Avainsana-arkisto: sinkut

Henkilökohtaista


Kääntyykö tämäkin kesä taas syksyyn, ilman rakasta ihmistä. Ilman että alan seurustella vakavasti? Koska usko.

En ole luultavasti ainut jolla on ”virallisesta” uskosta poikkeavia ajatuksia hiljaa omassa mielessä. Miesten ei ole tapana näistä huudella. Usko on ollut osa elämääni luonnollisena ja itsestään selvänä lapsuudesta saakka.

Mies_moottoripyora_1_mini_JPEG

Olen 27-vuotias mies. Epäilykset minulla alkoivat joku vuosi sitten kun aloin pohtimaan uskon sääntöjä. Varsinaisesti se lähti ensin ehkäisystä, että kun se on synti eikä uskovainen saa ehkäistä.

Toisin kuin kai ajatellaan, tämä kuormittaa rajusti myös miehiä.

En halua isoa perhettä. En jaksaisi. Panostan … Lue koko artikkeli…

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): avioliitto, ban of birth control, ban of television, bans, ehkäisykielto, elämäntapa, eroaminen uskosta, forbidden things, helvetti, identiteetti, identity, ilo, irrottautuminen yhteisöstä, isyys, kadotus, kiellot, kontrollointi, lapset, lisääntyminen, meikkaaminen, miehen asema, naisen asema, normit, norms, nuoret, pelastus, pelko, perheettömyys, sukupuolijärjestelmä, synnit, syntilista, syyllistäminen, tasa-arvo, televisio, televisiokielto, ulossulkeminen, urheilu, uskon jättäminen, vapaus, vastuullisuus, yksinäisyys

Kun haava on auki ja kirvelee


Minun elämäni tarkoitus?

Toivon että tämän lukisi varsinkin sellainen uskovainen kanssaihminen (vl) joka tuntisi Raamattua. Tätä kirjoittaessani taustalla soi Särkyneiden majatalo. Kai se on hiukan ”uskovaiselle sopimatonta musiikkia”. Olen uskomassa ja laulun sanat osuvat sydämeeni.

En kuitenkaan aio kirjoittaa musiikista vaan siitä, että mikä tarkoitus on elämässäni. Sitä mietin täällä vieraassa maassa. Ei kai meistä kukaan ole täydellinen eikä murtumaton? Vaikka vahvan ihmisen kaunis kuori päällimmäisenä olisi.

He etsivät tietä valoon maassa kyyneleiden.

He saapuivat majataloon särkyneiden…


En halua kuulla hyvää tarkoittavia kliseitä. Enkä neuvoja niiltä jotka eivät halua ymmärtää. Olen kohta – tai kai jo nyt – keski-ikäinen nainen.  Kun eteenpäin katson, toistakymmenen vuoden päässä … Lue koko artikkeli…

51 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, arvot, avioliitto, äitiys, elämäntapa, epäilykset, etniset vanhoillislestadiolaiset, identiteetti, identity, Jumala, Jumalan sana, lapsuus, meikkaaminen, mielenterveys, naisen asema, naiseus, perhe, perheettömyys, rauhanyhdistys, rukoileminen, seurat, sielunhoito, suru, tulevaisuus, Uncategorized, yhteisöllisyys, yksinäisyys

Meri-Anna: Jumala loi ihmiseen läheisyyden kaipauksen


 Olisi hyvä, että lait ja kirkkokin tukisivat vastuullista parisuhdetta ja seksuaalisuuden toteutumista, ja kannustaisi elämän-ikäiseen parisuhteeseen myös samaa sukupuolta olevia pareja.  – Kirkkohallituksen viestintäsuunnittelija, pastori Meri-Anna Hintsala.

On rikos vaieta, jos näkee omin silmin
uskon varjolla ruhjottavan nuoria kyvyttömäksi nauttimaan seksistä.
– Kirjailija ja lehtimies Pentti Harjumaa.

