Avainsana-arkisto: seksuaalinen suuntautuminen

”Kunpa olisit kuollut ennen kuin jätit uskon”


”Jos ajattelen lapsuutta vain lestadiolaisuuden uskon ja sen opetuksien näkökulmasta, se oli kamala. Minä en lapsena enkä nuorena voinut yhteisössä ja sen opetuksissa koskaan hyvin.”

”Toivon, että jokaisessa lestadiolaisessa perheessä ja yhteisössä elävällä saisi olla yhtälainen oikeus valita myös toisin. Siihen voisi olla enemmän mahdollisuuksia jo lapsena, ja sitä pitäisi pystyä tukemaan yhteisön sisältäkin.” – Olli  K.

Olemalla vain minä olen minä

Beautiful_world_kaunis_1

Kunpa sinä olisit kuollut, ennen kuin lähdit.

Sen minulle sanoi useampi vanha ystäväni, kun lähdin useampi vuosi sitten vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä. Sen olen kuullut sanottavan myös monelle muulle.

Kirjoitan tästä aiheesta, koska tämä on ollut minun kasvuympäristöni. Koen itse, että kasvoin yhteisöstä irti jo pienestä lapsesta.

Yhteisön jättämät jäljet ovat kuitenkin hyvin lopullisia.

Yhteisö tulee seuraamaan aina elämässäni jollakin tasolla mukana. Vaikka se ei enää ole ollut vuosiin minussa, suurin osa suvusta siihen kuuluu.

Kaikki se mitä … Lue koko artikkeli…

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): 2000-luku, ahdistus, alakulttuuri, anteeksianto, arvot, bans, eettisyys, elämäntapa, erehtymättömyys, eroaminen uskosta, etniset vanhoillislestadiolaiset, forbidden things, hengellinen väkivalta, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, irrottautuminen yhteisöstä, kasvatus, kiellot, kontrollointi, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, laestadianism, lapsuus, leimaaminen, miehen asema, normit, norms, nuoret, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, retoriikka, seksuaalivähemmistöt, seurakuntaoppi, sukupuolijärjestelmä, suvaitsevaisuus, ulossulkeminen, uskon jättäminen, vallankäyttö, vapaus, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys, yksilöllisyys, yksinäisyys

Erottelematta, yhdenvertaiseksi Suomen lain edessä


avioliitto kuvaHomoseksuaaleihin kohdistuva hyväksymättömyys ja torjunta on vanhoillislestadiolaisten piirissä huomattavasti suurempaa kuin kirkossa tai yhteiskunnassa keskimäärin. YTT Hanna Salomäen tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaisista 92 prosenttia ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä. Mirka-Maria kertoo omakohtaisia kokemuksiaan blogikirjoituksessaan (katkelma luettavana postauksessa alempana).

Lestadiolaiset tuomitsevat homoseksuaalit jopa ankarammin kuin muslimit, joista 80% eli neljä viidestä suhtautuu kielteisesti homoseksuaalisuuteen.

Ei ymmärretä, että myös me olemme Taivaan Isän armahtamia ja uskovaisia ja tahdomme elää jumalanlapsina, uskoen omat synnit anteeksi tässä joukossa. Meihin kohdistettu jyrkkyys ja tuomitseminen on väärin ja siksi kipeä asia. Myös homoseksuaalit uskovaiset kaipaavat ja tarvitsevat oman siionin hyväksyntää ja lupaa olla avoimesti kaltaisenaan uskomassa.

Tutkija ja pappi Meri-Anna Hintsala on todennut:

– Uskonnollinen yhteisö edustaa ihmisille usein jumalallista arvovaltaa, ja siksi yhteisön hyväksyntä merkitsee myös Jumalan hyväksyvää suhtautumista luomaansa ihmiseen.

Torjunta ja tuomitseminen aiheuttaa Hintsalan mukaan ilmiön piiloutumisen rauhanyhdistyksellä. On selvää että salailu tekee homoseksuaalien elämän yhteisössä erittäin vaikeaksi. On raskasta kun ei voi elää ja uskoa omassa siionissa avoimesti … Lue koko artikkeli…

9 kommenttia

Kategoria(t): avioliitto, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, hengellinen väkivalta, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kiellot, kontrollointi, leimaaminen, mielenterveys, normit, norms, omatunto, painostaminen, perhe, Raamatun tulkinta, retoriikka, seksuaalivähemmistöt, SRK ry., sukupuolijärjestelmä, syyllistäminen, tasa-arvo, ulossulkeminen, vallankäyttö, yksinäisyys

Rauhanyhdistyksellä homoihin kohdistettu torjunta jyrkentynyt 2000-luvulla


Kimmo syntyi vanhoillislestadiolaiseksi. Teininä hän ymmärsi olevansa homo. Nyt hän tietää, ettei voi olla molempia. Vaihtoehdot olivat nämä: Elää uskossa ja ikuisessa selibaatissa. Solmia kulissiavioliitto ja harrastaa sivusuhteita. Tunnustaa homous ja kieltää usko. Haastattelu Suomen Kuvalehdessä 2007. GayNoP

Vanhoillislestadiolaisuudessa tuomitsevat homoseksuaalien välisen kiintymyksen ja rakkauden. Homot ovat joutuneet entistä ahtaammalle rauhanyhdistyksellä liikkeen johdon koventuneiden äänenpainojen myötä.

Vain heteroiden välinen rakkaus ja sitoutuminen elämänmittaiseen liittoon hyväksytään. Uskovainen homoseksuaali ei saa sitoutua elämään yhdessä rakastettunsa kanssa eikä solmia rekisteröityä parisuhdetta, vaikka se on vuodesta 2002 lähtien ollut Suomen lakien mukainen, laillinen liitto, ja sen katsotaan kuuluvan yleisiin ihmisoikeuksiin. Jos hän näin tekee, hänet erotetaan … Lue koko artikkeli…

12 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, 2010-luku, avioliitto, bans, eettisyys, elämäntapa, eroaminen uskosta, häpeä, hengellisyys, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, johtajat, johtokunta, kannanotot, kiellot, kirkko, kontrollointi

Meri-Anna: Jumala loi ihmiseen läheisyyden kaipauksen


 Olisi hyvä, että lait ja kirkkokin tukisivat vastuullista parisuhdetta ja seksuaalisuuden toteutumista, ja kannustaisi elämän-ikäiseen parisuhteeseen myös samaa sukupuolta olevia pareja.  – Kirkkohallituksen viestintäsuunnittelija, pastori Meri-Anna Hintsala.

On rikos vaieta, jos näkee omin silmin
uskon varjolla ruhjottavan nuoria kyvyttömäksi nauttimaan seksistä.
– Kirjailija ja lehtimies Pentti Harjumaa.

Ihminen on seksuaalinen olento koko elämänsä ajan. Seksuaalinen identiteetti on tunne siitä, miten ihminen kokee olemisensa omana itsenään, jossa miehisyys ja naisisuus ovat väjiä ja monimuotoisia  käsitteitä erilaisten variaatioiden janalla.  childrens-hour hepburn MacLaine

Kristittyjen piirissä on aivan liian vähän selväsanaista ja asiatietoon perustuvaa puhetta siitä, miten nämä asiat, suhde omaan kehoon, seksi, läheisyyden ja kosketuksen kaipuu, hyväksytyksi tulemisen tarve, ja kaipaus sitoutua ja löytää sitoutunut kumppani, kietoutuvat uskovaisen ihmisen elämässä toisiinsa.

