Avainsana-arkisto: sitoutuminen

Erottelematta, yhdenvertaiseksi Suomen lain edessä


avioliitto kuvaHomoseksuaaleihin kohdistuva hyväksymättömyys ja torjunta on vanhoillislestadiolaisten piirissä huomattavasti suurempaa kuin kirkossa tai yhteiskunnassa keskimäärin. YTT Hanna Salomäen tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaisista 92 prosenttia ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä. Mirka-Maria kertoo omakohtaisia kokemuksiaan blogikirjoituksessaan (katkelma luettavana postauksessa alempana).

Lestadiolaiset tuomitsevat homoseksuaalit jopa ankarammin kuin muslimit, joista 80% eli neljä viidestä suhtautuu kielteisesti homoseksuaalisuuteen.

Ei ymmärretä, että myös me olemme Taivaan Isän armahtamia ja uskovaisia ja tahdomme elää jumalanlapsina, uskoen omat synnit anteeksi tässä joukossa. Meihin kohdistettu jyrkkyys ja tuomitseminen on väärin ja siksi kipeä asia. Myös homoseksuaalit uskovaiset kaipaavat ja tarvitsevat oman siionin hyväksyntää ja lupaa olla avoimesti kaltaisenaan uskomassa.

Tutkija ja pappi Meri-Anna Hintsala on todennut:

– Uskonnollinen yhteisö edustaa ihmisille usein jumalallista arvovaltaa, ja siksi yhteisön hyväksyntä merkitsee myös Jumalan hyväksyvää suhtautumista luomaansa ihmiseen.

Torjunta ja tuomitseminen aiheuttaa Hintsalan mukaan ilmiön piiloutumisen rauhanyhdistyksellä. On selvää että salailu tekee homoseksuaalien elämän yhteisössä erittäin vaikeaksi. On raskasta kun ei voi elää ja uskoa omassa siionissa avoimesti … Lue koko artikkeli…

Mainokset

9 kommenttia

Kategoria(t): avioliitto, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, hengellinen väkivalta, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kiellot, kontrollointi, leimaaminen, mielenterveys, normit, norms, omatunto, painostaminen, perhe, Raamatun tulkinta, retoriikka, seksuaalivähemmistöt, SRK ry., sukupuolijärjestelmä, syyllistäminen, tasa-arvo, ulossulkeminen, vallankäyttö, yksinäisyys

Rebekka Naatus: Lestadiolaisena voi ateistikin olla turvallisen yhteisön jäsen


Oululainen seurakunnan tiedottaja Rebekka Naatus on kolumnissaan todennut, että vanhoillislestadiolaisena voi elää ihan hyvin, vaikka olisi ateisti. Kyseessä ei nimittäin ole hengellinen liike, vaan mukavaksi koettu elämäntapayhteisö, joka antaa yksilön elämään sitä usein peräänkuulutettua turvallista yhteisöllisyyttä. Sitä kaipaa sellainen, joka on siihen kasvatettu, eli oma identiteetti on  muotoutunut vl-identiteetiksi ja on sidoksissa yhteisöön kuulumiseen. Tavallista vanhoillislestadiolaista eivät sen sijaan kristinuskon opilliset rakennelmat jaksa kiinnostaa. Lestadiolaisyhteisön jäsenyys ei myöskään edellytä muuta kuin sopeutumista ns. elämäntapanormeihin.

Naatus kirjoitti kolumnissaan Rauhan tervehdyksessä, että vaikka ihminen ei itse olisi uskonnosta kiinnostunut tai on jopa ateisti, Lue koko artikkeli…

13 kommenttia

Kategoria(t): alakulttuuri, arvot, ateismi, bans, eettisyys, elämäntapa, ennuste, erehtymättömyys, etniset vanhoillislestadiolaiset, hengellisyys, identiteetti, identity, itsesensuuri, kaksinaismoralismi, luterilaisuus, maallikkosaarnaajat, manipulointi, nettikeskustelu, omatunto, opilliset kysymykset, perhe, puhujat, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, seurakuntaoppi, seurat, totteleminen, tulevaisuus, tutkimus, uskon perusteet, vallankäyttö, vastuullisuus, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys

Kun perheenjäsen kertoo olevansa homo


Mitä perheessä tapahtuu, kun poika tai tytär ilmoittaa olevansa homoseksuaali? 

