Poliisin urkintaepäilyn tutkinta valtakunnansyyttäjälle – ja Turkki lestadiolaiseksi?

 

Vantaalla päällystötehtävissä työskennellyttä lestadiolaista poliisia koskeva urkintaepäily on siirretty esitutkinnasta syyteharkintaan valtakunnansyyttäjälle.

Esitutkintaa johtanut syyttäjä Tero Kekki kertoi esitutkinnan valmistumisesta medialle tiistaina 10.3.2015. Poliisia epäillään virkasalaisuuden rikkomisesta, virkavelvollisuuden rikkomisesta ja henkilörekisteririkoksesta. Hänen epäillään hakeneen rekistereistä tietoja, jotka eivät liittyneet työtehtäviin kuten laki edellyttää.

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan vanhoillislestadiolaisen poliisin tapaus on ehdottomasti selvitettävä. Paateron mukaan kuulostaa oudolta, että poliisi olisi toiminut omien sanojensa mukaan virkavastuulla rauhanyhdistyksen

Advertisement

Lestadiolaiset vievät ehkäisykielto-oppia Länsi-Afrikan naisille

Vanhoillislestadiolaiset ovat päättäneet vahvistaa lähetystyötään Länsi-Afrikan maissa,  erityisesti Togossa, Kongossa, Senegalissa, Gambiassa ja Ghanassa. Lestadiolaisten lähetystyön tavoitteena  on saada paikalliset ihmiset kääntymään vanhoillislestadiolaisiksi sekä sitoutumaan olemaan käyttämättä raskauden ehkäisyä. Ehkäisykielto on yksi olennaisimmista vanhoillislestadiolaisuuden opinkappaleista.

Vasemmalla: Lapsia kotipihallaan Togossa. Oikealla: SRK:n puheenjohtaja Viljo Juntunen haastattelussa Helsingin Sanomissa 7.9.2014.

Lestadiolaisuuden leviäminen  tulee Länsi-Afrikan oloissa johtamaan naisten ja myös pikkulasten kuolleisuuden

SRK:n pöksylähetyskäsky

Saarnoissa on julistettu 1960-luvun lopusta lähtien, että ”Jumalanvaltakunta kasvaa sisältäpäin”. Tällä tarkoitetaan sitä, että kun uskovaiset pitävät ehkäisyä syntinä eivätkä muutenkaan rajoita lisääntymistään, Jumalalle syntyy koko ajan lisää jumalanlapsia.

Ajatus on Uuden testamentin vastainen. Sekä apostolit että Jeesus  nimenomaan torjuivat opetuksessaan tämänkaltaisen ajattelun.

Jumalan vai ihmisten vuoksi?

Miksi hoitokokouksia järjestettiin?

Kun tutkii aikalaiskirjoituksia ja myöhempiä muisteluita vanhoillis-lestadiolaisuuden keskusyhdistyksen SRK:n järjestämistä hoitokokouksista 70–80 luvuilla, tulee miettineeksi, mitkä syyt johtivat ”elävän kristillisyyden” noin pahasti harhaan.

Vanhoillislestadiolaisuutta Togoon, mutta miksi?

Miten perustellaan aidsilta suojaavan kondomin ja kaikki muutkin ehkäisymenetelmät kieltävän vanhoillislestadiolaisuuden levittäminen Togossa, Länsi-Afrikassa? 

Terveyden menetykseen ja tragedioihin johtavan  ideologian vienti köyhille lähenee ihmisoikeusrikosta. Togo on yksi maailman köyhimpiä maita. Suuri osa väestöstä kärsii aidsista, ja monet varsinkin naisista ovat lukutaidottomia. Togolaislapsia uhkaavat aidsin rinnalla lapsikauppa ja orjuus.Vanhoillislestadiolaiset yrittävät juurruttaa lestadiolaisuutta erityisesti maan lapsiin ja nuoriin. Vanhoillislestadiolaisten sananjulistus murentaa terveysvalitusta Länsi-Afrikassa ja johtaa naisten ja lasten entistä suurempiin kärsimyksiin.

Mihin Togon asukkaat tarvitsevat vanhoillislestadiolaisuutta – vai tarvitseeko vanhoillislestadiolaisuus Togoa?

SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen kertoi medialle Liperin suviseurojen yhteydessä heinäkuussa 2010 ulkomaille suunnatusta lähetystyöstä. SRK tekee omaa lähetystyötään Länsi-Afrikassa: Togossa, Ghanassa ja Gambiassa. Sitä tehdään tarkasti erillään ev.-lut. kirkon lähetystyöstä, mutta yhteistyössä Yhdysvalloissa toimivan SRK:n sisarjärjestön  The Laestadian Lutheran Church (LLC ) –kirkon kanssa.

Jos vanhoillislestadiolaiset tekisivät lähetystyötään ev.-lut. kirkkomme yhteydessä, kuten muut suomalaiset luterilaiset yhteisöt, heidän tulisi sopeuttaa toimintansa krikon eettisiin ja ihmisoiekuuksia kunnioittaviin periaatetisiin. Itsenäisenä SRK voi tehdä työtä Afrikassa ilman että mikään taho valvoo heidän menettelytapojaan ja käytäntöjään.

Voittosen mukaan lähetystyö Länsi-Afrikassa on menestynyt hyvin ”sekä toiminnallisesti että taloudellisesti”.  Tarkempaa tietoa vanhoillislestadiolaisuuden lähetystyön periaatteista, lähetystyöntekijöiden määrästä  enempää kuin tuloksistakaan ei annettu julkisuuteen.

Köyhissä Afrikan maissa ovat monet vaurastuneet perustamalla uusia hengellisiä yhteisöjä.

The Laestadian Lutheran Church toteaa nettisivullaan, että Togoon ja Ecuadoriin tehdään lähetysmatkoja yhdessä SRK:n kanssa. Käytännön työmuotoina ovat seurat, pyhäkoulut ja rippikoululeirit.  Kohteena ovat siis ennen kaikkea näiden köyhien maiden lapset ja nuoret.

On outoa, että vanhoillislestadiolaiset ovat lähteneet merten taakse Afrikkaan opettamaan Ruotsin lapissa syntynyttä lestadiolaista uskoa.

Mikä intressi vanhoillislestadiolaisilla on käännyttää maailman köyhimpien maiden asukkaita vanhoillislestadiolaisiksi? Joku vanhoillislestadiolainen pystynee vastaamaan otsikon kysymykseen, millä perusteella SRK:n lähetystön kohdemaat valitaan.

 

Afrikassa on uskonnoilla vielä kysyntää

SRK:n Afrikka-kiinnostuksen yksi syy on todennäköisesti  se, että vanhoillislestadiolaisuus ei enää Suomessa kasva  eikä se ole vetovoimainen muuallakaan Euroopassa. Liikkeeseen liitytään aikuisena vain hyvin harvoin.

Vanhoillislestadiolaisuus on kasvanut nykyiseen kokoonsa, 89 000 – 100 000 jäsentä, ehkäisykiellon ansiosta. SRK:n  johto luottaa siihen kasvutekijänä jatkossakin, kuten todettiin suviseurojen tiedotustilaisuudessa 2010.

Mutta tosiasia on, että nykyisin monet nuoret jättävät lestadiolaisyhteisön aikuistuessaan. On todennäköistä, että liike ei enää Suomessa kasva.

Tutkimusten mukaan Afrikassa on uskonnoilla suuri kysyntä. Hengellisen sanoman levittäjillä on otolliset markkinat, varsinkin köyhimmän väestön keskuudessa. Samaan aikaan perinteiset kristilliset kirkot Euroopassa  ovat menettämässä jäseniään ja yhteiskunnat ovat pitkälle maallistuneet.

Korkea syntyvyys ja väestönkasvu Togon köyhyyden taustalla

Togolaiset ovat hyvin köyhiä millä hyvän-sä mittarilla mitaten. Kolmasosa 6,1 mil-joonan väestöstä, kaksi miljoonaa, elää köyhyysrajan alapuo-lella. Alle puolella väestöstä on käytös-sään puhdasta vettä. Lapsikuolleisuus on erittäin korkea.

Elinajanodote on miehillä 57 vuotta, maisilla 62 vuotta. Vertaa: suomalainen nainen voi odottaa elävänsä 82-vuotiaaksi, ja mies 75-vuotiaaksi.

Ravinto- ja terveydenhoito-olot ovat surkeat. Maassa on yli 130 000 aidsia sairastavaa ja vuosittain aidsiin kuolee yli kymmenentuhatta ihmistä.