Ihminen on seksuaalinen olento koko elämänsä ajan. Seksuaalinen identiteetti on tunne siitä, miten ihminen kokee olemisensa omana itsenään, jossa miehisyys ja naisisuus ovat väjiä ja monimuotoisia  käsitteitä erilaisten variaatioiden janalla.  childrens-hour hepburn MacLaine

Kristittyjen piirissä on aivan liian vähän selväsanaista ja asiatietoon perustuvaa puhetta siitä, miten nämä asiat, suhde omaan kehoon, seksi, läheisyyden ja kosketuksen kaipuu, hyväksytyksi tulemisen tarve, ja kaipaus sitoutua ja löytää sitoutunut kumppani, kietoutuvat uskovaisen ihmisen elämässä toisiinsa.

Edellisen Anonyymin kertomuksen jatkoksi ja keskustelun virittäjäksi on vanhoillislestadiolainen teologi ja pappi Meri-Anna Hintsala kirjoittanut viisaita sanoja Oisko tulta? -blogissa.

Avoin keskustelu suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin ja tasa-arvoiseen avioliittolakiin on nyt käynnistetty myös vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.

Meri-Anna: Rakkautesi on ihanampaa kuin viini

”Seksuaalisuus laajemmin ymmärrettynä ei ole vain suvunjatkamista, vaan inhimillistä syvää kaipuuta liittyä toiseen ihmiseen persoo-nallisella tasolla. Kosketus, lämpö, ymmärrys ja läsnäolo kaikilla aisteilla kuuluu ihmiselle.  

Rakkaan ihmisen kanssa iholla oleminen ja keskustelujen kautta avautuva henkinen yhteys on Jumalan lahjaa. Siinä ei ole vaikeaa ymmärtää, mitä tarkoittaa, että Jumala on toisiaan rakastavat ihmiset yhdistänyt.” 

Yksineläjän kaipauksen kipu

Katherine_HepburnR

”Itse valittu seksittömyys voi olla jollakin vaihtoehto. Läheisyyttä tarvitsee kuitenkin jokainen. Mirka sanoitti minusta koskettavasti sitä kipeyttä, mikä liittyy yksinelämiseen.

Varsinkin silloin, jos seksuaalisuus on kovin kontrolloitua ja seksittömyys on ulkoapäin saneltua, kipeys voi olla ylivoimaista.

Seksuaalisuutta on pyritty historiassa hallitsemaan erilaisilla normeilla ja moraalipuheella. Seksittömyys on ollut vaatimus perinteisesti uskonnollisuudessa myös sek-suaalivähemmistöön kuuluville.

Kuitenkin yhä ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen ja identiteetti monesti sekoitetaan.

Erilaisissa uskonnollisesti värittyneissä tutkimuksissa moraali-kysymyksenä saatetaan kysyä suhtautumista homoseksuaa-lisuuteen. Hyväksytkö vai et, onkin moraalikysymys. Pahimmillaan tällaiset tutkimukset ikään kuin antavat kuvan, että mitä korkeammat hyväksymättömyyden prosentit, sen korkeampi moraali.

Hyvin usein näen myös kantoja, joissa homoseksuaalisuuden hyväksyminen nähdään löystyneenä moraalina tai arvokysymyksenä. Luulo ei ole tiedon väärti.

Sitä mukaa kun tieto on lisääntynyt, myös suhtautuminen seksuaalisuuden kirjoon on muuttunut. Samoin kun nykyään ymmärrämme, etteivät demonit aiheuta ihmisten sairauksia, myöskin homoseksuaalisuus on osa ihmisen luotuisuutta eikä mikään kartettava ja marginalisoitava asia.” 

Epätasa-arvo ja moralisointi tuottavat rikkinäisyyttä

”Moraalikysymyksiä ovat sellaiset kysymykset, jotka koskevat ihmisen käytöstä toista ihmistä kohtaan. Moraali mitataan kohtaamisessa ja kunnioituksessa, ja se on ihan sama kysymys kaikenlaisten seksuaalisten identi-teettien kohdalla.

