Avainsana-arkisto: puhujainkokous

Pidin puheenvuoron puhujienkokouksessa, erotettiin puhujan tehtävästä


”- Näinollen hyväksikäytetty joutuu kuuntelemaan  Sanaa hyväksikäyttäjän suusta.” – Koopee M. blogissaan.

”- Hirveää tajuta, että on uskonut kaiken, mitä luottamustehtävissä olevat ihmiset ovat kertoneet totena.
Kammottavaa, että ei voi tietää, mitkä kaikki niistä ovat olleet vastaavanlaista valhep-kaa, mitä meistäkin on kerrottu muille. On tämä ollut ankara koulu.” – Katariina Ma elän -blogissa 27.4.2016.

*       *      *

Helsingin Sanomat 6.1.2014.

Helsingin Sanomat 6.1.2014.

Pidin puheenvuoron puhujien kokouksessa Jyväskylässä 30.12.2013, jossa toivoin vl-liikkeen johdolta rehellisyyttä tiedottamisessa.

Puhujainkokouksessa 30.12.2013 eräs johtokunnan jäsen kertoi silloisen pääsihteerin eroamiseksi syyn, joka on ristiriidassa todellisten syiden kanssa. Tuo kerrottiin totuutena paikalla olleille noin 900 puhujalle.

Puheenvuoro puhujainkokouksessa 30.12.2013

Mieleen nousee kuva muuttolintuparven lennosta sinistä taivaankantta vasten. Vetäjä auran kärjessä vaihtuu hätkähdyttävän sulavasti – ei ole tönimistä, vaan sulavaa siirtymistä kärjestä taaemmaksi ’lepopaikoille’. Lintuaurasta kuuluu laulua. Nousee mieleen väkevästi laulu.

SRK-info-2013-2

SRK:n tiedotustilaisuus Oulussa 24.10.2013.

Taivaan_ihanat_llintuset_1

 

 

 

 

 

 

Toinen kuva … Lue koko artikkeli…

28 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, ahdistus, arvot, eettisyys, erehtymättömyys, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, insesti, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kannanotot, keskusteluilmapiiri, kontrollointi, lähihistoria, leimaaminen, manipulointi, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, puhujat, Puhujienkokous, retoriikka, sananjulistajat, SRK ry., SRK:n johtokunta, syyllistäminen, ulossulkeminen, vallankäyttö, valta

Puhujien kokouksessa korostettiin Raamattua, muttei kumottu harhaoppeja


raamattu_kynttilat

Kuunnellessani SRK:n 28.12. järjestämässä puhujien kokouksessa alkuhartautta ajattelin, että kokouksessa nähtävästi jatketaan samalla vanhalla linjalla, jossa puhutaan Raamatusta, mutta ei pysytä sen ilmoituksessa.

Heti alkuhartaudessa ja samalla kokouksen ensimmäisessä puheenvuorossa SRK:n johtokunnan jäsen Pentti Saulio yritti kirkastaa seurakunnan … Lue koko artikkeli…

24 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, ehkäisykielto, epäily, hajaannukset, harhaoppi, johtajat, johtokunta, Jumalan sana, kannanotot, keskustelu, kiellot, kristinoppi, lakihengellisyys, lisääntyminen, luterilaisuus, maallikkosaarnaajat, naispappeus, normit, norms, Olavi Voittonen, opilliset kysymykset, puhujat, Puhujienkokous, Raamattu, retoriikka, sananjulistajat, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta

Opillinen harha puhujainkokouksissa 2007


Anonyymin puhujan raportti puhujainkokouksesta 27.12.2007Aarno Haho A 1Pien2

 Aarno Haho esitti puhujainkokouksessa surunsa siitä, ettei sielunhoitoa ole kirkkolain mukaisesti juurikaan käytetty 70-luvun jälkeen.

Samalla hän toi esille ilonsa siitä, että viime vuosina rippiä ja sielunhoidollisia neuvoja on ollut enemmän mukana suviseurasaarnoissa ja puhujienkokouspuheenvuoroissa.