Vanhemmilla herää paljon kysymyksiä, kun lapsi tunnustautuu homoksi. Puuttuu asiatietoa, sillä suomalaisessa kristillisyydessä on syyllistytty pitkään syrjintään ja ihmisoikeusrikkomuksiin. Uskovat eivät tunne asiaa, sillä heiltä puuttuu perustiedot siitä. Koko maailmankuva voi joutua myllerryksen valtaan.

Tätä kipeää aihetta on käsitelty Kallion seurakunnassa Helsingissä. Vanhemmille on perustettu tukiryhmä, jossa isät ja äidit voivat keskustella perheen ihmissuhteista, perehtyä homoseksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin asiallisen tiedon ja kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta sekä saada vertaistukea.  Lisäksi kirkossa kaivataan omaa hengellistä tomintaa. Moni homo ja lesbo on kokenut, ettei hänellä ole paikkaa omassa hengellisessä yhteisössään, johon hän haluaa kuulua.

Rauhanyhdistyksen piirissä on vielä paljon tietämättömyydestä kumpuavaa syrjintää ja asiattomia asenteita; sinne kaivattaisiin samantyyppistä uskovien tukea ja keskustelua, jota jo eräissä ev.-lut. seurakunnissa on tarjolla. Kallion seurakunta näyttää mallia.

Kallion seurakuntasalissa järjestettiin alustus- ja keskustelutilaisuus homoseksuaalien vanhemmille ja läheisille. Rovasti Liisa Tuovinen käsitteli perheessä käynnistyviä prosesseja, kun omainen kertoo olevansa homo. Syntyi avoin keskustelu, jossa sekä omaiset että homot ja lesbot kertoivat omista ja omaistensa reaktioista. Paikalla oli yli kolmekymmentä ihmistä.

Tuovinen luki eräältä homomieheltä saamaansa kirjettä, jossa tämä kuvaili vanhempien erilaisia tapoja suhtautua homoseksuaaliseen lapseensa. Jotkut saattavat katkaista kokonaan suhteensa lapseen. Lapsi saattaa myös salata koko asian, jolloin etäisyys lapsen vanhempien välillä kasvaa ajan mittaan tuskallisen suureksi. Joillekin vanhemmille lapsen homoseksuaalisuus ei ole ylitsepääsemätön este.

Yleisössä oli vanhempia, joille tiedon saaminen lapsen homoseksuaalisuudesta ei ollut shokki. Eräs lesbotyttö kertoi kirjoittaneensa äidille kirjeen ja hankkineensa kirjallisuutta aiheesta ja tukea seurakunnasta, jos äiti sitä tarvitsisi.

– Lapseni on se sama ihana tyttö, joka hän on ollut tähänkin saakka. Toki myllerrystä kesti pari kuukautta ja mietiskelin, mitä kaikkea tähän liittyi. Teen surutyötä sen suhteen, että onko lapseni elämä vaikeampaa kuin tavallisesti, äiti sanoi.

Moni vanhempi tunsi olleensa varsin yksin tilanteessa, jossa joutui pohtimaan uudestaan suhdettaan lapseen. Yleisössä kaivattiin kirkolta vanhempien vertaistukea.

— Vanhemmat ovat kaapissa. Asiasta ei juuri puhuta, vaikka se auttaisi vanhempiakin käsittelemään omia tunteitaan, totesi yksi äideistä.

Raamatun ja muinaisitämaisen kirjallisuudentutkimuksen professori Martti Nissinen käsitteli teemaa Raamattu ja homoseksuaalinen rakkaus. Nissisen mukaan Raamattu ei puhu juuri lainkaan homoseksuaalisuudesta.

– Raamattu käsittelee homoseksuaalisuudesta vain marginaalisia asioita, jotka eivät ole kovin oleellisia meidän yhteiskunnassamme olevien homosuhteiden kannalta.