Minusta moraalikysymys on se, että esimerkiksi homoseksuaalisuus tuomitaan ilman parem-paa tietoa ja ymmärrystä.

Missä on tuomitsijan moraali? 

Kyse ei ole arvoista ja moraalista vaan Jumalan luomasta ihmisestä. Seksuaalisuus on elämänvoima, myös uuden elämän voima.

Minusta olisi hyvä, että lait ja kirkkokin tukisivat vastuullista parisuhdetta ja seksuaalisuuden toteutumista, ja kannustaisi elämänikäiseen parisuhteeseen myös samaa suku-puolta olevia pareja.

Epätasa-arvo ja moralisointi tuottavat rikkinäisyyttä, ja rikkinäisyys on liian hyvä pohja uudelle alistamiselle ja pahoinvoinnille, uusien ihmisten ja sielujen rikkoontumiselle. Pitäisi enemmän koota kuin hajottaa.

Kristinuskossa keskeistä ei ole seksuaalisuus, vaan Jumalan armon sanoma.

Uskonnon vaihtoehdot käyvät vähiin (kuten katolisessa kirkossa?), jos tieto sivuutetaan ja esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa tarrau-dutaan luuloon ja kontrolliin. Onneksi kirkon piirissä puhutaankin, monesti väsymiseen asti. Niin kauan se on tarpeellista, kun ihmisen seksuaalisuudesta tehdään este uskomiselle.”  

***

”Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan 
Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,
ihana on voiteittesi tuoksu!
Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä,
siksi neidot sinua rakastavat.

Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut
huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan!
Rakkautesi on ihanampaa kuin viini.
Suotta eivät neidot sinua rakasta.”

(Laulujen laulu 1:2-4)

brokebackP

Ihminen on hämmentävän tietämätön syntymän, rakkauden ja kuoleman mysteerioiden edessä.

Kysellä aina voimme ja uskoa sitä ja tätä.

Näiden mysteerioiden edessä sanat jättävät välille ja matkaa on jatkettava muilla keinoin, jos sekään onnistuu.

Ilman sanoja korkeintaan jokin sydämen syvyydestä nouseva myötätuntoi-nen hellä kosketus, hipaisu tai katse voi toisinaan tavoittaa ja luoda yhteyden toiseen ihmiseen ohikiitävässä hetkessä.

Elämä täällä maan päällä on suuri selittämätön mysteerio, mutta niin kiehtova ja ihmeellinen lahja.

– Kirjailija ja lehtimies Pentti Harjumaa.

(Tekstit kokosi K.K-nen.)

*          *          *

Lähteet:

Meri-Anna: Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Oisko tulta? -blogi 10.3.2013.

Mirka-Maaria: Ei-kukaan ei ole koskaan. Oisko tulta? -blogi 9.3.2013.

*          *          *

Lue lisää:

Niina Heikkinen: Seksuaalisuuden vaihtoehdot – Joko tai vai sekä että? Rakkaudeksi.fi-sivusto.

R. K.: Räisänen: Homokysymys ei ratkea hakemalla vastausta Raamatusta

Kaija S.: Lestadiolaisesta uskosta ei pääse irti, mutta siitä voi puhua runon kielellä

Elina Korhonen & Riikka Närhi (toim.).: Uskonnot ja seksuaalisuus. Väestöliitto 2011.

Lasinen meri Nivalan seuroissa. Katkelma, Anna-Maija Ylimaula: Papintyttö.

“Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa.” (Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen)

Mirka-Maaria: Ei-kukaan ei ole koskaan. Oisko tulta? -blogi 9.3.2013.

Tuija Saresma et al. (toim.): Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 2010

Seksuaalinen suuntautuminen. Mielenterveyden keskusliitto.

Seksuaalisuus. Pirkanmaan Seta ry.

Sexpo, neuvontapalvelut.

Sukupuoli. Wikipedia.

Tukahdutettu ja padottu intohimo. Uusia tuulia menneen varjossa  23.8.2015.