Edellisen Anonyymin kertomuksen jatkoksi ja keskustelun virittäjäksi on vanhoillislestadiolainen teologi ja pappi Meri-Anna Hintsala kirjoittanut viisaita sanoja Oisko tulta? -blogissa.

Avoin keskustelu suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin ja tasa-arvoiseen avioliittolakiin on nyt käynnistetty myös vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.

Meri-Anna: Rakkautesi on ihanampaa kuin viini

”Seksuaalisuus laajemmin ymmärrettynä ei ole vain suvunjatkamista, vaan inhimillistä syvää kaipuuta liittyä toiseen ihmiseen persoo-nallisella tasolla. Kosketus, lämpö, ymmärrys ja läsnäolo kaikilla aisteilla kuuluu ihmiselle.  

Rakkaan ihmisen kanssa iholla oleminen ja keskustelujen kautta avautuva henkinen yhteys on Jumalan lahjaa. Siinä ei ole vaikeaa ymmärtää, mitä tarkoittaa, että Jumala on toisiaan rakastavat ihmiset yhdistänyt.” 

Yksineläjän kaipauksen kipu

Katherine_HepburnR

”Itse valittu seksittömyys voi olla jollakin vaihtoehto. Läheisyyttä tarvitsee kuitenkin jokainen. Mirka sanoitti minusta koskettavasti sitä kipeyttä, mikä liittyy yksinelämiseen.

Varsinkin silloin, jos seksuaalisuus on kovin kontrolloitua ja seksittömyys on ulkoapäin saneltua, kipeys voi olla ylivoimaista.

Seksuaalisuutta on pyritty historiassa hallitsemaan erilaisilla normeilla ja moraalipuheella. Seksittömyys on ollut vaatimus perinteisesti uskonnollisuudessa myös sek-suaalivähemmistöön kuuluville.

Kuitenkin yhä ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen ja identiteetti monesti sekoitetaan.

Erilaisissa uskonnollisesti värittyneissä tutkimuksissa moraali-kysymyksenä saatetaan kysyä suhtautumista homoseksuaa-lisuuteen. Hyväksytkö vai et, onkin moraalikysymys. Pahimmillaan tällaiset tutkimukset ikään kuin antavat kuvan, että mitä korkeammat hyväksymättömyyden prosentit, sen korkeampi moraali.

Hyvin usein näen myös kantoja, joissa homoseksuaalisuuden hyväksyminen nähdään löystyneenä moraalina tai arvokysymyksenä. Luulo ei ole tiedon väärti.

Sitä mukaa kun tieto on lisääntynyt, myös suhtautuminen seksuaalisuuden kirjoon on muuttunut. Samoin kun nykyään ymmärrämme, etteivät demonit aiheuta ihmisten sairauksia, myöskin homoseksuaalisuus on osa ihmisen luotuisuutta eikä mikään kartettava ja marginalisoitava asia.” 

Epätasa-arvo ja moralisointi tuottavat rikkinäisyyttä

”Moraalikysymyksiä ovat sellaiset kysymykset, jotka koskevat ihmisen käytöstä toista ihmistä kohtaan. Moraali mitataan kohtaamisessa ja kunnioituksessa, ja se on ihan sama kysymys kaikenlaisten seksuaalisten identi-teettien kohdalla.

Minusta moraalikysymys on se, että esimerkiksi homoseksuaalisuus tuomitaan ilman parem-paa tietoa ja ymmärrystä.

Missä on tuomitsijan moraali? 

Kyse ei ole arvoista ja moraalista vaan Jumalan luomasta ihmisestä. Seksuaalisuus on elämänvoima, myös uuden elämän voima.

Minusta olisi hyvä, että lait ja kirkkokin tukisivat vastuullista parisuhdetta ja seksuaalisuuden toteutumista, ja kannustaisi elämänikäiseen parisuhteeseen myös samaa suku-puolta olevia pareja.

Epätasa-arvo ja moralisointi tuottavat rikkinäisyyttä, ja rikkinäisyys on liian hyvä pohja uudelle alistamiselle ja pahoinvoinnille, uusien ihmisten ja sielujen rikkoontumiselle. Pitäisi enemmän koota kuin hajottaa.

Kristinuskossa keskeistä ei ole seksuaalisuus, vaan Jumalan armon sanoma.

Uskonnon vaihtoehdot käyvät vähiin (kuten katolisessa kirkossa?), jos tieto sivuutetaan ja esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa tarrau-dutaan luuloon ja kontrolliin. Onneksi kirkon piirissä puhutaankin, monesti väsymiseen asti. Niin kauan se on tarpeellista, kun ihmisen seksuaalisuudesta tehdään este uskomiselle.”  

***

”Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan 
Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,
ihana on voiteittesi tuoksu!
Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä,
siksi neidot sinua rakastavat.

Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut
huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan!
Rakkautesi on ihanampaa kuin viini.
Suotta eivät neidot sinua rakasta.”

(Laulujen laulu 1:2-4)

brokebackP

Ihminen on hämmentävän tietämätön syntymän, rakkauden ja kuoleman mysteerioiden edessä.

Kysellä aina voimme ja uskoa sitä ja tätä.

Näiden mysteerioiden edessä sanat jättävät välille ja matkaa on jatkettava muilla keinoin, jos sekään onnistuu.

Ilman sanoja korkeintaan jokin sydämen syvyydestä nouseva myötätuntoi-nen hellä kosketus, hipaisu tai katse voi toisinaan tavoittaa ja luoda yhteyden toiseen ihmiseen ohikiitävässä hetkessä.

Elämä täällä maan päällä on suuri selittämätön mysteerio, mutta niin kiehtova ja ihmeellinen lahja.

– Kirjailija ja lehtimies Pentti Harjumaa.

(Tekstit kokosi K.K-nen.)

*          *          *

Lähteet:

Meri-Anna: Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Oisko tulta? -blogi 10.3.2013.

Mirka-Maaria: Ei-kukaan ei ole koskaan. Oisko tulta? -blogi 9.3.2013.

*          *          *

Lue lisää:

Niina Heikkinen: Seksuaalisuuden vaihtoehdot – Joko tai vai sekä että? Rakkaudeksi.fi-sivusto.

R. K.: Räisänen: Homokysymys ei ratkea hakemalla vastausta Raamatusta

Kaija S.: Lestadiolaisesta uskosta ei pääse irti, mutta siitä voi puhua runon kielellä

Elina Korhonen & Riikka Närhi (toim.).: Uskonnot ja seksuaalisuus. Väestöliitto 2011.

Lasinen meri Nivalan seuroissa. Katkelma, Anna-Maija Ylimaula: Papintyttö.

“Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa.” (Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen)

Mirka-Maaria: Ei-kukaan ei ole koskaan. Oisko tulta? -blogi 9.3.2013.

Tuija Saresma et al. (toim.): Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 2010

Seksuaalinen suuntautuminen. Mielenterveyden keskusliitto.

Seksuaalisuus. Pirkanmaan Seta ry.

Sexpo, neuvontapalvelut.

Sukupuoli. Wikipedia.

Tukahdutettu ja padottu intohimo. Uusia tuulia menneen varjossa  23.8.2015.

