Avainsana-arkisto: sanankuulo

Mun henkeäni salpaa


Harvemmin on ollut tapana keskustella puhujien tyylistä. Mitä joskus huulenheittoa lähipiirin kesken ohimennen. Mutta kun ollaan monenmoisten arkiaskareittan ja kiireen keskeltä seuroihin päästy, jaksaako ottaa evankeliumia vastaan, jos se tarjoillaan ”liian isoina annoksina”? Henki meinaa joskus salpautua maallisemmasta syystä kuin evankeliumin ilosta, tai ainakin istumalihakset on kovilla.seurat 2

Torvi-blogissa kirjoittaja kertoo, mitä kuulijan paikalla mielessä liikkuu, kun seurapuhe on jo läpeensä tuttua. Sen perussanoma on moneen kertaan kuultu ja perustelut, ne tietyt Raamatun kohdat, ovat tullet tutuiksi. Yllätyksiä ei ole tiedossa. Seuroissa käynnistä on tullut tapa.

Seurapuheet ja alustukset ovat jopa niin kaavamaisia ja ennustettavia, että niistä on julkaistu taitavia parodioita (esim. OHO! Siioni-blogissa ja Jemima Mopin palstalla). Onpa kehitetty myös Saarnageneraattori.

Pölökky-blogissa jutustelee uskovainen kanttori mukavasti. Tästäkin. En osaisi itse paremmin koota toivomuksia puhujalle.

”Älkää hyvät veljet stressatko puheen mitasta, paitsi silloin kun se venyy yli kolmen vartin! Sitä eivät minun persuukseni ja keskittymiskykyni tahdo oikein kestää.”, toteaa Pölökky.

Kaksi puhetta peräkkäin

”Olipa kerran seurat, arki-iltana ja seuroissa väsyneitä lapsiperheitä. Olipa seuroissa kaksi puhetta peräkkäin ja ensimmäinen puhe piiiitkä ja monotonisella ”yhden säveltason” puhetavalla pidetty. Puhujalla oli hyvä hengitystekniikka, ääntä ja puhetta riitti yhdellä hengityksellä monen lauseen verran, kunnes piti vetää keuhkot täyteen ja antaa taas evankeliumin virrata. Asiassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, päin vastoin! Mukavia veljiä molemmat ja oikealla asialla!

Silti monen kuulijan vaikutelmaksi saarnasta jäi tämä:
—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—,—-
–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,
—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—
–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.
—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,–
–.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——
,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.—
—,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.
——,—-.—–,—–,—-.—-,——–.——,—-.—–,—–,—-.—-,——
–.——,—-.—–,—–,—-. (huomaa pilkut ja pisteet!)

Itselläni pää oli hieman kipeä toisen puheen ajan, muisto ensimmäisestä puheesta. Niinpä sekin puhe meni hukkaan, vaikka puhuja rupatteli mukavasti tärkeistä asioista. Musikaalisuudella on varjopuolensa. Kuulokeskus on ääni-informaatiolle usein normaalia herkempi, ja niinpä jokin toistuva ääniefekti sopivalla sävyllä, korkeudella ja voimakkuudella saattaa viedä jopa toimintakyvyn. Niin sitten kävi, seurapuheen aikana.

”Tavallisella” kuulollakin varustetut olivat kuulemma tiukilla tuona iltana, päänsärkyä ei toki muille tullut.”

Palautetta puhujarievulle, hop hop

”En välttynyt ajatukselta, että opiskeluaikana läpi viedyt viestinnän kurssit toimisivat mainiosti myöskin kristillisyytemme puhujille. Saattaisihan se vähän vähentää puhujankin paineita, jos tietäisi miten viestinsä saa parhaiten perille.

Olisiko aivan hurja ajatus, että joku asiaan vihkiytynyt tai peräti ammattilainen voisi aivan luvan kanssa antaa puhujille palautetta äänen käytöstä, artikulaatiosta, intonaatiosta ja nyansseista, ehkäpä myös mikrofoniin puhumisesta (on aivan oma lajinsa).

