Rakas veli -verkosto ja vl-uskonoppi syy hyväksikäytön yleisyyteen

 

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja rikosten piilottaminen ovat johdonmukainen seuraus vl-yhteisön opista, sen käytännöistä ja rakenteista. Kyse on yhteisöllisestä rakas veli -järjestelmästä.  – Tälläkin hetkellä liikkeessä toimii miehiä, jotka ovat käyttäneet lapsia seksuaalisesti hyväkseen. –  Tutkija Johanna Hurtig.

Yksilön oikeuksien riisto on jokaisen vl-uskovaisen arkea

– Kun tarkastelee vanhoillislestadiolaisen yhteisön oppia ja käytäntöä hyväksikäytön uhrien kokemusten kautta, havaitsee, että hyväksikäyttöön eli yksilön oikeuksien riistoon kuuluvat tekijät ovat osa yhteisön jokaisen jäsenen arkea, painottaa  YTT Johanna Hurtig selostaessaan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan tutkimuksensa tuloksia. Tulokset julkaistiin kirjassa Taivaan taimet (2013). Kaleva haastatteli tutkijaa kirjan ilmestyessä.

– Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on johdonmukainen seuraus vl-yhteisön rakenteista, painottaa tutkija.

Mistä näissä rakenteissa on kyse?

– Odotus lapsenkaltaisesta luottamuksesta ja kritiikittömyydestä, suostuminen omia ajatuksia, hyvinvointia ja tunteita vastaan sotiviin asioihin, ajatus kyvyttömyydestä omiin moraalisiin valintoihin sekä itsensä ja heikompien puolustamisen uhkaavuus ovat kulttuurisia asioita, joita odotetaan kaikilta vanhoillislestadiolaisen yhteisön jäseniltä, analysoi Hurtig Kalevan haastattelussa.

– Olen surullinen ja pettynyt siihen, miten vaarallista heikompien puolustaminen on yhteisössämme. Olen nähnyt liian monen kohdalla, mitä vaikeuksia seuraa, kun yrittää toimia

Advertisement

Tutkiva journalisti ja hyväksikäytön uhrit

”Tutkiva journalisti Jani Kaaro heittää epäilyksen että 2-3 hyväksikäyttötapauksessa joihin hän kohdistaa huomionsa, ei uhreja olisikaan ollut lainkaan, vaan kyse olisi voinut olla ns. valemuistoista.”

– Ongelmat Kaaron kirjoituksessa voi kiteyttää kolmeen kohtaan. Hänen kirjoitustapansa ei ole tasapuolinen eikä objektiivisuuteen pyrkivä. Toiseksi hän esittää joitain täysin virheellisiä väittämiä. Kolmanneksi hän vetää asioiden välille yhteyksiä, joita ei ole. – Matti Hämäläinen Kotimaa24:n blogissa.

Maijan tarina -raportin toimittajat, Hesingin yliopiston tutkijatohtori Johanna Hurtig, kirjan toinen toimittaja Mari Leppänen ja kirjassa käsitellyn hyväksikäyttörikoksen uhri ”Maija”  julkaisivat Jani Kaarolle  kriittisen vastineen Rapport-nettilehden sivulla 20.8.2015.

– Artikkeli ei kumoa tosiasiaa, että liikkeen piirissä on ollut todellisia lasten hyväksikäyttötapauksia. Me emme tutki emmekä arvaile, se kuuluu viranomaisille. – SRK:n puheenjohtaja Viljo Juntunen Kotimaa24:n haastattelussa.

Kokenut, arvostettu, vuoden 2015 tiedetoimittajana palkittu toimittaja Jani Kaaro on selvitellyt joukkorahoituksen turvin paria hyväksikäyttötapausta, pohdiskellut aiheesta julkaistua tutkimusta ja ennen kaikkea ottaa kantaa

Johanna Hurtigille tiedonjulkistamisen valtionpalkinto

Tutkijatohtori  Johanna Hurtig, Helsingin yliopisto. – Kuva: Tapani Romppainen.

