Avainsana-arkisto: Seppo Lohi

Vaimoni Jumalan työtoverina, mutta työturvallisuus petti


               seppo_lohi_2015

– Ihminen kuvittelee, että on turvallisempaa valita ihmisviisauden keinoin laaditut skenaariot kuin luottaa Jumalan omaan jo alussa ilmoitettuun suunnitelmaan ihmiskunnan tulevaisuudesta. –  – Avioliiton varsinaisena tehtävänä on suvun jatkaminen. Avioliiton välityksellä Jumala lahjoittaa lapset. Tätä luomistapahtumaa varten Jumala kutsuu työtovereikseen äidin ja isän.

Rovasti Seppo Lohi, alustus 2009.

 

– Olen tässä miettinyt, että onkohan meillä jo liikaa lapsia. Jospa Jumala oli suunnitelmassaan ajatellut vähemmän.

– Ei se ole mahdollista. Liikaa lapsia ei ole mahdollista olla. Kun Taivaallisen Isämme teille suunnittelema määrä on täysi, sen jälkeen vaimosi ei voi enää tulla raskaaksi. Lasten tulo loppuu.

– Sehän on helpottava tieto. Lääkäri kun juuri … Lue koko artikkeli…

7 kommenttia

Kategoria(t): äitiys, ban of birth control, Conservative Laestadianism, ehkäisykielto, kaksoisviestintä, kannanotot, lisääntyminen, opilliset kysymykset, perhe, retoriikka, suurperhe, vallankäyttö

Seppo Lohi: Emme ole keskustelleet ehkäisystä 42 vuoteen!


Ei_puhuttu_42_vuoteen_2P

Tunnustettu lestadiolaisuuden  tutkija, rovasti Seppo Lohi esitti tiedotustilaisuudessa vuonna 2009 väitteen, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ei ole keskusteltu ehkäisyasiasta 42 vuoteen. Ja että asiasta on keskusteltu vain kaksi kertaa…

Lohi esitti käsityksensä SRK:n suviseurojen lehdistötilaisuudessa, jossa SRK:n johtokunta julkaisi uusimman … Lue koko artikkeli…

24 kommenttia

Kategoria(t): 1960-luku, 1970-luku, 1980-luku, 2000-luku, 2010-luku, avioliitto, äitiys, ban of birth control, bans, eettisyys, ehkäisykielto, erehtymättömyys, forbidden things, hengellinen väkivalta, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, isyys, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, julkaisutoiminta, kaksoisviestintä, kannanotot, kasvatus, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, kymmenen käskyä, lapset, lähihistoria, lisääntyminen, maallikkosaarnaajat, manipulointi, miehen asema, mielenterveys, naisen asema, naiseus, nettikeskustelu, normit, norms, nuoret, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, puhujat, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, Puhujienkokous, Raamatun tulkinta, raskaudenpelko, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, sielunhoito, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, synnit, syyllistäminen, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö

Herpert: Ehkäisy ei ole uskon kysymys, vaan eettisesti ratkaistava asia


”Mitkä tahansa keinot syntyvyyden säännöstelemiseksi on nähty aina synniksi Jumalan valtakunnassa.” (Päivämies, 12.5.2005, pääkirjoitus.)

Moses_Käskyt

Meille julistetaan seuroissa, Päivämiehessä ja SRK:n johtohenkilöiden haastatteluissa tätä samaa mitä hoemme …Lue koko artikkeli…

8 kommenttia

Kategoria(t): avioliitto, äitiys, ban of birth control, bans, concept of sin, eettisyys, ehkäisykielto, elämäntapa, forbidden things, hengellisyys, isyys, Jumalan sana, kannanotot, käskyt, kiellot, kontrollointi, lapset, lisääntyminen, luterilaisuus, naisen asema, normit, norms, omatunto, opilliset kysymykset, Päivämies, pelko, pelot, perhe, Raamattu, retoriikka, SRK ry., SRK:n johtokunta, suurperhe, synnit, uskon perusteet, vallankäyttö, vastuullisuus

Mauri Kinnunen: Lestadiolaiset naiset saarnasivat 1800-luvun loppupuolella


FT, vanhoillislestadiolaisuuden leviämisestä Karjalassa väitellyt tutkija Mauri Kinnunen osoittaa perusteellisessa kirjoituksessaan (Kotimaa24), että lestadiolaisuuden alkuvuosikymmeninä seurapuhujina toimi useita kymmeniä naissaarnaajia: Heidän vaikutuksensa evankeliumin julistamisessa laajeni paikallista toimintaa laajemmalle myös heidän kirjeidensä ja henkilökohtaisen yhteydenpitonsa tuloksena.  Lue koko artikkeli…

7 kommenttia

Kategoria(t): 1800-luku, 2000-luku, 2010-luku, historia, itsesensuuri, johtokunta, Jumalan sana, kannanotot, kiellot, kirkko, kontrollointi, kristinoppi, maallikkosaarnaajat, miehen asema, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, normit, norms, opilliset kysymykset, Päivämies, puhujat, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, seurakunta, seurat, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, syrjintä, tasa-arvo

Risto Leppänen sai rauhanyhdistykseltä luvan jatkaa puhujana


 Arkkipiispa Kari Mäkisen teologinen sihteeri, pappi ja teologian tohtori Risto Leppänen on äskettäin joutunut käymään keskustelemassa Turun Rauhanyhdistyksellä yhdistyksen johtokunnan ja puhujien kanssa. Häen kutsuttiin tekemään tiliä naispappeuden hyväksyvästä kannastaan, mutta ainakaan tässä vaiheessa häntä ei päätetty hyllyttää.

Keskustelu oli lähtökohdiltaan sen kaltainen, jota aikaisemmin on ollut tapana nimittää hoitokokoukseksi.

Nykyisin rauhanyhdistyksissä puhutaan häveliäästi vain ”keskusteluista”. SRK:n johtokuntahan on ilmoittanut julkisesti, että hoitokokouksia ei enää järjestetä ja että johtokunta pahoittelee hoitokokousten väkivaltaa. Väkivalta ja painostaminen ei kuitenkaan ole kadonnut Lue koko artikkeli…

1 kommentti

Kategoria(t): erehtymättömyys, erottaminen yhteisöstä, evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, insesti, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kannanotot, keskustelu, kiellot, kirkko, kontrollointi, kulttuurikiellot, lähihistoria, leimaaminen, luterilaisuus, manipulointi, miehen asema, musiikki, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, Päivämies, pedofilia, pelko, pelot, puhujat, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, seurakuntaoppi, seurat, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, synnit, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, väkivalta

Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4.3.2012


Suomen luterilaisessa kirkossa tehdään maaliskuussa kirkkohistoriaa.

Kirkko saa ensimmäisen naispapin vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä.

Teologian maisteriksi tammikuussa valmistuva, FM Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4. maaliskuuta.

Mari Leppänen on jo alkanut hoitaa seurakuntapastorin virkaa Liedon seurakunnassa, mutta tekee työtään tosin vain siltä osin, mitkä hänen valtuutuksensa papiksi vihkimättömänä teologina ovat. Lue koko artikkeli…

13 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, naispappeus, naissaarnaajat, sananjulistajat

1970-luvun hoitokokous


Vanhoillislestadiolaisuudesta 1970-luvulla erotettu puhuja, nyt jo yli 80-vuotias mies joka käyttää nimimerkkiä Heino,  on kuvannut kokemuksiaan hoitokokouksista. Puhujantehtävänsä lisäksi kirjoittaja seurasi  läheltä erityisesti SRK:n toimintaa, koska hänen vaimonsa isä oli tunnettu puhuja ja SRK:n johtokunnan ja työvaliokunnan jäsen.