9 kommenttia

Kategoria(t): arvot, eettisyys, evankelis-luterilainen kirkko, hengellisyys, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, ilo, kiellot, kirkko, kontrollointi, miehen asema, naisen asema, naiseus, normit, norms, nuoret, pelko, pelot, perhe, perheettömyys, seksuaalivähemmistöt, sukupuolijärjestelmä, syrjintä, syyllistäminen, tasa-arvo, tieto, tuomitseminen, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus, yksilöllisyys, yksinäisyys

Ennätys kirkosta eroamisessa: ihmisoikeuksien loukkaaminen maksoi kirkolle yli 24 milj.€


 

Ajankohtaisen Kakkosen homokeskustelu 12.10.2010 heikensi evankelisluterilaisen kirkon kannatusta. Kahdessa päivässä kaikkiaan 3005 henkilöä erosi kirkosta. 13.10. kirkosta erosi 2633 jäsentä. (Homoillan jälkeisen viikon aikana kirkosta erosi yhteensä yli 30 000 suomalaista. Päivittäistä eroamistilastoa voi seurata tästä.)

Vakaumusten Tasa-arvo ry:n (VATA) ylläpitämän  Eroakirkosta.fi-palvelun tiedottajan Heikki Orsilan mukaan ohjelma yli tuplasi jo lähetysiltana tavanomaisen päivän eroluvut.

– Odotimme koko päivän saldoksi noin 160 kirkosta eroamista. Ohjelman ensimmäisen tunnin aikana erosi 80 henkilöä, ja tiistaina 12.10. eronneiden kokonaissaldo oli 372 kirkosta eronnutta. Tämä on yksi kovimpia yksittäisen ohjelman aiheuttamia eropiikkejä, Orsila sanoi Kotimaa 24:n haastattelussa keskiviikkoaamuna.

Mutta eroamispiikki ei jäänyt nyt ohjelman esitysiltaan, vaan jatkui seuraavana päivänä.  Keskivikkona 13.10. eroajien määrä kipusi kaikkien aikojen ennätykseen  2633.

Joka neljäs verkkosivujen kautta eroava ilmoittaa syyn eroamiselleen. Keskiviikkona eroja perusteltiin kirkon suvaitsemattomuudella ja yhdenvertaisuuden puutteella.

– Palautteen perusteella ihmiset kokivat kirkon linjan liian konservatiiviseksi, tiedottaja Heikki Orsila sanoi Ilta-Sanomissa. Vain muutaman palautteen mukaan kirkko on homoja kohtaan liian suvaitseva.

Yhteensä eroajia oli kahden päivän aikana kaikkiaan 3 005 jaloillaan äänestänyttä. Joku jo laskikin, että Suomen ev.lut. kirkko menetti kertalaakilla ensi vuoden tuloista yli 1,2 miljoonaa euroa.

Kirkon vuosibudjetissa menetys on kuitenkin jokseenkin merkityksetön. Vuonna 2009 kirkollisverotulot olivat 859 milj. euroa.

Tämä laskutapa ei  kuitenkaan kerro kirkosta eroamisen todellista taloudellista vaikutusta, eikä se kerro mitään sen hengellisestä eikä yhteiskunnallisesta vaikutuksesta. Vaikutukset ulottuvat yhtä vuotta pidemmälle.

Kun näin suuri joukko, nuoria ja vanhempia ihmisiä, lakkaa maksamasta vuosittain kirkolle veroaan, se vie kirkolta yhden ihmisen osalta arviolta 15-35 vuoden verotulot. Näin tapahtuu, mikäli asianomainen ei muuta kantaansa eikä liity takaisin kirkon jäseneksi jossain elämänvaiheessa.

Oletetaan hänet keskituloiseksi 2 500€/kk palkalla. Tällöin hän maksaisi kirkollisveroa noin 400€ vuosittain läpi työssäoloaikansa. Veron määrän vaikuttaa seurakunnan veroprosentti (vaihtelu 1-2%, keskiarvo 1,3). Lisäksi eläkkeellä tulot laskevat ja verokin pienenee silloin.

Arvioidaan oletuksena, että kirkko menettää verokertymästään 400 euroa vuodessa jokaisen eroajan kohdalta. Eroaja olisi maksanut kirkolle keskimäärin 20 vuoden ajan tämän summan vuosittain.

20 x 400=  8 000  euroa (korkoja ja veroprosenttien muutoksia ei ole huomioitu)
3 005  x 8 000 euroa = 24 040 000 euroa, eli menetys 20 vuoden ajalta on ilman korkoja runsas 24 miljoonaa euroa.

Normaalisti kirkosta eroaa keskimäärin 140 – 170 henkilöä päivittäin Eroakirkosta.fi-palvelun kautta. Yli 90% eroamisista tehdään tämän palvelun kautta. Mainittakoon, että eroamisvauhti jatkui myös 14.10., jolloin tilaston mukaan  jälleen 2032 ihmistä luopui kirkon jäsenyydestä.

(Voit laskea kirkollisverosi määrän nappia painamalla täällä.)

Päivi Räsänen kirkosta eroamispiikistä: ”Löyhästi kirkossa olevat joutavat mennäkin”

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen, jonka panos ohjelman keskustelussa oli jokseenkin hallitseva,  sanoo, että hän ei ole huolissaan keskustelua seuranneesta eropiikistä.  Hänen arvionsa mukaan kirkosta eroavat protestina sellaiset henkilöt, joilla on siihen jo ennestään vain löyhä suhde.

– Tästä ei kannata säikähtää. Paljon vaarallisempaa on kirkon kannalta hiljaa näivettyminen. Se, että ihmiset menettävät pikkuhiljaa mielenkiintonsa kirkkoon, totesi Räsänen Kotimaa24:n haastattelussa

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Räsänen vaikutti lausunnoissaan kieltämättä hieman ylimieliseltä. Hän ei tuntunut kunnioittavan tavallisten ihmisten vakaumusta. Päivi Räsänen ei ole ehkä havainnut, että itse asiassa valtaosa kirkon jäsenistä pitää suhdettaan kirkkoon ja uskoon nimenomaan melko löyhänä, mutta silti tärkeänä osana elämäänsä.

Tapakristittyjen enemmistö vieroksuu kirkon fanaatikkoja

Itse asiassa kirkossa on voimistumassa ajatus, että kirkon jäsenyys on monille suomalaisille nykyisin lähinnä kulttuuri- ja identiteettikysymys. Uskominen kristinuskon teologisiin opinkappaleisiin, kuten Jeesuksen ylösnousemukseen, ihmetekoihin ja Jumalan toimintaan maailmankaikkeuden luojana ja jokapäiväisenä tapahtumiin vaikuttajana ei ole nykysuomalaiselle välttämätöntä pitäytyäkseen kirkon jäsenenä. Puhutaan kulttuurikristillisyydestä, jollainen esimerkiksi Raamatun tutkijana tunnettu professori Heikki Räisänen on itse todennut olevansa.

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen toimituksen esimies Ville Blåfield on esittänyt toivomuksen, että kirkossa tulisi erityisesti pitää kiinni juuri näistä Päivi Räsäsen väheksymistä tavallisista, kirkon oppeihin ja rituaaleihin lopulta melko löyhästi sidoksissa olevista, itseään tapakristittyinä pitävistä jäsenistään. 

Blåfieldin mukaan tapakristityt ”katsovat hämmentyneenä sivusta, kuinka pieni joukko kiivailee opillisista kysymyksistä, kuten naispappeudesta ja homoliitoista.” Nämä suomalaiset pitävät ihmisoikeuksia ja tasavertaisuutta arvona, jota myös kirkossa tulee noudattaa.

