirkosta. Jos tällaista uhkausta joukkoerosta olisi tarkoitus käyttää todellisena aseena kirkkoon vaikuttamisessa, siitä tulisi tietenkin käydä laaja keskustelu jäsenistössä ennen joukkoeron toteuttamista.

Vanhoillislestadiolaiset ovat herätysliikkeensä jäseninäkin sittenkin itsenäisiä toimijoita ja ainakin kirkosta eroamista ajatellen he ratkaisevat itse suhteensa evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirkosta eroamisen käytännössä edellyttää yksilön omaa, henkilökohtaista aktiivisuutta. Keskusjohdon saneluna kollektiivinen massaeroaminen tuskin sentään menisi läpi.

Toisaalta, monella vanhoillislestadiolaisella on kokemuksia hoitokokouksista, että mikä hyvänsä puhujan tai SRK:n edustajan sanelema absurdikin määräys on pakko niellä absoluuttisena käskynä vastaan panematta, jos ei halua menettää taivaspaikkaansa.

Painostuksen ja uhkavaatimuksen käyttö kirkkoon vaikuttamisessa tuntuu kuitenkin vieraalta neuvottelukeinolta lestadiolaisuuden perinnettä ajatellen.

”Jos homopareja aletaan siunata, vanhoillislestadiolaiset eroavat kirkosta”

Happonen kirjoittaa Turun Sanomissa:

”Suviseuroissa Liperissä vanhoillislestadiolaisen liikkeen SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen kertoi mediaväelle, että Suomen suurimman kirkollisen herätysliikkeen edustajana hän oli johtoryhmänsä kanssa käynyt kertomassa syvän huolensa keväällä arkkipiispalle nähtävissä olevan muutoksen vuoksi.

Mikäli kirkko alkaa siunata samaa sukupuolta olevia, lestadiolaiset harkitsevat herätysliikkeenä eroamista kirkosta. Se olisi kirkon ja herätysliikkeiden välisissä suhteissa ennennäkemätön tilanne.

Tähän saakka lestadiolaiset ovat nielleet kirkossa ilmenevät muutokset ja uudistukset perustellen pysymistään kansankirkossa kahdella näkökohdalla. Niin kauan kuin jumalanpalveluksissa luetaan Isä meidän –rukous ja Herran siunaus, edellytykset yhteistyölle ovat riittävät. Nyt puheena olevaan mahdolliseen siunaamiskäytäntöön siirtyminen tulee ylittämään lestadiolaisten sietorajan.”  (Turun Sanomat 14.10.2010.)

Olavi Voittosen lausunto vl-liikkeen asennoitumisesta homoseksuaalisuuteen

Vanhoillislestadiolaisuuden käsitys homoseksuaalien oikeuksista sekä heidän asemastaan kirkossa ja herätysliikkeessä ilmenee puheenjohtaja Olavi Voittosen Suomen Kuvalehdelle anatamasta haastattelusta (2007). Voittosen mukaan vanhoillislestadiolaiset kävivät keskustelua homoseksuaalisuudesta vuosikokouksessaan vuonna 2005.

Liike on tuominnut vuosikokouksen hyväksymässä kannanotossa homoseksuaalisuuden syntinä. Olavi Voittosen mukaan kannanottoa ei ole tarkoitus muuttaa.

Voittosen mukaan lisäksi on syytä välttää avointa keskustelua homoseksuaalisuudesta rauhanyhdistyksissä, koska keskustelu voi houkutella nuoria poikia ryhtymään homoksi. Voittonen viittaa  joskus 1960-luvulla voimassa olleeseen lakiin, jossa oli silloin kriminalisoitu ”yllyttäminen” homoseksuaaliseen tekoon.

– Väärä keskustelu voi olla valtava sysäys murrosikäiselle pojalle, joka etsii seksuaalista identiteettiään, toteaa Voittonen. Meidän pitää muistaa, kuinka lyhyt aika on siitä, kun yllytys tähän [homoseksuaalisuuteen] oli rikos. Kyllä sillekin on omat perusteensa olleet, muistuttaa Voittonen.

Voittosen mukaan vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy rekisteröityjä parisuhteita, vaikka ne ovat laillisia Suomen kymmenen vuotta sitten hyväksytyn parisyhdelain mukaan.  Voittonen pitää parisuhdelakia valitettavana.

Suomen Kuvalehden toimittaja kysyi, onko sellainen lopultakaan aivan inhimillistä, että homo ei saa solmia parisuhdetta koskaan.

– Joo, ihmissuhteissa on eri tasoja. Ystävyyssuhde voi olla, toteaa Voittonen tähän. Hän pahoittelee lakia, joka sallii parisuhteen rekisteröinnin, eli antaa mahdollisuuden homoillekin mennä ikään kuin naimisiin. Voittonen kiistää, että kysymyksessä olisi kuitenkaan avioliitto.

