Avainsana-arkisto: seksuaalikielteisyys

Vapaaksi häpeästä ja pelosta


Kotona on valtavasti työtä: 15 hengen pyykit pestävänä, ruokaa laitettavana, nuorempia sisaruksia hoivattavana. Kolmimetrisen pirtinpöydän ympäristö on imuroitava kahdesti päivässä, jotta lasten pudottelemat ruokapalat ja leivänmurut eivät jää kulkeutumaan sieltä ympäri huushollia.

Äiti – hän ei selvinnyt yksin taloudenpidon taakasta.

– Minun kuului auttaa häntä.  Tosiasiassa moni lestadiolaisperheen lapsikatraan alkupäähän syntynyt lestadiolaistyttö menettää lapsuutensa ja nuoruutensa raatamalla sisarustensa hyväksi. Tyttäristä vanhin joutuu varaäidin rooliin. Eikä siinä kysytä, haluaako hän sitä. Eikä sitä, onko se hänelle hyväksi.

Lapsena koettu väkivalta ja tuomitseva asennoituminen heräävään seksuaalisuuteen jättivät nuoreen syvän häpeän kokemuksen.

Lopulta, voimien loppuminen olikin parasta, mitä Marjolle on koskaan tapahtunut.

Lisääntymisvelvoite ja ehkäisykielto ovat tyypillinen uskonopin piirre monissa jyrkän konservatiivisissa uskonlahkoissa. Kuvan 13-lapsinen perhe kuuluu Yhdysvalloissa vaikuttavaan kristilliseen Quiverfull-uskonlahkoon.

Häpeän kokemus kietoutui Marjon mieleen jo lapsena

Vanhoillislestadiolaisen yhteisön tarkoin varjellut tabut ja väkivaltainen Lue koko artikkeli…

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): ehkäisykielto, eroaminen uskosta, irrottautuminen yhteisöstä, isyys, kontrollointi, lapsuus, mielenterveys, naisen asema, normit, nuoret, painostaminen, pelko, pelot, perhe, suurperhe, syyllisyys, uskon jättäminen, vallankäyttö, valta, vapaus, väkivalta

Kun ei kukaan koskaan – vieraus ja kaipaus


suru_PVaikeita aikoja on, erityisesti ehkä perheenperustamisiässä. Kotiin tullessa siellä ei ole ketään. Ihmissuhteet pitää hankkia päivästä toiseen. Toiset kokevat läheisyyden tarpeen voimakkaasti. Elämä voi tuntua ikävältä, kun ei ole fyysistä rakkautta eikä lapsia.

Tuula Stenius kirjoitti muutama vuosi sitten Päivämieheen harvinaislaatuisen, tärkeän kirjoituksen siitä, mitä on elää ilman puolisoa ja ilman seksuaalista ja henkistä kumppania. Miten sen kokee se ns. sinkku, jolle Taivaan Isä on antanut tämän osan.

Moni tuntee vastenmielisyyttä käyttää sanaa sinkku. Se tuntuu rumalta sanalta. Vain parisuhde, ja hetero-sellainen, on se NORMI. Mutta mehän olemme kaikki ihmisinä erilaisia. Se mikä meitä ihmisinä yhdistää, uskon lisäksi, on että jokainen kaipaa kiintymystä, rakkautta, kosketusta. Kahdenkeskistä rakkaudelle perustuvaa intiimiä läheisyyttä ja kosketusta. Seksiä, vaikka sitä sanaa me emme käytä.

Kysymystä pohdiskeli jokin aika sitten eräs vanhoillislestadiolaisen kodin kasvatti anonyymisti, eräässä blogikirjoituksessa. Puhutteleva kirjoitus, jossa tarkastellaan rohkeasti ja suoraan sitä mitä useat kokevat tänä päivänä. Ihmiselämän herkimpiä kysymyksiä.

Ei-kukaan ei ole koskaan

”Tunnen usein olevani muukalainen, niin myös seksin ja suhteitten maailmassa. Olen kasvanut maalla, konservatiivisen herätysliikkeen piirissä ja ilman televisiota.

En tiedä, kuinka helppoa ihmisillä on ylipäänsä ymmärtää omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan, mutta ainakin analyyttiselle, koulukiusatulle, uskovaiselle tytölle se on vaikeaa. …Lue koko artikkeli…

4 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, avioliitto, äitiys, elämäntapa, fundamentalismi, häpeä, hengellisyys, identiteetti, identity, ihmisarvo, kaksoisviestintä, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, leimaaminen, naisen asema, naiseus, normit, norms, nuoret, perhe, seksuaalivähemmistöt, sukupuolijärjestelmä, suru, suvaitsevaisuus, syrjintä, tieto, yksilöllisyys, yksinäisyys