Kuvaus on yksityiskohdiltaan tarkka ja myös historiallisesti uskottava, sillä monet muut ovat kuvanneet omia kokemuksiaan 1970-80-luvulta samansuuntaisesti. Tästä yksittäistapauksesta paljastuu myös se vanha ja tuttu mekanismi, jolla estettiin toisten uskovaisten nouseminen puolustamaan syytettyä. Sama menetelmä, jolla muiden uskovaisten solidaarisuus murretaan, on yhä edelleen käytössä, vaikka hoitokokoukset toteutetaankin nykyisin pienemmissä piireissä.

Onkin absurdia, että muutamat hoitokokouksissa itse toimineet lestadiolaisuuden johtohenkilöt ja puhujat ovat jälkeenpäin julkisessa keskustelussa nimittäneet 1970-80-lukujen laajaa hoitokokousaaltoa ”joukkohysteriaksi”. Ikään kuin eivät itse olisi siinä olleetkaan vastuullisina! Lue koko artikkeli…

4 kommenttia

Kategoria(t): 1970-luku, 1980-luku, erottaminen yhteisöstä, evankeliumi, hajaannukset, hengellinen väkivalta, historia, hoitokokoukset, johtokunta, manipulointi, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, puhujat, retoriikka, sananjulistajat, seurakuntaoppi, sielunhoito, SRK ry., SRK:n johtokunta, syntien anteeksiantamus, tuomitseminen, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, väkivalta

Tarkoittiko Kärkölä miestäkin?


Alkavana vuonna 2010 voidaan tehdä kysymys uudesta näkökulmasta.

Keväällä 2005 SRK ilmoitti yksiselitteisesti PM:n pääkirjoitukseen nostettuna asiana: ”Mitkä tahansa keinot syntyvyyden säännöstelemiseksi on nähty aina synniksi Jumalan valtakunnassa.”

Mutta. Yllättäen Päivämies julkaisi saman vuoden lokakuussa kirurgi Pentti Kärkölän haastattelun. Tohtori Kärkölä lausui PM:ssä yleisellä tasolla  moniselitteisen ajatuksen ratkaisuna tilanteeseen.

”Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen.”

Lääketieteellisistä syistä jokin ehkäisykeino näyttäisi Kärkölän käsityksen mukaan olevan siis sallittu niissä tapauksissa, joissa naisen terveydentila sitä vaatii.

Kärkölä ilmaisi asian kuitenkin epämääräisesti, epätäsmällisellä ilmaisulla ja yleisellä tasolla.

Kuten tiedämme, tätä ajatusta alettiin innokkaasti ja välittömästi pitää ry:illä ja uskovaisten piireissä ”virallisena uutena ehkäisykiellon tulkintana”. Mutta  jätettiin miettimättä perinpohjin se, mitä Kärkölä oikeastaan saattoi tarkoittaa.

Mikä tarkkaan ottaen merkitsee ”ratkaisu jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen”? 

Ammatiltaan lääkärin lausuntoa tulkittiin hätäisesti heti niin, että kyseeseen tulee nimenomattain kohdunpoisto. Siitä tuli ainut sopivana pidetty ratkaisu. Kohdunpoisto merkitsee naiselle vaikutuksiltaan samaa kuin miehelle kiveksienpoisto.

Mutta yhtä laillahan Kärkölä saattoi tarkoittaa myös miehen sterilisaatiota. Vaihtoehtoisena valintana.

Sehän on sekä mahdollisten komplikaatioidensa että tulevaisuuden lapsensaannin kannalta miehen kohdalla huomattavasti kevyempi ja lievempi ”ratkaisu” kuin naisen kohdun poisto.