Lasten hyväksikäyttöä vanhoillis-lestadiolaisessa yhteisössä tutkinut Helsingin yliopiston tutkijatohtori Johanna Hurtig on saanut jälleen huomattavan tunnustuksen.

Uusin tunnustus tuli korkealta valtion taholta. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi 24.9.2014 Hurtigille tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon hänen teoksestaan Taivaan taimet – Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Teos ilmestyi

Vuoden tiedekirja -kunniamaininta Johanna Hurtigille

Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto ovat myöntäneet Vuoden tiedekirja -kunniamaininnan (2 500 euroa) yhteiskuntatieteiden tohtori Johanna Hurtigille teoksesta Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta (Vastapaino 2013). Teos antaa äänen hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtalua lapsuudessa lestadiolaisuuden piirissä kokeneille ihmisille.

Hurtig on tutkijana sikäli harvinaisen ansioitunut, että hän on onnistunut tuottamaan yhteiskunnalle

SRK:n johto lupasi uudistaa opetusta, rakenteita ja menettelytapoja

SRK ry. järjesti 24.10. tiedotustilaisuuden, jonka aiheena oli lastensuojelu. Tutkija Johanna Hurtigin juuri ilmestynyt tutkimus Taivaan taimet on nostanut kysymyksen jälleen esille.

Merkittävimmät asiat, jotka paikalla olleet SRK:n puheenjohtajat ja pääsihteeri toivat esiin, koskevat liikkeen oppien uudistamista ja sisäisen yhteisökulttuurin parantamista avoimempaan suuntaan.  Johtokunnan käsityksen mukaan herätysliikkeen opetusta ja rakenteita sekä käytäntöjä on uudistettava, ja maallikkorippisalaisuudesta luovutaan tapauksissa, joissa on kyse rikoksista.

Tässä suhteessa lestadiolaisen liikkeen opetukseen siis edelleen jää ristiriita Kirkkolain knassa. Kirkkolain mukaan rippisalaisuus ei lainkaan koske maallikoita. Se velvoittaa vain pappeja ja lehtoreita. Toisaalta on selvää, että mikäli maallikko ottaa vastaan kanssaihmisen synnintunnustuksen ja siten toimii rippi-isänä tai rippiäitinä, hänen on kyettävä olemaan luotettava ja pidettävä tietoonsa tulleet henkilökohtaiset asiat omana tietonaan, silloin kun kyse ei ole rikosasioista.

Nykyinen opetus ja käytännöt ovat johtaneet vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vakavien rikosten piilottamiseen. Syylliset ovat lisäksi päässeet piiloon oikeudellista vastuutaan, koska keskustelukulttuuri rauhanyhdistyksissä ei ole vapaata eikä avointa.

SRK:n johtohenkilöt myönsivät tehneensä henkilökohtaisesti virheitä ja myös kollektiivisesti johtokunnassa. He totesivat myös, että hyväksikäytön uhrit eivät ole saaneet apua. SRK:n johdon mielestä muutoksista ovat vastuussa ensi sijassa paikalliset rauhanyhdistykset.

Johanna Hurtigin tutkimus on nostanut keskustelun keskiöön vanhoillislestadiolaisuuden teologian

SRK ja lastensuojelu – SRK:n lehdistötiedote 24.10.2013

SRK:n johtokunta julkisti oheisen tiedotteen tiedotustilaisuudessa Oulussa.

”Johanna Hurtigin tutkimusraportti julkaistiin 16.10.2013. Tutkimuksessa on selvitetty seksuaalisen väkivallan, uskon ja yhteisön välisiä yhteyksiä vanhoillislestadiolaisuudessa. Tutkijan johtopäätös on, että seksuaaliset väkivaltatapaukset johtuvat osittain vanhoillislestadiolaisen liikkeen rakenteesta, käytännöistä ja opetuksesta.