9 kommenttia

Kategoria(t): arvot, eettisyys, evankelis-luterilainen kirkko, hengellisyys, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, ilo, kiellot, kirkko, kontrollointi, miehen asema, naisen asema, naiseus, normit, norms, nuoret, pelko, pelot, perhe, perheettömyys, seksuaalivähemmistöt, sukupuolijärjestelmä, syrjintä, syyllistäminen, tasa-arvo, tieto, tuomitseminen, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus, yksilöllisyys, yksinäisyys

Kun ei kukaan koskaan – vieraus ja kaipaus


suru_PVaikeita aikoja on, erityisesti ehkä perheenperustamisiässä. Kotiin tullessa siellä ei ole ketään. Ihmissuhteet pitää hankkia päivästä toiseen. Toiset kokevat läheisyyden tarpeen voimakkaasti. Elämä voi tuntua ikävältä, kun ei ole fyysistä rakkautta eikä lapsia.

Tuula Stenius kirjoitti muutama vuosi sitten Päivämieheen harvinaislaatuisen, tärkeän kirjoituksen siitä, mitä on elää ilman puolisoa ja ilman seksuaalista ja henkistä kumppania. Miten sen kokee se ns. sinkku, jolle Taivaan Isä on antanut tämän osan.

Moni tuntee vastenmielisyyttä käyttää sanaa sinkku. Se tuntuu rumalta sanalta. Vain parisuhde, ja hetero-sellainen, on se NORMI. Mutta mehän olemme kaikki ihmisinä erilaisia. Se mikä meitä ihmisinä yhdistää, uskon lisäksi, on että jokainen kaipaa kiintymystä, rakkautta, kosketusta. Kahdenkeskistä rakkaudelle perustuvaa intiimiä läheisyyttä ja kosketusta. Seksiä, vaikka sitä sanaa me emme käytä.

Kysymystä pohdiskeli jokin aika sitten eräs vanhoillislestadiolaisen kodin kasvatti anonyymisti, eräässä blogikirjoituksessa. Puhutteleva kirjoitus, jossa tarkastellaan rohkeasti ja suoraan sitä mitä useat kokevat tänä päivänä. Ihmiselämän herkimpiä kysymyksiä.

Ei-kukaan ei ole koskaan

”Tunnen usein olevani muukalainen, niin myös seksin ja suhteitten maailmassa. Olen kasvanut maalla, konservatiivisen herätysliikkeen piirissä ja ilman televisiota.

En tiedä, kuinka helppoa ihmisillä on ylipäänsä ymmärtää omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan, mutta ainakin analyyttiselle, koulukiusatulle, uskovaiselle tytölle se on vaikeaa. …Lue koko artikkeli…

4 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, avioliitto, äitiys, elämäntapa, fundamentalismi, häpeä, hengellisyys, identiteetti, identity, ihmisarvo, kaksoisviestintä, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, leimaaminen, naisen asema, naiseus, normit, norms, nuoret, perhe, seksuaalivähemmistöt, sukupuolijärjestelmä, suru, suvaitsevaisuus, syrjintä, tieto, yksilöllisyys, yksinäisyys

Tuula Stenius: Ilman elämäntoveria, ilman rakkautta


avioliitto kuva

Tuula Stenius eritteli Päivämiehen kirjoituksessaan olosuhteita, joissa yksinelävä vl-uskovainen joutuu elämään silloin, kun hän sitoutuu elämään ilman elämänkumppania ja parisuhdetta. (Päivämies 41/2009.)

Tuula Stenius jättää mainitsematta kaikkein olennaisimman reunaehdon, joka on johtanut varsinkin suureen vastoin-tahtoaan-naimattomana elävien naisten määrään: avioitumiskielto ei-lestadiolaisen kanssa. Tuula Stenius ei edes mainitse kieltoa. Kuitenkin juuri tämä liikkeessä 1960-luvulla normiksi rakennettu käsitys on ei-toivotun naimattomuuden tärkein syy.

