Oletko eronnut vanhoillislestadiolaisuudesta: haastattelupyyntö

Haastattelupyyntö pro gradu-tutkielmaan, aiheena vanhoillislestadiolaisuudesta eroaminen

Oletko eronnut vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä? Teen pro gradu-tutkielmaa Helsingin Yliopiston teologisen tiedekunnan käytännöllisen teologian osastolle ja olen kiinnostunut sinun kokemuksistasi.

Kerään tutkimusaineistoa vanhoillislestadiolaisuudesta eronneiden kokemuksista eroprosessiin liittyvästä tuesta.

Millaista tukea sinä sait eroprosessissasi ja millainen tuki jäi puuttumaan?… Mitä vaikutuksia tuella tai sen puutteella oli?

Etsin tutkimukseen haastateltavia. Iälläsi, sukupuolellasi tai asuinpaikallasi ei ole merkitystä.

Tutkimukseen osallistuvien haastattelut suoritetaan yksilöhaastatteluina pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla haastateltavan kanssa sovittavassa paikassa, mutta tarvittaessa myös muualla Suomessa.

Haastattelu on myös mahdollista järjestää videopuhelu- tai puhelinhaastatteluna.

Haastattelut pidetään loppuvuoden 2016 ja alkuvuoden 2017 aikana. Haastattelun

Advertisement

Vuokko ja Ilkka Ilola tv-ohjelmassa: Usko Kristukseen pelastaa

–  On se jännä juttu, että vähän alle viisikymppisenä alkaa ihmettelemään, että kuka minä oon.  Aikaisemmin olin armoton, itseänikin kohtaan, elämäntapojen ja syntikäsityksen suhteen.  Nyt sen näkee toisella tavalla, sen eletyn elämän ja tämän nykyisen elämän. Toivoisin muidenkin kohdalle helpotusta ja armollisuutta, toisia ja itseä kohtaan. Syyllistäminen on voimakas vallankäytön muoto. – Ilkka Ilola.

–  Jumala on Suuri Rakkaus. Aikaisemmin luulin että rakkauden vastakohta on rakkaudettomuus, mutta se onkin pelko. Missä on pelkoa, siellä on rakkaudettomuutta. Pelko on kova voima, ja jos se verhotaan rakkauteen, se on väärin.   – Ilkka Ilola.

–  Minua syytetään siitä, että taistelen Jumalan valakuntaa vastaan. Kuitenkin taistelen vääriä oppeja ja ajatuksia vastaan, sellaisia vastaan, jotka aiheuttavat kärsimystä ja mitkä vahingoittavat ihmistä.  – En halunnut enää olla niiden miesten alistamisen alla. He eivät määrää, mitä minä saan puhua ja kirjoittaa.

Nehän oli ihan höpö asioita, mitä minulle on esitetty Jumalan tahtona. Aikaisemmin mulla oli hirveesti vain niitä pelkoja ja syyllisyyttä ja näin ja näin pitää toimia ja tuosta ja tuosta kieltäytyä… Nyt ajattelen sillä tavalla,  että usko Kristukseen pelastaa. Se on ihan eri asia. – Vuokko Ilola.

Maarit Tastulan tv-dokumentti vanhoillislestadiolaisen uskonliikkeen opeista, eritoten ehkäisykiellosta, ja uupuneista vanhemmista, jotka uskonnon normit veivät ahdistukseen ja masennukseen. Vaikka elämänvaiheissa on koettu niin iloja kuin syviä menetyksiäkin ja jouduttu tekemään raskaitakin päätöksiä, kokonaisuus on Ilkka ja Vuokko Ilolan perusmyönteisen ja lämpimän asenteen ansiosta täynnä valoa, toivoa, ja luottamusta Jumalan armoon.

Ilolat yrittivät viimeiseen asti noudattaa vanhoillislestadiolaisuuden

Vastaa puolivakavaan kalluppiin!

Mitä tapahtuu todella tässä ja nyt, elävässä uskossa? Mitä itse ajattelen, ”oikeesti”? Luulo ja huhut toinen toisistamme ei ole tiedon väärtti.