Togossa on 88 asukasta neliökilometriä kohden (Suomessa 15 as. neliökilometrillä) ja väestönkasvu on erittäin korkea. Lasten määrä naista kohden on maailman korkeimpia, keskimäärin 7 lasta/nainen.  Väestönkasvua pidetäänkin Togon monien muiden ongelmien perussyynä. Kehitysyhteistyöjärjestö Planin For the price of a bike -raportin mukaan arviolta 12 prosenttia togolaisista lapsista on joutunut lapsikaupan uhriksi.

Aikuisväestöstä huomattava osa on lukutaidottomia. Naisista 43 % ja miehistä 25% ei osaa lukea.

Togon väestö koostuu 37-40 erilaisesta etnisestä ryhmästä. Suurimmat väestöryhmät ovat ewe-adjat 43,1%; tem-kabret 26,7%; gurmat 16,1%; kebu-akposot 3,8%; ana-ifet 3,2%. Lisäksi on 36 muuta, pienempää väestöryhmää.

Noin 50%  togolaisista harjoittaa omia alkuperäisiä uskontojaan. Lisäksi on katolisia on 23 %, muslimeja 15%, ja prostestantteja (joita esim. lestadiolaiset ovat) on 12 %.

SRK:n lähetystyö on ihmisoikeusrikos

Kuinka mielekäs on aidsilta suojaavan kondomin ja kaikki muutkin ehkäisymenetelmät kieltävä vanhoillislestadiolaisuus Togossa? Terveyden menetykseen ja tragedioihin johtavan  ideologian vienti köyhille lähenee ihmisoikeusrikosta.

Herää kysymys miksi vanhoillislestadiolaiset ovat kohdistaneet käännytystyönsä juuri yhteen maailman heikoimmassa asemassa olevista maista? Miksi juuri togolaisiin ihmisiin?

Siksikö, kun tietämättömyys ja köyhyys on siellä niin syvää?

Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – naiset ja lapset kärsivät eniten

Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry:n johtokunta julkisti 2009 uusimman lausuntonsa, jossa todetaan:
”Lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan, ja lapsen syntymän ehkäiseminen on kaikissa tilanteissa syntiä.”

Ihmisoikeusliitto ryhtyi tutkimaan vanhoillislestadiolaisten ehkäisykieltoa viime vuonna. Ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneet juristit totesivat lausunnossaan, että ehkäisykielto loukkaa kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, joka sisältyy Suomen perustuslakiin.

SRK:n lähetystyö Afrikassa loukkaa samoin ihmisoikeuksia. Ehkäisykielteinen käännytystyö Togossa tekee tyhjäksi muiden lähetys- ja kehitystyöjärjestöjen  AIDS-avustustyön ja valistuksen.

Seurauksena erityisesti naisten ja lasten kärsimykset vain lisääntyvät entisestään.

Onko vanhoillislestadiolaisten opetuksen levittäminen Togon olosuhteissa eettisesti ongelmallista ev.-lut. kirkon kannalta?

LCC:n Humanitaarisen avun komitean avustustoiminta

Vaikuttaa siltä, että amerikkalaiset lestadiolaiset ovat kohdistaneet varoja myös ihmisten aineellisten elinolojen parantamiseen kohdemaissa.

LCC on perustanut Humanitaarisen avun komitean (The LLC Humanitarian Aid Committee, HAC), joka saa LCC:n budjettivaroja vuosittain lähetettäväksi Togoon ja Ecuadoriin.

Kummankin maan lestadiolaisiksi kääntyneet saavat rahastosta käyttöönsä 5000 dollarin avustuksen vuosittain.  Paikallisten ihmisten ryhmä jakaa siitä harkintansa mukaan avustuksia vaikeuksiiin joutuneille (ilmeisesti niinikään lestadiolaisille maanmiehilleen) erilaisiin käytännön tarpeisiin.

Avustusta on jaettu esimerkiksi terveydenhoitoon ja ennakoimattomiin hätätilanteisiin, kuten syöpähoitoihin, silmäleikkaukseen, elintarvikkeisiin ja tulipalon tuhoaman talon korjaukseen.  Ecuadorissa  HAC rahoitti juoksevan veden yli 60 asuntoon sekä auttoi perustamaan kylään vihannes- ja hedelmäkaupan, josta paikalliset voivat ostaa tuoreita hedelmiä tavallista edullisemmin.