Ehkä Tuula Stenius väistää asian käsittelyn siitä syystä, että avioitumiskiellolle ei ole perustetta Jumalan sanassa.

avioliitto2

Raamattu ei kiellä avioitumasta toisin uskovan kanssa eikä tällaista kieltoa ole myöskään käskyissä eikä luterilaisessa kristinopissa. Raamatussa päinvastoin kehotetaan iloitsemaan parisuhteesta.

Luterilaisessa opetuksessa korostetaan avioliittoa ja elämänmittaisen sitoutumisen ihmiselle tuomaa rikkautta Jumalan pyhänä lahjana. Markuksen evankeliumissa Jeesus lausuu sanat:

”…luomisen alusta on Jumala heidät luonut mieheksi ja vaimoksi. Sen tähden pitää ihmisen eriämän isästänsä ja äidistänsä, ja pitää vaimoonsa yhdistymän. Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha.” (Mark.10:5–8.)

Tuula Stenius sivuuttaa mitätöiden ei-toivottuun sinkkuuteen liittyvät sosiaaliset, seksuaaliset ja henkiset ristiriidat ja paineet ja selittää ne kerralla pois yksinkertaisesti ”Jumalan tahdolla”:

”Itsellinen voi kokea myös olevansa kummallinen maailmassa, kun ei elä suhteessa. Ei elämä kuitenkaan ole kovin kummallista silloinkaan – -. Kaikilla ihmisillä on elämässä vaikeita jaksoja. Jumala tietää kuitenkin, mikä on juuri sinulle parasta.”

On kai itsestään selvä tosiasia, että useimmilla ihmisillä on elämässä erilaisia vaiheita, ja myös ”vaikeita jaksoja”. Kuitenkin elämä ilman parisuhteen ainutlaatuista läheisyyttä ja kumppanuutta, ilman seksuaalista iloa ja ja vailla iloa ja tyydytystä lapsista ja perheestä muodostaa erityisen kovat paineet ihmisen fyysiselle, psyykkiselle ja  sosiaaliselle terveydelle ja hyvinvoinnille. Vastoin omia toiveita seuraava yksineläminen voi tuottaa huomattavaa kärsimystä. Varsinkin kun tiedämme, miten perhekeskeinen ja lasten synnyttämistä arvostava elämäntapa vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä vallitsee. 

Tämän aihepiirin Tuula Stenius sivuuttaa kokonaan.

Vanhoillislestadiolaisuudessa on 1960-luvulta lähtien edellytetty, että uskovaisen tulee avioitua vain samanuskoisen kanssa. Ulkopuolisen kanssa avioituminen on opetettu julkisesti tehdyksi synniksi, josta on tehtävä julkiparannus. Viime aikoina julkiparannuskäytännöstä on paikka paikoin lipsuttu, mutta yhtäkaikki se on julkilausuttu normi.

Ei-lestadiolaisen kanssa avioituminen on ns. julkisynti, josta joutuu ripittäytymään julkisesti koko paikallisen seurakunnan edessä.

”Julkisesta synnistä on tehtävä julkinen parannus. Samoin, jos on avioitunut epäuskoisen kanssa, on siitäkin tehtävä julkinen parannus.” (Päivämies, 29.11 1978)

Yhteisön sisäisessä kielenkäytössä ei ole tapana puhua ”kiellosta”, vaan saarnojen ”kaanaan kielessä” esitetään asia niin kuin olisi kyse vapaaehtoisuudesta. Uskovainen ”ei halua” seurustella eikä solmia avioliittoa ”epäuskoisen” kanssa. Jokainen uskovainen opetetaan omaksumaan tämä normi  jo lapsuudesta saakka. Kyseessä ei kuitenkaan useimmiten ole yksilön itsenäinen, aidosti vapaa valinta, vaan yhteisön selvä normi, sillä jos sen rikkoo, seuraa sanktioita.

Ulkopuolisen kanssa avioitunut joutuu ulossuljetuksi.  Hänen katsotaan luopuneen uskostaan, häntä lakataan tervehtimästä ja hänen seuraansa kartetaan. Lapset ja nuoret kasvatetaan pitämään selviönä, ettei ei-lestadiolaisen kanssa ole lupa avioitua.