Miten elää eli kuinka uskon ihanteet ja tosielämä kohtaavat tässä uskossa, no, aikuisten oikeesti. Ollaan uskomassa, ja mikä on todellisuudessa mahdollista.

Justiina-blogistilla on avoimesti vastattava kysely käynnissä.

Otapa ja laita vastaten hänen blogissaan seuraaviin kysymyksiin. Kysymykset ovat hyviä. Samalla seuraat mitä muut ovat näistä jutuista tuumineet ja kokeneet. Voit kommentoida. Justiina vastaa itsekin.

Hän on itse asiassa pohdiskellut aiheita useammassakin postauksessaan. Asiallinen blogi!

Siispä asiaan:

”Keskustelujen innoittamana kyselen teiltä nyt puoliksi vakavissani joitakin juttuja vl-piireissä eläviin ihmisiin ja asioihin liittyen. Vastailen itse sitten myös oman kokemukseni perusteella.”

1. Monenko vl-henkilön tiedät käyttävän ehkäisyä ilman ”syytä”?
2. Kuinka monella vl:lla on kotonaan televisio

Palkittu Pauliina Rauhala: Rehellisyyden kaipuu tuo rohkeuden

Mikään kirja ei ole käynyt niin lähellä vanhoillislestadiolaisen nuorenparin ja kasvavan perheen olemusta. –Torvi-blogisti 5.10.2013.

Pauliina Rauhalan romaani Taivaslaulu palkittiin Vuoden kristillinen kirja -palkinnolla. Lämpimät onnittelut tunnustuksesta!

Esikoiskirjailija Pauliina Rauhala. Kuva: Päivi Seeskorp

– Taivaslaulu on järkyttävän todellinen tarina vielä tämän päivän Suomessa. Se on henkinen selviytymiskamppailu ja kahden pienen ihmisen irtautuminen

Yasmin 89: Minun tarinani

Synnyin vanhoillislestadiolaiseen perheeseeni vuonna 1989 perheen toiseksi lapseksi ja vanhimmaksi tytöksi. Minun jälkeeni syntyi vielä kaksi tyttöä ja kolme poikaa, meitä oli siis yhteensä seitsemän lasta.

Pienestä pitäen kuljimme seuroissa rauhanyhdistyksellä ja kesäisin Suviseuroissa, mikä oli koko kesän kohokohta. Usko pysyi murrosiässäkin vielä vahvana ja se oli minulle hyvin tärkeä ja lähellä sydäntä, se toi jotenkin turvan ja luottavaisen mielen tulevaisuudesta.

Kuva: Suviseurojen Kuvapalvelu.

Uskovaiset ystävät olivat ns. ”uskonelämässä” tärkeä asia, vaikka ei-vanhoillislestadiolaisia ei katsottukaan ainakaan meidän perheessä pahalla, rippikoulussakin opetettiin että kaikki kaverit ei tarvitse olla uskomassa, mutta seura kannattaisi valita harkiten.

Pidin teini-iässä itsestään selvyytenä, että jonain päivänä minäkin löydän rinnalleni hyvän ja luotettavan miehen, jonka kanssa menisin naimisiin ja saisimme lapsia niin paljon kun jumala niitä meille soisi.

Toisin kävi.

Kokemukset kirjaksi – Kirjoita lestadiolaisuudesta irtautumisesta

Joensuulainen freelance-toimittaja Topi Linjama on kokoamassa kirjaa, jossa vanhoillislestadiolaisuudesta luopuneet ihmiset kertovat tunteistaan, kokemuksistaan ja ajatuksistaan.

– Lukuisien ihmisten kohdalla muutos merkitsee kriisiä. Kirjaan etsitään tekstejä, jotka kuvaavat omakohtaisesti tuota prosessia. Tekstit voivat olla kirjeitä, päiväkirjamerkintöjä, keskusteluita, runoja, mitä tahansa. Myös kuvia otan vastaan, kertoi Linjama Kotimaa24-verkkolehden haastattelussa.