Haho painotti kristillisyyden menevän aina heikoimman mukaan ja piti olennaisena, ettei toiminnallaan pahentaisi muita. Erityisen tärkeä on noudattaa seurakunnan käsityksiä – eli ulkonaista elämäntapaa.

Olavi Voittonen totesi taannoin Päivämiehen haastattelussa, että 70-luvulla vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä näkyi uudenheräyksen oppia. Näin suoraan asiaa ei kukaan ennen ole sanonut.

Se jäi kuitenkin vielä sanomatta, että samaa opillista harhaa on liikkeessä edelleen ja puhtaimmillaan se näkyy Hahon pitämässä puheenvuorossa.

Huolestuttavaa on se, ettei Haho mielipiteineen ole yksin ja niin kauan kuin tällaisia käsityksiä julkisesti esitetään ilman että siihen puututaan tai niiden opillista perustaa kysytään, vahvistuu vanhoillislestadiolaisuuden sisällä uuden heräyksen kaltainen eriseuran siemen.

Tämän harhaopin tunnuspiirteitä ovat rippioppi (painotetaan uskonelämän hoitamisena etenkin ulkonaisia syntejä ja niistä tarkkaa ripittäytymistä), hoitokokousten ihannointi ja käyttö sielunhoidollisina välineinä ja niihin liittyvä kovuus sekä seurakunnan auktoriteetin korostaminen (evankeliumi ja Kristus liitetään kovaan opetukseen ulkonaisena asiana, josta selvästi näkee, ettei uskon salaisuutta ja voiman lähdettä käsitetä).

Oppi synnyttää pelkoa, eripuraa ja paikallista kuohuntaa jo tällä hetkellä.

Hahon kommentti synnytti mielessäni hätää. Minun muistissani on liian monta tällaisessa hengessä käytyä keskustelua eri vuosikymmeniltä. Minun olisi kuitenkin pitänyt ottaa asia esille asianomaisen kanssa.

Kokonaisuutena asiat ovat menossa kuitenkin oikeaan suuntaan.

Kokouksessa 70-luvusta olisi voitu keskustella laajemminkin, mutta sen aika ei ollut vielä. Hahon kanssa samaa henkeä edustavia puheenvuoroja oli kolme, joiden pitäjien paikkakunnilla tiedän olevan surua ja murhetta sen seurauksena. Näistä asioista on keskusteltava kuitenkin siellä, missä ne tulevat esille ja toivon, ettei voimat asianosaisilla loppuisi ja Jumalan varjelus toteutuisi.

Kokous oli hyvin sydämellinen. Lääkkö piti erittäin rakkaudellisen loppuhartauden ja Voittosen ensimmäinen katsaus oli hyvä alku vaikka vähän kuivakka olikin.

(Nimim. ”Puhujan huomio”, Suomi24-palsta 28.12.2007; tiivistelmä ko. nimimerkin kahdesta kirjoituksesta)

Juhani Uljas samana vuonna

Sama harhaoppi kuin Haholla hallitsi edelliskesän puhujainkokousta, kun Juhani Uljas piti alustuksen Valkealassa (kesällä 2007):

”Jumalan seurakunnasta loistaa Jumalan sanan täydellinen valkeus. Uskon kuuliaisuudella tarkoitamme sitä, että osoitamme kuuliaisuutta Jumalan sanaan sidotun omantunnon lisäksi seurakuntaäidille. Kristinopin mukaan omatunto on Jumalan ääni meidän sisimmässämme. Omatunto vaatii oikean ja kieltää väärän. Omatunto ei kuitenkaan ole täysin luotettava. Omantunnon neuvoessa toisin kuin Jumalan valtakunta opettaa on tärkeää olla kuuliainen Jumalan valtakunnan neuvoille.”

Aarno Haho 2008

Aarno Haho on jatkanut määrätietoisesti seurakunnalle kuuliaisuuden ja sokean tottelevaisuuden opetustaan esim. vuonna 2008 Amerikan matkallaan. Hän ennakoi Suomeen suorastaan uusia siionin ”puhdistuksia”:

“Suomessa on ollut sellaista, että jotkut ovat sanoneet, että minun omatuntoni voi tehdä sitä ja sitä, ja ne ovat eri mieltä Jumalan seurakunnan omantunnon kanssa, Pyhän Hengen äänen kanssa. Minusta on vaarallista lähteä tälle tielle. — Ja me sanomme näin että kun sitten tulee Jumalan aika, ja sitten tulee seurakunnassa puhdistuksen aika, sanomme sitä että sitten kun eriseura syntyy, niin ne jotka jaetulla omallatunnolla kulkevat, saattavat joutua väärälle puolelle. On vaarallista, ettei ole yksimielinen Jumalan seurakunnan kanssa. ” (Saarna Minneapolisissa 5. lokakuuta 2008.)

Seurakunnan pitäminen täydellisenä ja erehtymättömänä ja sen kohottaminen Raamatun rinnalle merkitsee kristillisyyden perinteestä poikkeavaa ja epäluterilaista tulkintaa. Tulkintaa, josta kristillisyyden puhujat varoittelivat 1909.

Lue myös:

Kysymys kuuliaisuudesta ja omastatunnosta

Raamattu jäi toiseksi

Juhani Alaranta ja ontto kumina kuuliaisuudesta

Maalaispoika: Kuka vastaa Päivämiehen harhaopetuksesta?

Mitä jää puuttumaan, jos sitoo omantunnon vain Jumalan sanaan?

Armoneuvot päälaellaan

SRK kieltänyt synninpäästön julistamisen tekstissä

Puhujat 2008: “1970-luku oli rakkauden ja anteeksiantamisen aikaa”

2 kommenttia

Kategoria(t): eriseura, harhaoppi, Jumalan sana, kilvoittelu, kristinoppi, kuuliaisuus, lakihengellisyys, lähihistoria, luterilaisuus, omatunto, opilliset kysymykset, puhujat, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, Puhujienkokous, seurakunta, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, uskon perusteet

Meistä on tullut kaksinaamaisia


Ihmisrakennelmia 

Meikäläiset väärinkäyttävät Raamatun kohtaa, että usko ei ole järjen asia. Meikäläisten ”Kannanotot”, ”Yhteiset sopimukset”, ”rakkauden neuvot” tai millä näitä surullisenkuuluisia sääntökokoelmiamme nyt kutsutaankin, eivät olisi mahdollisia, jos niitä järjellä oikeasti ajateltaisiin. Niissähän ei siis ole mitään järkeä. Siispä järjen käyttö on kielletty. Labyrinth

Ja samaan syssyyn muistetaan vedota että ”uskon hedelmä on kuuliaisuus jumalanvaltakunnan neuvoille”, eli usko ilmenee siinä ettei kyseenalaista mitään! Mistähän tuokin slogan muuten on nykäisty? Muistaakseni näitä hedelmiä oli Raamatun mukaan pitkämielisyys, lempeys, tyyneys jne.

Autuuden ehtoja

On älytön ajatuskin, että esimerkiksi kaikilta uskovaisilta on kiellettyä osallistua urheilukilpailuihin vedoten Raamatunpaikkaan ”älä istu siellä missä pilkkaajat istuvat”. Nimittäin, ei siellä ketään pilkata eikä siellä mitenkään erityisesti pilkkaajat kokoonnu. Kysehän on urheilusta. Terveellisestä monipuolisesta harrastuksesta.

Tai muusikon ammatti tahi kuorolaulanta on kielletty koska siinä haetaan ”maallista kunniaa”. Noh, maallinen kunnia ei tule kuorossa laulamisesta yhtään sen ennemmin kuin vaikkapa uuden mersun ostajalle kun tämä hurauttaa vehosta baanalle. Tai meikkaaminen on kiellettyä, koska ”siinä puututaan Jumalan luomistyöhön”.  Permanentti ei sitä kuitenkaan ole… Monenlainen kampaaminen ja kuntoilu saattaa muuttaa ihmisen ”synnynnäistä” olemusta, puhumattakaan lääketieteestä ja terveydenhoidosta!

