Olisin halunnut äidin syliin

”Itken nuoruutta joka loppui liian nopeasti ja keski-ikää joka siintää liian kaukana. Itken lapsia jotka jäävät sylittämättä ja miestä joka jää suutelematta. Itken päiviä joina aurinko ei nouse ja öitä joina kuu tuijottaa kasvojani kuolemankalpeana. Itken iloa joka katosi ja surua joka on kätkettävä.” – Pauliina Rauhala: Taivaslaulu.

–  Minulla on yksi ainoa muistikuva sylissä istumisesta tai pikemminkin äidin syliin pyrkimisestä. Alle kouluikäisenä pelkäsin joulupukkia. Pyrin äitini syliin, mutta olin jo tuolloin, alle kouluikäisenä, ”liian iso tyttö pelkäämään” ja ”liian iso syliin”.  – Nimimerkki ”Sairaanhoitaja”.

*     *     *

–  Kyse on ahtaalle ajettujen, väsyneiden naisten epätoivosta. Heidän äitiytensä kestää usein vuosikymmenien ajan ja he ovat paljon lasten kanssa yksin. Neuvottomuus sekä hoivaan että kasvatukseen ja ehkä myös oman elämäntilanteen vaihtoehdottomuuteen voi purkautua tällaisena. – Tutkija Johanna Hurtig äitien harjoittamasta väkivallasta, joka ilmeni lasten kokemuksissa, tutkimuksessa Taivaan taimet. Kaleva 16.10.2013.

Lapsen puheenvuoro

Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan kirjan Usko, toivo ja raskaus aikaansaama julkinen keskustelu on repinyt minussa, 12-lapsisessa

Advertisement

Lapsena minun piti kasvattaa kova kuori, sydämeen jäi turvattomuus

Kotona jokainen päivä alkoi Jeesuksella ja loppui Jeesukseen.  

Minusta tuntuu, että jäin lapsena Jeesus-junan alle ja menin menin rikki. Silti olen aina halunnut olla kiltti ja tehdä kompromisseja. Niin kovasti usko on tuntunut rakkauden ehdolta lapsuudenperheessäni.

*       *       *

Isäni oli Oulun helluntaiseurakunnan lähetti, ja kun minä synnyin, perheemme asui Itävallassa Wienin lähistöllä pienessä vuoristokylässä.

Äiti hoiti meitä perheen neljää lasta. Olohuone toimi seurakuntasalina, ja talomme ulkoseinään oli porattu suuri risti. Koskaan ei saanut kiukutella, varsinkaan kirkonmenojen aikana. Kotona puhuttiin kielillä ja kaatuiltiin pyhän hengen voimasta, ja Jeesusta odotettiin koko ajan. Ei voinut olla varma, kannattaisiko maanantain matematiikan

Anna: Vanhempamme purkivat uupumuksensa lapsiin

Ilman uskoa Jumalaan emme rohkenisi ottaa lapsia vastaan elämäntilanteeseen katsomatta. –  Kodin hyvinvointi. Toimittanut Ari-Pekka Palola. Kirjan julk. SRK 2012.

Anna kertoo lapsuudestaan videolla, haastattelijana toimittaja Sari Helin.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288740355612.html

Vanhempien uskovaisuus ei takaa sitä, että heillä aivan aina ja joka kerta olisi kyky ja aito halu ryhtyä huolehtimaan jälleen uudesta lapsesta, varsinkin jos perhe on jo kasvanut liki vuosittain ja on jo suuri.

Tähän on erityisesti puhujien syytä herätä ja katsoa tosiasioista silmiin. Vastuu on tietenkin meillä vanhemmilla, mutta Jumalan sanan julistajina ja Raamatun tuntijoina teillä on

Hentilä: Jatkuuko homoseksuaalien uskovien syrjintä rauhanyhdistyksellä yhä?

Toimittaja Jorma Hentilä kysyi blogikirjoituksessaan, ahdistelevatko  vanhoillislestadiolaiset ei-heteroja uskovaisia jäseniä rauhanyhdistyksellä. Kirjoituksesta käy ilmi myös se, miten perustava ihmisoikeuskysymys tasa-arvoinen aviolittolaki on. Maallisen lain edessä tulee kaikkia kansalaisia kohdella yhdenvertaisesti.

Suomi on jäänyt nyt Pohjoismaista ainoaksi, jossa ei ole säädetty yhdenvertaista avioliitto-lakia.

Hanna Salomäen vuonna 201o ilmesty-neen tutkimuksen mukaan 92% vanhoillislestadiolaisista torjuu homoseksu-aalien ihmisoikeudet. Vanhoillislestadiolaisia torjuvammin homoi-hin suhtautuvat vain rukoilevaisuuteen kuulu-vat ihmiset. Rukoilevaisuus on herätys-liikkeistä pienin eikä sillä ole samaa arvovaltaa kirkossa ja yhteiskunnassa kuin vanhoillislestadiolaisuudella.

Peräti 92% tutkimukseen osallistuneista vanhoillislestadiolaisista “ei pitänyt homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä”. Salomäki keräsi tiedot kyselynä vuonna 2007 Valkealan suviseuroissa.

Kontrollin koura ei ylettynyt lahden yli

Jorma Hentilä kertoo: ”Entinen oppilaani vuosikymmenten takaa soitti äskettäin. Kertoi palanneensa puolisoineen eläkepäiviksi Suomeen ja asettuneensa Ouluun, lähelle syntymäseutuaan. Puhuimme

Tämä lapsi on kuopuksemme

Raskaus ja perheen lasten määrä on uskovaisen parin henkilökohtainen asia, toteaa Kyllin hyvä vl-äiti kirjoituksessaan. ”Itse haluan hoivata ja olla enemmän jokaisen lapsemme elämässä mukana  kuin mihin vanhemmillani oli mahdollisuus. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt.”