Lisäksi HAC lähettää vuosittain kumpaankin maahan 1000 dollaria lasten koulutarvikkeisiin ja 1000 dollaria joulujuhliin.  Ei ole tiedossa, osallistuuko SRK   avustustyön rahoitukseen.

Terveydenhoitoon ja lasten koulutukseen liittyvää avustustyötä ei kukaan varmasti pidä kyseenalaisena. Jeesus kehotti Vuorisaarnassaan lähimmäisenrakkauteen ja painotti että kaikki ihmiset kuuluvat lähimmäistemme piiriin.

Tavallisten ihmisten käynnistämä avustustoiminta saattaa olla täysin ratkaiseva esimerkiksi monen nuoren ihmisen tulevan elämän kannalta. Mitä enemmän voidaan synnyttää arkipäivän tason verkostoja rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välille, sen parempi. Yhteistoiminnasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta voivat hyötyä kaikki.

Lestadiolaisuuden hengellisen opetuksen levittäminen kehitysmaihin on sen sijaan ongelmallista.

John Stewart ja hänen veljensä panivat toimeksi

LLC: n piirissä toimivat amerikkalaiset yksityishenkilöt ovat luoneet vapaaehtoistyöorganisaation Educational and Entrepreneurial Foundation for Developing Countries (EEFDC), jota johtaa John Stewart Snohomishista, Washingtonin osavaltiosta, Yhdysvaltojen luoteiskulmasta. Hän perusti sen yhdessä veljensä kanssa käytyään Togossa ensi kerran vuonna 2003.

Järjestö kertoo keräävänsä varoja mm. Snohomishin seutukunnassa ja nettisivullaan, tavoitteenaan edistää togolaisnuorten koulunkäyntiä ja terveydenhoitoa. Järjestö ei viittaa julkisuudessa sanallakaan yhteisön taustalla olevan vanhoillislestadiolaiseen sananjulistukseen. Se kertoo vain vapaaehtoisvoimin tehtävästä kehitysyhteistyöstä.

Tiedoista ei käy ilmi, saako vapaaehtoisjärjestö rahoitusta LCC:lta eikä se, mikä  yhteys toiminnalla  ylipäätään on vanhoillislestadiolaisuuden lähetystyöhön Togossa. Päivämiehessä julkaistun lähetysmatkakuvauksen mukaan tietoteknikka-alalla toiminut, jo eläkkeelle siirtynyt Stewart on myös LCC:n puhuja. Hän on pitänyt seuroja Togossa ainakin vuonna 2007, yhdessä suomalaisten, SRK:n rahoittamien puhujien kanssa.

Esiintyminen ”neutraalina” avustusjärjestönä on luultavasti hyödyllistä ja tuo paremmin myötämielisiä lahjoittajia kun avustustyötä ei tunnisteta lestadiolaiseksi käännytykseksi.

Lehtitietojen mukaan järjestön toiminnalla, jolla pyritään kannustamaan ihmiset auttamaan itse itseään parantamalla terveydenhoitoa, tukemalla nuorten kouluttautumista ja myöntämällä lainarahoitusta, on saatu tuloksia aikaan. Joitakin nuoria on valmistunut ammattiin ja jonkin verran on edistetty paikallisten omaa yritystomintaa.

*     *     *

Ajattelemisen aihetta antoi M N. (Kuvat amerikkalaislestadiolaisten järjestön EEFDC:n nettisivuilta.)

Taustaa:

Lestadiolaisuus-info:

”Vanhoillislestadiolaisuus on saanut Togossa alkunsa henkilökontakteista, jotka ovat syntyneet Ruotsissa 1990-luvun puolivälissä vanhoillislestadiolaisten ja silloin Ruotsissa asuneiden togolaisten välille. Togoon Ruotsista palannut Nicolas Koffi Deh oli ”saanut parannuksen armon” ja puheli uskon asioista maamiestensä kanssa. Togoon muodostui näin vähitellen pieni vanhoillislestadiolaisten yhteisö, joka on ollut yhteydessä lähinnä Amerikan vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön Laestadian Lutheran Churchin (LLC) kanssa. LLC:n lähettämät papit ja saarnaajat ovat vierailleet muutamia kertoja Togossa. Vanhoillislestadiolaisten määrä lienee Togossa tällä hetkellä noin 150 – 200 henkeä. Togon lestadiolaiset kuuluvat ewe-heimoon.”

http://lestadiolaisuus.info/maat/togo/

Aiheeseen liittyvää:

Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. 4.3.2009.

