Avainsana-arkisto: koulu

Vanhoillislestadiolaisuutta Togoon, mutta miksi?


Miten perustellaan aidsilta suojaavan kondomin ja kaikki muutkin ehkäisymenetelmät kieltävän vanhoillislestadiolaisuuden levittäminen Togossa, Länsi-Afrikassa? 

Terveyden menetykseen ja tragedioihin johtavan  ideologian vienti köyhille lähenee ihmisoikeusrikosta. Togo on yksi maailman köyhimpiä maita. Suuri osa väestöstä kärsii aidsista, ja monet varsinkin naisista ovat lukutaidottomia. Togolaislapsia uhkaavat aidsin rinnalla lapsikauppa ja orjuus.Vanhoillislestadiolaiset yrittävät juurruttaa lestadiolaisuutta erityisesti maan lapsiin ja nuoriin. Vanhoillislestadiolaisten sananjulistus murentaa terveysvalitusta Länsi-Afrikassa ja johtaa naisten ja lasten entistä suurempiin kärsimyksiin.

Mihin Togon asukkaat tarvitsevat vanhoillislestadiolaisuutta – vai tarvitseeko vanhoillislestadiolaisuus Togoa?

SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen kertoi medialle Liperin suviseurojen yhteydessä heinäkuussa 2010 ulkomaille suunnatusta lähetystyöstä. SRK tekee omaa lähetystyötään Länsi-Afrikassa: Togossa, Ghanassa ja Gambiassa. Sitä tehdään tarkasti erillään ev.-lut. kirkon lähetystyöstä, mutta yhteistyössä Yhdysvalloissa toimivan SRK:n sisarjärjestön  The Laestadian Lutheran Church (LLC ) –kirkon kanssa.

Jos vanhoillislestadiolaiset tekisivät lähetystyötään ev.-lut. kirkkomme yhteydessä, kuten muut suomalaiset luterilaiset yhteisöt, heidän tulisi sopeuttaa toimintansa krikon eettisiin ja ihmisoiekuuksia kunnioittaviin periaatetisiin. Itsenäisenä SRK voi tehdä työtä Afrikassa ilman että mikään taho valvoo heidän menettelytapojaan ja käytäntöjään.

Voittosen mukaan lähetystyö Länsi-Afrikassa on menestynyt hyvin ”sekä toiminnallisesti että taloudellisesti”.  Tarkempaa tietoa vanhoillislestadiolaisuuden lähetystyön periaatteista, lähetystyöntekijöiden määrästä  enempää kuin tuloksistakaan ei annettu julkisuuteen.

Köyhissä Afrikan maissa ovat monet vaurastuneet perustamalla uusia hengellisiä yhteisöjä.

The Laestadian Lutheran Church toteaa nettisivullaan, että Togoon ja Ecuadoriin tehdään lähetysmatkoja yhdessä SRK:n kanssa. Käytännön työmuotoina ovat seurat, pyhäkoulut ja rippikoululeirit.  Kohteena ovat siis ennen kaikkea näiden köyhien maiden lapset ja nuoret.

On outoa, että vanhoillislestadiolaiset ovat lähteneet merten taakse Afrikkaan opettamaan Ruotsin lapissa syntynyttä lestadiolaista uskoa.

Mikä intressi vanhoillislestadiolaisilla on käännyttää maailman köyhimpien maiden asukkaita vanhoillislestadiolaisiksi? Joku vanhoillislestadiolainen pystynee vastaamaan otsikon kysymykseen, millä perusteella SRK:n lähetystön kohdemaat valitaan.

 

Afrikassa on uskonnoilla vielä kysyntää

SRK:n Afrikka-kiinnostuksen yksi syy on todennäköisesti  se, että vanhoillislestadiolaisuus ei enää Suomessa kasva  eikä se ole vetovoimainen muuallakaan Euroopassa. Liikkeeseen liitytään aikuisena vain hyvin harvoin.

Vanhoillislestadiolaisuus on kasvanut nykyiseen kokoonsa, 89 000 – 100 000 jäsentä, ehkäisykiellon ansiosta. SRK:n  johto luottaa siihen kasvutekijänä jatkossakin, kuten todettiin suviseurojen tiedotustilaisuudessa 2010.

Mutta tosiasia on, että nykyisin monet nuoret jättävät lestadiolaisyhteisön aikuistuessaan. On todennäköistä, että liike ei enää Suomessa kasva.