Raamatussa ei puhuta sanaakaan homoseksuaalisesta rakkaudesta, eikä siinä oteta huomioon sitä, että kahden ihmisen suhde voisi olla rakkauteen perustuva.

– Raamatussa puhutaan vain seksuaalisista teoista, jotka Raamatun ajan kontekstissa liittyivät seksuaaliseen väkivaltaan, irstauteen ja ihmisen pakottamiseen väärään rooliin.

Tommi Sarlin, Kirkko ja kaupunki 17.10.2005

Kallion seurakunta edelläkävijä kristittyjen homojen tukijana

Vuonna 1999 Kallion seurakunta aloitti erityisesti seksuaalisille vähemmistöille suunnatut iltarukoukset, vesperit.

Joka kuukauden viimeisenä lauantaina Tuomiokirkon kappelissa vietettäviä sateenkaarimessuja alettiin järjestää 2003. Vuotuisen Pride-festivaalin yhteydessä sateenkaarimessu toteutetaan Kallion kirkossa. Normaalisti messussa käy 50–60 ihmistä, Priden yhteydessä se vetää väkeä moninkertaisesti.

Sateenkaaritoimintaan ovat kuuluneet lisäksi muun muassa kahvila, kuoro, raamattupiiri ja parisuhdekurssi.

Moni homo ja lesbo on kokenut, ettei hänellä ole paikkaa omassa kotikirkossa. Tästä syystä Helsingissä alettiin jo vuosia sitten järjestää sateenkaarimessuja, joihin kutsutaan erityisesti seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ja heidän läheisiään. Ne ovat kaikille avoimia jumalanpalveluksia. Messut järjestetään Helsingin tuomiokirkon kappelisalissa.
 
Sateenkaarityö on Kallion seurakunnan virallinen työmuoto, josta vastaa seurakuntapappi. Messujen järjestämässä ovat myös Arcus – ekumeeninen sateenkaariryhmä, Setan kristillinen ryhmä Malkus ja Yhteys-liike. Messuvieraita on kaiken ikäisiä lapsista vanhuksiin. Vuonna 2005 vietettiin ensimmäistä sateenkaariperheille suunnattua messua, jossa otettiin erityisesti lapset huomioon, kertoo pastori Jaana Partti.
 
Moni messuvieras on yllättynyt kokemuksesta, että saa olla oma itsensä ehtoollisvieraana. Saa olla homoseksuaali ja uskovainen yhtä aikaa. Ei tarvitse piilotella olemustaan tai yrittää sulautua valtakulttuuriin. Yhdessä vertaistensa kanssa voi parhaiten kokea kuuluvansa Kristuksen ruumiiseen ja yhteisöön. pastori Jaana partin mukaan sateenkaarimessuja tarvitaan kunnes jokaisessa seurakunnassa sateenkaari-ihmisille kuuluu kutsu ehtoollispöytään sanoin; tule sellaisena kuin olet.

– Jumalan luomistyö jatkuu myös seksuaalisuuden alueella ja siksi erilaisuutta ei pidä sulkea pois seurakunnasta. Jokaisen seurakunnan tulisi avata ovi seksuaalivähemmistöille, jotta Kristuksen ääni kuuluisi: Katso minä seison ovella ja kolkutan. Tulkaa kaikki.

 Yhteys-liike tukiryhmänä

Vuonna 2003 joukko kirkon työntekijöitä perusti Yhteys-liike -nimisen tukiryhmän puolustamaan ihmisarvoista ja kristillistä tapaa suhtautua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöryhmiin.

Yhteys-liikkeen puheenjohtajana toimii rovasti Liisa Tuovinen. Hän on myös siunannut homopareja. Liisa  Tuovisen pääaine teologisessa tiedekunnassa oli Uuden testamentin eksegetiikka. Sen vuoksi häntä on pitkään harmittanut kirkon riittämätön Raamattuopetus ja siitä seuraava heikko Raamattutiedon taso.

– Uskotaan Jumalan omin käsin kirjoittaneen Raamatun ja vedotaan Mooseksen ajan puhtauslakeihin, vaikka jo alkukirkko hylkäsi ne.