Koska herätysliikkeessä on huomattava ja edelleen kasvava naisenemmistö, avioitumisikäisistä miehistä on kovasti pulaa. Miehet avioituvat suhteellisen nuorina. 25-30-vuotiaita vapaita miehiä on enää hyvin harvassa. Avioitumisikäisten ikäluokassa oleva epätasapaino on pulmallisin korkeakoulupaikkakunnilla ja yleensäkin suurten kaupunkien rauhanyhdistyksissä.

Tuhannet uskovaiset naiset joutuvat sukupuolten määrällisen epätasapainon ja avioitumiskiellon takia jättäytymään vastoin tahtoaan sinkuksi. Tuhannet naiset  joutuvat näin luopumaan – tai luopuvat näennäisen ”vapaaehtoisesti” –  kokonaan rakastetusta, puolisosta, sukupuolielämästä, lapsista ja perheestä. He eivät saa koskaan iloita lapsenlapsista. He valitsevat enemmän tai vähemmän tietoisesti vanhenemisen yksinäisyydessä.

Tästä aiheutuu  inhimillistä kärsimystä, stressiä, yksinäisyyttä ja masennusta. Pohjimmiltaan sitoutuminen naimattomuuteen ei ole jokaiselle uskovaiselle naiselle todellinen vapaaehtoinen valinta, koska ei-lestadiolaisen kanssa avioitumisesta seuraavat sosiaaliset sanktiot omassa yhteisössä:  läheisistä ja uskovaisten joukosta eristäminen sekä uskosta luopuneeksi ”kadotuksen lapseksi” leimaaminen. Kun on koko elämänsä elänyt tiiviissä uskonyhteisössä, sosiaalinen tukiverkosto yhteisön ulkopuolella on usein heiveröinen.

Avioitumiskielto palvelee vanhoillislestadiolaisen yhteisön kollektiivista yhtenäisyyttä ja pitää eri tavalla uskovat kaukana ”perhepiiristä”. Tällä  lisätään samanmielisyyttä, sillä ristiriitoja ja uusia ajatuksia ei pääse murtautumaan kovin lähelle. Tällaista yhteisöä on helpompi hallita kuin sellaista, jossa joudutaan hyväksymään samassa perheessä erilaisia katsomuksia.

Vapaiden naisten suuri määrä liikkeessä takaa puolestaan lestadiolaisen liikkeen miehille suuren valinnanvaran avioliittomarkkinoilla. Kun avioitumisikäiset naiset kilpailevat verisesti harvoista miehistä, naisten välinen solidaarisuus ei myöskään pääse kehittymään. He alistuvat joustavammin myös muihin liikkeen naisia alistaviin normeihin. He eivät yhdistä voimaansa eivätkä ryhdy yhdessä kapinoimaan heihin kohdistuvaa kontrollia vastaan. Lestadiolaisnaiset vaikenevat.

Kollektiivisen yhtenäisyyden ja samanmielisyyden hinta on tuhansien naisten luopuminen omista oikeuksistaan ja unelmistaan.

*    *    *

Tuula Stenius: Suhteita

”Maailmassa sinkkuelämä nähdään rajattomana vapautena, mutta uskovaisen elämässä on toisin. Kysyin muutamalta itselliseltä mieheltä ja naiselta, mitä heidän arkeen ja juhlaan kuuluu.

Nimityksiä löytyy: vanhapiika, -poika, sinkku, yksinasuva, suhteeton, naimaton, itsellinen, yksinäinen ja ei-naimisissa. Nuoremmat käyttävät sinkkua, vanhemmat taas vierastavat sen kevytmielistä leimaa ja ovat mieluummin yksinasuvia, jos nyt pakko on siviilisäätyyn jossain viitata.

old-shoes P

Arki on työtä, harrastuksia ja ystävien kanssa olemista. Työhön sitoutuminen voi olla tärkeää. Joillakin on työn lisäksi luottamustehtäviä ja muita velvoitteita. Elämä voi olla kiireistä.