Tutkimusten mukaan Afrikassa on uskonnoilla suuri kysyntä. Hengellisen sanoman levittäjillä on otolliset markkinat, varsinkin köyhimmän väestön keskuudessa. Samaan aikaan perinteiset kristilliset kirkot Euroopassa  ovat menettämässä jäseniään ja yhteiskunnat ovat pitkälle maallistuneet.

Korkea syntyvyys ja väestönkasvu Togon köyhyyden taustalla

Togolaiset ovat hyvin köyhiä millä hyvän-sä mittarilla mitaten. Kolmasosa 6,1 mil-joonan väestöstä, kaksi miljoonaa, elää köyhyysrajan alapuo-lella. Alle puolella väestöstä on käytös-sään puhdasta vettä. Lapsikuolleisuus on erittäin korkea.

Elinajanodote on miehillä 57 vuotta, maisilla 62 vuotta. Vertaa: suomalainen nainen voi odottaa elävänsä 82-vuotiaaksi, ja mies 75-vuotiaaksi.

Ravinto- ja terveydenhoito-olot ovat surkeat. Maassa on yli 130 000 aidsia sairastavaa ja vuosittain aidsiin kuolee yli kymmenentuhatta ihmistä.

Togossa on 88 asukasta neliökilometriä kohden (Suomessa 15 as. neliökilometrillä) ja väestönkasvu on erittäin korkea. Lasten määrä naista kohden on maailman korkeimpia, keskimäärin 7 lasta/nainen.  Väestönkasvua pidetäänkin Togon monien muiden ongelmien perussyynä. Kehitysyhteistyöjärjestö Planin For the price of a bike -raportin mukaan arviolta 12 prosenttia togolaisista lapsista on joutunut lapsikaupan uhriksi.

Aikuisväestöstä huomattava osa on lukutaidottomia. Naisista 43 % ja miehistä 25% ei osaa lukea.

Togon väestö koostuu 37-40 erilaisesta etnisestä ryhmästä. Suurimmat väestöryhmät ovat ewe-adjat 43,1%; tem-kabret 26,7%; gurmat 16,1%; kebu-akposot 3,8%; ana-ifet 3,2%. Lisäksi on 36 muuta, pienempää väestöryhmää.

Noin 50%  togolaisista harjoittaa omia alkuperäisiä uskontojaan. Lisäksi on katolisia on 23 %, muslimeja 15%, ja prostestantteja (joita esim. lestadiolaiset ovat) on 12 %.

SRK:n lähetystyö on ihmisoikeusrikos

Kuinka mielekäs on aidsilta suojaavan kondomin ja kaikki muutkin ehkäisymenetelmät kieltävä vanhoillislestadiolaisuus Togossa? Terveyden menetykseen ja tragedioihin johtavan  ideologian vienti köyhille lähenee ihmisoikeusrikosta.

Herää kysymys miksi vanhoillislestadiolaiset ovat kohdistaneet käännytystyönsä juuri yhteen maailman heikoimmassa asemassa olevista maista? Miksi juuri togolaisiin ihmisiin?

Siksikö, kun tietämättömyys ja köyhyys on siellä niin syvää?

Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – naiset ja lapset kärsivät eniten

Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry:n johtokunta julkisti 2009 uusimman lausuntonsa, jossa todetaan:
”Lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan, ja lapsen syntymän ehkäiseminen on kaikissa tilanteissa syntiä.”

Ihmisoikeusliitto ryhtyi tutkimaan vanhoillislestadiolaisten ehkäisykieltoa viime vuonna. Ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneet juristit totesivat lausunnossaan, että ehkäisykielto loukkaa kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, joka sisältyy Suomen perustuslakiin.

SRK:n lähetystyö Afrikassa loukkaa samoin ihmisoikeuksia. Ehkäisykielteinen käännytystyö Togossa tekee tyhjäksi muiden lähetys- ja kehitystyöjärjestöjen  AIDS-avustustyön ja valistuksen.

Seurauksena erityisesti naisten ja lasten kärsimykset vain lisääntyvät entisestään.

Onko vanhoillislestadiolaisten opetuksen levittäminen Togon olosuhteissa eettisesti ongelmallista ev.-lut. kirkon kannalta?

LCC:n Humanitaarisen avun komitean avustustoiminta

Vaikuttaa siltä, että amerikkalaiset lestadiolaiset ovat kohdistaneet varoja myös ihmisten aineellisten elinolojen parantamiseen kohdemaissa.

LCC on perustanut Humanitaarisen avun komitean (The LLC Humanitarian Aid Committee, HAC), joka saa LCC:n budjettivaroja vuosittain lähetettäväksi Togoon ja Ecuadoriin.

Kummankin maan lestadiolaisiksi kääntyneet saavat rahastosta käyttöönsä 5000 dollarin avustuksen vuosittain.  Paikallisten ihmisten ryhmä jakaa siitä harkintansa mukaan avustuksia vaikeuksiiin joutuneille (ilmeisesti niinikään lestadiolaisille maanmiehilleen) erilaisiin käytännön tarpeisiin.

Avustusta on jaettu esimerkiksi terveydenhoitoon ja ennakoimattomiin hätätilanteisiin, kuten syöpähoitoihin, silmäleikkaukseen, elintarvikkeisiin ja tulipalon tuhoaman talon korjaukseen.  Ecuadorissa  HAC rahoitti juoksevan veden yli 60 asuntoon sekä auttoi perustamaan kylään vihannes- ja hedelmäkaupan, josta paikalliset voivat ostaa tuoreita hedelmiä tavallista edullisemmin.

Lisäksi HAC lähettää vuosittain kumpaankin maahan 1000 dollaria lasten koulutarvikkeisiin ja 1000 dollaria joulujuhliin.  Ei ole tiedossa, osallistuuko SRK   avustustyön rahoitukseen.

Terveydenhoitoon ja lasten koulutukseen liittyvää avustustyötä ei kukaan varmasti pidä kyseenalaisena. Jeesus kehotti Vuorisaarnassaan lähimmäisenrakkauteen ja painotti että kaikki ihmiset kuuluvat lähimmäistemme piiriin.

Tavallisten ihmisten käynnistämä avustustoiminta saattaa olla täysin ratkaiseva esimerkiksi monen nuoren ihmisen tulevan elämän kannalta. Mitä enemmän voidaan synnyttää arkipäivän tason verkostoja rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välille, sen parempi. Yhteistoiminnasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta voivat hyötyä kaikki.

Lestadiolaisuuden hengellisen opetuksen levittäminen kehitysmaihin on sen sijaan ongelmallista.

John Stewart ja hänen veljensä panivat toimeksi

LLC: n piirissä toimivat amerikkalaiset yksityishenkilöt ovat luoneet vapaaehtoistyöorganisaation Educational and Entrepreneurial Foundation for Developing Countries (EEFDC), jota johtaa John Stewart Snohomishista, Washingtonin osavaltiosta, Yhdysvaltojen luoteiskulmasta. Hän perusti sen yhdessä veljensä kanssa käytyään Togossa ensi kerran vuonna 2003.

Järjestö kertoo keräävänsä varoja mm. Snohomishin seutukunnassa ja nettisivullaan, tavoitteenaan edistää togolaisnuorten koulunkäyntiä ja terveydenhoitoa. Järjestö ei viittaa julkisuudessa sanallakaan yhteisön taustalla olevan vanhoillislestadiolaiseen sananjulistukseen. Se kertoo vain vapaaehtoisvoimin tehtävästä kehitysyhteistyöstä.

Tiedoista ei käy ilmi, saako vapaaehtoisjärjestö rahoitusta LCC:lta eikä se, mikä  yhteys toiminnalla  ylipäätään on vanhoillislestadiolaisuuden lähetystyöhön Togossa. Päivämiehessä julkaistun lähetysmatkakuvauksen mukaan tietoteknikka-alalla toiminut, jo eläkkeelle siirtynyt Stewart on myös LCC:n puhuja. Hän on pitänyt seuroja Togossa ainakin vuonna 2007, yhdessä suomalaisten, SRK:n rahoittamien puhujien kanssa.

Esiintyminen ”neutraalina” avustusjärjestönä on luultavasti hyödyllistä ja tuo paremmin myötämielisiä lahjoittajia kun avustustyötä ei tunnisteta lestadiolaiseksi käännytykseksi.

Lehtitietojen mukaan järjestön toiminnalla, jolla pyritään kannustamaan ihmiset auttamaan itse itseään parantamalla terveydenhoitoa, tukemalla nuorten kouluttautumista ja myöntämällä lainarahoitusta, on saatu tuloksia aikaan. Joitakin nuoria on valmistunut ammattiin ja jonkin verran on edistetty paikallisten omaa yritystomintaa.