Teologi on huomannut, että Raamattua luetaan usein käskyjen ja kieltojen lakikirjana.
– Näyttää olevan vaikea ajatella, että kristityn velvollisuus on kysyä, mitä Jumalan rakkaus merkitsee tässä ja nyt. Kyllä Jeesus kehotti punnitsemaan asioita, samoin Paavali, joka tähdensi, että arvioikaa ja pitäkää se, mikä on hyvää.

Ahdistusta lisää se, että seksuaalisuuteen liittyvä tutkimustieto on kovin nuorta. Nykylääketiede on kumonnut käsityksen homoseksuaalisuudesta sairautena. Mutta vaikka tiedekään ei tunne homoseksuaalisuuden kaikkia syitä, se tiedetään että seksuaalinen suuntautuminen määräytyy varhaisessa sikiönkehityksen vaiheessa eikä ihminen pysty sitä aikuisena muuttamaan. Homous on tässä mielessä yhtä luonnollista kuin keterous.

– Edesmennyt lääkäri Jorma Palo kirjoitti parantumattomasti terveistä, joka on minusta hyvin sanottu. Homoseksuaalisuus on luovuttamaton osa minuutta, ihmiselle annettu, eikä siitä voi tulla pois. Emmekö jo voisi kirkossakin luopua kutsumasta sitä synniksi? kysyy rovasti Liisa Tuovinen.

Malkus: kristittyjen homojen verkosto

Malkus on Helsingin seudun Setan kristillinen ja elämänkatsomuksellinen ryhmä. Sana ”kristillinen” ymmärretään laajasti, ja yhmään voi tulla kuka tahansa henkistä kotia tai  keskusteluja kaipaava, olipa mielestään kristitty tai uskovainen, molempia, tai ei kumpaakaan.

Vaikka Malkus on erityisesti suunnattu homoille, lesboille, biseksuaaleille ja transihmisille (joista kaikista käytetään lyhennettä hlbt), mukaan mahtuu näihin ryhmiin kuulumattomiakin.

Malkuslaisissa on sekä erilaisiin kristillisiin uskonsuuntiin että muihin uskontoihin kuuluvia ihmisiä ja uskontokuntiin kuulumattomiakin. Keskusteluissa on lähtökohtana, että  mitä tahansa saa pohtia ja kyseenalaistaakin ja että jokaisen vakaumusta kunnioitetaan. Tavoitteena on, että kukin voi rakentaa maailmankuvaansa ja minäkuvaansa rauhassa ja ilman painostusta. Ryhmässä keskustelemalla se voi olla helpompaa kuin pelkästään yksin asioita pohtimalla.

Malkus osallistuu yhdessä Arcus-ryhmän ja Yhteys-liikkeen kanssa hartaustilaisuuksien eli Sateenkaarimessujen järjestämiseen. Järjestetään myös leiriviikonloppuja ja erityistapaamisia Helsinki Pride -viikon aikaan.  Muita toimintoja, joihin voi osallistua, ovat mm. raamattupiiri, sururyhmä ja hiljaisuuden retriitti. Nettiklubissa voimme tiedottaa ja vaihtaa ajatuksia virallisten tapaamisten välillä. Klubi on suljettu ulkopuolisilta ja sen jäseneksi pääsystä voi tiedustella Malkuksen tilaisuuksissa.

Hanki tietoa – lue lisää:

Laaja ja informatiivinen kooste kirkkojen piirissä laadittuja selvityksiä Kirkot ja homoseksuaalisuus –sivustolla.

http://www.evl.fi/kkh/ktk/parisuhde/Kirkotjahomoseksuaalisuus/

Piispa Kari Mäkinen: Kirkon tulee tukea myös samaa sukupuolta olevien parisuhdetta

Mikael Pentikäinen: Homojen parisuhteille tasavertainen asema

Homoseksuaali ja vanhoillislestadiolainen

Uskovaisena rekisteröidyssä parisuhteessa?

Leanne Waldal: How does “sweetie” become shunned? (On ostracism after leaving Leastadian church when being lesbo; also interesting comments)

”Uskon että Jeesus olisi tehnyt samoin”. Kirkko ja kaupunki 12.8.2008.