Alaranta väitöskirjassa: Lapsen etu ykköseksi kirkkolakiin

Teologian ja hallintotieteiden maisteri Johannes Alaranta toteaa väitöksessään Taakkojen kantaja vai ilmiantaja, että evankelisluterilaisen kirkon rippisalaisuus on ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeuslakien ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa.

Euroopan lait ja sopimukset lapsen edun vaalimisesta ovat Alarannan tutkimuksen mukaan velvoittavampia kuin kirkon ja esimerkiksi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen vaitiolosäännöt.

Kuva: Heikki Haapalainen, Yle.

Alaranta esittääkin,  että papeilla pitäisi olla samanlainen ilmoittamisvelvollisuus lapsiin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta kuin lääkäreillä. Alarannan mukaan kirkkolakia pitäisi muuttaa siten, että papin velvollisuus on ryhtyä toimiin joka kerta, kun hän havaitsee lapsen edun olevan vaarassa, lapsen suojelemiseksi kaltoinkohtelulta.

Lisäksi Alaranta ehdottaa lievennystä vaitiolovelvoitteeseen papin työnohjaustilanteessa, jossa keskustelun toista osapuolta niin ikään sitoo lakiin perustuva vaitiolovelvoite.

Kirkkolaki säätää nykyisin, että pappia sitoo

Johanna Hurtig: Taivaan taimet – tutkimus lasten hyväksikäytöstä vanhoillislestadiolaisuudessa

Mulle tämä uskonnollinen kieli on vaikeaa. Mä en voi sietää niitä tiettyjä lauseita. Esimerkiksi tämä ”Taivaan Taimi”. Mä vihaan sitä sanontaa! Mä en ollut mikään taimi. Mua ei varjeltu, ei suojeltu, eikä kasvatettu.

Väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä on ollut pitkään vaiettu aihe Suomessa. Yhteisön pitäisi olla tukena ja turvana, mutta entä kun näin ei ole?

Tutkija, YTT Johanna Hurtigin uusin teos Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta pureutuu tähän moniulotteiseen ja eettisesti latautuneeseen aiheeseen.

Uskonnollista yhteisöä katsotaan teoksessa väkivaltaa kokeneen lapsen näkökulmasta. Kontekstina on vanhoillislestadiolainen herätysliike.

Johannes Alaranta: Taakkojen kantaja vai ilmiantaja?

TM Johannes Alarannan väitöstilai-suus järjestetään lauantaina 12.10.2013 klo 12 alkaen, Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella, salissa AT100, Agora-rakennus, Yliopistonkatu 4, Joensuu.

Alarannan tutkimus kuuluu käytännöllisen teologian alaan. Väitöskirjan nimi on Taakkojen kantaja vai ilmiantaja? Kirkko-oikeudellinen tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papin vaitiolovelvollisuudesta vuoden 1993 kirkkolain mukaan ja vaitiolovelvollisuudesta vuosina 2007–2012 julkisuudessa esitetyt tulkinnat.

Vastaväittäjänä

Kaikki pitää saarnata anteeksi. Kyyneleet tulevat myöhemmin. (Poistettu)

Tässä postauksessa kerrottiin blogista nimeltä Hiljaisuuden lapset. Blogi sisälsi runoja ja piirroksia/maalauksia.

”Yritän lakata olemasta,
kunnes leijun ylhäällä katossa,
enkä tunne enää mitään.
Tuo ruma lapsi tuolla en ole minä.”

(Hiljaisuuden lapset)

Blogi joutui valitettavasti jonkun siitä tekemän  ilmoituksen seurauksena sensuroiduksi ja se poistettiin Internetistä. On asioita, ”anteeksiannettuja syntejä”,  joista eivät rikosten uhrit edelleenkään saa puhua, totesi blogin kirjoittaja.

