30.8.2015 kultinjälkeistä aikaa aikuiskodissa
Kirjoitan sinulle maailmanlopun pelosta. Sinä elät kulttiaikaa noin vuonna 1979.
Aika on erikoinen juttu. Sinä olet siellä, minä täällä, ja meidän välillämme valtava kuilu.
Sinä et voi tulla tänne enkä minä sinne.
Mutta jännällä tavalla kuitenkin elät sisälläni ja mieleni aikakoneella voin lähettää sinulle tämän näkymättömän kirjeen, jonka voit huomaamattomalla tavalla lukea. … Lue koko artikkeli…
Kategoria(t): 1970-luku, 2010-luku, ahdistus, eettisyys, elämäntapa, epäily, häpeä, heaven, helvetti, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, identiteetti, identity, ihmisoikeudet, johtajat, johtokunta, Jumalan sana, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, laestadianism, lapset, lapsuus, lähihistoria, manipulointi, nuoret, painostaminen, pelko, pelot, perhe, retoriikka, syyllistäminen, tulevaisuus, tuomiopäivä, turvapaikka, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys
Kiinan kuuluotain Chang’e 3 lähti onnistuneesti matkaan tänään kello 19.30 Suomen aikaa. Laukaisu tehtiin Long March 3B -kantoraketilla Xichangin ava-ruuskeskuksesta Kiinan eteläosista. Kantoraketti toimi täydellisesti ja luotaimen oma moottorikin käynnistyi suunnitellusti. Kiinalaisen insinööritaidon ja tieteen voitto.
Chang’e 3 -laskeutuja laukaistiin matkaan Kiinan tehokkaimmalla kantoraketilla, Long March 3B:lla, kello 19.30 Suomen aikaa ja kello 1.30 paikallista aikaa. – Kuva People’s Daily / Zhao Zhuqing.
Kiinan avaruuslento on historiallinen. Tavoitteenahan on ensimmäinen laskeutu-minen Kuun pinnalle 37 vuoteen.
Luotaimen määränpäänä Kuussa on Sateenkaarten lahti, Bay of Rainbows, joka sijaitsee Maaasta nähtynä Kuun luoteislaidalla. …Lue koko artikkeli…
Maailmanloppu voi tarkoittaa monia erilaisia asioita. Sillä voidaan tarkoittaa meidän nykyisen tyyppisen kulttuurimme romahtamista, tai ihmislajin häviämistä jäljettömiin kokonaan lajina, tai sillä voidaan tarkoittaa koko elonkehän tuhoutumista. Silloin kaikki elämän mahdollisuudetkin olisivat maapalloltamme poispyyhkäistyjä.
Mahdollisia ja jopa todennäköisiä maailmanloppuja on siis monia. Ne voidaan ryhmitellä esimerkiksi niin, että on luonnon vääjäämättömien prosessien seurauksena tapahtuva loppu, joka tulee ilman että voimme sitä estää, ja on loppu jonka ihminen aiheuttaa itse omalla toiminnallaan. Monet …Lue koko artikkeli…
Kategoria(t): alkuräjähdys, ennuste, ilmastonmuutos, kannanotot, luonto, pelko, pelot, tuomiopäivä
Mielestäni elämä on täysin arvokas ainutkertaisena. Ollakseen arvokas ihmisyksilön elämän ei tarvitse jatkua kuoleman jälkeen. Elämän arvo ja sen pyhyys on juuri sen katoavuudessa.
Kategoria(t): iankaikkinen elämä, ihmisarvo, kuolema, pelko, pelot, spiritualiteetti, taivas, taivasikävä, tiede, toivo, tulevaisuus, tuomiopäivä, yksinäisyys
Uskovaisen ihmisen maailmankatsomus perustuu ajatukseen ”maailmassa, mutta ei maailmasta”.
Jumalan lapsena eläminen merkitsee vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Jumalanvaltakunnan kansalaisuus ei irrota ihmistä henkilökohtaisesta vastuusta eikä maailmasta, vaan se antaa kristitylle mahdollisuuden palvella maan päällä jaloja eettisiä päämääriä (lähimmäisenrakkaus) – panematta niihin kuitenkaan lopullista toivoaan.
Kristitty ottaa maailman vakavasti, koska se on Jumalan luoma ja Hänen valtakuntansa hallinta-aluetta. Mutta hän ei ota sitä liian vakavasti, koska se kuitenkin on katoava.
Uskovaisella on elämässään suurempi tarkoitus. Elämä kuoleman jälkeen. Epäuskoiselta puuttuu tämä iankaikkisen elämän toivo, ja siksi monen ihmisen elämältä puuttuu todellinen tarkoitus. Se ilmenee yksinäisyytenä, ahdistuksena, vakavissa mielenterveyden ongelmissa ja itsemurhissa. Sama, yhä voimistuva tyhjyys ja tarkoituksettomuus on myös mielivaltaisten väkivallantekojen takana.
Uskovaisella on elämässään ikuisuus-näkökulma ja turvallinen luottamus Jumalaan, joka antaa meille voimaa arkielämän vastoinkäymisissä, ihmissuhteiden ristiriidoissa ja psyykkisissäkin stressitilanteissa. Uskovaisen elämä ei ole tarkoituksetonta.
Jumalanlapsella on käytännössäkin lisäksi tukenaan jumalanlasten keskinäinen rakkaus ja yhteenkuuluvaisuus. Yhteisöllisyys on meille luonnollista. Tätähän ulkopuoliset aina ihmettelevät ja monet ihailevatkin.
Uskovainen ei ole ruusunpunainen optimisti, joka kuvittelisi koko maailman kääntyvän hyväksi hänen tai kenenkään muunkaan ihmisen työn tuloksena. Hän ei ole kuitenkaan myöskään synkkä pessimisti, joka pitäisi omaa tehtäväänsä maailmassa täysin mahdottomana ja turhana. uskovainen ei elä kummassakaan äärilaidasssa.
Uskovainen näkee että jokaisella meistä on oma vartiopaikkansa jonka Jumala on asettanut. Uskovainen elää armoevenkeliumin varassa, sillä hän tuntee että on saanut inhimillisesti puutteellisena ja ilman omaa ansiotaan kaikki synnit anteeksi. Tämä antaa inhimilliselle ihmiselle Jumalalta rohkeuden ja voiman, jolloin jumalanlapsena pystyy elämään terveen realistisella otteella tässä maailmassa, ymmärtäen oman paikkansa ja muiden.
Tässä piilee se salaisuus, miksi uskovaisen ei tarvitse vaipua epätoivoon esimerkiksi maailmanlaajuisten ympäristöuhkien painamana. Näissäkin asioissa meillä on turvana ikiaikojen Jumala. Me teemme asioiden hyväksi itse kukin vartiopaikallamme sen mikä on itse kullekin mahdollista, nojautuen Jumalan sanaan. Mutta meidän ei tarvitse hätäillä eikä uppoutua maailmantuskaan, eikä liittyä esimerkiksi mielenosoittajiin eikä muutoinkaan hyökkäillä esivaltaa vastaan.
Jokainen yksityinen ihminen kuolee joskus. Alkanut elämä myös päättyy, me kaikki kuolemme. Lisäksi koko ihmiskunta on pitkällä aikavälillä katoava. Näin tulee tapahtumaan luonnontieteellisestäkin näkökulmasta. Mutta uskovaisella on turvanaan Jumala. Ja Hänen lupauksensa. Epäuskoiselta tämä turva puuttuu.
Siunattua Joulurauhaa itsekullekin!
(Siirakki)
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 