Ongelma on on siinä, että nämä alunperin varmaan aikanaan ihan hyvässä tarkoituksessa ja järkevinkin perustein elämänohjeiksi laaditut asiat nostetaan käytännössä autuuden ehdoiksi. Jokainen voi huomata, kuinka moni määräys on menettänyt alkuperäisen sisältönsä, mutta emme voi myöntää niiden hassuutta tämän päivän elämänmenossa  – koska samalla myöntäisimme seurakunnan erehtyneen.

Näitä perustellaan jopa siten, että mikään uskossamme ei muutu, koska Jumalan sana ei muutu. Ikään kuin jokin linjaus kuorolauluun tai televisioon olisi ”muuttumatonta Jumalan sanaa”.

Vastoin Lutherin opetusta

Kun elämäntapa-asiat ovat siinä asemassa kuin vl-liikkeessä tällä hetkellä, ollaan opillisesti vaikeassa tilanteessa. Raamattu selkein sanoin tuomitsee tällaisten asioiden nostamisen autuuden ehdoiksi, suoraan tai välillisesti. Samaa asiaa korostaa myös Luther kaikissa kirjoituksissaan. Hän sanoo jopa niin, että seurakunta saa ulkoiselta olemukseltaan olla monenkirjava, jotta tärkein näkyisi kirkkaasti.

Metsään on mielestäni menty siinä, kun on alettu laatia yksityiskohtaisia ohjeita elämäntapaa koskien, kerrottu niiden olevan Pyhän Hengen seurakunnalle kirkastamia. Taustalla on kuitenkin voinut olla inhimillisempiäkin vaikuttimia. Ja vaadittu tähän vedoten jokaista niitä viimeistä piirua myöten noudattamaan. Tällöin noudattamatta jättäminen on tarkoittanut sitä, ettei ihminen ole kuuliainen seurakunnalle – joka taas on helpommin perusteltavissa synniksi Jumalan sanan valossa.

Näiden sääntöjen muuttuminen niinkin hassuiksi kuin ne nykyisin monilta osin ovat, osoittaa mielestäni sen, että ne ovat ihmisrakennelmia eivätkä kestä.  blind 2 pien

Tällä hetkellä vallitsee keisarin uudet vaatteet-tilanne. Oikeasti meistä kukaan ei näe sitä, mitä kaikki vakuuttelemme näkevämme…  : -) Esimerkkejä kaksinaismoralismista löytyy loputtomasti.

Keskustelun epävapaus

Nettikeskustelujen seuraaminen ja osallistuminen siihen on kyllä auttanut minua hahmottamaan liikkeemme rakenteita. Vastapainona on tietysti se reaalitodellisuus, jossa kaiken aikaa elän, liikkeessä IRL. Näiden summana näkemykseni eivät ole mitenkään mustavalkoisia. Kuten ei monella muullakaan. Meistä moni tekee kaikessa rauhassa asioita, jotka ovat opetuksemme mukaan syntiä tai ainakin julistettu sopimattomiksi. Mutta emme uskalla kuitenkana kyseenalaistaa niitä ry:llä, koska siitä seuraa rangaistus.

Ja mitä enemmän olen asioita pohtinut, sitä varmemmin olen tullut siihen tulokseen, että uskon perusteiden etsimisen ja olemassa olevien käytänteiden kyseenalaistamisen krminalisointi ei ole tervettä hengellisyyttä. Harjoitettiin sitä sitten vl-liikkeen tai minkä muun tahansa nimissä, sama se. Se ei ole tervettä hengellisyyttä.