Kärkölän lausuntoa on kuitenkin yleisesti tulkittu vain naiseen kohdistuvana. Miksi? Useimmat puhujat ovat sen tulkinneet niin, että jos naisen terveys on mennyt niin huonoksi (esim. tiheiden raskauksien, synnytysten ja keskenmenojen seurauksena), että terveys ei enää yhtään uutta raskautta kestä, vaan hengenmeno on vakava uhka, uskovaisella naisella on mahdollisuus pyytää lääkäriltä kohtunsa poistoa. ”Ratkaisu” koskisi siis naisen ruumiiseen.

Mutta entä jos Kärkölä tarkoittikin että myös miehen on tällöin luvallista ”päätyä ratkaisuun, jossa uusi raskaus ei ole enää mahdollinen”?

Naisen ruumis, kohtu, säästyisi silloin ”lopulliselta ratkaisulta”. Nainen voisi saada taas joskus lapsia, jos/kun terveys kohenee. Kohdunpoiston jälkeen nainen ei voi enää koskaan saada lapsia.

Miehen sterilisaatio sen sijaan voidaan purkaa ja hedelmöittämismahdollisuus palauttaa takaisin yksinkertaisella polikliinisella toimenpiteellä. Miehen sterilisaatio on yksinkertainen ja turvallinen raskaudenehkäisy.

Kärkölä on saattanut tarkoittaa tätä yhtenä ratkaisuna, mutta miksi puhujat ja ry:n piireissä käydyt keskustelut ovat sivuuttaneet tämän mahdollisuuden? Moni kaipaisi tästä selventävää keskustelua.

Yleisesti kristillisyydessä ollaan sitä mieltä, että terveys on asetettava lisääntymisen edelle, vaikka ainakin Aimo Hautamäki ja Seppo Lohi ovat on esittäneet toisenkin laisia tulkintoja.

”Jumalalla on valta antaa elämä ja ottaa se. Siksi ehkäisy ei ole asia, johon ihmisellä olisi oikeutta missään olosuhteissa.” (Hautamäki Kotimaassa 2.7.2009.)

Muuten, mitenkähän tämä asia meillä opettettaisiin silloin,  jos raskaus ja lasten synnyttäminen olisikin miehen, ei naisen tehtävä. Tai jos miehen osalle tulisi esimerkiksi joka toinen raskaus ja synnytys, siis vuoropelillä tämäkin vastuu jaettaisiin …? 

(S-n)

Lue myös:

Niemelä: Raskaaksi tulo voidaan estää

Raskauden pelko

Seppo Lohen perustelut ehkäisykiellolle 2009

Ihmisoikeusliitto:  Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia (4.3.2009)

Seppo Lohi MTV3:n haastattelussa: ”Jos ehkäisemättömyydestä luovutaan, vanhoillislestadiolaisuus katoaa.”

YLE: Lestadiolaiset pitävät kiinni ehkäisykiellosta

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla

Tutkimus lasten suojelusta uskonnollisissa yhteisöissä käynnistymässä

6 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, Aimo Hautamäki, äitiys, ehkäisykielto, ihmisoikeudet, isyys, kaksoisviestintä, kannanotot, kiellot, kontrollointi, kuuliaisuus, lapset, lähihistoria, lisääntyminen, manipulointi, miehen asema, naisen asema, naiseus, normit, opilliset kysymykset, painostaminen, Päivämies, perhe, Raamatun tulkinta, raskaudenpelko, retoriikka, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, synnit, tasa-arvo, vapaus, vihjailu

Fil.toht. Seppo Lohi: ”Homot ja lesbot hallitsevat mediaa”


Simon kirkkoherran Seppo Lohen mukaan lestadiolaiset olisivat peruneet joukolla Lapin Kansan tilauksiaan, mikäli Johanna Korhonen olisi seppo lohi PRtullut nimitetyksi lehden päätoimittajaksi syksyllä 2008.

 

Johanna Korhosen valinta Lapin Kansan päätoimittajaksi olisi voinut johtaa vanhoillislestadiolaisten parissa lehden tilausperuutuksiin, totesi Simon kirkkoherra, itsekin vanhoillislestadiolainen Seppo Lohi Keskisuomalainen-lehden haastattelussa 3.10.2008.