Vapaus on suurin ilonaihe.

Itselliset suunnittelevat itse elämänsä ja tekevät itse päätökset, niin suuret kuin pienetkin. Arjessa ihmissuhteita ylläpidetään puhelimessa, mesessä tai kyläilemällä. Elämään mahtuu matkustelua ja harrastuksia. Kummi- ja sukulaislapset voivat olla tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa vietetään hauskaa aikaa. Ystävä voi olla myös vakaa lähisuhde.

Shoes W P

Suurissa perheissä kasvaneilla on sisarusten perheitä ympärillä. Joskus olo on yksinäinen perheiden joukossa. Juhlissa yksinäisyys voi korostua.

Perheelliset kyselevät joskus liikaakin kumppanin puutteen syitä, vaikka aviopuoliso on Jumalan lahja. Jos omassa suvussa on vähän ihmisiä tai vähän uskovaisia, voi yksinäisyyden tunne korostua. Harvoin kiusoitellaan lapsettomuudesta, mutta puolisottomuudelle haluttaisiin jokin perustelu. Eihän sellaista useinkaan löydy.

Itsellisen elämä on kallista, sillä hän maksaa yksin vuokran, ostaa kodinkoneet ja osallistuu lahjakeräyksiin yksin.

Itsellinen voi kokea myös olevansa kummallinen maailmassa, kun ei elä suhteessa. Ei elämä kuitenkaan ole kovin kummallista silloinkaan: jokaisella on oma erilainen arkensa ja juhlansa.

Vaikeita aikoja on, erityisesti ehkä perheenperustamisiässä. Kotiin tullessa siellä ei ole ketään. Ihmissuhteet pitää hankkia päivästä toiseen. Toiset kokevat läheisyyden tarpeen voimakkaasti. Elämä voi tuntua ikävältä, kun ei ole fyysistä rakkautta eikä lapsia.

Näihin olotiloihin haastattelemani henkilöt tarjoavat erilaisia keinoja. Älä jää yksin, sure ja pura murheesi jollekin. Ota koira tai kissa. Perusta oma elämä, hanki jokin harrastus, joka innostaa. Ole eri-ikäisten kanssa, rukoile tyytyväistä mieltä. Mieti, mistä nautit ja tee sitä.

Kaikilla ihmisillä on elämässä vaikeita jaksoja.

Jumala tietää kuitenkin, mikä on juuri sinulle parasta.”

Tuula Stenius: Suhteita. Päivämies 41/2009.

Ajattelemisen aihetta antoi: ”Tuulikannel”

Lue myös:

Keskustelu Mopin palstalla Erkki Pirin yrityksestä lohduttaa lapsettomia ja naimattomia vl-naisia.

Anu Hankaniemi: Nuoret naiset haaveilevat miehestä ja lapsista. ”Ihan tavallisia ihmisiä”:  oululaisen Annukka Reinikaisen ja helsinkiläisen Mari Pentikäisen haastattelut. Keskipohjanmaa 3.7.1999.

Vuokko Ilola: ”Meille naurettiin!” Kotimaa24 1.5.2016.

Vilja Paavola: Parisuhde. Päivämies 24.7.2016.

man sea 2 Pien

9 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, äitiys, elämäntapa, erottaminen yhteisöstä, hengellinen väkivalta, ihmisarvo, ihmisoikeudet, itsesensuuri, journalismi, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kannanotot, kasvatus, kiellot, kilvoittelu, kuuliaisuus, lapset, lähihistoria, manipulointi, miehen asema, mielenterveys, naisen asema, naiseus, normit, nuoret, opilliset kysymykset, painostaminen, Päivämies, perhe, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, seurakuntaoppi, sukupuolijärjestelmä, suru, suvaitsevaisuus, synnit, syntilista, syrjintä, tasa-arvo, totteleminen, ulossulkeminen, uskon perusteet, vallankäyttö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys, yksinäisyys, ystävyys