Avainsana-arkisto: lohdutus

Iltahetki, täällä jo taivas


Hetken lapsi, täällä jo taivas rintaan luo.


Täyttäköön kiitollisuus mielesi juuri nyt. Kaikkeus on läsnä tässä hetkessä. Kaikki armo ja rauha, sydämestä sydämeen.

Lämpimät ajatukseni juuri nyt sinulle, joka olet olemassa.
Amen.

~ Outsider ~

Lisää:

Jeesus, Sä Auttaja

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. – 1.Joh. 16 – 18.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): armo, ilo, kannanotot, luonto, musiikki, naissaarnaajat, opilliset kysymykset, Raamattu, sielunhoito, taivas, toivo, vapaus

Yksinäisimmistä hetkistä


Yksin_laiturilla.S.

En tiedä yksinäisempää hetkeä kuin se, kun irrottautuu tiiviistä uskonyhteisöstä. Vaikka samanmielisiä ihmisiä ympärillä olisikin, on konkreettinen irtaantuminen aina tehtävä yksin. Kuolinhetken yksinäisyys lienee lähin vertauskohta: kuolemasi hetkellä olet yksin, vaikka kuinka joku kädestä pitäisi. 

Siksi on niin, että aina kun kuulen jonkun lähteneen uskonyhteisöstä, on kuin ottaisin hatun päästäni, laskisin sen rinnalleni ja sanoisin: hänen yksinäisyytensä hetkeä kunnioittaen. Samalla toivon, että vaikka jotakin hänessä kuolee, kyse olisi uskon ylösnousemuksesta, uudesta elämästä, toivosta ja kasvusta.

liekki1  Lue koko artikkeli…

12 kommenttia

Kategoria(t): armo, etniset vanhoillislestadiolaiset, evankelis-luterilainen kirkko, evankeliumi, hartauskirjoitukset, hengellisyys, identiteetti, identity, irrottautuminen yhteisöstä, kirkko, kuolema, lapset, lapsuus, mielenterveys, rauhanyhdistys, seurakunta, seurakuntaoppi, sielunhoito, spiritualiteetti, suru, suvaitsevaisuus, toivo, turvapaikka, ulossulkeminen, yhteisö, yhteisöllisyys, yksilöllisyys, yksinäisyys

Jeesus, Sä Auttaja


Kun uuvun, haavoitun, huomassas, Herra, sun,
suuren ja siunatun, levätä saan.
Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.

Virsi 318.

Laulu Soile Isokoski. Säestys Marita Viitasalo
Säv. Caroline Volla Sørlie n. 1910. Sov. Olli Heikkilä
San. Ole Theodor Moe 1904.
Suom. Aune Krohn 1928. Uud. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986.

Kun mielen tapaa yksinäisyys, kun läheiset ihmiset torjuvat tai jopa hylkäävät, lohduttakoon sana ja sävel tänä hetkenä murheellista sydäntä.

*       *       *

Ajattelemisen aihetta antoi Yksi joukossanne.

Jätä kommentti

Kategoria(t): ahdistus, armo, musiikki

Kirje ja rukous Japanin maanjäristyksen ja tsunamin koskettamille


”Pitkin päivää arkisten tehtävien lomassa olen seurannut järkyttäviä uutisia Japanin tsunamista. Tällä hetkellä ei vielä ole selvää kuvaa siitä, miten laajaa tuho on. Se näyttää selvältä, että kyseessä on kauhistuttava inhimillinen tragedia.

Yritän, niin kuin arvelen monen muun tällä hetkellä yrittävän, koota ajatuksiani ja ymmärtää, mitä on tapahtunut ja mitä se merkitsee. Lue koko artikkeli…

Jätä kommentti

Kategoria(t): ahdistus, arkkipiispa, hartauskirjoitukset, luonto, pelko, pelot, rukoileminen, suru

Sytytän kynttilän


On ihminen kuin ruoho vaan,

ja pysyväistä oloaan

hän ei voi täällä rakentaa.

Sen murtaa rikki kuolema.

Tänään meistä moni muistelee poismenneitä läheisiään. Rohkaiskoon ikiaikojen Jumalan sana Sinua, joka tänään ikävöit rakasta ihmistä, samoin kuten tässä allekirjoittanut.Pyhäinpäivä suru 2.2

Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään, vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti. (2 Kor.4:18.)

Suru on tullut osaksi elämää. Se on muuttanut suhtautumista elämään kokonaisuutena enemmän kuin mikään aikaisemmin koettu. On surun, kaipauksen ja ikävöimisen aika.

Läheisen kuolema muuttaa elämää. Muutoksen kokee jokainen eri tavalla. Hyvin henkilökohtaisella tavalla. Ja elää sitä omaan tahtiinsa.

Surun kanssa eläessä kohtaa niin kovaa ja mustaa ahdistusta, josta voi olla vaikea uskoa pääsevänsä koskaan eteenpäin. On kuin ahdistuksen vanki. Tässä tilanteessa haluan rohkaista sinua luottamaan, että siihen ei Jumala surevaa jätä. Hän johdattaa armossaan meidät aikanaan uuteen turvalliseen vaiheeseen, jolloin sydämen täyttää surun ja kaipauksen lisäksi syvä kiitollisuus. Ilo ja kiitollisuus siitä mitä tuo poismennyt ihminen elämällään ja työllään antoi. Ja luottamus siihen että usko kantaa myös ikuisuuteen asti. Jumalan armo on loputon ja kantaa yli kuoleman meren.  Meillä on aina toivon näkymä surunkin keskellä.  Kynttilän elävä liekki muistuttaa poismenneen rakkaan elämästä ja luo mieleen kiitollisuutta tässä ja nyt. pyhäinpäivä suru

(Eveliina)

Usko antaa toivon näköalan

Jätä kommentti

Kategoria(t): ahdistus, armo, Jumala, kuolema, suru, toivo