Taivaslaulu, teatteria Jumalan vauvavarastossa

 

Yleensä väliajalle siirryttäessä yleisö hälisee, mutta nyt vallitseva tunnelma oli vaiteliaisuus. Takanani käveli katsoja, joka itki itkemistään ja sanoi, ettei kestä, että on päästävä pois. – Kulttulinaristi.

– Itkin eilen, itken edelleen, eikä tälle taida ihan hetkeen tulla loppua. TTT:n Taivaslaulu oli niin kaunis, niin koskettava, niin riipivä. Vaikuttavin teatteriesitys, jonka koskaan olen nähnyt.  – Emmi Nuorgam blogissaan.

– Voi olla, että kaikki tämä aiheuttaa hämmennystä Jumalan valtakunnassa. – Eeva Kauppinen Kalevassa.

– Päällimmäisenä ajatuksena mieleeni jäi Taivaslaulusta kirjana ja esityksenä se, että jokaisen, ihan jokaisen vanhoillislestadiolaisen ja varsinkin herätysliikkeen puhujan ja johtokunnan jäsenen pitäisi se lukea ja katsoa. Ehdottomasti! – Vuokko Ilola Vartijassa.

– Esitykseen mennessäni ajattelin, että kunpa mahdollisimman moni lestadiolainen näkisi sen. Toiveeni voi osoittautua turhaksi, koska yhteisössä teatteria pidetään synnillisenä. Esityksen päätyttyä tajusin, että Taivaslaulun tarina on aivan yhtä tärkeää ei-lestadiolaisille. Sen perushumaani viesti kertoo, että suurin osa ihmisistä

Advertisement

Uskon kieltäminen – mikä neuvoksi?

Minua ja vaimoani on itse asiassa ahdistanut jo pitemmän aikaa tämä uskomassa olo. Siis ei itse usko, kylläkään, vaan olla osana tätä vanhoillislestadiolaista herätysliikettä. Perheeseemme kuuluu viisi alle kouluikäistä lasta.

Kaikki nämä tuiki tavalliset asiat kuten televisio, ehkäisy, naisen asema jne. painavat mieltämme.  Samaten kulttuuriharrastuksiin liittyvät kiellot. Samoin meitä arveluttaa suuresti se, voimmeko rehellisesti kasvattaa lapsemme vanhoillislestadiolaisiksi, eli viedä heitä ry:n pyhäkouluun ja raamattuluokkaan. Olemme kyllä kuulleet seuroissa monet kerrat, että nämä tällaiset ovat sielunvihollisen antamia kiusauksia, mutta se ei paljoa lohduta. Toisille puhujien neuvot ja säännöt ovat helpotus, mutta toisille, kuten meille, kauhistus.

”Uskon kieltäminen teoilla” olisi helppoa. Ei muuta kuin kantaisi vain television olohuoneen nurkkaan. Sitten pyytäisi jonkun tuttavaperheen kylään. Sellainen kieltäminen ei ole ongelma. Ongelma on siinä, että mitä sen tuttavaperheen tilalle? Se pelottaa. Tuntematon tulevaisuus.

Tämä vanhoillislestadiolaisuus on ainakin meidän kohdallamme ollut paitsi usko, myös elämäntapa, aivan koko elämämme ajan. Olemme molemmat lapsuuden uskossa. Toisemme olemme tavanneet uskovaisten keskuudessa ja yhteiset ystävämme ovat kaikki uskovaisia. Tuttavapiirimme ja sosiaalinen elämämme pyörii lähes yksinomaan muiden uskovaisten parissa, työelämää lukuunottamatta.

Uskon, että osa tuttavista ja ystävistä kyllä saattaisivat säilyäkin, mutta ystävyyssuhteet kyllä väkisinkin muuttuisivat pinnallisemmiksi. Epäuskoiset kun eivät nauti niin suurta luottamusta kuin uskovaiset.

Teille, jotka niin ankarin sanoin kritisoitte uskoamme, haluaisin sanoa, että moni sisällä olevakin elää ihan samaa kritiikkiä sydämessään, mutta kun eroaminen ei ole helppoa.

Myöskään se toinen vaihtoehto, koko liikkeen virallisen kannan muuttaminen jonkin asian kohdalla ei ole helppoa, ja itse asiassa se on täysin mahdotonta.

Monesti olen ihmetellyt tätä entisten vl:ien valtavaa syytösten määrää, vaikkakin niistä iso osa on ihan oikeutettuja. Eikö teidän tulisi olla tukena ja apuna meille eksytetyille? Syyttely ei meitä auta!

Kai teidän tulisi itsekin ymmärtää, että eivät kaikki ole niin putkisilmiä, kuin liikkeemme virallinen kanta antaa ymmärtää, suun aukaiseminen vain on mahdotonta. Tämäkin teidän pitäisi jo omasta kokemuksestanne tietää!

Auttakaa minua ja perhettäni. Mitä me voisimme tehdä? Toivomme asiallisia neuvoja, kiitos.

*     *     *

Lue myös:

Anonyymi: Kaksijakoinen maailmankuva purkautui: minä lähdin pois

Ari: Vapaan pudotuksen hetki

Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta (Laatija Hakomaja-tiimi, pohjautuu artikkeliin How to Leave the Old Apostolic Lutheran Church)

Elo-Veera: Raja tuli vastaan

Gepardi: Herätyssaarna (1.Tess.4:21)

Irtiotto kaksoiselämästä (Oululaisen ”Sarin” haastattelu.)

Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden – suuri syntyvyys ei kasvata jäsenmäärää

NYT-liitteessä: Miltä tuntuu luopua uskosta?

Santa76: Kultti vai kristinuskoa

Syntinen ja sairas: Äiti tyttärelle: “Kun lapsi kieltää uskon, se on pahempi kuin lapsen kuolema.”

Kuka ja mikä minä oikeasti olen? (Saara Tuomaala)

Anonymous: Vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantumisen tunteet (Hakomaja, kirjoittanut vl-liikkeestä vuonna 2009 irrottautunut mies)

Vl-vanhempi: Liian paljon lähipiirissä romahtaa, jos nostan asiat julkisuuteen