– Mutta ei se avioliittoa salli, Voittonen painottaa.

– Me rukoilemme, että tällainen henkilö voisi Jumalan armon voimin vapautua taipumuksestaan. Näitäkin esimerkkejä on, hän sanoo.

Ev.-lut. kirkon piirissä käytävästä keskustelusta Voittonen on päätellyt, että kirkko on joutunut luopumuksen tilaan. Hän on itse puolestaan huolissaan siitä, että vanhoillislestadiolaisuus on  joutumassa julkisesti silmätikuksi yhteiskunnassa ja kirkossa homovastaisuutensa takia.

Rukoileminen, siunaaminen, vihkiminen – puolet alle 35-vuotiaista kannattaa myös vihkimisen sallimista

Kirkolliskokouksessa tullaan käsittelemään piispojen ehdotus homoparin puolesta rukoilemisen sallimisesta. Tiettävästi viisi piispaa kannattaa myös parisuhteen siunaamista, ja yksi heistä, Kuopion Wille Riekkinen on valmis myös vihkimään samansukupuolisen parin avioliittoon, jos se vain olisi jo mahdollista. Ei ole todennäköistä, että siunaamisen tai vihkimisen sallimista koskeva esitys tulisi käsittelyyn kirkolliskokouksessa marraskuussa.

Runsaat 60 prosenttia suomalaisista hyväksyy homoparien siunaamisen kirkossa, ilmeni Aamulehden huhtikuussa 2010 teettämästä tutkimuksesta. Suuri osa kansalaisista hyväksyisi myös vihkimisen kirkossa. Tämä tulos saatiin Etelä-Suomen Sanomien, Kalevan, Karjalaisen, Keskisuomalaisen, Savon Sanomien ja Turun Sanomien teettämässä kyselyssä loppuvuodesta 2009.

Taloustutkimuksen tekemässä gallupissa tuhannelta vastaajalta kysyttiin, pitäisikö Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurata Ruotsin kirkon päätöstä aloittaa samaa sukupuolta olevien vihkiminen avioon. 43 prosenttia vastaajista katsoi, että kirkon pitäisi vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja Alle 35-vuotiaista reilusti yli puolet kannattaa vihkimistä.

Lähde:

Juhani Happonen: Kirkon sisällä ristivetoa monissa kysymyksissä. Turun Sanomat 14.10.2010.

*      *      *

Ajattelemisen aihetta antoi Leksa Anonyymi

*      *      *

Lue lisää aiheesta:

Elina Järvinen: Irtiottoja: Kimmo syntyi vanhoillislestadiolaiseksi… Suomen Kuvalehti 2007, nro 50.

Fil.toht. Seppo Lohi: “Homot ja lesbot hallitsevat mediaa”

SRK:n Hautamäki: ”Emme ole uhanneet erota kirkosta”. Kaleva 20.10.2010.

Mikael Pentikäinen: Uuden arkkipiispan tulikoe. Helsingin Sanomat 19.10.2010.

Mikael Pentikäinen: Homojen parisuhteille tasavertainen asema

Piispainkokous ei suosita homoparien siunaamista. Helsingin Sanomat 10.2.2010.

Oikea ja väärä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu.

Johannes Ijäs: Vanhoillislestadiolaiset pitäytyvät miesten pappeudessa

Kari Mäkinen: Kirkon tulee tukea myös samaa sukupuolta olevien parisuhdetta

Homoseksuaali ja vanhoillislestadiolainen

Vanhemmilleni olen kuin kuollut – vanhoillislestadiolainen homo toivoo keskustelua liikkeen sisälle

Uskovaisena rekisteröidyssä parisuhteessa?

Liisa Tuovinen: Luterilainen seksuaalietiikka ja muuttuva parisuhde. Esitelmä 2006.

Niklas  Herlin: Kristityt homoja parantamassa

Juhani E. Lehto & Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Lilith 2010.

8 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, arkkipiispa, arvot, avioliitto, homoseksuaalisuus, johtokunta, kannanotot, keskustelu, kirkko, normit, Olavi Voittonen, painostaminen, seksuaalivähemmistöt, SRK ry., SRK:n johtokunta, suvaitsevaisuus, synnit, syrjintä, tulevaisuus, vallankäyttö

Kari Mäkinen on uusi arkkipiispa (ja hänkin on sivari)


Turun piispa Kari Mäkinen on valittu 11.3.2010 luterilaisen kirkon seuraavaksi arkkipiispaksi.

Kari Mäkinen voitti vain 11 äänen erolla vaalin. Äänestyksessä Mäkinen sai 593 ääntä. Vastaehdokas, Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen sai 582 ääntä. (Äänestystulos alueittain tässä pdf:nä, 2 sivua)

Piispa Mäkisestä tulee järjestyksessä neljästoista arkkipiispa. (ks. Luettelo Turun arkkipiispoista.)

Uusi arkkipiispa aloittaa tehtävässään kesäkuun alussa 2010, kun nykyinen arkkipiispa Jukka Paarma jää eläkkeelle.

On ilmeistä, että vaalitulos voi herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Uusi arkkipiispa Kari Mäkinen uskoo vaalin aikana käydyn keskustelun kuitenkin vain vahvistaneen kansankirkkoa. Kirkko on kulkenut koko historiansa ajan keskustellen eteenpäin, sanoo Kari Mäkinen.

– Toivon, että keskustelu jatkuu edelleen. Oleellisinta ei ole oikeassa oleminen. Tässä on pidetty hienolla tavalla kirkon ovia auki. On syytä yhdessä pitää huolta siitä, että kirkot ovet eivät jatkossakaan sulkeudu, sanoo Kari Mäkinen.

Kari Mäkisen kannatus oli vahvinta Turun ympäristössä  ja pääkaupunkiseudulla.  Äänestäneitä oli 1175, joista noin 70 prosenttia tulee Turun arkkihiippakunnasta. Ruokanen sai Turusta 107 ääntä ja Turun piispa Kari Mäkinen 163.

Arkkihiippakunnan tuomiokapituli käsittelee ja vahvistaa vaalin tuloksen viikon kuluttua. Uusi arkkipiispa asetetaan virkaansa Turun tuomiokirkossa 6. kesäkuuta.

Tärkeimmät asiat eivät ole kaupan

Kysyttäessä vaalien alla nousseista teemoista Kari Mäkinen nostaa esiin ihmisen elämän kannalta keskeisten asioiden etsimisen. Mäkinen näkee kirkon tehtävänä muistuttaa tärkeimpien asioiden olevan niitä, joita ei voi ostaa tai myydä.

– Ihmistä ei voi eikä pidä ostaa tai myydä. Uskoa, toivoa tai rakkautta ei voi ostaa tai myydä. Puhdasta ilmaa, vettä tai luontoa ei voi viime kädessä ostaa tai myydä. Jumala ei ole kaupan. Pyhää ei voi ostaa tai myydä, Mäkinen summasi.

Kari Mäkinen peräänkuulutti yhteistyötä kirkon eri ryhmien ja itsensä välillä.

– Haluan etsiä avoimempaa, rehellisempää ja aidompaa keskustelua, jonka pääasia ei ole oikeassa oleminen vaan jakaminen.

Kari Mäkinen korostaa sitoutumista parisuhteen jatkuvuuteen ja pysyvyyteen 

Ehdokkaiden julkinen kuva on muodostunut erilaiseksi: Miikka Ruokasta on pidetty konservatiivina, jonka näkemyksistä löytyy osin  fundamentalistisiakin sävyjä, kun taas Kari Mäkistä on leimattu liberaaliksi. Yksiulotteiset leimat eivät luultavasti tee oikeutta kummallekaan.

Paljon huomiota on saanut Mäkisen ja Ruokasen erilainen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Kari Mäkinen on korostanut puheenvuoroissaan niin heteroiden kuin homoseksuaalienkin sitoutumista parisuhteen pysyvyyteen ja jatkuvuuteen. Olennaista on oivaltaa, että on kyse ensi sijassa ihmissuhteesta, jossa ihmiset sitoutuvat toisiinsa vastuullisesti ja jossa ihmisen perusyksinäisyys murtuu. Tämä on Raamatun ihmiskäsityksen mukaista, sanoo Mäkinen.

– Yksinäisyys on yksi modernin kulttuurin traagisimpia asioita. Yksinäisyyden murtavalle parisuhteelle on annettava täysi tuki. Homoseksuaalinen parisuhde ei ole sama kuin avioliitto, mutta myös siinä tämä ulottuvuus voi toteutua, Kari Mäkinen on todennut lehtihaastattelussaan. Kirkko etenee ratkaisuuissaan kuitenkin järjestyksensä mukaisesti ja tälle Kari Mäkinen toivoo annettavan aikaa.

Lehtihaastattelussa (Kaleva 23.2.) kumpikin ehdokkaista on toivonut, että Suomeen valittaisiin mahdollisimman pian ensimmäinen naispiispa. Naispiispa toisi sukupuolten tasapainoa kirkon johtoon ja olisi perusteltu ja looginen jatke kirkon virkajärjestelyissä, sillä naisille  avattiin pääsy papin tehtäviin jo yli 20 vuotta sitten.

Mäkistä ja Ruokasta yhdistää myös se, että molemmat ovat aikanaan valinneet armeijan sijasta siviilipalveluksen. Tulevan arkkipiispan Kari Mäkisen palveluspaikkana oli Kellokosken mielisairaala, jossa hän osallistui suljetun osaston hoitotyöhön vuosina 1978-79.