Minä uskon Jumalaan, Isään. SRK:n johtokunnan kannanotto ehkäisyyn. Alustus suviseurojen tiedotustilaisuudessa Oripäässä a 27. 6.2009. (Seppo Lohi)

Taina Pelkonen: Köyhän Nigerian pastoreilla suihkukoneita. Kotimaa24 15.6.2011.

Päivämiehen juttu Togoon tehdystä matkasta, Paivamies 14.2.2007, referaatti Suomi24-palstalla.

EEFDC: amerikkalaisilla lestadiolaisilla käynnissä oleva kehityhanke

The World Factbook: Togo. Central Intelligence Agency (CIA).

BBC Country profile: Togo.

Ilkka Salo: Epäeettistä lähetystyötä Afrikassa. Blogikirjoitus 3.2.2016, Uusi Suomi.

Snohomish brothers’ nonprofit helps Africans realize dreams. Snohomish County News 13.1.2010.

Snohomish group casts a wide net of help in African country. Everett Washington Herald 26.1.2010.

SRK tekee lähetystyötä 19 maassa. Päivämies 12.6.2014.

Plan Suomi: Togolaisista lapsista joka kahdeksas lapsikaupan uhriksi

SRK:n vuosikokous 2010: päätöksentekijät yksinomaan miehiä

Terveiset Absurdistanista!

Vanhoillislestadiolaisuuden keskusjärjestön, Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen (SRK ry.), johdossa jatkuu täydellinen miesvalta myös ensi vuonna. 

Lue vuosikokoustiedote 3.7.2010 Liperissä pidetystä vuosikokouksesta.

Olisi virhe tulkita, että päätös olisi suoranainen seuraus siitä että SRK:n kanta naispappeuteen ja naispuolisten maallikkojen sananjulistukseen on kielteinen. Vanhoillislestadiolaiset itse nimittäin tavallisesti määrittelevät SRK:n puhtaasti maalliseksi yhdistykseksi, organisaatioksi, jonka tehtävä on huolehtia ennen kaikkea käytännön asioista, jotta jumalansanaa voidaan julistaa hyvässä järjestyksessä ja Suomen lain vaatimukset täyttäen.

Esimerkiksi Mauno Hepola kirjoitti keväällä Päivämies-lehdessä, että Jumalan seurakunnalla ei pidä ymmärtää rauhanyhdistyksiä, ”sillä ne ovat näkyviä ja ajallisia instituutioita ja yhdistyksiä”. Samoin on selitetty myös SRK:n roolia.

”Maallisesta” lähtökohdasta  huolimatta keskusyhdistyksen johtokuntaan ei ole koskaan valittu yhtään naista.

Henkilövalinnat Liperin suviseurojen yhteydessä pidetyssä vuosikokouksessa eivät tuoneet yli sata vuotta jatkuneeseen miesvaltaan muutosta. Tämä on tietenkin lähinnä käsittämätöntä vuonna 2010, etenkin kun herätysliikkeen jäsenistöstä valtaosa on naisia.

Naiset on kuitenkin edelleen suljettu tiukasti ulos herätysliikkeen ylimmästä päätöksenteosta, kun toisen vuosituhannen toinen vuosikymmen on alkamassa.

Nykyinen puheenjohtaja Olavi Voittonen on julkisuudessa perustellut naisten ulossulkemista päätöksenteon ulkopuolelle epämääräisellä viittauksella Vanhan testamentin vanhimpien miessukupuoleen.

Kaikuuko Voittosen perustelussa jonkinlainen puheenjohtajan hybris, kuvitelma,  että Oulussa juuri uudet hulppeat toimitilat rakennuttanut keskusyhdistys on suoraa jatkoa muinaisille juutalaisten hallintorakenteille.

Valta nimittää itse itsensä

Vaikka jokin paikallinen rauhanyhdistys haluaisikin esittää naista johtokuntaan, olisi melko vaikeaa saada naista valituksi.  Saattaisi olla haastavaa saada hänet edes ehdokkaaksi.

