Parikin asiaa Aino Kanniaiselle ja muillekin

”Toimittajat kysyivät lähinnä naisen asemaan liittyviä kysymyksiä. Aino Kanniaisen vastauksessa tuli esille, että naiset ja miehet ovat vanhoillislestadiolaisuudessa tasavertaisia toimijoita, roolit jakautuvat hyvinkin monella tavalla, ei ole jakoa miesten ja naisten töihin.” – Päivämies 26.6.2014.

”Kanniaisen mukaan naisille on vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä tarjolla monia tehtäviä, vaikka puhujien ja pappien roolit on varattu miehille.
-Naiset voivat olla esimerkiksi keittiö-, lastenhoito- ja tiedotustehtävissä. Naisia on myös rauhanyhdistysten johtokunnissa.  – MTV uutiset 26.6.2014.

Johannes Leppänen, Aino Kanniainen ja Olavi Voittonen SRK:n tiedotustilaisuudessa 26.6.2014. – Kuva: Miia Lahti, Raahen seutu.

Aino Kanniainen pohti puheenvuorossaan sitä, millaista on olla vanhoillislestadiolainen nainen. Hänen mielestään

Advertisement

Puhuvaiset miehet puhujainkokouksesta toiseen

Uskokaa Jumalaan. Älkää saarnaajiin. – Nimimerkki Köpi Vartijan sivulla.

Puhujainkokous on hyvin outo tapahtuma: tuhat “äijää” tippa linssissä paaluttamassa ainoaa oikeaa uskoa. – Johannes Alaranta kirjassaan Erään prosessin kuvaus. 

Tälle foorumille on toivottu ajatuksia siitä, miten puhujien kokous toimii. Ja mikä asema puhujilla on ry:llä. Asia on sikälikin ajankohtainen että vuodenvaihteen puhujienkokouksen aika on taas pian käsillä.

Kuulee semmoistakin että puhujilla olisi nykyään erilainen asema ja jossain määrin myös erilainen ajatus

Aatetta Jaloa ja Alhaista Mieltä

Kirjoitus sisältää Julkisen Jumalansanan Neuvoston tuomion.

Tapaus: Päivämiehen pääkirjoitusten kirjoittaja(t). Luterilaisen kirkkomme suurimman herätysliikkeen opillisesta johtokeskuksesta singotut traktaatit ovat herättäneet laajalti kysymyksiä.

Pääkirjoitus 1: Me miehet täällä SRK:ssa ollaan myös oltu väsyneitä.

Uupuminen ei siis ole ”aiheena” uusi!

Inhimillinen tekijä 13.9.2013: Nyt kuuluu naisten oma ääni

Meri-Anna Hintsala (takana vas.), Sari Valto, Pauliina Rauhala ja Rebekka Naatus puhuvat nykynaisen asemasta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, TV1:n keskusteluohjelmassa Inhimillinen tekijä. Ohjelma lähetetään perjantaina 13.9.2013 klo 22.00 – 22.50, uusinta sunnuntaina 15.9. klo 17.10.  Voit katsoa ennakkoon katkelman keskustelusta.

Vanhoillislestadiolainen nainen on oppinut elämään ristiriitojen kanssa häivyttäen ja jopa kadottaen

Söpöt Solsidan-vaimot ja vaaralliset vl-naiset

On heitetty arvio, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtotasolla ja paikallisissa rauhanyhdistyksissä pelätään nyt eniten naisia. Nuoria naisia. Näin arvioi esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuuden  hoitokokousten tutkija, dosentti Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta. Jos herätysliikkeen muutos sisältäpäin terveemmän yhteisön suuntaan on ylipäätään mahdollinen, se tapahtuu juuri nuorten naisten voimin. Linjakummun mukaan hetki muutokseen on nyt otollinen.

Vielä takavuosina vanhoillislestadiolaiset naiset tyytyivät nöyrästi niiaten heille osoitettuun osaan herätysliikkeessä. Nyt he eivät ole

Lestadiolaisnaisia painostetaan suostumaan seksiin ilman ehkäisyä, piispa ei piittaa asiasta

Katri Katajikko kirjoitti 5.10.2012 Kotimaa-lehden mielipidesivulla vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykiellosta. (Kirjoitus kokonaisuudessaan postauksen loppupuolella.)