– – –

Kyseistä blogia koskeva Omat Polut -blogissa julkaistu esittely poistettiin em. kirjoittajan pyynnöstä täältä marraskuussa 2012.  

–  Toimitus.

Kuva: Santeri Tuori: Moving Bogeyman, 2001/2004.

Aiheesta julkaistua:

 

Ajattelen usein, että nämä asiat tulee vielä päivän valoon. Anonyymi blogikommentti Topi Linjaman blogissa  4.5.2010. Uskovaisen isän hyväksikäytön uhri kertoo.

 

Alaranta nojaa Suomen lakiin – Hautamäki Katekismukseen

 

Johannes Alaranta: Artikkeli. Blogikirjoitus 25.4.2012.

Johannes Alaranta: Maallikkosalaripin harhaoppi. Blogikirjoitus 31.3.2011.

Johannes Alaranta: Ripin nk. “olemus” Blogikirjoitus 12.5.2010.

Johannes Alaranta: Saako Asioista oikeasti puhua?

Johannes Alaranta: Veikö vai Eikö??

Annetaanko lasten hyväksikäyttäjille anteeksi: ”Jos ihminen tekee parannuksen…”. Aamulehti 7.4.2011.

Anonyymi: Aija ja Johannes puhuivat asiaa

Ville Blåfield: Sairas salaisuus. Pedofiili satuttaa lasta pahimmalla mahdollisella tavalla. Suomen Kuvalehti 40/2003, s. 40-45.

Johanna Hurtig ja Mari Leppänen (toim.): Maijan tarina. Kirjapaja 2012.

Johannes Ijäs: Raiskatun Maijan tarina on kuvaus ”yhteisöllisestä uhrista”. Kotimaa24 17.4.2012.

Johannes Ijäs: Tutkija perää seksuaalirikosten vanhentumisikärajojen pidentämistä tai poistoa. kotimaa24 17.4.2012.

Maria IM: Vaiettu lapsi -blogi, Kotimaa24.

Topi Linjama: Tarina hyväksikäytöstä

 

Lucas: Aija Hannilan kirja Valon lapsi kertoo hyväksikäytöstä ja toipumisesta

 

Lucas: Hyväksikäytetty Minna – valtakunnansyyttäjä ottanut asian selvitettäväksi 

 

Lucas:  Kun pyhästä paljastuu pahuus

 

Lucas: Peltoniemi: SRK:n johto tiesi lasten hyväksikäytöstä jo 1985 ja yritti estää tiedon levittämistä

 

Lucas: Unohtuiko lastensuojelu, SRK? 

 

Lucas: Vastuun väistelyä vai ammattitaidottomuutta: SRK:n johto ohitti uhrit ja rippiongelman

 

Maijan tarina. Tietoa kirjan sisällöstä ja taustoista.

 

Sara Marin: Maijan tarina paljastaa miesvaltaiset valtarakenteet

 

Piispa Häkkinen: Kirkko ei kykene puuttumaan SRK:n rippioppeihin 2

 

Poliisi-kansanedustaja Kari Tolvanen: Lopettakaa hurskastelu hyväksikäyttöasiassa

 

Poliisikansanedustaja kiristäisi lasten hyväksikäyttäjien tuomioita. STT / Iltalehti 19.7.2011.

 

Heikki Rainio: Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 12.4.2011.

 

Siipirikko: Insestin uhrin suusta. Suomi24, 9.1.2011.

 

Uskovaisten miesten saamat hyväksikäyttötuomiot pitkiä (Johanna Hurtigin haastattelu Helsingin Sanomissa)

 

Tuula Vettainen:  Äänettömät kyyneleet kiteytyivät sanoiksi, sanat lauseiksi ja lopulta kirjaksi. Kirjailija Aija Hannilan haastattelu. Rauhan Tervehdys 27.7.2012.

 

Via Dolorosa: Kerroin vl-yhteisössä isäni saastaisista teoista, kukaan ei välittänyt