Näkyi valkoinen kivi, minä sanoin joutsen,
ja heti joutsen ui siinä,
minä sanoin lennä, ja se ojensi kaulan
ja levitti siipensä, siipien pesä,
maailma on teonsana,
lentää, valkoinen, vetten yllä.
(Mirkka Rekola: Taivas päivystää, 1996.)
Kirjailija, runoilija, aforistikko Mirkka Rekola, 80, on tunnustettu ja palkittu taiteilija ja Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtori. Runon ja aforistiikan uudistaja on saavuttanut vakiintuneen aseman kirjallisuudessa yhtenä modernin runouden klassikoista. Kun Rekolalle Lue koko artikkeli…
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kategoria(t): ahdistus, Aimo Hautamäki, arkkipiispa, arvot, avioliitto, bans, eettisyys, epäily, erehtymättömyys, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, evankelis-luterilainen kirkko, fundamentalismi, Helsingin Sanomat, historia, homoseksuaalisuus, identiteetti, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kiellot, kirkko, kontrollointi, lähihistoria, leimaaminen, luterilaisuus, manipulointi, mielenterveys, normit, norms, painostaminen, perhe, rauhanyhdistys, SRK ry., sukupuolijärjestelmä, synnit, syyllistäminen, tasa-arvo, tuomitseminen, ulossulkeminen, vallankäyttö, väkivalta, yksinäisyys
Avainsanat: alistaminen, avioliittolaki, evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen koti, hengellinen väkivalta, historia, homoseksuaalisuus, homot, ihmisoikeudet, ihmisoikeusrikkomukset, kirkko, kristinoppi, lainsäädäntö, lesbot, lestadiolaisuus, Mirkka Rekola, perhe, perhekäsitys, perustuslaki, rakkaus, rauhanyhdistys, samansukupuolinen avioliitto, syrjintä, vallankäyttö, vanhoillislestadiolaisuus, väkivalta
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 