Ansiokkaassa kirjoituksessaan Katajikko vääntää rautalangasta, että naisia ja pariskuntia todella painostetaan rauhanyhdistyksellä noudattamaan ehkäisykieltoa.

Tuhannet suomalaiset naiset joutuvat painostetuksi antautumaan seksiin ilman turvallista ehkäisyä.

Painostetuksi joutuu silloinkin, kun perheessä koetaan, että vastuun ottaminen uusista hoivavelvoitteista on perheelle ylivoimainen tehtävä. Ongelma on huomattavan laaja, sillä ehkäisykielto koskettaa kymmeniä tuhansia evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, naisia ja tyttöjä eritoten, mutta myös miehiä, perheenisiä ja nuorten perheiden läheisiä. Ehkäisykiellon ikävistä seuraamuksista kärsivät myös lapset.

Onko luterilaisella kirkolla todella varaa ohittaa tämän suuruusluokan kysymys vähättelyllä ja kritiikittömällä hymistelyllä?

Lestadiolaisuuden tabu: raiskaus avioliitossa

Kenellä on valta päättää naisen kehosta? kysyy nimimerkki ”Vanhoillislestadiolainen aviopari” (Helsingin Sanomat 14.6.2012).

Kysymys oli noussut esiin SRK:n järjestämällä äitikurssilla keskusteltaessa avioliiton sukupuolielämästä.

Perhekeskeisyydellään ylpeilevän vanhoillislestadiolaisuuden tabu on naisten raiskaaminen avioliitossa.

Raiskaus tarkoittaa alistamista sukupuoliseen kanssakäymiseen vastoin toisen osapuolen tahtoa. Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa omaksuttu ehkäisykielto on yksi tekijä, joka altistaa naiset alistumaan sukupuoliyhteyteen vastoin heidän omaa tahtoaan.

Meikkaamiskielto on vl-naisen huntupakko

Ajattelinpa tässä kertoa oman ”psalmini” josta saa jokainen olla ihan mitä mieltä haluaa. Olin julkisesti, siis virallisesti, vanhoillislestadiolainen (vl) noin 30-vuotiaaksi asti. Asia joka alkoi minua erityisesti nyppimään, ensin murrosiässä, ja sitten enemmän siinä kaksvitosena  oli meikkaamiskielto. Tunsin sisäistä halua kaunistautua ja olla naisellinen

Mikä on naisen paikka vl-liikkeessä? Kutsu lehtihaastatteluun

Kirkko ja Kaupunki -lehdessä on valmisteilla juttu, jossa valotetaan vl- liikkeessä mukana olevan naisen ajatuksia ja kokemuksia naisen paikasta uskonyhteisössä. Toimittaja Saila Keskiaho etsii haastateltavia juttua varten, yhteystiedot alla. Jos aihe kiinnostaa, ota yhteyttä häneen 15.5. mennessä.

*        *         *

Hei!

Olen hahmottelemassa Helsingissä ilmestyvään Kirkko & kaupunki -lehteen juttua naisen paikasta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Isojen ylätason kysymysten (esim. naispappeus) sijasta olen kiinnostunut

Sara Marin: Maijan tarina paljastaa miesvaltaiset valtarakenteet

Vanhoillislestadiolainen yhteisö on miesten rakentama ja miesten johtama. Naisella ei ole yhdenvertaisia oikeuksia miehen kanssa. Vanhoillislestadiolaisuus jättää naiseen pahimmillaan ikävät jäljet: vuotavan arven ja rikotun sielun. –  Jos me naiset emme vaadi itsellemme tasa-arvoa, ei sitä tee kukaan muukaan puolestamme, kirjoittaa luokanopettajaksi opiskeleva  Sara Marin Kalevassa. Hän kiittää Maijan tarina -kirjan omaelmäkerrallisen tekstin kirjoittajaa rohkeudesta julkaista kirja vaikeasta aiheesta. Kirja ilmestyi huhtikuussa 2012 Kirjapajan kustantamana.

”Pitkään odottamani kirja julkaistiin viimein. Kun sain kirjan, luin sen samalta istumalta.