Sateenkaaripastori: kirkon pyydettävä homoilta anteeksi

Fil.toht. Seppo Lohi: “Homot ja lesbot hallitsevat mediaa”

www.yhteys.org

1 kommentti

Kategoria(t): arvot, eettisyys, fundamentalismi, hengellinen väkivalta, hengellisyys, homoseksuaalisuus, identiteetti, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kaksoisviestintä, kiellot, kirkko, Kirkko ja kaupunki, kontrollointi, kristinoppi, lakihengellisyys, lapset, leimaaminen, normit, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, Raamatun tulkinta, retoriikka, seksuaalivähemmistöt, seurakunta, sukupuolijärjestelmä, suvaitsevaisuus, syrjintä, tasa-arvo, tieto, tuomitseminen, uskon perusteet, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys, yksinäisyys, ystävyys

”Olinko hölmö -?”


Me lestadiolaiset, vanhoilliset siis, emme ole mitenkään ”yhdestä puusta”. Uskomme samalla lailla syntimme anteeksi, mut ei kaikki allekirjoita näitä meikäläisyydessä nyt voimassa olevia elämäntapasääntöjä. Erilai ajattelevia niiden suhteen on melkoisesti muttei se ole mikään ongelma. Ainoostaan se että kaikkien kuullen ei voi omista mielipiteistään puhua.

Älä puhu näe kuule 1.1

Tämä on mielestäni yksi ongelmista joista on vähemmän ollut puhetta. On paljon uskovaisia ihmisiä, jotka eivät elä ”normien” mukaan, mutta vaikenemalla he vahvistavat normien pysyvyyttä.

Sitten on toisaalta nämä ”sinisilmäiset”, rumasti sanottuna ”tosikot”, jotka ottaa normit vakavissaan. He uskovat puhujien saarnan, että elämäntapanormit ovat autuuden ehto. Ja he saavat tälle uskomukselleen tukea, kun ne jotka eivät näin usko, vaikenevat. Lisäksi he kantaa sisäistä ahdistusta, eli kokevat vaeltavansa ns. jaetulla tunnolla, jos eivät pysty jotain kohtaa täyttämään.

Tästä tulee semmoinen vaikutelma, että ne herkemmät ja kaikessa rehellisyyteen pyrkivät uskovaiset joutuu ikään kuin naurunalaiseksi. ”Häh hää, olitpa hölmö kun otit kaiken ihan vakavissaan.”  Tämä on rankkaa, se tuntuu pahalta ja väärältä. Tulee oikeasti olo että tässä jotkut joutuu rehellisyytensä takia petetyksi. Ei reilua.

Tällainen kaksoisretoriikka taikka kaksoisviestintä on tyypillistä tuntemilleni vanhoillislestadiolaisille ja yleensä koko liikkeelle. Uskonelämän säännöistä on olemassa julkinen virallinen julistus, miten asioiden ideaalisesti pitäisi olla, ja sitten erikseen se, miten ne todellisuudessa ovat ja miten vl-uskovaiset ihmiset tosiasiassa toimivat.  Puhutaan yhtä ja tehdään toista.

Ikävintä tässä on se, että ihmiset jotka itse kiertävät sääntöjä, saattavat jopa häikäilemättä olla tuomitsemassa muita.

(Speedy)

Lue lisää:

x-vl: Kirjeeni SRK:lle -07.

Vuokko Ilola: ”Sun ristis olkoon ainoa mun matkallain tienviittana.”

Jes-mies: Ennustus: ajaudumme umpikujaan

Meikkaus tai veikkaus

Meitä on moneksi, sano vanhoillislestadiolainen (Hyrsyläinen)

4 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, eettisyys, elämäntapa, epäily, epäilykset, erehtymättömyys, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kiellot, kilvoittelu, kuuliaisuus, lakihengellisyys, normit, pelko, pelot, puhujat, Raamatun tulkinta, retoriikka, sananjulistajat, synnit, syntilista, tasa-arvo, totteleminen, tuomitseminen, uskon perusteet, vallankäyttö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys