Vuoden tiedekirja -kunniamaininta Johanna Hurtigille

Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto ovat myöntäneet Vuoden tiedekirja -kunniamaininnan (2 500 euroa) yhteiskuntatieteiden tohtori Johanna Hurtigille teoksesta Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta (Vastapaino 2013). Teos antaa äänen hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtalua lapsuudessa lestadiolaisuuden piirissä kokeneille ihmisille.

Hurtig on tutkijana sikäli harvinaisen ansioitunut, että hän on onnistunut tuottamaan yhteiskunnalle

Advertisement

SRK: Rakkaus katosi siionista

Hoitokokous? Hoito tulee sanasta sielunhoito ja kokous sitä, että kutsuttuna keskusteluun osallistui useampi henkilö. – SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen. 

Toimittaja Riitta Hirvonen:  Millä tavalla nykyiset sielunhoitotilanteet ovat muuttuneet hoitokokouksista?

Tuomas Hänninen: Aina on olemassa riski, että sieluhoitotilanne muuttuu inhimilliseksi painostukseksi.  – Rauhan Tervehdys 34, 2011.

Anonyymin weljen ehdotus

SRK:n johto lupasi uudistaa opetusta, rakenteita ja menettelytapoja

SRK ry. järjesti 24.10. tiedotustilaisuuden, jonka aiheena oli lastensuojelu. Tutkija Johanna Hurtigin juuri ilmestynyt tutkimus Taivaan taimet on nostanut kysymyksen jälleen esille.

Merkittävimmät asiat, jotka paikalla olleet SRK:n puheenjohtajat ja pääsihteeri toivat esiin, koskevat liikkeen oppien uudistamista ja sisäisen yhteisökulttuurin parantamista avoimempaan suuntaan.  Johtokunnan käsityksen mukaan herätysliikkeen opetusta ja rakenteita sekä käytäntöjä on uudistettava, ja maallikkorippisalaisuudesta luovutaan tapauksissa, joissa on kyse rikoksista.

Tässä suhteessa lestadiolaisen liikkeen opetukseen siis edelleen jää ristiriita Kirkkolain knassa. Kirkkolain mukaan rippisalaisuus ei lainkaan koske maallikoita. Se velvoittaa vain pappeja ja lehtoreita. Toisaalta on selvää, että mikäli maallikko ottaa vastaan kanssaihmisen synnintunnustuksen ja siten toimii rippi-isänä tai rippiäitinä, hänen on kyettävä olemaan luotettava ja pidettävä tietoonsa tulleet henkilökohtaiset asiat omana tietonaan, silloin kun kyse ei ole rikosasioista.

Nykyinen opetus ja käytännöt ovat johtaneet vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vakavien rikosten piilottamiseen. Syylliset ovat lisäksi päässeet piiloon oikeudellista vastuutaan, koska keskustelukulttuuri rauhanyhdistyksissä ei ole vapaata eikä avointa.

SRK:n johtohenkilöt myönsivät tehneensä henkilökohtaisesti virheitä ja myös kollektiivisesti johtokunnassa. He totesivat myös, että hyväksikäytön uhrit eivät ole saaneet apua. SRK:n johdon mielestä muutoksista ovat vastuussa ensi sijassa paikalliset rauhanyhdistykset.

Johanna Hurtigin tutkimus on nostanut keskustelun keskiöön vanhoillislestadiolaisuuden teologian

Alaranta väitöskirjassa: Lapsen etu ykköseksi kirkkolakiin

Teologian ja hallintotieteiden maisteri Johannes Alaranta toteaa väitöksessään Taakkojen kantaja vai ilmiantaja, että evankelisluterilaisen kirkon rippisalaisuus on ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeuslakien ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa.

Euroopan lait ja sopimukset lapsen edun vaalimisesta ovat Alarannan tutkimuksen mukaan velvoittavampia kuin kirkon ja esimerkiksi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen vaitiolosäännöt.

Kuva: Heikki Haapalainen, Yle.

Alaranta esittääkin,  että papeilla pitäisi olla samanlainen ilmoittamisvelvollisuus lapsiin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta kuin lääkäreillä. Alarannan mukaan kirkkolakia pitäisi muuttaa siten, että papin velvollisuus on ryhtyä toimiin joka kerta, kun hän havaitsee lapsen edun olevan vaarassa, lapsen suojelemiseksi kaltoinkohtelulta.

Lisäksi Alaranta ehdottaa lievennystä vaitiolovelvoitteeseen papin työnohjaustilanteessa, jossa keskustelun toista osapuolta niin ikään sitoo lakiin perustuva vaitiolovelvoite.