– On ihan selvä, että lestadiolaiset eivät hyväksy homo- eikä lesbosuhteita, Lohi sanoo.

– Olisi ollut suuri vahinko, jos Lapin Kansan päätoimittajaksi olisi tullut henkilö, joka asuu rekisteröidyssä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa ja heillä on vielä lapsia, Lohi kauhistelee.Johanna-Korhonen

– Lehti olisi lakannut tulemasta, jos asianomainen olisi tullut päätoimittajaksi. Tuskin kuitenkaan uhkauksia on ennätetty vielä lähettää Alma Mediaan.

Kirkkoherra Seppo Lohi on väitellyt filosofian tohtoriksi lestadiolaisuudesta, tutkinut liikkeen perustajaa Lars Levi Laestadiusta ja lestadiolaista liikettä laajemminkin.

Hän laskee, että vanhoillislestadiolaisia on Lapissa yli 5 000 ja muissa lestadiolaisryhmissä uskovaisia on vielä päälle samankokoinen joukko. Lohi painottaa kuitenkin, että herätysliikkeellä on sellaista yhteiskunnallista ja hengellistä arvovaltaa, joka ulottuu Lapissa laajemmalle kuin on lestadiolaisuuden varsinainen kannattajien määrä suhteessa koko väestöön.

– Liikkeen vaikutus on Lapissa huomattavasti suurempi kuin kannattajakunnan määrä.

Vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy homoutta tai lesboutta. Mutta tästä huolimatta näitä ihmisiä ei silti syrjitä, arvioi Lohi.

Lohi kimmastui YLE:n uutisille

Yleisradion uutiset eivät saa lestadiolaisilta kiitosta. YLEn uutisissa oli nimittäin lausuttu julki totemus, että Lapissa ollaan ”pimeyden ytimessä”, kun homo- ja lesbosuhdetta ei hyväksytä.

– Se oli törkeä hyökkäys valtaenemmistöä kohtaan. Homoja ja lesboja on vähän, ja nyt he hallitsevat koko mediaa. Yle on valjastettu lesbojen asialle, Lohi kimmastuu haastattelussa.  (Keijo Lehto,  Keskisuomalainen 3.10.2008.)

Salla Remes-Ylönen kiistää Seppo Lohen väitteet

Pohjois-Karjalassa vaikuttava keskustalainen poliitikko ja toimittaja Salla Remes-Ylönen kirjoitti nettipäiväkirjassaan:

– Väittäisin, että tunnen jonkin verran lestadiolaista herätysliikettä, vaikka en siihen kuulukaan. Tiedän, että valtaosa lestadiolaisista ei ole Kemin kirkkoherran Seppo Lohen kanssa samaa mieltä siitä, että irtisanoisi lehden heti tai uhkailisi sillä. Pakko on sanoa, että vaikka ei hyväksyisikään homoja ja lesboja, kristillinen etiikka opettaa kyllä rakastamaan lähimmäistään, ei tuomitsemaan. Missä on armo, rakkaus ja rauha, kun lehtien palstoilla toista lyödään ja ihmisiä leimataan?

Tiedän, että valtaosa lestadiolaisista ymmärtää, että kun suvaitsevaisuutta tarvitsemme kaikki, sitä on suotava myös toisille. Kukaan ei ole virheetön ja joka on, voi sen kuuluisan kiven sitten heittää.  – – Tai ehkä ilma todellakin on Lapissa erittäin ummehtunutta. Se vain on ikävää, että fiksuja ja asiallisia lestadiolaistuttujanikin tämä tämmöinen leimaa, vaikka he eivät sitä leimaa ansaitse.