SRK:n johtokunnan valintatapa mahdollistaa tunnetusti sen, että valta ylläpitää itse itseään. Paikalliset rauhanyhdistykset asettavat ehdokkaat periaatteessa, ja periaatteessa ehdokkaita voisi tietenkin olla runsaasti enemmänkin kuin on vapautuvia paikkoja. Käytännössä johtokunnan jäsenistä ei koskaan äänestetä. Erovuoroisiset yksinkertaisesti vain valitaan yhä uudelleen, mikäli he eivät ole kieltäytyneet jatkamasta.

Käytännössä johtokunta siis pitkälle valitsee itse itsensä.

Johtokunnan maantieteellinen edustus painottuu nyt ennen kaikkea Oulun seudulle. Nykyinen puheenjohtaja Olavi Voittonen tuli valituksi edelleen johtokunnan jäseneksi. Viime aikojen oudohkoista julkisista lausunnoistaan huolimatta Voittonen näyttää nauttivan johtokunnan muiden jäsenten luottamusta. 

Lähetystyö menestyy Afrikassa

SRK ry. haluaa ilmeisesti edelleen vahvistaa herätysliikkeen perhekeskeisyyttä, koska johtokunta on perustanut ”Koti”-työryhmän aiheeseen liittyvään valmistelutyöhön. Myös Siionin laulut -kokoelma on tarkoitus uudistaa vuoteen 2016 mennessä.

Voittonen korosti vuosikokouksessa vanhoillislestadiolaisuuden omaa ”lähetystyötä”, jonka pääkohteet ovat  Afrikan maat Gambia, Ghana ja Togo.  Suunta on sikäli ymmärrettävä ja motivoitu, että tilastot osoittavat kristinuskon menettävän jatkuvasti jäseniä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Se on saanut kasvavaa vastakaikua ja uusia kannattajia ainoastaan maailman köyhimmissä maissa, varsinkin Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Kun puhutaan SRK:n tekemästä ”lähetystyöstä”, terminologia voi johtaa asiantuntemattomat harhaan. Yhdistyksellä ei nimittäin ole yhtään palkattua lähetystyöntekijää missään Suomen rajojen ulkopuolella. SRK:n ”lähetystyö” poikkeaa siten suuresti siitä, mitä sanalla yleensä ymmärretään ev.-lut. kirkossa.

Mainittakoon, että Togossa SRK:n amerikkalaisella sisarjärjestöllä (The Laestadian Lutheran Church) on kehitysyhteistyötä yhdistykseen kuuluvien lestadiolaisten perustaman erillisen järjestön kautta, mutta silläkään ei ole palkattuja työntekijöitä maassa. USA:ssa ko. järjestö ei viestinnässään käytäkään nimitystä lähetystyö, vaan puhuu kehitysyhteistyöstä ja aineellisesta sekä koulutuksellisesta tuesta. Tukea lapsille ja perheille annetaan rahalahjoituksina.

Se, millä tavoin Togon ”lähetyskenttä” SRK:n osalta varsinaisesti toimii, on jäänyt epäselväksi. SRK:n sivustolta ei löydy tietoja. Aika ajoin amerikkalaiset ja suomalaiset lestadiolaiset ilmeisesti käyvät pitämässä hartaustilaisuuksia Togossa, päätellen Päivämiehen kirjoituksista.

SRK:n johtokunnan toimenpiteeet pedofilian ennalta ehkäisyksi?

SRK: puheenjohtaja Olavi Voittonen tiedotti suviseuroissa , että SRK:n johtokunta on lähettänyt puhujille kirjeen “poikkeuksellisena toimenpiteenä”, liittyen keväällä 2010 julki tulleiden pedofiliatapausten hengelliseen ja maalliseen käsittelemiseen. Voittonen tiedotti kirjeestä suviseurojen avajaispuheessa ja myös SRK:n vuosikokouksessa. Kyseisestä kirjeestä tai lasten seksuaalisen hyväksikäytön käsittelystä kokouksissa ei ole mainintoja suviseuratiedotuksen tiedotteissa.

*     *     *

Henkilövalinnat ja pari juttua

”Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous järjestettiin lauantaiaamuna Jyrin liikuntahallissa (3.7.2010). Paikalla oli kaikkiaan 301 edustajaa 157 Rauhanyhdistyksestä.

Avauspuheenvuorossaan SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Olavi Voittonen toi hyviä terveisiä lähetystyöstä, jonka laajuudesta kertoo seurakentän lippurivistö.