*     *     *

Ajattelemisen aihetta antoi M N. (Kuvat amerikkalaislestadiolaisten järjestön EEFDC:n nettisivuilta.)

Taustaa:

Lestadiolaisuus-info:

”Vanhoillislestadiolaisuus on saanut Togossa alkunsa henkilökontakteista, jotka ovat syntyneet Ruotsissa 1990-luvun puolivälissä vanhoillislestadiolaisten ja silloin Ruotsissa asuneiden togolaisten välille. Togoon Ruotsista palannut Nicolas Koffi Deh oli ”saanut parannuksen armon” ja puheli uskon asioista maamiestensä kanssa. Togoon muodostui näin vähitellen pieni vanhoillislestadiolaisten yhteisö, joka on ollut yhteydessä lähinnä Amerikan vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön Laestadian Lutheran Churchin (LLC) kanssa. LLC:n lähettämät papit ja saarnaajat ovat vierailleet muutamia kertoja Togossa. Vanhoillislestadiolaisten määrä lienee Togossa tällä hetkellä noin 150 – 200 henkeä. Togon lestadiolaiset kuuluvat ewe-heimoon.”

http://lestadiolaisuus.info/maat/togo/

Aiheeseen liittyvää:

Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. 4.3.2009.

Minä uskon Jumalaan, Isään. SRK:n johtokunnan kannanotto ehkäisyyn. Alustus suviseurojen tiedotustilaisuudessa Oripäässä a 27. 6.2009. (Seppo Lohi)

Taina Pelkonen: Köyhän Nigerian pastoreilla suihkukoneita. Kotimaa24 15.6.2011.

Päivämiehen juttu Togoon tehdystä matkasta, Paivamies 14.2.2007, referaatti Suomi24-palstalla.

EEFDC: amerikkalaisilla lestadiolaisilla käynnissä oleva kehityhanke

The World Factbook: Togo. Central Intelligence Agency (CIA).

BBC Country profile: Togo.

Ilkka Salo: Epäeettistä lähetystyötä Afrikassa. Blogikirjoitus 3.2.2016, Uusi Suomi.

Snohomish brothers’ nonprofit helps Africans realize dreams. Snohomish County News 13.1.2010.

Snohomish group casts a wide net of help in African country. Everett Washington Herald 26.1.2010.

SRK tekee lähetystyötä 19 maassa. Päivämies 12.6.2014.

Plan Suomi: Togolaisista lapsista joka kahdeksas lapsikaupan uhriksi

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): ban of birth control, eettisyys, ehkäisykielto, evankelis-luterilainen kirkko, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, kannanotot, kiellot, kirkko, lisääntyminen, normit, Olavi Voittonen, opilliset kysymykset, retoriikka, SRK ry., suurperhe, synnit, tulevaisuus, uskon jättäminen, vallankäyttö, vastuullisuus, väestönkasvu

Pohjoisen lapsen raskas koulutie


itku-2Miten voi olla mahdollista, että vl-liike vetää maan eri osissa täysin eri linjaa monissa asioissa. Etelän suurissa kaupungeissa linjat ovat ihan toiset kuin täällä pohjoisessa, erityisesti maaseudun pikkupaikkakunnalla. Otetaan esimerkiksi vaikkapa se, miten lapset osallistuvat koulujen järjestämiin teatteri- ja elokuvaesityksiin. Etelässä valtaosa vl-perheiden lapsista osallistuu näihin normaalisti muun luokan mukana. Oikeastaan ainoa, josta lapset jättäytyvät pois, on tanssinopetus. Tässäkin on sitten lipsuttu lukiolaisten vanhojen tanssien kohdalla. Mutta mitä kauemmas tullaan maaseudulle, sitä tiukempaa rajaa vedetään. Niin tässä kuin muissakin asioissa.writing-4

Pohjoisen lapsilla on ankarampi ja raskaampi kouluaika, kaiken kaikkiaan! Olen paljon ajatellut sitä että olisiko meidän lasten ollut sittenkin parempi kasvaa etelässä.