Lue myös:

Homoseksuaali ja vanhoillislestadiolainen

Uskovaiset homot ja lesbot (keskustelupalsta)

Yhteys-liike

SETAn kristillinen ryhmä Malkus

Homovanhemmat kasvattavat heterolapsia

R. K. :Kirkko ei puutu vanhoillislestadiolaisuuden homojen syrjintään

Martti Nissinen: On väärin käyttää Raamattua samasukupuolisten parisuhteiden ja heidän perheidensä tuomitsemisessa

Oikea ja väärä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu.

Sateenkaaripastori: Kirkon pyydettävä homoilta anteeksi (Kirkko ja kaupunki 18.2.2009)

Niklas Herlin: Kristityt homoja parantamassa

John Vikström: Oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus

8 kommenttia

Kategoria(t): homoseksuaalisuus, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kannanotot, kiellot, Lapin Kansa, Lappi, lapset, painostaminen, perhe, sananjulistajat, seksuaalivähemmistöt, synnit, syrjintä, tasa-arvo, uhkailu, vallankäyttö, väkivalta

On väärin vääntää väkisin Raamatusta vahvistusta keksitylle ehkäisykiellolle


Nimimerkki Pena, joka korostaa olevansa kristinopin asioissa tavallinen maallikko, kommentoi vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykieltoa Topi Linjaman blogissa. Hän korostaa, että nimenomaan ja vain kymmenen käskysä sisältää kristittyä velvoittavan normiston, erityisesti sen kiteytymä rakkauden kaksoiskäsky. Valtaosa uskovaisen ihmisen elämänratkaisuista on lähtökohtaisesti vapaan harkinnan alaisia, tapauskohtaisesti omantunnon mukaan ratkaistavia asioita.

*     *     *

Ehkäisyasiassa mielestäni kärjistyy eräs VL:n “virallisen linjan” epäkohdista. Jostakin asiasta on joskus päädytty tiettyyn lopputulemaan, eikä tätä mielipidettä haluta muuttaa. Näin ollen on yritettävä löytää Raamatusta todisteita, jotka puoltavat ehkäisykieltoa. Ja Raamatun lisäksi mielipidettä pönkitetään milloin milläkin, vaikkapa Paavin opetuksilla (vrt. Seppo Lohen alustus Oripäässä) jne .

Itse en vain mitenkään pysty ymmärtämään miksei Raamattua haluta tutkia nöyrin mielin, ikään kuin puhtaalta pöydältä. Jos Raamatusta ennakkoluulottoman tutkimisen kautta löydetään, vaikkapa kymmenestä käskystä, selkeä ehkäisykieltoa puoltava kohta, niin hyvä, sitten ei ehkäistä. Mutta ei Raamatun opetuksia ainakaan minun mielestäni kuulu vääntää oman näkemyksen tueksi, varsinkaan, jos tämä näkemys on ihmisten “keksimä”.

Muistaakseni Luther opettaa (olisiko kirjassa Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas), että kymmenen käskyä kertovat meille sen mikä on syntiä. Ne yhdessä rakkauden kaksoiskäskyn kanssa ovat perusta oikealle ja väärälle.

Sen lisäksi Vanhassa testamentissa on toki paljon neuvoja. Neuvot ovat kuitenkin, edelleen Lutherin mukaan, vain neuvoja, eikä niiden noudattaminen tai noudattamatta jättäminen ole autuuden ehto, vaan kristityn vapaan harkinnan alaista. Näin ollen neuvot ovat sidoksissa kulloiseenkin tilanteeseen. Lisäksi Luther muistaakseni toteaa, että Raamatun vertaukset eivät kelpaa todistukseksi opista. Minä itse näen vertaukset ikäänkuin elämänmakuisina neuvoina ja ohjeina.

Lopputulemana on se, että mikäli halutaan nojautua Lutherin opetuksiin, ei ehkäisyn voida Raamatun perusteella sanoa olevan synti.

Itse näen, että “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” on ehdottomasti yksi koko Raamatun keskeisimmistä opetuksista ja siihen sekä tietysti kymmeneen käskyyn meidän on peilattava pohdintojamme oikeasta ja väärästä.