Kirkkolaki säätää nykyisin, että pappia sitoo

Johanna Hurtig: Taivaan taimet – tutkimus lasten hyväksikäytöstä vanhoillislestadiolaisuudessa

Mulle tämä uskonnollinen kieli on vaikeaa. Mä en voi sietää niitä tiettyjä lauseita. Esimerkiksi tämä ”Taivaan Taimi”. Mä vihaan sitä sanontaa! Mä en ollut mikään taimi. Mua ei varjeltu, ei suojeltu, eikä kasvatettu.

Väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä on ollut pitkään vaiettu aihe Suomessa. Yhteisön pitäisi olla tukena ja turvana, mutta entä kun näin ei ole?

Tutkija, YTT Johanna Hurtigin uusin teos Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta pureutuu tähän moniulotteiseen ja eettisesti latautuneeseen aiheeseen.

Uskonnollista yhteisöä katsotaan teoksessa väkivaltaa kokeneen lapsen näkökulmasta. Kontekstina on vanhoillislestadiolainen herätysliike.

My body belongs to me

Keep your children informed. Keep yourself informed! Talk in your congregation and emphasize that everyone is responsible to protect children.

The biggest value of this video is in educating and empowering

Ja seurakunta vaikeni lasten kärsimyksistä

Tänään TV1 esittää palkitun elokuvadokumenttien tekijän Alex Gibneyn koskettavan dokumenttielokuvan Ja kirkko vaikeni. Elokuva paljastaa menetelmät, miten katolinen kirkko on käytännössä järjestelmällisesti suojellut lapsia hyväksikäyttäviä pappeja, niin että nämä ovat tekojensa paljastumisensa jälkeenkin voineet edelleen jatkaa lasten raiskaamista ja ovat päässeet yhä uusien lapsiuhrien kimppuun. [Ohjelma uusitaan la 6.7. klo 13.05, ja se on nähtävissä YLEn Areenalla noin kuukauden ajan.]

Yhtenä vakavimmista rikostapauksista elokuvassa kuvataan amerikkalainen katolinen pappi Lawrence Murphy, joka työskenteli Saint Johnin kuurojen sisäoppilaitoksessa Milwaukeessa vuosina 1950–1974. Hän valitsi uhreikseen kaikkein haavoittuvimmat: ne, joiden vanhemmat eivät osanneet viittomakieltä.

Poliisi-kansanedustaja Kari Tolvanen: Lopettakaa hurskastelu hyväksikäyttöasiassa

”Jos he ovat tehneet parannuksen, he [pedofiilit, insestiä harjoittavat], voivat olla uskovaisten joukossa.”

SRK:n johto antoi tiedoksi Kalevassa 8.4.2011,  että ne lapsenraiskaajat, joitten rikos on vanhentunut oikeudellisesti, ovat parannuksen-teolla jälleen vapaita uskovaisia liikkumaan rauhanyhdistyksellä.

Synninpäästö ei paranna ihmistä pedofiliasta, eikä se estä häntä harjoittamasta insestiä. Loitsu

Suurperheen äiti: SRK:n johtajat ottaneet ”Elämän ja kuoleman Herran” roolin?

“Sydämen kristillisyys ja usko ovat parhaimmillaan iloa, rauhaa ja rakkautta. Ne tuovat elämään tulevaisuutta, toivoa ja luottamusta. Viime aikoina on myös uskovaisten elämään mahtunut paljon hämmennystä ja ahdistuksen tummia pilviä, kun on paljastunut, miten SRK on toiminut muun muassa lasten hyväksikäyttötapauksissa.” (Lestadiolainen suurperheen äiti: Avoimuuteen on vielä pitkä matka.)

*     *      *

SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen on opastanut herätysliikkeen sisäistä keskustelua ohjeellaan: ”Kysyä saa, mutta ei saa kyseenalaistaa.”  

Nimimerkki ”Lestadiolainen suurperheen äiti” nosti 2.8. Kalevan yleisönosastossa esiin huolensa keskustelun todellisesta avoimuudesta vl-liikkeessä. Hän epäilee, että herätysliikkeen johto (SRK:n johtokunta) on nostanut itse itsensä valta-asemaan, joka sille ei kristillisyyden opin ja uskon perusteella tosiasiassa kuulu.

Nykyisen puheenjohtajan Olavi Voittosen ja hänen kannalleen asettuvien johtokunnan pitkäaikaisten jäsenten linjaus

Opista on puhuttava, ei prosenteista!

Muutamana aamuna lehteä hakiessa sattui naapuri paikalle.

”Tapauksia ei ole osoitettu olevan ainakaan suhteellisesti enempää vl-liikkeessä kuin muussa väestössä.”

Tuli tästä puhetta. Julkisessa keskustelussa on juututtu viimeksi lasten sukupuolisen hyväksikäytön tilastoihin, kuten SRK:n puheenjohtaja Voittonen onnettomassa suviseurapuheessaan.