– Menestystä on ollut Länsi-Afrikassa, Gambiassa, Ghanassa ja Togossa. Jumala on siunannut työtämme sekä toiminnallisesti että taloudellisesti, Voittonen sanoi.

Vuosikokouksen puheenjohtajiksi valittiin Pertti Kokkonen ja Sakari Trög, sihteereiksi Erkki Hyväri ja Kyösti Marjanen, kokouspöytäkirjan tarkastajiksi Timo Aho ja Aarne Lohi.

SRK:n johtokunnan kuudesta erovuoroisesta jäsenestä Vesa Jokitalo, Antti Paananen ja Olavi Voittonen valittiin uudelleen. Sen sijaan Leo Karhumaan, Oiva Savelan ja John Koivukankaan tilalle kokous valitsi Timo Hentilän Kuusamosta, Esa Koukkarin Oulusta ja Aarno Sassin Oulunsalosta.

Järjestäytyessään johtokunta valitsi puheenjohtajaksi uudelleen oululaisen Voittosen sekä varapuheenjohtajiksi Matti Taskilan Kannuksesta ja Pentti Saulion Jyväskylästä. Julkaisujen toimitusneuvostoon valittiin nivalalainen Raimo Österberg erovuoroisen Niilo Rauhalan tilalle.

Vuosikokous vahvisti seuraavien suviseurojen järjestämisvuorot. Vuoden 2011 suviseuroista vastaa Lumijoen Rauhanyhdistys, 2012 Helsingin, 2013 Ranuan ja 2014 Oulaisten Rauhanyhdistys.

Kokouksessa käsiteltiin lopuksi Siionin laulut -kokoelman uudistamista. Muutos ei ole ainutlaatuinen, sillä laulukirjaa on uudistettu aika ajoin läpi historiansa.

– Edellisestä kokonaisuudistuksesta on kulunut yli 30 vuotta. Aika tuo oman ilmeensä lauluihin, vaikka uskon henki ja perussanoma ovat aina samoja, laulukirjatoimikunnan sihteeri Ari-Pekka Palola totesi.

Siionin laulujen uudistamisen tavoitteena on opillisesti selkeä, raamatullinen, sielunhoidollinen ja runoilijan alkuperäisen tekstin kanssa sopusointuinen kieli.

Kokonaan uuden laulukirjan valmistumiselle asetettiin tavoitteeksi vuosi 2016, jolloin tulee 100 vuotta Siionin laulut ja wirret -kokoelman ensimmäisen painoksen julkaisemisesta.”

*    *    *
Ajattelemisen aihetta antoivat  Suviseuratiedotus 3.7.2010 ja Kapu.

Aiheeseen liittyvää:

Alinta kastia ovat naiset ja lapset

Ehdoton miesvalta hallitsee naisenemmistöistä uskonliikettä

Mikael Pentikäisen tilanneanalyysi

Iltalehti selvitti: mihin vanhoillislestadiolaiset uskovat (Pääsihteeri Aimo Hautamäen vastaukset) 

Konttorin kuulumisia. Päivämies 15/2010.

Ilkka Lappalainen: Lestadiolaisliike tuuletuksen tarpeessa. Kaleva 3.7.2010.

Lucas: SRK:n kirje puhujille pedofilian torjumisesta 2010

SRK:n työllä valoisat tulevaisuudennäkymät. SRK:n vuosikokous 3.7.2010.

Topi Linjaman analyysi: SRK vahvisti laulukirjauudistuksessa seurakunnan auktoriteettia

Lestadiolaisuus Togossa

SRK:n vuosikokous 27.6.2009: johdossa edelleen vain miehiä

Lestadiolaisuus on muuttumassa

Vanhoillislestadiolaisuudessa kasvanut, nykyisin entinen lestadiolainen Ulla Puukko on kuvannut suhdettaan herätysliikkeeseen hyvin ristiriitaiseksi kirjoituksessaan Kotimaa-lehdessä. Puukko onnistuu raottamaan muutamalla sanalla tuntemuksia,joita muistot rauhanyhdistyksen  käytännöistä hyvässä ja pahassa herättävät. Ne ovat monelle muullekin tuttuja.  Hän kertoo iloitsevansa tänä päivänä niistä muutoksen merkeistä joita liikkeen sisäinen keskustelu on nostanut esiin julkisuudessa. Opillisista muutoksista on käyty keskustelua esimerkiksi Mopin palstalla.