– Kirkkoon kuuluvien tapakristittyjen suuri  joukko tarvitsisi jonkun puhumaan puolestaan, vetosi Blåfield. 

– Mutta kirkon sisäiset oppiriidat ja tiukan linjan fanaatikot saavat meidät hiljaiset massat kokemaan toiseutta omassa kirkossamme. Mieli kuohahtaa uskon tiukoista mittareista ja siitä, kun joku laukoo yhtä totuutta.

Myös emerituspiispa Eero Huovinen on lähtenyt puolustamaan tapakristillisyyttä.

– Arvelen, että monet kuuluvat kirkkoon saadakseen jonkin-laisen uskonnollisen henkivakuutuksen. Minusta se on oikein hyvä syy. Ei ihmisten tarvitse perustella kirkkoon kuulumis-taan yksityiskohtai-sesti.

– Kirkkoon voi kuulua hyvin matalalla kynnyksellä.

– Tapakristillisyyttä pitää tukea. Sekin voi olla hyvä syy kuulua kirkkoon. Suuri enemmistö kirkon jäsenistä kuuluu kirkkoon, koska heidät on kastettu, sanoi Huovinen Askel-lehden haastattelussa.

Päivi Räsänen sen sijaan ei tunnu antavan arvoa tapakristityille ja heidän palvelemiselleen kirkossa.

Naisten asenteet muuttumassa – kirkosta eroaminen kasvaa

Perinteellisesti kirkosta eroavien enemmistö on ollut miehiä, noin 60%. Heikki Orsilan mukaan uutisten ja keskusteluohjelmien havahduttamat kirkosta eroajat ovat sekä miehiä että naisia. Nyt naisten osuus oli noussut peräti 48 prosenttiin. Eroajat olivat nyt myös keskimääräistä vanhempia.

Naisten osuus eronneista on kasvanut selvästi koko kuluvan vuoden aikana. Vuosina 2007-2009 naisten osuus tammi-elokuussa oli 40-42 prosentin kohdalla, mutta tänä vuonna naisten osuus on noussut 44 prosenttiin, ja elokuussa eroajista oli jo 47 % naisia.

 – Tällaista kasvua ei ole nähty aikaisemmin. Naisten osuus kääntyi kasvuun kuin nappia painamalla tammikuussa. Tilastojen perusteella on ilmeistä, että naisten asenteet kirkkoa kohtaan ovat muuttuneet, arvioi tiedottaja Heikki Orsila. Syytä sille,  miksi juuri naisten osuus on tänä vuonna kasvanut, emme vielä tiedä, Orsila sanoo.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan Kati Niemelän mukaan kirkosta erotaan aina, kun kirkko on esillä mediassa. Homokeskustelun hän uskoo lisäävän erityisesti nuorten naisten kirkosta eroamista.

– Homokeskustelu ärsyttää tutkimusten mukaan enemmän naisia kuin miehiä. Nuorilla naisilla on hyvin vahva tasa-arvon vaatimus, Niemelä sanoo.

Naisten merkitys on keskeinen kristillisessä kasvatustyössä. Naisten eroaminen kirkosta viittaa siihen, että lapsia ei enää yhtä itsestäänselvästi kasvateta kristillisen kirkon jäsenyyteen eikä kristinuskoon. Varsinkin suurissa kaupungeissa lasten kastaminen on vähentymässä. Tällöin kirkon jäsenyys alkaa nopeasti kutistua seuraavissa sukupolvissa.

Kirkon oman ennusteen mukaan vuonna 2025 enää 67 % suomalaisista olisi ev.-lut. kirkon jäseniä, kun nyt osuus on 79%.

Esimerkkejä muista eropiikeistä

Toinen suuri tv-ohjelman aiheuttama eropiikki on Orsilan mukaan vuodelta 2008, jolloin YLEn A-Talk –ohjelmassa keskusteltiin muun muassa naispappeudesta. Tuolloin kirkosta erosi illan aikana 180 ihmistä.

Lehtiuutiset ovat nostaneet erolukuja vielä televisio-ohjelmiakin enemmän. Kun sanomalehdet uutisoivat huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa 2010 näkyvästi kirkkohallituksen alustavasta selvityksestä, jonka mukaan kirkossa ja sen herätysliikekeisäs on paljastunut kymmenittäin lasten hyväksikäyttörikoksia, kirkostaeroaminen lisääntyi. Yksin 1.5. Helsingin Sanomien kerrottua ns. Minnan tapauksesta  (”Syntisten piiri”) kirkosta lähti yli 450 ihmistä yhden päivän aikana.

Kirkosta eroaminen alkaa ennen pitkää muuttaa kirkon sisäisiä valtasuhteita. Herätysliikkeiden jäsenet ovat uskollisimpia kirkon jäseniä, joten heidän useimmiten konservatiivisimmat näkemyksensä voimistuvat sitä enemmän mitä enemmän kirkosta erotaan. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisilla on seurakuntien hallintoelimissä ja kirkolliskokouksessa jo nyt huomattava vaikutusvalta liikkeen kannattajien määrään suhteutettuna. Seurakunnat ”vanhoilislestadiolaistuvat”.

Näin siitä huolimatta, että lestadiolaiset eivät pidä kirkkoa Kristuksen todellisena kirkkona. Heille kirkko on tavallisesti lähinnä maallinen, hengellisiä asioita hallinnoiva virasto. Heidän uskomuksensa mukaan kaikki muut luterilaisen kirkon jäsenet papeista ja piispoista tavallisiin seurakuntalaisiin saakka joutuvat kadotukseen ja vain ns. SRK-lestadiolaiset pelastuvat. Vanhoillislestadiolaisen Raamatun tulkinnan ja pelastusopin mukaan vain yksi joukko on todellinen Jumalan valtakunta, eräänlainen ”kirkko kirkossa”. Tämä on virallinen SRK:n opetus, mutta kaikki riviuskovaiset eivät pidä tätä totena.

Kirkosta eroaminen ja autenttisen katsomuksen puolustus

Korkeimmat eroluvut sattuvat perinteisesti vuoden viimeiselle päivälle, jolloin kirkosta lähtee verosyistä yli tuhat henkilöä. Jotkut ovatkin leimanneet kirkosta eroavat pinnallisiksi mammonan palvojiksi jotka eivät halua kantaa vastuutaan maksamalla kirkollisveroa.

Monille kirkosta eroaminen on nimenomaan pinnallisuuden vastakohta. Juuri  pinnallinen tapauskovainen hakee kirkosta ns. ”asiakkaan tarvitsemia juhlapalveluja”, kuten koristeellisia ja valokuvauksellisia kirkkohäitä jne.

Moni nykyajan ihminen on päätellyt, että voi uskoa jumalaansa ilman kirkkoa eikä kirkon jäsenyydessä ole järkeä silloin jos ei itse sen oppien mukaan usko eikä ajattele. Monille ovat muodostuneet kynnyskysymyksiksi kirkon vuosikymmeniä velloneet kiistanalaiset asiat, kuten naisten ja homojen asema kirkossa sekä ylipäätään ihmisoikeudet. Todennäköistä on, että kirkon johto joutuu lähitulevaisuudessa ottamaan kantaa myös herätysliikkeidensä ihmisoikeusongelmiin eettiseltä ja kristillis-teologiselta kannalta.

*    *     *

Ajattelemisen aihetta antoi R.K.

(Kirjoitus nousi 14.10.2010 kansainvälisellä WordPress.com-blogilistalla sadan luetuimman postauksen joukkoon.)