Toivottavasti tämä kaino toive ei tunnu liikaa arvostelulta! On vain niin, että lapsiperhekeskeinen toiminta iloisenkirjavine hälyäänineen, monin paikoin suuret toimitilat, sekä vanhentuneet tai muuten heikkotasoiset äänentoistolaitteet asettavat puhujien ulosannille niin suuret vaatimukset, että koulutettukin puhuja voisi olla ajoittain helisemässä.”

Lyhyt puhe toimii

”Sitten arka aihe.

Nuoret puhujat, usein teologit, saavat välillä selän takana jopa vähän väheksyviä kommentteja ”niistä nuorien puhujien lyhyistä puheista.” Onko puheen mitta pituus? Uskallan olla sitä mieltä, että joskus aivan yhtä tärkeä ja yhtä oikea asia virtaa puhujan suusta ulos 15 minuutissa, joskus 45 minuutissa. Hyvä niin, miksi jatkaa väkisin toiset 15 minuuttia että saisi ”edes suviseuramittaisen” kasaan?

Jos näen lautasen tyhjenneen ja lapsen maha on täysi, en kai silti mätä hänelle suuhun toista lautasellista väkisin vain siksi, että naapurin isäntäkin syöttää kaksi lautasellista…

Olen itkenut hiljaa syvällä itsessäni itseni jälleen terveeksi sekä varttitunnin että kolmen vartin saarnan aikana. Älkää hyvät veljet stressatko puheen mitasta, paitsi silloin kun se venyy yli kolmen vartin! Sitä eivät minun persuukseni ja keskittymiskykyni tahdo oikein kestää.”

väsynyt mies 2Toinen näkökulma:  fraasit

Siitä on jo yli kymmenen vuotta kun lähdin liikkeestä.  Pari vuotta sitten kuuntelin suviseuraradiota, eka kerran aikoihin.

Järkytyin todella. Siellä oli täsmälleen ne samat vanhat fraasit, joita itse kuuntelin viikonlopusta toiseen puisella seurapenkillä ry:llä. Itse asiassa se oli henkilökohtaisesti minulle pääosin myönteistä aikaa, silloin kun vielä uskoin kaiken, mitä kuulin. Silloin oli helppo olla siellä meikäläisten keskellä. Kunnes heräsi kysymyksiä ja tuli kriisi omakohtaisen kristillisen vakaumuksen osalta ja seurusteluasiassa, mutta se on toinen juttu.

Mutta juuri se, että itselleni oli jäänyt niin positiivinen kuva itse saarnoista, sai minut varmaan sittemmin järkyttymään. Nimittäin, niiden fraasien ohella puhujilla ei nyt tuntunut olevan enää mitään asiaa niiden takana. Ja tuntui, että he olivat välillä suorastaan vaivautuneita, kun piti vain saada saarna-aika kulumaan. Fraaseja toistelemalla sitä pituutta voi kasvattaa, mistä taas Pölökky-blogisti kertoi kiusaantuneensa. Minä kiusaannuin puheesta joka oli vailla muuta sisältöä kuin fraasien toistelu.

Heräsi vaikutelma, että vl-uskon systeemi on pahasti kriisiytymässä. Jokin romahdus tai murtuma saattaa kohta tulla, sillä eihän kukaan jaksa kannatella tyhjää täynnä olevaa järjestelmää loputtomiin. Itse toivon ihmisten kuolemattomien sielujen vuoksi, että jokin uskonuudistus tai uusi herätys tulisi pian.

(”Puheet & teot”)

*     *     *

Lue myös:

Jemima: Kun sain rakkaat sisaret ja veljet tehtäväkseni… Mopin palsta 3.2.2011.

M. K. & P. T.: Haluammehan pysyä kuuliaisina kollektiiville.

Puheiden todellinen anti. Keskustelu Suomi24 -palstalla.

Saarnageneraattori. OHO! Siioni.