Useimmille on käynyt jo selväksi, että vanhoillislestadiolaisuus on muuttumassa.

Lestadiolaiskodin kasvattina seuraan mielenkiinnolla kaikkea, mitä tästä liikkeestä lehteenne kirjoitetaan. Jokainen kannanotto on minulle kuin särkyneen peilin pala, johon peilaan lapsuuden ja nuoruuden tuntoja.

15 vuotta liikkeestä etäällä olleena iloitsen siitä, että asiat, joiden omituisuus ajoi liikkeestä etäälle, alkavat nyt nousta pintaan. En ole enää yksin!

Ollessani 1990-luvun alussa Virossa taideopiskelijana Rauhanyhdistys järjesti Tartossa seuroja, joiden yhteydessä pidettiin lapsille pyhäkoulua. Pyhäkoulunopettaja pyysi minua piirtämään opetuskuvan aidatusta lammaslaumasta kedolla. Piirsin lampaat kedolle ilman aitaa.

Seurasalissa näin monilla ihmisillä lähes puhki luettuja Raamattuja. Rauhanyhdistyksen taholta tultiin opettamaan näille ihmisille ”uskon aakkosia”. Minua ”uskovaista ihmistä” hävetti, Raamattuni oli lukematta, niin ”uskovainen” papinflikka kuin olinkin!

Tässä vain pari pientä hämmennyksen hetkeä niistä lukuisista nurinkurisuuksista, joita lestadiolaisuudesta käsin syntyi.

On mahdotonta sanallistaa kaikkia tuntoja ja niiden aiheuttamia kysymyksiä sellaisella tarkkuudella, joka yltäisi selittämään asioiden tuhannenkirjavaa tunneulottuvuutta.

Mielestäni ihmisellä ei ole oikeutta ja lupaa mitata tai arvioida toisen ihmisen sieluntilaa saati sitä, kuinka uskoa ja elää oikein. Se on sula mahdottomuus!

Siitä huolimatta, että koen Rauhanyhdistyksen toiminnan monin osin jopa Raamatun vastaisena ja harhaoppisena brezneviläisyytenä, tunnen äärimmäisen syvää kiitollisuutta sitä kodin hiljaista ja eleetöntä armonymmärrystä kohtaan, jota olen saanut kokea. Sen syvempää totuutta en tunne enkä tunnista!

Siitä huolimatta koen yhteisön tämän hetkisen elämäntavan vieraaksi. Tiedän, että yhteisö elää voimakasta muutoksen aikaa. Se on hienoa! Toivon, että muutos lähentäisi meitä kaikkia, kirkkoa ja Rauhanyhdistystä, ja että sitä Viron pyhäkoulun aitaa ei oikeasti olisi.

Keskustelu, joka käytiin ristillä Jeesuksen ja ryövärin välillä, pitää sisällään mielestäni niin valtavan sanoman, että meidän vajavaisten ihmisten keskustelut oikeasta ja väärästä uskosta ja elämästä ovat hyttysen ininää. Miksi emme luottaisi siihen, että Jumalan armo kantaa meitä kaikkia, olimmepa lestadiolaisia tai emme?

Kauneinta, mitä voimme kokea, on se, mikä jää salaisuudeksi. Joka ei sitä ihmettele, joka ei pysty siitä hämmästymään, sitä voi sanoa kuolleeksi, sen silmät ovat sammuneet (Albert Einstein).

Ulla Puukko
Kuvataiteilija, Pusula

Kotimaa 25.3.2010.

Lue myös:

Admata: Vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantumisen tunteet (Hakomaja)

Kuolemansynnit 3: onko rauhanyhdistys addiktatuuri?

”Syntilista”

Keskustelu Mopin palstalla: Voiko omatunto olla väärässä?

PuoliQ: Vapaailta

Mite ihanaa suvareis on!

Speedy: “Olinko hölmö -?”

Pekka Asikainen: Nyt olisi aika toimia

Topi Linjama: Vanhoillislestadiolaisuus muutoksen edessä

Kaffet tiedossa, jos ehkäisykanta muuttuu!

Ulla Puukko: Lestadiolaisuus on muuttumassa

x-vl: Kirjeeni SRK:lle -07.