Täällä pohjoisessa kuitenkin Oulun seutu poikkeaa muusta, ”syvästä maaseudusta”, sillä mitä lähemmäksi Oulua mennään sitä vapaampi on käsitys esimerkiksi videoissa tai nukketeatterissa.  Mikä on ihan oikein, se ei ole mikään pelastumiskysymys, onko kotona videolaite vai ei. Eikä tavallinen satu joka esitetään nukketatterina, kertakaikkiaan voi olla syntiä. Miksi se olisi? Mutta täällä ”korvessa” suhtautuminen piirrettyihin ja nukketeatteriin on äärimmäisen kielteistä. Samaten klassisen musiikin konserteissa käymiseen. ”Ei sovi uskovaiselle.”

Ja koulutelevisio sitten. Naapuri-ry:llä uskotaan yleisesti että lasten täytyy kieltäytyä tv-ohjelmien katselemisesta ja pyytää opettajalta ”muita tehtäviä” siksi ajaksi. Kuitenkin tämä kielto kumottiin jo yli 20 vuotta sitten!

Entä lapsiasia. Etelässä ehkäisyn käyttö kun äidin vointi sitä vaatii oli yleisesti hyväksyttyä. Täällä se on täysin kiellettyä. Täällä pitäydytään edelleen jyrkässä ”ehkäisy on synti kaikissa muodoissaan” -kannassa.

Ihan kun Suomessa olisikin kaksi eri vl liikettä? Tuntuu että kun paikkakuntaa vaihtaa, niin mikään muu ei ole enää sallittua kun istua seurapenkissä ”harmaahiirenä” ja vailla kulttuurin ja aikansa seuraamista. Täällä tuntuu sekin että kaikki kanssakäyminen muitten kuin uskovaisten kesken on ”paheksuttavaa”. Etelässä pidettiin, että on OK kun nainen on pienesti-siististi meikannut, eikä hiusten sävyttelyä paheksuttu. Ja sopii olla myös ei vl ystäviä. Onko tämä nyt sitten sitä hoitokokousten pelkoa 30 vuodenkin jälkeen, jotenkin varmuuden vuoksi?

Ristiriita vl-liikeen sisällä kasvaa jatkuvasti. Toiset ovat sitä mieltä että me elämme oman aikamme ihmisinä tässä ajassa eikä normaaleita nyky-yhteiskunnan asioita voi Raamatun pohjalta syntinä pitää. Uusienkin ilmiöiden kanssa on opittava elämään, ja lapsemme valmistautuvat elämään 2000-luvun todellisessa maailmassa, eivät jossain 1970-luvulla.

Toiset taas vetävät linjaa että parempi on eristäytyä niin pitkälle kun mahdollista ja elää jatkuvassa kieltäymyksessä. Sellaisissakin asioissa joiden synnillisyydestä ei Raamatussa puhuta mitään.  Ei kai kukaan uskovainen voi väittää, että oululainen videoita katsova perhe pääsee taivaaseen, mutta koillismaalainen videoperhe joutuu kadotukseen.

Mistä siis on oikeastaan kyse kun eri puolilla maata olevat uskovaiset vetävät eri linjaa?

Lue lisää:

Teatteriesitys koulussa

Lestadiolaiseet keskustelevat nyt kiivaasti oikeista elämäntavoista

Synti vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan

Syntilista

Hakomaja: Mikä on syntiä?

Uskottomien uskottomana lapsena

Tutkimus lasten suojelusta uskonnollisissa yhteisöissä käynnistymässä

Mitä jälkiä vanhempien ankara usko jättää lapsiin? Helena Itkosen vieraina Katriina Järvinen, Soili Juntumaa ja Teuvo Moisa TV2:n ohjelmassa Inhimillinen tekijä:

http://areena.yle.fi/video/810074

(Katsottavissa 26.2.2011 klo 21.00 saakka.)

vanhojentanssit1

4 kommenttia

Kategoria(t): alakulttuuri, alueelliset erot, ehkäisykielto, elämäntapa, hoitokokoukset, kaksinaismoralismi, kasvatus, kiellot, konsertit, koulu, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, lakihengellisyys, lapset, lapsuus, meikkaaminen, musiikki, naisen asema, normit, nukketeatteri, nuoret, perhe, piirretyt, suvaitsevaisuus, synnit, syntilista, syyllistäminen, taide, tasa-arvo, teatteri, televisio, televisiokielto, tuomitseminen, videot, yhtenäisyys, ystävyys