Torvi: Tapa: seuroissakäynti

Uskomme perusteista: omavanhurskauden vaarat. OHO! Siioni.

Uskovainen haluaa äänestää oikein. OHO! Siioni.

Vanhoillislestadiolaisen saarnakielen piirteitä (Topi Linjama)

Emmehän me halua meititellä? (Topi Linjama)

Ennustus: ajaudumme umpikujaan

Lasinen meri Nivalan seuroissa. Katkelma, Anna-Maija Ylimaula: Papintyttö.

Totinen Togosta: Pelkoon kätketty aarre herätysliikkeen periseinällä: OHO! Siioni

2 kommenttia

Kategoria(t): elämäntapa, hengellisyys, huumori, Jumalan sana, maallikkosaarnaajat, normit, puhujat, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, seurakunta, seurat, spiritualiteetti

SRK kieltänyt synninpäästön julistamisen tekstissä


Vanhoillislestadiolaisuuden opin keskeisessä asiassa, syntien anteeksi uskomisessa, on tapahtunut hämmästyttävä muutos – kaikessa hiljaisuudessa. Evankeliumin sanojen julkaiseminen kirjallisessa muodossa on nyt kielletty kristillisyyden julkaisuissa. Käytäntö on vain kaikessa hiljaisuudessa muutettu ja tätä pidetään nyt oikeana menettelynä.

srk

SRK:n johdon päätöksellä kirjoitetussa muodossa oleva synninpäästö on nyt todettu voimansa menettäneeksi. Varmuuden vuoksi kaikkia hartauskirjoittajia on kielletty kirjoittamasta synninpäästön sanoja kristillisyyden julkaisuihin tarkoitettuihin hartaus- ja muihin kirjoituksiin. Kieltäjä on SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen sekä SRK:n julkaisutoimikunta ohjeineen kirjoittajille. Sievin suviseurojen yhteydessä 2008 pidetyssä puhujainkokouksessa ratkaisu siunattiin virallisesti.

Yli sadan vuoden ajan on totuttu että lestadiolaisuuden piirissä julkaistut hartauskirjoitukset Päivämiehessä, Siionin Lähetyslehdessä ja Siionin keväässä (aik. Lasten Siionissa) useasti päättyvät syntien anteeksi saamisen ja uskomisen julistamiseen: ”Usko tälläkin hetkellä kaikki synnit ja heikkoudet anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä”. Tällaista tai muutakaan synninpäästöön viittaavaa lausetta ei saa enää SRK:n julkaisemissa hartauskirjoituksissa esiintyä.

SRK on siis sensuroinut synninpäästön omista julkaisuistaan. Hartauskirjoituksissa ei saa enää julistaa syntejä anteeksi.

Päätös siitä, että synninpäästöä ei enää liitetä teksteihin, on tehty SRK:n johtokunnassa ja julkaisutoimikunnassa jo joitakin vuosia sitten, mutta kaikessa hiljaisuudessa. Yhtenä perusteluna ratkaisulle on esitetty, että SRK:n johto haluaa näin varmistaa kaikilla tasoilla, että ihminen ei voisi tai saisi uskoa ikään kuin vahingossa syntejään anteeksi annetuksi lukemalla liikkeen hartauskirjoituksia, eikä myöskään kuuntelemalla radiosta tai netistä vanhoillislestadiolaista sananjulistusta. Tällainen vahingossa uskominen täytyy estää.

Synnit voi saada anteeksi ja uskoa anteeksi annetuksi vain menemällä fyysisesti samaan kokoontumispaikkaan kuin muut vanhoillislestadiolaiset ja kuulemalla korvillaan jonkun vanhoillislestadiolaisen lausuman synninpäästön eli anteeksi antamisen sanat samassa maantieteellisessä paikassa.

Nimimerkki Pakkula kertoo asiasta 13.4.2009 Mopin palstalla:

Muutama vuosi sitten läheisen kansanopiston kurssilla eräs kurssilainen kysyi, onko hänen havaintonsa oikea, ja jos on, mihin käytännön muutos perustuu.