On nimenomaan Raamatun opetuksen mukaista pohtia näitä kysymyksiä hyvinkin kriittisesti. Metsään menemisessä, yksin tai porukalla, ei ole mitään ihailtavaa. Porukassa se tietysti tapahtuu helpommin kun voi psyykata toinen toistaan toimimaan vastoin oikeustajuaan. Tästä on riittävästi suurempia ja pienempiä esimerkkejä halki maailmanhistorian. Miksi se menee aina just niinpäin että psyykkamme toinen toistamme sinne metikkoon…? Emmekö voisi JOSKUS psyykata toisiamme hyvään ja oikeaan? Tässäkään tapauksessa ei ihmmisessä ole kykyä hyvään…

Ja jos ihan rehellisesti sanon, olen alkanut tyynellä mielellä ja sen kummemmin kauhistumatta pitää Raamatun varoittamina eksyttäjinä niitä, jotka suurella suulla julistavat pakanaksi sellaisen, joka kyselee uskon perustuksia. Joka siis kysyy usein näitä suurisuisia paljon nöyremmin äänenpainoin, onko uskomme Raamatun opetuksen mukaista?

Juuri se kysymys tulee kristityn jatkuvasti esittää. Tutkia Jumalan sanaa ja valvoa.

On tietysti muunkinlaisia epäilyksiä. Sellaisia, joita ei tarvittaisi, mutta jotka eivät ihmistä inhimillisenä ja tiedostavana olentona jätä rauhaan. Mutta voi niistäkin puhua. Mitä se ajatustensa sisällään hautominen ketään hyödyttää?

On itsetutkiskelun paikka koko vl-liikkeellä, kun olemme siinä maineessa (emmekä suotta!) etteivät meikäläiset uskalla kertoilla todellisista tuntemuksistaan kuin äärimmäisen luotetussa seurassa. Mitä se meistä kertoo?

Ja jotta kysymykseen saataisiin sen hahmottamiseen tarvittavaa etäisyyttä, mitä mielipiteen- ja näkemystenilmaisun tiukka rajoittaminen kertoo muista kuin uskonnollisista yhteisöistä? Esim. perheestä tai yhteiskunnasta?

“Jo keskustelu syntyvyyden rajoittamisesta on tahra avioliiton etiikassa”, S. Lohi siteerasi Oripään tiedotustilaisuudessa Kuivaniemen kirkkoherra Kullervo Hulkkoa vuodelta 1945. Kun  jo keskusteleminen kannanotoista on lähes synti, kuinka mitään avoimuutta  ja luottamusta voisi syntyäkään?

MIKSI ei voi puhua vapaasti, mitä sillä vaarannettaisiin?

Meistä on tullut kaksinaamaisia  twofaced pien

Vallitsevaa tilannetta ei ole lupa arvioida, se on kuin ”kyselisi synnille lupaa”. Mielestäni kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että nämä sinne sun tänne sutaistut epäloogiset ja epätarkoituksenmukaiset ”kannanotot” ovat olemassa pelkästään identiteettimme perustana. Kamala ajatus mutta muuhun en voi päätyä.

Ne eivät suojaa miltään synniltä, ovat jääneet siinä tehtävässään jo pahasti ajastaan jälkeen. Mitä tv:n pannassa pitäminen enää auttaa kun samat ohjelmat ja sata kertaa pahempaakin nähdään halutessamme laajakaistalla internetistä. Mitä auttaa pitää korvakoruja ja hiusväriä pannassa jos samaan aikaan nuoriso luuhaa seuroihin lökäpöksyissään ja tiukoissa topeissaan pakaravako paistaen hiukset hyvin maailmallisesti tupeerattuna?

Kyseessä ovat ”pystyyn kuolleet kannanotot” vailla enää perimmäistä tarkoitustaan ja tästä tilanteesta syntyneet kaksinaismoralistiset käyttäytymistavat. Ne ovat tehneet meistä kaksinaamaisia.

(Kirjoitti: Sivusta seurannut)

*    *     *

Polliisi Karhunen: Uskovainen ja järki

Taustatietoa SRK:n vuosikokouksen televisiopäätöksestä v. 1963, Ylivieskan suviseuroissa.

Oikea ja väärä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry
Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu.

”Minä uskon Jumalaan, Isään”. Kannanotto keskusteluun syntyvyyden säännöstelystä, 27.6.2009.