Ajankohtaisen Kakkosen Homoilta katsottavissa Yle Areenalta.

Lähteet: 

Simo Alastalo: Homokeskustelu aiheutti hurjan eropiikin. Kotimaa24 -uutiset 13.10.2010

Eilen kirkosta erosi 2633 jäsentä. www.eroakirkosta.fi

Kirkosta eroaminen kasvoi kesällä rajusti, www.eroakirkosta.fi

Petri Turunen: Ylen Homoilta tv:ssä lisäsi kirkosta eroamista. Ilta-Sanomat 13.10.2010.

*    *    *

Aiheeseen liittyvää:

Kirkkoneuvosto: Kajaanin kirkossa lupa rukoilla rekisteröidyn parisuhteen puolesta

Erotilastot online. Eroakirkosta.fi

Kirkollisverolaskuri: laskee napin painalluksella, paljonko maksat kirkollisveroa vuodessa

Kirkosta eroaminen kasvoi kesällä rajusti

Oikea ja väärä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu.

Peilissä kahdet kasvot: Vanhemmilleni olen kuin kuollut – vanhoillislestadiolainen homo toivoo keskustelua liikkeen sisälle

Simo Alastalo: Eropiikki ei huoleta Päivi Räsästä. Kotimaa24 uutiset 13.10.2010

Simo Alastalo: Kirkosta eroamisessa uusi ennätys. Kotimaa24 uutiset 14.10.2010.

Jori Mäntysalo: Homoillan saldosta. 14.10.2010.

Parisuhdelain seuraukset kirkossa: piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle 2010. (Pohjana kirkolliskokouksessa käsittelylle keväällä ja syksyllä 2010.)

Mikael Pentikäinen: Homojen parisuhteille tasavertainen asema

Viron kirkko erotti homopapin (Kotimaa24 uutiset, 13.10.2010)

Olli Seppälä: ”Kuka puolustaisi iloista tapakristittyä?”

Olli Seppälä: Eero Huovinen puolustaa tapakristillisyyttä

YLEn haastattelupyyntö: homoseksuaalit, “eheytys” ja kirkko

Uskovaisena rekisteröidyssä parisuhteessa?

Ylen Homoilta nosti kirkosta eronneiden määrää. Helsingin Sanomat 13.10.2010.

Kirkosta eronnut ennätysmäärä ihmisiä. YLE uutiset 20.10.2010.

Kirkon kassassa tikittää eläkepommi. Helsingin Sanomat 8.1.2011.

Piia Elonen: Kirkon nykylinja ei tyydytä: Enemmistö suomalaisista muuttaisi kirkkoa suvaitsevampaan suuntaan. Helsingin Sanomat 30.10.2010, A3, A5.

Risto Leppänen ja Martti Nissinen: Raamattunäkemykset ja homoseksuaalisuus

HS-gallup: Kiista homojen oikeuksista ei ole syy erota kirkosta. Helsingin Sanomat 30.10.2010.

Santeri Palin: Pohdintaa A2 Homoillan pohjalta

Jari Tervo: Homoilta ja ihmisoikeudet. Uusi Suomi 15.10.2010.

Leena Seivo: Kun sana tulee vihaksi. Raportti rekisteröityyn parisuhteeseen liittyvien kysymysten käsittelystä kirkolliskokouksessa. Finnqueer 4.4.2004.

Kari Pekka Kinnunen: Näytä kantasi äänestämällä. Vantaan seurakunnat.

Simo Alastalo: Piispa Repo piti homoillan keskustelua latistavana

Anna Kortelainen: Shoppailevat ateistit. Turun Sanomat 10.5.2008.

Ville Talola: Jyrki Richt: Homoillan vierasvalinta ei täysin onnistunut. Kotimaa24, 3.12.2010.

15 kommenttia

Kategoria(t): arvot, avioliitto, eettisyys, etniset vanhoillislestadiolaiset, hengellisyys, homoseksuaalisuus, identiteetti, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kasvatus, kirkko, Kotimaa, opilliset kysymykset, seksuaalivähemmistöt, suvaitsevaisuus, tasa-arvo, uskon perusteet, vallankäyttö

YLEn haastattelupyyntö: homoseksuaalit, ”eheytys” ja kirkko


Ajankohtainen kakkonen järjestää ”Homoillan”, katso traileri

Onko mies- ja naispareilla oikeus avioliittoon ja lasten adoptointiin? Pitääkö myös homoparien saada tahtoessaan kirkkohäät? Pitääkö kirkon vihkioikeudesta luopua, jos eduskunta hyväksyy sukupuolineutraalin avioliiton? Muun muassa näistä asioista puhutaan Ajankohtaisen kakkosen teemaillassa tiistaina 12.10.

Suoran keskustelun juontavat Salla Paajanen ja Jyrki Richt.

Keskustelemassa ovat muun muassa Mr. Gay Finland Kenneth Liukkonen, Tampereen piispa Matti Repo, sarjakuvataiteilija Pertti Jarla, pastori Leena Huovinen, raamatunopettaja Pasi Turunen, ohjaaja Mikko Roiha, Tosimies-lehden päätoimittaja Kimmo Janas, seksuaalianarkisti Akuliina Saarikoski sekä kansanedustajat Päivi Räsänen (kd.), Oras Tynkkynen (vihr.) ja Pentti Oinonen (perus).

Homoilta YLE TV2:ssa tiistaina 12.10. klo 21.00-23.15, uusintana keskiviikkona 13.10. klo 13.25 alkaen.

*    *    *

Haastattelupyyntö Ajankohtaisen Kakkosen teemailtaan 12.10.2010

Olen tekemässä Yleisradion Ajankohtaiseen kakkoseen juttua eheytyskursseista, joiden yhtenä tarkoituksena on auttaa ja tukea ihmistä pääsemään irti homoseksuaalisuudestaan.

Lisäksi teen juttua siitä, miten kirkko suhtautuu työntekijöihinsä, jotka ovat homoseksuaaleja.

Jutut liittyvät Ajankohtaisen kakkosen 12.10. järjestettävään teemalähetykseen, jossa käsitellään muun muassa mies- ja naisparien oikeutta avioliittoon ja lasten adoptointiin.

Etsin juttuuni haastateltavia, jotka suhtautuisivat kriittisesti eheyttämiseen ja olisivat itse kokeneet toiminnan negatiiviset vaikutukset. Toisaalta etsin myös niitä, jotka olisivat kokeneet ”onnistuneen eheytyksen”.

Lisäksi haluaisin kuulla haastateltavalta siitä, miten kirkko suhtautuu työntekijöihinsä, jotka ovat homoseksuaaleja: millaista syrjintä on, miten paljon sitä tapahtuu?

Tiedän, että on kyse arkaluontoisesta asiasta, eikä teemasta ole helppo puhua. Tv-haastattelu voidaan kuitenkin tehdä niin, että haastateltavan henkilöys ei paljastu.

Alla yhteystietoni.

Hyvää syksyä kaikille,

terkuin

Kati Leskinen
toimittaja/reporter
YLE, Ajankohtaisjournalismi
PL 196,33101 TAMPERE
(+358) 040 759 4595
e-mail: kati.leskinen@yle.fi

*      *      *

Lue lisää aiheeseen liittyvää:

Vesa Hirvonen, Homoseksuaalisuus ja luterilaisen kirkon oppi

Johannes Ijäs:  Helluntaijohtaja: Luterilainen kirkko matkalla luopumukseen. Kotimaa 23.10.2010.

Johannes Ijäs: ”Ekumeeninen takatalvi edessä”. Kotimaa 24.9.2010.

Joonas Josefsson: Rohkeutta homoseksuaalisuuden kohtaamiseen. Piispa Kari Mäkisen haastattelu. Kirkko ja me nro 8, 17.9.2009.

Elina Järvinen: Irtiottoja. (Kimmon, vanhoillislestadiolaisen homoseksuaalin, sekä SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittosen  ja prof. Martti Nissisen haastattelu.) Suomen Kuvalehti 50/ 2007.

Kirkkoneuvosto: Kajaanin kirkossa lupa rukoilla rekisteröidyn parisuhteen puolesta

Kari Kuula: Raamattu ja homoseksuaalisuus

Kirkot ja homoseksuaalisuus. Seksuaalietiikan verkkolähteitä. Kirkon tutkimuskeskus.

Katarina Lumikallio: Raportti eheytysideologiasta

Mikael Pentikäinen: homojen parisuhteille tasavertainen asema

Oikea ja väärä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu.

Parisuhdelain seuraukset kirkossa: piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle 2010. (Pohjana kirkolliskokouksessa käsittelylle keväällä ja syksyllä 2010.)

Peilissä kahdet kasvot: Vanhemmilleni olen kuin kuollut – vanhoillislestadiolainen homo toivoo keskustelua liikkeen sisälle

Juha Ruotsalainen: Homouden kauhistus herättää kysymyksiä. Keskisuomalainen 30.3.2009.

Olli Seppälä: ”Miten olla homoseksuaali ja kristitty samaan aikaan?” Kotimaa24, uutiset 7.10.2010, aiheena Heli Junkkaalan näytelmä Kristuksen morsian.

Olli Stålström: Eheytysliike – Jumala palaa psykologiseen teoriaan. 2001.

Tulkaa kaikki -liike

Uskovaisena rekisteröidyssä parisuhteessa?

Yhteys-liike: Raamattu ja homoseksuaalisuus

Ajankohtainen kakkonen järjestää ”Homoillan”. Kotimaa24.fi

1 kommentti

Kategoria(t): evankelis-luterilainen kirkko, homoseksuaalisuus, ihmisoikeudet, kirkko, normit, painostaminen, seksuaalivähemmistöt, seurakunta, sukupuolijärjestelmä, syrjintä, tasa-arvo

Mikael Pentikäinen: homojen parisuhteille tasavertainen asema


Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäisen pääkirjoitus (Luovuttamaton yhdenvertaisuus, 28.8.2010) tarkasteli ihmisten tasavertaisuutta ihonvärin, uskonnon ja seksuaalisen suuntautumisen näkökulmasta.

Pentikäinen nostaa havainnollisesti esiin tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden historiallisen jatkumon, jossa on edetty kohti yhteiskuntaa, jossa ihmisen syntymässä saadut ominaisuudet eivät oikeuta syrjimään ketään. Tasavertaisuus on demokratian perusta. Myös homoseksuaaleilla on tasavertainen oikeus elämänkumppaniin ja avioliittoon yhtä lailla kuin heteroseksuaaleilla.

Pentikäinen kirjoittaa:

”…meillä on paljon yhteisöjä, yhdistyksiä ja myös yrityksiä, joissa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat utuisia unelmia. – – Samaa ja eri sukupuolta olevat parit eivät tätä nykyä ole lain edessä yhdenvertaisia. Yhteiskunnassa, joka rakentuu yhdenvertaisuuden varaan, tilanne on ongelmallinen.

Uskonnonvapauteen kuuluu se, että kirkkojen pitää saada tehdä omat valintansa omassa tahdissaan. – – Uskonnonvapauteen kuuluu sekin, että joissakin asioissa kirkot voivat päätyä eri kannalle kuin yhteiskunnan enemmistö. Yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden yläpuolelle ne eivät voi kuitenkaan nousta.”

Lestadiolaisyhteisö syrjii homoseksuaaleja: he ovat ”perverssi ilmiö”

Laki samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröimisestä tuli voimaan jo vuonna 2002. Seuraavaksi avioliittolainsäädäntöä on tarkoitus muuttaa niin että kaikki parit ovat tasavertaisia lain edessä, mitä enemmistö puuolueista ja yli puolet suomalaisista kannattavat.

Mutta edelleenkään ei vanhoillislestadiolainen samaa sukupuolta oleva pari voi solmia avioliittoa joutumatta erotetuksi uskonyhteisöstä. Rauhanyhdistyksessä ei ole vieläkään tilaa homoseksuaaleille tasavertaisina uskovaisina, joille puoliso  on samanveroinen Jumalan lahja, kuten asia ymmärretään silloin kun kyseessä on hetero. 

SRK:n kannanotossa vuodelta 2005 pääsihteeri Aimo Hautamäki toteaa: ”Viime vuosina keskusteluun ovat nousseet myös ns. perverssi-ilmiöt kuten suhtautuminen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. – –  Homoseksuaalisuus on ”siveettömyyttä ja sellaisenaan synti. ”  

Jotkut vanhoillislestadiolaiset homoseksuaalit ovat päättäneet hyväksyä liikkeen opetuksen sellai-senaan ja alistuvat elämään yksinäisyydessä. Toiset taas ratkaisevat asian joko salaamalla homoutensa ja kumppaninsa tai yrittämällä elää hetero-kulissiavioliitossa. Kaikki nämä ratkaisut ovat yleensä aina ristiriidassa yksilön hyvinvoinnin ja onnellisen elämän kanssa ja johtavat ihmisen ja hänen läheisensä kärsimyksiin. Asetelma ei ole terve kenenkään kannalta.

Vanhoillislestadiolainen, keski-ikäinen homomies kertoo elämänkokemuk-sistaan hiljattain ilmestyneessä Lehdon ja Koveron tutkimuksessa. Myös Kirkko ja Kaupunki-lehden haastateltavista kaksi on vanhoillislestadiolaista. Toinen heistä joutui jättämään yhteisön, koska ei halunnut elää elämäänsä ilman elämänkumppania, kun taas toinen on päättänyt kokonaan luopua elämänkumppanihaaveista.

Pahinta on elää kaapissa

Vanhoillislestadiolainen homo Tuomas ei aio elää koskaan parisuhteessa, koska se on hänen mielestään Raamatun vastaista.

Mutta Liisan ja Annikan mielestä parisuhde on tarkoitettu elämän voimavaraksi lesboillekin. Kaikki kolme ovat siitä yhtä mieltä, että pahinta olisi joutua salaamaan homoutensa peläten ympäristön hyljeksintää.

Tuomas on nuori mies Pohjois-Suomesta. Hän ei puhu julkisuudessa omalla nimellään, mutta haluaisi herättää keskustelua asiasta, joka koskettaa suurta ihmisryhmää. Homoseksuaaleja, miehiä ja naisia, on arviolta 2–4 prosenttia väestöstä, ja sama osuus heitä on myös vanhoillislestadiolaisista.

– Ilmeisesti kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät tiedosta, että meidänkin keskuudessamme on homoseksuaaleja, ja monet heistä joutuvat kärsimään hiljaa, Tuomas painottaa.

– Jos homoseksuaalisuudesta tiedettäisiin enemmän, voitaisiin paremmin auttaa sen kanssa kamppailevia. Haluaisin auttaa luomaan rakkauden ilmapiiriä, jossa homoseksuaali saisi tukea, niin että jaksaisi taipumuksestaan huolimatta pysyä uskomassa.