Saimme kurssin opettajalta vastauksen, että havainto on oikea, ja että käytäntöä vaihdettiin tietoisesti, kun alkoi siellä täällä tulla ihmisiä, jotka väittivät saaneensa uskon niitä vastauksia lukemalla. Koska ei haluta antaa ihmisille Raamattuun perustumattomia lupauksia, käytäntöä vaihdettiin hiljaisuudessa.”

Sittemmin SRK:n alueasiamiehiä ja lehtiavustajia onkin koulutettu tässä asiassa. Kursseilla on varmistettu, että Päivämieheen ja muihin julkaisuihin ei enää käsikirjoitusvaiheessakaan kirjoiteta syntien anteeksiantamusta eikä kehoteta uskomaan synnit anteeksi.

Asiasta on myös kirjoitettu Päivämiehessä, sillä marraskuussa 2007 lehdessä julkaistiin raportti SRK:n hartauskirjoitusten laatijoille pidetystä kurssista Siikatörmällä. SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen oli kyseisessä tilaisuudessa antanut kirjoittajille täsmällisen ohjeen siitä, että kirjoittajan ei tule koskaan liittää kirjoitukseensa varsinaista synninpäästöä.

Voittonen muistutti myös kirjoitetun ja puhutun Jumalan sanan erosta:
– Emme julista hartauskirjoituksissamme suoranaista synninpäästöä, sillä usko tulee kuulosta.”

Ratkaisu vaikuttaa sikäli erikoiselta, koska herätysliikkeen julkaisujen tarkoitus lienee juuri evankeliumin julistaminen.  Kristinuskossa ja luterilaisessa opetuksessa erityinen paino on juuri uskon ja syntien anteeksisaamisen julistamisessa:

”Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” (Joh. 20:31)

Paavali tähdentää korinttolaiskirjeessä:

”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan.” (1. Kor. 15:3)

Perinne kirjoitetun evankeliumin julistuksessa on lestadiolaisuudessakin historiallisesti pitkä. Erityisesti aikaisempina vuosikymmeninä, jolloin seuratilaisuuksia järjestettiin harvoin ja matkat olivat pitkiä, ihmiset kirjoittivat toisilleen kirjeitä ja siunasivat niissä toisilleen synnit anteeksi.

Näitä kirjeitä on sittemmin julkaistu myös painettuna, joten tähän uskonkäsitykseen on helppo tutustua. Nyt keski-iässä olevat vanhoillislestadiolaiset muistavat vielä hyvin, miten Siionin Kevään edeltäjässä Lasten Siionissa toimittajasetä siunasi kaikki synnit anteeksi nuorille lukijoille ja kirjoittajille.

”Nytkin on lupa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.”

Kuten tunnettua, vanhoillislestadiolaisuuden vanhurskauttamiskäsityksen mukaan synnin anteeksi antamisen vakuutuksen sanat tulee äänellisesti kuulla lisäksi tietyssä sanamuodossa sanottuna: Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi.

On vielä lisättävä, että vanhoillislestadiolaisen opin mukaan näiden sanojen lausujan täytyy itsensä olla vanhoillislestadiolainen. Vain vanhoillislestadiolaisella tavalla uskovaiset voivat antaa synnit anteeksi. Tässä on kyseessä ns. välimiehen välimies -oppi: Kristuksen kärsimys ja ristinkuolema ei vielä riittäisi Jumalan pelastussuunnitelmassa, vaan siihen tarvitaan lestadiolaistulkinnan mukaan inhimillinen ihminen äänellisesti sanomaan synninpäästön sanat. Luterilainen kirkkomme tulkinta puolestaan ei edellytä tätä välimiestä.

Tiettävästi vanhoillislestadiolaisten käsitys kirjoitetun ja puhutun sanan suhteesta lähti muuttumaan jo 1930-luvulla. Kuitenkin esimerkiksi Väinö Havaksella oli raamatullinen ja raattamaalainen käsitys, että myös luettu sana vaikuttaa uskon.  Hän joutui kuitenkin puhutteluun käsitystensä takia ja teki siitä julkisen parannuksen Oulun Rauhanyhdistyksellä.

Syntien anteeksi saaminen ja uskominen ei tietenkään Raamatun, luterilaisen kristinopin eikä Tunnustuskirjojen mukaan vaaadi tiettyä inhimillisiin aisteihin eikä historialliseen viestintätapaan sidoksissa olevaa kommunikatiomenetelmää.

Armo ei siis ole sidoksissa esimerkiksi siihen, että asianomaisella on mahdollisuus kuuloaistin välityksellä kuulla synninpäästön sanat. Tällainen ajattelu olisikin suoranaista taikauskoa. Lestadiolaisuudessa tunnettu historiallinen ja muistiinmerkitty esimerkki uskon saamisesta sanaa lukemalla on 1800-luvulta, Raattamaan työtoverin Erkki Antin kääntymys:

”Eräänä päivänä olin yksin Vanhatalon perätuvassa, jossa silloin olin huonetta. Ja kuin lu’in ”Armon järjestys” -nimistä kirjaa, ja ensimäinen kanssapuhe oli minun riisunut alasti omasta pyhyydestä, niin olin lukemassa toisen kanssapuheen loppupuolta, silloin aukeni minulle evankeliumin armonlupaukset, etta jos us kot Herraan Jesukseen, niin olet autuas. Mutta nyt tuli mahdottomuus, etta kuinka minun sopii uskoa, kun en ole vielä saattanut oikeaa katumusta ja parannustakaan tehdä, minusta tulee ulko kullattu j.n.e. Mutta Jumalan Henki, joka on uskon alkaja ja päättäjä, kävi sisällisesti sen luetun sanan kautta, että jos et usko. niin menet helvettiin, vaikka kuinka katuvainen olisit. Pelko oli suuri, mutta oli vähän toivoakin, silloin tartuin lujasti kiinni armolupauksiin ja siitä myöden kuin uskoin, niin tunsin rauhan ja levon, tunsin myös ilon ja sain nähdä Jesusta voittokunniassa ensi kerran, kun saatoin usko a itseni autuaaksi. En muuta muista, mutta sen muistan, että olin iloinen ja kiitollisuuden tähden kävelemässä ympäri lattiaa, ja menin pirttiin sanomaan muillekin mikä suuri armo minulle on tapahtunut, sillä minä tunsin selkeästi, kuin uskon kautta Jesuksen verellä sydän särjettiin. niin kolmeen kertaan puhdistuksen tuli kävi läpitse koko minun olentoni.  (Leonard Typpö: Kirjeitä virvoitukseksi. 1907.)

SRK:n oma julkaisu todistaa: vanhat saarnamiehet uskalsivat kirjoittaa  synninpäästön

Mopin palstan moderaattori Moppaajasefu on julkaissut palstalla esimerkkejä liikeen vanhoista puhujista, jotka ovat julistaneet ihan kirjaimellisesti synninpäästön hartauskirjoiutksissaan,  ehdollistamatta sitä millään tavoin. Lähteenä Mopaaajasefu käytti SRK:n itsensä julkaisemaa kirjaa Profeettain jäljillä (1969). Tämäkin osoittaa, että liikkeessä ei ole nähty vanhastaan ongelmia synninpäästön kirjallisessa julkaisemisessa. Samaten tämä osoittaa, että ainakaan vielä 1960-luvulla ei nykyistä kirjoittamiskieltoa tunnettu.

”Voittosen kommentti Päivämiehessä siitä, että synninpäästöä ei julisteta hartauskirjoituksissa herätti myös minun huomioni, sillä vanhoissa vl-kristillisyyden hartauskirjoituksissa synninpäästön sanoja on useinkin käytetty.

SRK:n työvaliokunta julkaisi vuonna 1969 kirjan Profeettain jäljillä, jossa on jo edesmenneitten saarnamiesten raamatunselityksiä.

Kirja on painettu Kuopiossa Kirjapaino Oy Savossa vuonna 1969.

Juho Näppä selitti sanaa Jes.12:1-2:n pohjalta otsikolla Jumala on minun autuuteni (s.14-16) ja päätti kirjoituksensa sanoihin ”Uskomme nytkin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti, niin olemme armosta autuaita Jeesuksen tähden.” Samoin hän selitti sanaa 1.Moos.3:1-13 pohjalta (s.20-24) ja päätti kirjoituksensa sanoihin: Niin uskomme vieläkin kaikki synnit ja matkanviat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaan ja iloon asti.

Pentti Pelkonen
selitti Tuomarien kirjan kuudetta ja seitsemättä lukua otsikolla Herran ja Gideonin miekka (s.48-61) ja päätti kirjoituksensa sanoihin: Kaikki synnit ja matkan viat ovat Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä anteeksi.

Ahti Aspegren ”Jumala rakastaa totuutta ja vihaa valhetta” Hes. 13: 1-10 (s.75-78 ): Uskomme nytkin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja sen kautta rakennumme yhdeksi huoneeksi Herrassa.

Lauri Myllynen: Jumalan liitonarkkia seuraa siunaus ja ilo (s.107-110): Sitä päivää odotellessa uskomme synnit, viat ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.Amen.

Yrjö Pajari: Paimen – kuningas (s. 111-114): Ole kallis ystäväni hyvässä turvassa sen tähden, että saat kaikki puutteesi, vikasi ja syntisi uskoa anteeksi Herran Jeesuksen kalliissa nimessä ja pyhässä sovintoveressä. Amen.

Heikki Lohilahti, Danielin kolmas luku (s.115-116): Nytkin saamme uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä aivan iloon ja rauhaan asti.

Armas Karsikas, 1.Kun.16:30-32, ”Bileamin salainen neuvo” (s.121-126): Jääkää joka hetki uskomaan Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki turmeluksen viat ja niistä johtuvat epäilykset ja synnit armosta anteeksi. Amen.

Heikki Lohilahti, 5.Moos.4:2,3 ”Meidän tulee pitää kiinni Jumalan sanasta, joka on hukkumaton ja muuttumaton” (s.127-129):Uskomme lihan himot ja kaikki sen houkutukset anteeksi. Ne annetaan anteeksi Jumalan valtakunnasta Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ole hyvässä turvassa, Herrasi veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä ja saastasta”.

Nimeltä mainitsematon kirjoittaja
, 4.Moos.6:22-27 ”Herran siunaus” (s.140-148):Sentähden, usko, kiusattu veljeni ja sisareni, tälläkin armon hetkellä, synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä vapauteen, rauhaan ja iloon asti.

Pentti Pelkonen
, Sak.13:1, Jerusalem ja sen vesihuolto (s.149-156): Ja sinä matkaystävä, usko tälläkin hetkellä kuivankin tuntoisena, kaikki synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä vapauteen, rauhaan ja taivaan iloon asti. Amen.

Juho Näppä, Jes. 38:1-9, ”Hätä turvasta”, (s.157-160): Olemme saaneet kaksinkertaisesti Jumalan kädestä, sillä meillä on syntien anteeksisaamisen armo ja myös anteeksiantamisen armo Jeesuksen nimessä nytkin. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä! Joka uskoo, hän on autuas. Amen.”

Lisää aiheesta:

Hakomaja: Oppi välimiehen välimiehestä

Hakomaja: ”Usko tulee kuulosta”

Uusi tuote tukena taivastiellä. OHO! Siioni.

Synnit vahingossa anteeksi?

ikoni_deesis-synnit-anteeksi

6 kommenttia

Kategoria(t): armo, evankeliumi, hartauskirjoitukset, julkaisutoiminta, kiellot, Mopin palsta, normit, puhujat, retoriikka, syntien anteeksiantamus, uskon perusteet