Koivisto, Eero: Uskovaisena työelämässä.  (Maljan kohottaminen.) Päivämies 2008, nro 4.

Tarvitsemme(ko) glasnostia? (Virpi Hyvärisen kolumnin kommentteja)

Verstaalla pohtija: Armoneuvot päälaellaan

”Vanhoillislestadiolaiset eivät lievennä suhtautumistaan ehkäisyyn” (YLE)

4 kommenttia

Kategoria(t): arvot, elämäntapa, erehtymättömyys, hengellisyys, kaksinaismoralismi, kannanotot, keskusteluilmapiiri, kiellot, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, meikkaaminen, musiikki, normit, Raamatun tulkinta, SRK ry., synnit, syntilista, televisiokielto, totteleminen, uskon perusteet, vallankäyttö, yhteisö

Ehdoton miesvalta hallitsee naisenemmistöistä uskonliikettä


Vanhoillislestadiolaisuusko miesvaltaa?

Vanhoillislestadiolaisuuden miesvalta eli patriarkaatti ei ehkä ole yksiselitteinen, koska toki kodin piirissä naisella, eli naimisissa olevalla suuren perheen äidillä, on tosiasiallista valtaa.

Mutta toisaalta. Vanhoillislestadiolaisen naisen on jätettävä pois ulkoisesta olemuksestaan paljon sellaista mikä on meidän kulttuurissamme yleistä ja tavanmukaista, kuten luovuttava meikkaamisesta, muusta koristautumisesta (esim. korujen laittaminen korviin on synti, muualle sallittua).

Mutta kaikkein vakavin patriarkaatin eli miesvallan osoitus on tietysti se, ettei nainen saa itse päättää eikä vaikuttaa perheensä lapsilukuun. Eli omaan ruumiiseensa.

Naisen todelliset mahdollisuudet kieltäytyä seksistä silloin kun hän ei sitä halua ovat hyvin rajalliset. Käytännössä nainen joutuu alistumaan seksiin usein vastoin tahtoaan.

Nimittäin, jos hän raskauden pelon takia kieltäytyy seksistä, hän voi ajaa miehensä itsetyydytykseen joka on synti, tai pornoon (samoin synti) tai jopa sivusuhteeseen eli huoruuteen. Päivämies-lehden kirjoituksissa on selibaattikin julistettu synniksi, satunnaista aivan lyhyttä aikaa lukuunottamatta.

Tässä partiarkaatti näkyy kiistattomasti: miehen luovuttamattomassa oikeudessa siittää jatkuvasti eli levittää geenejään. Naisen ihmisoikeuksista ei ole puhettakaan.

Toiseksi patriarkaatti on varmistanut naisten saannin sillä, että lestadiolaisnainen ei saa valita itse aviopuolisokseen ketä haluaa, vaan hänen on avioiduttava lestadiolaismiehen kanssa.

Toki tämä kielto koskee myös miehiä, mutta miehiä on liikkeessä huomattavasti naisia vähemmän. Lestadiolaismiehet yleensä saavat kumppanin. He avioituvat usein hyvinkin nuorena.

Sen sijaan joka ikäluokasta joutuu sadoittain jos ei tuhansittain nuoria naisia jättäytymään sinkuksi vastoin tahtoaan. Näille naisille ei vain yksinkertaisesti riitä avioitumisikäisiä lestadiolaismiehiä puolisoksi.

Nimimerkki ”Tilastotietoa” 12.4.2008:
”Tein tilastoa pari vuotta sitten erään suuren ry:n osalta yksinäisistä naisista. Laskin Päivämiehen joulutervehdyksistä yksin tervehdyksen jättäneet naispuoliset henkilöt, joita oli 480 henkilöä. Oletin, että tervehdyksen jättää yksin erillään perheestään ehkä 18 vuotta täyttänyt henkilö, poikkeuksia voi tietysti olla. Toinen oletus oli, että naispuolisia leskiä olisi 100 henkilöä. Näin ollen jäljelle jää 380 naimaikäistä naista. Valitettava tosiasia on, että samaisella ry:llä miehiä on kourallinen!”