– Homoseksuaalinen taipumus ei sinänsä ole synti, mutta sen toteuttaminen merkitsee uskosta luopumista, selvittää Tuomas vanhoillislestadiolaisten näkemystä.

”Homoseksuaalisuuden toteuttamisella” vanhoillislestadiolaiset tarkoittavat parisuhteessa elämistä ja sukupuolielämää. Käytännössä vl-homo on tuomittu elämänmittaiseen täydeliseen selibaattiin, koska sukupuolielmä on totaalisesti kiellettyä ja myös marsturbointi syntiä.

Tuomas on miettinyt pitkään, voisiko hän sittenkin mennä naimisiin naisen kanssa. Sille vl yhteisö antaisi siunauksensa.

Mutta hän on päättänyt katsoa totuutta silmästä silmään. Homoseksuaalinen taipumus on syntymässä saatu inhimillinen ominaisuus, joka pysyy. ­

– Koen, etten minä voi heteroksi muuttua. Mutta Jumala voi silti johdattaa minut avioliittoon.

Kaikki kristityt eivät jaa yhtä  jyrkkää raamatuntulkintaa kuin vanhoillislestadiolaiset. Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä on pappeja, jotka siunaavat samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkko ei ole vielä ottanut asiaan lopullista virallista kantaa. Kirkkovihkimystä homopareille ei Suomessa toistaiseksi tarjota, mutta liiton siunaaminen kirkossa on mahdollista.

Mahdollinen avioliittolainsäädännön muutos voi muuttaa myös kirkon käytäntöjä.

Vaihtoehdot vähissä

Liisa Kunnari on myös lähtöisin vanhoillislestadiolaisesta kodista, mutta hän valitsi elämälleen toisen suunnan. Kunnari toimii aktiivisesti Oulun Setassa, joka on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintää vastustava järjestö.

– Jos olisin halunnut pysyä uskossa, olisivat kulissiavioliitto tai parisuhteesta kokonaan kieltäytyminen olleet ainoat vaihtoehdot. Kumpikaan ei tunnu ollenkaan realistiselta vaihtoehdolta itselleni, Kunnari huokaa.

Välit perheeseen ovat pysyneet hyvinä, vaikka mielipiteet välillä törmäävätkin yhteen. Kun hänellä oli murrosikäisenä tarve käydä läpi identiteettiään, hän puhui mieluummin ei-lestadiolaisten ystävien kanssa.

– Heidän kanssaan saattoi keskustella ilman, että tarvitsi pelätä tuomitsemista. Nyt voin olla avoimesti se mikä olen. Olen löytänyt sisäisen rauhan.

Kunnari ei jättänyt uskonyhteisöä siksi, ettei usko olisi ollut hänelle tärkeää. Mutta rehellisyys itseä ja muita kohtaan oli välttämätöntä.

– Pahinta olisi hankkia kulissiavioliitto ja vetää jotakin roolia koko ikänsä. Se olisi väärin myös puolisoa kohtaan, koska silloin häntä käytettäisiin välineenä. Kai se on lastenkin paras, että vanhemmat ovat toisilleen rehellisiä ja rakastavat toisiaan.

Salailu ja selibaatti kuormittavat ihmistä

Kunnari ei usko, että fyysisen rakkauden kieltäminen tekisi hänet paremmaksi ihmiseksi. Päinvastoin: voisi olla vaikeaa olla rakastava muita ihmisiä kohtaan, jos olisi täysin kiellettävä itseltään asia, joka on useimmille itsestäänselvyys.

– Jollain tavalla se tulisi ulos. Aggressiona, masennuksena tai huonommuuden tunteena. Koko ajan kyselisi katkerana, miksi Jumala on kieltänyt itseltä parisuhteen, mutta antanut sen toisille suurimmaksi siunaukseksi.

– Kyllä niitä yleisönosastokirjoittajia riittää, jotka julistavat, ettei tietyillä ihmisillä ole oikeutta hankkia parisuhdetta. On helpompi heitellä kommenttejaan paperilla kuin sanoa asiansa naamatusten, Kunnari tietää.

Hänen mielestään vaikein tilanne on niillä, jotka joutuvat salaamaan taipumuksensa jopa läheisiltään välien katkeamisen pelossa. Jos poikkeavaa seksuaalista suuntautumistaan ei pysty käsittelemään edes puhumalla, ihminen voi mennä lukkoon ja eristäytyä täysin.

Kunnari ymmärtää hyvin, miksi Setan toimintaan tulee vanhempiakin ihmisiä – myös uskonnollisesta taustasta – jotka haluavat vihdoin viimein selvittää identiteettiään kaltaistensa kanssa.

”Jokaisella on ristinsä, minulla tämä”

Tuomaksen olemuksesta ei aisti katkeruutta. Itse asiassa hän on kiitollinen siitä, ettei kaikki ole ollut hänelle itsestään selvää.

– Koen, että homoseksuaalinen taipumus on Jumalan rakkautta minua kohtaan. Se on minulle annettu koettelemus. Jokaisella on ristinsä kannettavana, ja minulla on tämä. Se, että joudun jatkuvasti kamppailemaan taipumukseni kanssa, auttaa pitämään uskon päämäärän tärkeänä.

Tuomas ei ole jäänyt yksin uskonyhteisössään, vaikka on taipumuksestaan puhunutkin. Ennakkoluulottomia ihmisiä on löytynyt varsinkin nuoremman sukupolven, mutta myös elämää kokeneempien joukosta.

– Rohkea ja puhelias luonne on auttanut siinä, että olen saanut tulpan auki, nuori mies toteaa.

Tuomaksen mielestä hänen taipumuksensa on yksi niistä vieteistä, joille on tervettä asettaa rajat.

– Ihmisillä voi olla taipumusta moniin asioihin, vaikkapa varastamiseen. Mutta kaikkia taipumuksia ei saa toteuttaa. Usko varjelee ja näyttää suuntaa, mikä on oikein. Raamatussa sanotaan, että avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi. Paavalin mukaan on ihmisiä, jotka eivät sovi avioliittoon, Tuomas perustelee.

Hän tuntee ihmisiä, jotka ovat luopuneet vanhoillislestadiolaisesta uskosta ja ryhtyneet toteuttamaan homoseksuaalista taipumustaan.

– Minullakin on ollut välillä tosi vaikeaa. Olen ollut masentunut ja maahan lyöty, ja olen miettinyt, sovinko mihinkään muottiin. Mutta haluan pysyä taivastiellä.

Tuomas myöntää kaipaavansa välillä fyysistä läheisyyttä. Hän ei silti koe, että olisi kieltänyt rakkauden itseltään – rakkauden lajejahan on monia.
– Minulla on paljon ystäviä ja muita läheisiä. Ihminen voi olla perheellinen, vaikkei ole parisuhteessa, Tuomas vakuuttaa.

Enemmän pelkoa vai rakkautta?

Mielipiteet jakautuvat kirkon sisälläkin siinä, kuinka kristillisestä näkökulmasta tulisi suhtautua homoseksuaalisuuteen. Tulisiko kirkon tukea kaikkia pariskuntia, jotka haluavat sitoutua vakavaan parisuhteeseen? Arkkipiispa Kari Mäkinen on vahvasti tätä mieltä, mutta toivoo että kirkko saa aikaa käsitellä tätä kysymystä ja edetä omaa tahtiaan.

