Oppineen puhujan kanta hoitokokouksiin

Eräs 30-vuotias puhuja, ja teologian ja filosofian maisteri,

Alaranta: SRK vaatii jälleen kuuliaisuutta itselleen – puhujien kokous kumileimasimena

Perinteellinen vuodenvaihteen puhujienkokous on jälleen ajankohtainen. Tällä kertaa alustuksen teemana on tiettävästi ”kuuliaisuus seurakunnan äänelle”. Kyse on luonnollisesti kurinpidollisesta toimesta.

Kokouksen alustus ja sitä koskeva saatekirje ovat herättäneet ennalta keskustelua. Alustuksen laatija on SRK:n johtokunnan jäsen Viljo Juntunen. Hän on myös työvaliokunnan jäsen. Eräät vl-puhujat ovatkin pyytäneet  Johannes Alarantaa saattamaan julkisuuteen tämän tilanteen.

Naispappeus uhkaa liikkeen valtarakennelmaa, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei

Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen johtajat ovat reagoineet nopeasti ja tehokkaasti siihen, että jotkut liikkeen papit, puhujat ja rivijäsenet ovat asettuneet kannattamaan naisten oikeutta toimia papinvirassa kirkossamme.  Naispappeutta avoimesti kannattaneet on nopeasti siirretty pois puhujan tehtävistä. Heidät on samoin syrjäytetty rauhanyhdistyksen muistakin tehtävistä, ja osa on myös kokonaan erotettu uskovaisten piiristä, epäuskoiseksi leimattuna.  

Sitävastoin vuosikymmeniä jatkuneeseen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liikkeen johto ei puuttunut lainkaan, ei vielä  silloinkaan, kun lastensuojelun asiantuntijat ja muut asiasta huolestuneet sitä pyysivät, ennen kuin asia ryöpsähti julkisuuteen mediassa. Tietoa hyväksikäyttöriskeistä ei levitetty, uhreja ei tuettu saamaan apua, perheitä ei varoitettu, lapsia ja nuoria ei opastettu.

Liikkeen ylin vastuullinen johto hankki myös nopeasti SRK:n johtokunnan ja laajemminkin vl-uskovaisten kentän tuen itse itselleen teettämällään ”selvityksellä”, jota ei edes näytetty sen maksaneille rauhanyhdistysten jäsenille. Selvitystä ei ole tähän päivään mennessä julkaistu. Mutta siitä uutisoitiin kuin sillä olisi johtokunnan koko vastuu kuitattu, vastuu opetuksesta, joka oli johtanut rikosten peittelyyn.

Mikä voi selittää sen, että SRK:ssa on käsitelty näitä kahta kysymystä näin eri tavoin?

Kuiluja ja muutoksen signaaleja

Monipuolinen tilanneanalyysi

Kirkonkellarin  julkaisemasta artikkelista voi lukea tutkija, pappi Johannes Alarannan tarkkanäköisiä pohdintoja vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen tilasta. Salon seudun rauhanyhdistyksen johtokunta vapautti Alarannan puhujantehtävästä yli vuosi sitten. Tutkija keräsi havaintoaineistoa Lopen suviseuroista 2012 samalla kun työskenteli seurajärjestelyissä ylläpitotehtävissä vapaaehtoisena roskakuskina ja ruokatavaroiden kuljettajana.

[…] Monet olivat kanssani asioista eri mieltä. Se ei olekaan mikään ongelma, koska niinhän yleensä on. Minua kuitenkin miellytti tapa, jolla erimielisyydetkin otettiin esille. En kohdannut lyttäämistä.

Mauri Kinnunen: Lestadiolaiset naiset saarnasivat 1800-luvun loppupuolella

FT, vanhoillislestadiolaisuuden leviämisestä Karjalassa väitellyt tutkija Mauri Kinnunen osoittaa perusteellisessa kirjoituksessaan (Kotimaa24), että lestadiolaisuuden alkuvuosikymmeninä seurapuhujina toimi useita kymmeniä naissaarnaajia: Heidän vaikutuksensa evankeliumin julistamisessa laajeni paikallista toimintaa laajemmalle myös heidän kirjeidensä ja henkilökohtaisen yhteydenpitonsa tuloksena. 

Johtokunta erotti Risto Leppäsen rauhanyhdistyksen tehtävistä, syynä sitoutuminen kirkkomme virkakäsitykseen

Turun rauhanyhdistyksen johtokunta on kokouksessaan 15.3. erottanut arkkipiispan teologisen sihteerin Risto Leppäsen  rauhanyhdistyksen  puhujan tehtävästä. Erottamisen syy on Leppäsen sitoutuminen evankelis-luterilaisen kirkkomme virkakäsitykseen, toisin sanoen myönteinen kanta nais-pappeuteen. Erottamisen tavoitteena on painostaa teologian tohtori ja pappi Risto Leppänen luopumaan myönteisestä kannastaan nais-pappeuteen, tilanteessa, jolloin hänen puolisonsa Mari Leppänen on juuri aloittanut työnsä Liedon seurakunnan pappina.

Risto Leppänen oli kutsuttu paikalle