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/5608545/29903486

Mutta nämä naiset eivät rohkene ottaa sitä askelta, että vastaisivat ei-lestadiolaismiehen osoittamaan kiinnostukseen myönteisesti.  Jos nimittäin nainen avioituu ulkopuolisen kanssa, hän tekee niin suuren synnin, että hän joutuu tekemään parannusta koko seurakunnan edessä julkisesti. Julkirippiä. Tai joutuu ulos.

 Julkisesta synnistä on tehtävä julkinen parannus. Samoin, jos on avioitunut epäuskoisen kanssa, on siitäkin tehtävä julkinen parannus. (Päivämies, 29.11.1978)

Liikkeessä on tuhansittain naisia, jotka ovat tästä syystä joutuneet tai suostuneet vastoin tahtoaan luopumaan omasta rakastetusta, elämänkumppanista, sukupuolielämästä, omista lapsista ja perheestä, omista lapsenlapsista… loppuelämäkseen.

Tottakai patriarkaatin yksi osoitus on myös se tosiasia, että SRK, liikkeen keskusjärjestö joka on toiminut sata vuotta, ei ole huolinut johtokuntaansa yhtään naista. ensimmäinen nainen esim. Oulun rauhanyhdistyksen johtokunnassa oli vuonna 1956 valittu Betty Kuusikko.

Vanhoillislestadiolaisuudessa enemmistö jäsenistöstä on nykyisin naisia. Heillä ei ole liikkeen ylimmässä johdossa yhtään edustajaa. Johtokuntaan kuuluu vain 24 miestä.

Samaten puhujainkokoukseen osallistuu vain miehiä: 600-900 miestä, sillä puhujissakaan ei ole ollut yhtään naista sitten 1800-luvun. Vielä liikkeen alkuvuosikymmeninä myös naiset toimivat sananjulistajina.

Kaleva-lehden haastattelussa 22.3.2009 SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen vastasi toimittajan kysymykseen naisten asemasta:

Nähdäänkö vielä päivä, jolloin SRK:n johtokunnassa on naisia?

”Minä en siihen ota kantaa, mutta lähtökohtana on ollut se, että johtokunnan koostumus nousee Uuden testamentin vanhin-ajatuksen pohjalta. Uuden testamentin mukaan seurakuntien päättäjät olivat miehiä kuten nyt meidän piirissämme. Paikallisissa rauhanyhdistyksissä naisia on myös johtokunnissa.”
”Siitä, voisiko nainen olla liikkeessämme puhujana, ei minun korviini ole tullut edes keskustelua.”
 

Kalevan haastattelussa vuonna 2004 Voittosen vastaus oli sama. ”Sananpalvelijana vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on ollut ja on mies, saarnamies.” (Kaleva 2.7.2004.)

 *     *     *

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys Ry:n vuosikokous pidettiin lauantaina 30.6.2007 Valkealatalolla, Valkealassa. Paikalla oli 310 edustajaa 150:stä rauhanyhdistyksestä. Vuosikokous päätti useista henkilövalinnoista.

Kiistaton osoitus miesten suosimisesta johtokunnan jäsenten valinnoissa

 Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja vaihtuipapit6

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) vuosikokous pidettiin suviseurojen yhteydessä lauantaina 30.kesäkuuta Valkealassa. Vuosikokous ja uuden johtokunnan järjestäytymiskokous päättivät useista henkilövaihdoksista.

Johtokunnan jäsenistä on erovuorossa vuosittain neljännes. Erovuoroisten tilalle valittiin lääninsosiaalitarkastaja Toivo Haataja Hauholta, rehtori Mikko Kinnunen Reisjärveltä, rehtori Pentti Rentola Alajärveltä, työnjohtaja Pekka Nurmela Helsingistä, lehtori Aimo Helén Kärkölästä ja rehtori Pekka Vuonokari Nakkilasta. Johtokunnassa on yhteensä 24 jäsentä.