Voidaan kysyä, onko Jumala antanut ihmisille valtuudet kieltää joitakin ihmisiä rakastamasta toisiaan? Eikö rakkauden kaksoiskäsky ulotukaan niihin, jotka rakastavat eri tavalla?

Liisa tietää tapauksen, jossa samaa sukupuolta oleva pari käännytettiin pois kirkon järjestämältä parisuhdekurssilta. Perusteeksi sanottiin, ettei seurakunnalla ole heille mitään tarjottavaa.

Tuomaksen kanta homoseksuaalisuuden toteuttamiseen on toinen kuin Setan kannattajilla. Mutta hänenkin kohdallaan oman tilanteen tiedostaminen ja hyväksyminen vaati pitkällistä itsetutkiskelua ja keskusteluja läheisten kanssa.

Tuomas pohtii realistisesti, ettei aika ehkä ole kypsä homoseksuaalisuuden avoimelle käsittelylle uskovaisissa piireissä.

– Toivon kuitenkin, ettei kukaan ymmärtämättömyyttään loukkaisi ketään ja näin aiheuttaisi kärsimystä lähimmäiselle, Tuomas sanoo. Liisakin haluaa lievittää kanssaihmistensä turhaa kärsimystä.

– Haluaisin uskoa sellaiseen Jumalaan, joka rakastaa enemmän kuin tavallinen ihminen. Maanpäällinen helvetti on se, jos joutuu esittämään muuta kuin on, Liisa kiteyttää.

Asiallista tietoa haukkumasanojen sijaan

Liisa Kunnari ja Annika Perttula ovat Seta ry:n aktiiveja. Nuoret naiset haluavat jakaa asiallista tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Perttula on kiertänyt puhumassa muun muassa kouluilla.

– Kun nuoret homottelevat toisiaan, he eivät tiedä mistä on kyse, hän sanoo.

– Homoutta ajatellaan kauhean seksikeskeisenä. Seksihän on vain yksi ihmisyyden osa-alue. Ei seksuaalisuus leimaa homoja sen enempää kuin muitakaan, Perttula sanoo.

Sama seksistinen käsitys voi olla Setan toiminnasta. Järjestön tarkoitus on ajaa seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa ja vastustaa yhteiskunnallista syrjintää. Keskeistä on avun tarvitsijoiden tukeminen.

Myös sateenkaariperheitä tuetaan. Järjestön mukaan perhe, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, voi olla lapselle aivan yhtä hyvä kasvuympäristö kuin perinteinenkin perhe.

Homous ei näy päälle

Annika Perttulan mukaan yleistä on sekoittaa keskenään seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti. Ajatellaan virheellisesti, että homous näkyy päälle päin. Kuitenkaan kenestäkään ei tee homoa se, ettei hän halua sopeutua perinteisiin miehen tai naisen roolimalleihin.

– Ihmiset pelkäävät sitä, minkä tuntevat huonosti. Monissa perheissä sukupuoliasioista vaietaan, koska ihmiset pelkäävät ja häpeävät jopa heteroseksuaalisuutta. Ollaan huolissaan siitä, sopiiko oma seksuaalisuus tiettyyn muottiin tai keskiarvoon, Liisa Kunnari sanoo.

– Seksuaalinen suuntautuminen on jatkumo, jonka toisessa päässä on homous ja toisessa heterous. On paljon ihmisiä, jotka ovat jotakin homon ja heteron väliltä. Biseksuaalit voivat kokea vetoa molempia sukupuolia kohtaan, Annika tietää.

Nykyisin arvellaan, että seksuaalinen suuntautuminen määrittyy ennen syntymää. Yksi teoria on, että homoseksuaalisuus johtuu äidin alkuraskauden aikaisesta hormonitasapainon vaihtelusta. Äidin erittämät hormonit vaikuttavat sikiön aivojen rakenteeseen. Erilainen aivotoiminta voi selittää, miksi homoseksuaalien käytöksessä ja kiinnostuksen kohteissa on usein lapsesta alkaen vastakkaisen sukupuolen piirteitä.

– Itse olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut pukeutumisesta, mikä ei ole pojille niin tavallista, naurahtaa Tuomas.

*    *     *

Ajattelemisen aihetta antoi ”Yksi meistä”.

Lähteet:

Juhani E. Lehto & Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Lilith 2010.

Mikael Pentikäinen: Luovuttamaton yhdenvertaisuus.  Helsingin Sanomat 29.8.2010, pääkirjoitussivu, A2.

Riikka Vuorijärvi: Pahinta on elää kaapissa.  Kirkko ja kaupunki 14.4.2008.

*     *     *

Lue lisää:

Mikael Pentikäinen: Luovuttamaton yhdenvertaisuus.  Helsingin Sanomat 29.8.2010, pääkirjoitussivu, A2.

Jan Ahonen: Kanadan suurin luterilainen kirkko muutti homokantojaan. Kotimaa24 22.7.2011.

Aimo Hautamäki: Oikea ja väärä. Alustus Perhon suviseuroissa 2.7.2005.

Johannes Leppänen: Arvojen muutosten vaikutuksia kirkossa ja yhteiskunnassa. Agrologi, silloisen kansanedustajan ja SRK:n johtokunnan jäsenen Johannes Leppäsen alustus tiedotustilaisuudessa  26.6.2008 Sievin suviseuroissa.

Juhani E. Lehto & Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Lilith 2010.

Kirkkoneuvosto: Kajaanin kirkossa lupa rukoilla rekisteröidyn parisuhteen puolesta

Leanne Waldal: How does “sweetie” become shunned? (Lestadiolaisen lesbon syrjintä ja eristäminen)

Elina Järvinen: Homoseksuaali ja vanhoillislestadiolainen (Suomen Kuvalehti 50/2007)

Kirkkokansa ojentaisi käden vähemmistöille. Helsingin Sanomat 30.10.2010, pääkirjoitus.

Johannes Ijäs & Ville Talola: Vanhoillislestadiolaisia edustajia pyytänyt anteeksi kirkolliskokousäänestystään. Kotimaa24 30.12.2010.

Uskovaisena rekisteröidyssä parisuhteessa?

Vanhemmilleni olen kuin kuollut – vanhoillislestadiolainen homo toivoo keskustelua liikkeen sisälle

Kun perheenjäsen kertoo olevansa homo

Piispa Kari Mäkinen: Kirkon tulee tukea myös samaa sukupuolta olevien parisuhdetta

R. K.: Nöyryyttävä päätös: kirkko ei kohtele homoseksuaaleja yhdenvertaisina seurakunnassa

Parisuhdelain seuraukset kirkossa: piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle 2010. (Pohjana kirkolliskokouksessa käsittelylle keväällä ja syksyllä 2010.)

Niklas Herlin: Kristityt homoja parantamassa

Seksuaalivähemmistöt EU:ssa

YLEn haastattelupyyntö

Polliisi Karhunen: Uskovainen ja järki

Mikael Pentikäisen tilanneanalyysi

9 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, Aimo Hautamäki, avioliitto, eettisyys, etniset vanhoillislestadiolaiset, Helsingin Sanomat, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, johtajat, johtokunta, kannanotot, kiellot, kirkko, Kirkko ja kaupunki, kontrollointi, normit, nuoret, Olavi Voittonen, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, perhe, Raamatun tulkinta, retoriikka, seksuaalivähemmistöt, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, suvaitsevaisuus, synnit, syrjintä, tasa-arvo, tuomitseminen, tutkimus, ulossulkeminen, vallankäyttö