En siis voi nähdä vääräksi, jos aviopari päättää esimerkiksi omien lasten hankkimisen asemesta ottaa muutaman adoptiolapsen, lapsen, jotka todella tarvitsevat vanhempia ja rakkautta ja joiden elämään tällä teolla on huomattavaa, suorastaan täysin radikaalia vaikutusta. Päinvastoin, mielestäni adoptointi osoittaa todellista hyvän paimenen esimerkin perusteella tehtyä tekoa ja lähimmäisenrakkautta. Ja jos adoption takia pari jättää lisääntymättä, ei se mielestäni voi olla väärin.

En tiedä miksi adoptioasia nyt tuli mieleen, ehkä haluaisin, että uskovaiset pohtisivat tätäkin puolta lapsiasiassa. Niin, loppuun vielä lisäys, että olen täysin maallikko, voi olla, että väitteet Lutherista olivat ulkomuistista heitettyinä joiltakin osin virheellisiä.

*  *  * 

Tavallaan on kummallistakin, että esim. jonkun Hautamäen mielipide asiaan on tavalliselle vl-yksityishenkilölle kovin merkityksellistä. Ei minusta Hautamäen voi olettaa tietävän oikeasta ja väärästä sen enempää kuin kenen tahansa uskovaisen. Ei hän ole mikään ihmisjumala, jolla on asioista tietoa enemmän kuin muilla. Yhtä lailla Pyhä Henki ohjaa jokaista uskovaista, jos on ohjatakseen.

Siitähän tämä keskustelu on osittain merkkinä, että SRK on korottanut itsensä, tai pitäisikö sanoa korottunut, jonkinlaiseen pyhään asemaan ja näin ollen SRK:ta pidetään erehtymättömänä. Pitäisi kuitenkin muistaa, että tavallisia ihmisiä sielläkin on. Tavallisessa ihmisessä taas ei ole mitään hyvää vaan kaikki me olemme pahoja ja epäonnistuneita.

Ei SRK:ssa tiedetä mitä me “haluamme tehdä”, vaikka niin väittävätkin. En usko, että ihminen saa mitään erikoiskorvia siinä vaiheessa kun hänet valitaan SRK:n johtokuntaan. Yhtä huono hän on edelleen ja yhtä kykenemätön kertomaan mitä jonkun toisen ihmisen omatunnon pitäisi sanoa oikeasta ja väärästä.

Olen joskus miettinyt, että johtuuko vl-piireissä vallalla oleva osin järjetönkin (ja Raamattuun perustumaton) tapojen noudattaminen siitä, että ihmisten on helpompaa ajatella, että kun teen näin ja näin ja jätän tekemättä näin niin kelpaan Jumalalle. Ihmisen näyttää olevan vaikeampaa turvata vain uskoon. On helpompaa noudattaa jotain muiden ihmisten määrittelemää ajolinjaa ja ajatella, että tällä linjalla pysyminen vaikuttaa minun pelastumiseeni. Ei haluta ajatella, että pelastuminen tapahtuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.

Nythän moni tuntuu ajattelevan jotenkin niin, että pelastun yksin uskosta, mutta pelastuakseni korvakorut täytyy kuitenkin jättää kaappiin jne. Ei sellainen ole pelastumista yksin uskosta. Ehkä on vaikeaa käsittää se, että meidän tekomme eivät ole yhtään mitään Kristuksen sovitustyön rinnalla.

Nimim. Pena 29.7.2009  ja 5.8.2009 Topi Linjaman blogissa.

Keskustelu Seppo Lohen alustuksesta Mopin palstalla

2 kommenttia

Kategoria(t): ehkäisykielto, keskusteluilmapiiri, luterilaisuus, naisen asema, nettikeskustelu, normit, perhe, Raamatun tulkinta, synnit, syntilista, tasa-arvo, uskon perusteet