Vuosikokouksessa päätettiin myös SRK:n julkaisujen toimitusneuvoston jäsenistön valinnasta. Erovuorossa oli kaksi toimitusneuvoston jäsentä. Heidän tilalleen valittiin kappalainen Timo Riihimäki Limingasta ja rehtori Matti Taskila Kannuksesta. Toimitusneuvostossa on kaikkiaan 8 jäsentä.

Uuden johtokunnan järjestäytymiskokouksessa 30. kesäkuuta SRK:n johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin rovasti Olavi Voittonen Oulusta. Puheenjohtajan tehtävästä väistyi oulunsalolainen maanviljelijä Matti Lääkkö, joka toimi tehtävässä vuodesta 1992 lähtien. Järjestäytymiskokous valitsi uudeksi 1. varapuheenjohtajaksi rehtori Matti Taskilan Kannuksesta ja 2. varapuheenjohtajaksi luokanopettaja Pentti Saulion Jyväskylästä.

Suviseuratiedotus
30.6.2007

http://www.suviseurat.fi/2007/ajankohtaista21-fi.html

kolme-miesta

Osuva kommentti vilkkaassa nettikeskusteluissa, kun nimimerkki ”Maalaispoika” totesi Suomi 24 -palstalla pian Voittosen haastatttelun jälkeen:

”Voittosen haastattelu Kalevassa reilu viikko sitten nosti esille erään teeman, jota olen viikon mielessäni pyöritellyt. Kun kysyttiin, miksi SRK:n johtokunnassa ei ole naisia, Voittonen totesi asian liittyvä UT:n aikaiseen vanhemmiston toimintaan. En muista sanoja tarkasti.

Tämä linjaus on mielenkiintoinen ja tärkeä. Voisi kysyä näin: Miten ajatus eroaa faktisesti esikoisuuden opetuksesta seurakunnan vanhimmista tai vanhinten seurakunnasta? Ei mitenkään.

Tämä kannanotto selittäisi osaltaan sen vaikeuden, joka on liittynyt ja liittyy edelleen keskusteluun huoneenhallitusopista. Siinä postuloidaan kristillisyyteen ”laiteiden keskellä elävä ydin ja taso, taso, jolle kuuluu lupa, oikeus ja asema esittää opillisia linjauksia, vartioida oppia ja elämää ja vaatia tälle kaikelle kuuliaisuutta. Ja kun kyseessä on Jumalan ääni, olisi jotenkin kummallista, jos jonkun seurakuntalaisen omatunto olisi tätä ääntä vastaan. Saatika turmeltunut järki.

Mutta perinteinen luterilainen malli menee samalla menojaan. Kyllä siinä jokaisella uskovaisella on Jumalan sanan lujassa rakenteessa sellainen perusta, jolla sekä opetukset että opettaja arvioidaan ja arvostellaan. Ja ytimessä on puhtaan evankeliumin käsite. Siinä uskovainen, Raamatun teksti ja Jumala muodostavat sellaisen kolmiyhteisyyden, joka kieltäytyy kuuliaisuudesta lain saarnan edessä. Olipa sen esittäjä tai vaatija kuka tahansa.”

Lue aiheeseen liittyvää:

Alinta kastia ovat naiset ja lapset  

Maria Lähteenmäki: Suljetun yhteisön pimeä puoli

Tuula Stenius: Ilman elämäntoveria, ilman rakkautta

SRK:n vuosikokous 27.6.2009: johdossa edelleen vain miehiä

2 kommenttia

Kategoria(t): ehkäisykielto, ihmisoikeudet, johtajat, johtokunta, kiellot, kuuliaisuus, Maalaispoika, manipulointi, meikkaaminen, miehen asema, naisen asema, naiseus, naissaarnaajat, nettikeskustelu, normit, norms, Olavi Voittonen, perhe, puhujat, raskaudenpelko, retoriikka, sananjulistajat, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, syrjintä, tasa-arvo, totteleminen, vallankäyttö, väkivalta