Professori Miikka Ruokanen puolestaan oli vuosina 1980-81 tutkijana oikeusministeriön vankeinhoito-osastolla. Hän vauhditti tutkijan uraansa saaden lisän julkaisuluetteloonsa siivilipalvelusaikana. Ruokasen tekemä tutkimus julkaistiin oikeusministeriön sarjassa.

Kari Mäkisen taustaa

Piispa Kari Mäkinen on vihitty papiksi vuonna 1979. Hän on toiminut työurallaan seurakuntapastorina Helsingissä, Porissa ja Ulvilassa. Ulvilan kirkkoherran virkaa Mäkinen hoiti vuosina 1994–2005. Turun arkkihiippakunnan piispaksi Mäkinen vihittiin vuonna 2006.

Piispa Kari Mäkinen on naimisissa sairaalapastori Eija Mäkisen kanssa ja heillä on neljä aikuista tytärtä.

*    *    *

Arkkipiispan tehtävät

Arkkipiispa (kreik. arche, ensimmäinen ja episkopos, kaitsija) on kristillisen kirkon piispa sellaisessa hiippakunnassa, joka on erityisen tärkeä esimerkiksi kokonsa tai historiansa puolesta. Arkkipiispa on kirkolliselta vihkimykseltään piispa; kun tavallisen hiippakunnan piispa valitaan jokin toisen hiippakunnan arkkipiispaksi, häntä ei uudelleen vihitä piispaksi. Klassisesti arkkipiispan toimivalta kuvataan lauseella primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Tämä tarkoittaa, että arkkipiispalla on ensimmäisenä piispana kunniasija ja siihen liittyviä tehtäviä, mutta ei piispallista toimivaltaa hiippakuntansa ulkopuolella.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa arkkipiispa toimii kirkolliskokouksen, piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja kirkon ulkoasiain neuvoston puheenjohtajana, mutta valvonta- tai johtotehtäviä hänellä ei ole. Arkkipiispa hoitaa kirkon suhteita toisiin kirkkoihin koti- ja ulkomaille.

Arkkipiispan arvonimi on käytössä Ruotsin, Suomen, Latvian ja Viron luterilaisissa kirkoissa. Suomen kirkon arkkipiispa on Turun arkkipiispa. (Wikipedia.)

Suomen luterilaisessa kirkossa piispa johtaa hiippakuntansa hallintoa sekä on ”seurakuntien ja pappien ylin kaitsija”. Piispa valvoo erityisesti sananjulistusta ja sakramenttien hoitamista. Piispa vihkii papit, lehtorit, diakonit ja diakonissat.

Kari Mäkinen

Turun arkkihiippakunnan piispa, teologian tohtori. Syntynyt Porissa 5.1.1955; naimisissa, neljä lasta.

Harrastukset: lenkkeily, arkiruoka, kirjallisuus ja onginta. Tarkempia ttietoja työurasta, julkaisuista ym. täältä.

Lue Kari Mäkisen ajatuksia:

Uskontunnustus, ensimmäinen uskonkohta: radion aamuhartaus 21.4.2009

Uskontunnustus, toinen uskonkohta: radion aamuhartaus 28.4.2009

Oman liikkeen näkeminen muiden yläpuolella on ongelmallista

Tarpeettomia ihmisiä: kolumni Kotimaa-lehdessä 27-28/2009

”…pappien olisi viisasta viipyä vanhainkodissa. Unohtaa välillä hartaudet ja sielunhoito, unohtaa ihmisten kohtaaminen, unohtaa vanhustyön visiot ja kehittäminen. Vain olla, katsoa ja oppia ihmisestä ja paljaasta elämästä.”

Puhe 13.2.2010, XI suomalaiset historiapäivät 2010, Lahti: Tulenkantajat, uskonto ja kirkko 1920-luvulla

”…He haaveilivat siitä, että uudessa maailmassa olisi toisenlainen uskonto, joka ei olisi uskonnon konventionaalisten tuntomerkkien ja uskonnollisen erityisalueen rajaama. Heidän esiintymisessään voi erottaa kysymyksen, miten löytää kosketus pyhään ja käsitellä sitä, kun kokemus maailmasta ja elämästä on ratkaisevasti toinen kuin niillä, jotka näyttävät esiintyvän uskonnon nimissä ja määrittävän sitä.”

1 kommentti

Kategoria(t): arkkipiispa, arvot, eettisyys, evankelis-luterilainen kirkko, homoseksuaalisuus, ihmisarvo, ihmisoikeudet, keskustelu, kirkko, kristinoppi, luterilaisuus, naisen asema, opilliset kysymykset, sananjulistajat, tasa-arvo, vastuullisuus, yksinäisyys