Tekstejä voi lähettää 31.3. mennessä sähköpostitse osoitteeseen: linjama@gmail.com.

Iloa, rauhaa ja vapautta – sisällä ja ulkona

Idea kirjaan on herännyt SRK:n julkaisemasta kirjasta Löysin Jumalan valtakunnan. Siinä kerrotaan niiden ihmisten kokemuksista, joille vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön pääseminen on merkinnyt iloa, rauhaa ja vapautta.

– Heidän avainkokemuksensa on syntitaakan putoaminen harteilta ja rakastavaan yhteisöön integroituminen. Joidenkin toisten avainkokemukset ovat erilaisia. Toisille yhteisöstä irti pääseminen merkitsee iloa, vapautta ja rauhaa.

Jaakko Antila: vanhoillislestadiolaisuus elää rajanvedosta muuhun maailmaan

Kotimaa-lehti on haastatellut Jaakko Antilaa, joka on sitä mieltä, että vanhoillislestadiolaisuus on lahko. Antila jätti vanhoillislestadiolaisen liikkeen kolmisen vuotta sitten. Se tapahtui ennen kuin julkinen keskustelu lasten hyväksikäytöstä ja hoitokokousväkivallasta alkoi käynnistyä.

Antila ei itse kokenut herätysliikkeessä mitään varsinaisesti järkyttävää eivätkä uskon vaatimat elämäntapamääräykset olleet irtautumisen syynä. Sen sijaan häntä oli alkanut häiritä opetuksen epä-älyllisyys, joka joutui törmäyskurssille itsenäisen ajattelun kanssa. 

Uskontojen uhrien tuki ry:ssä Antila on sittemmin havainnut, että vanhoillislestadiolaisilla ja Jehovan todistajilla on yhteisiä piirteitä.

Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden – suuri syntyvyys ei kasvata jäsenmäärää

Perheiden suuresta lapsiluvusta huolimatta vanhoillislestadiolaisten määrä kasvaa Suomessa vain hitaasti. Korkeaa syntyvyyttä ylläpitää liikkeen kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn. Herätysliikkeen puhujien kokous määritteli päätöksellään vuonna 1967 syntyvyyden rajoittamisen ”synniksi kaikissa muodoissaan”.

Liike on 40 vuodessa kasvanut enintään 20 000 hengellä, vaikka perheissä on keskimäärin 6–7 lasta. Myöskään 10-15-lapsiset perheet eivät ole harvinaisuuksia. Vanhoillislestadiolaisia arvioidaan olevan Suomessa nykyään noin 120 000. Liike modostaa merkittävän vallankäyttäjäryhmän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä, ja kirkon palveluksessa toimii arviolta 130 vanhoillislestadiolaista pappia. [SRK:n oma ilmoitus 2011: 140 pappia. Toim.huom.]

Lohi: ehkäisykiellon tehtävä on kasvattaa jäsenmäärää – mutta auttaako ehkäisykieltokaan?

Asiantuntijoiden mukaan vanhoillislestadiolaisuus leviää lähinnä sisäisen kasvun eli syntyvyyden kautta. Ulkopuolelta vanhoillislestadiolaisuuteen liitytään harvoin.  

– Vahvojen sisäisten siteiden takia yhteydet yhteisön ulkopuolelle ovat heikkoja, joten liike kasvaa lähinnä sisältä, Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Hanna Salomäki kertoo. Vanhoillislestadiolaisuuden sananjulistustyö ja muu toiminta kohdistuvat lähinnä liikkeen sisälle. SRK:n varoilla ei ole palkattu esimerkiksi yhtään päätoimista lähetystyöntekijää.

Vanhoillislestadiolaisuuden oma edustaja, pappi ja vanhoillislestadiolaisuuden historiaan perehtynyt Seppo Lohi on jopa avoimesti perustellut ehkäisykiellon välttämättömyyttä sillä, että ilman sitä herätysliikkeen kannattajamäärä kääntyisi nopeasti laskuun. Lohi on esittänyt tämän hämmästyttävän, ei-hengellisen perustelun ehkäisemättömyysvaatimukselle esimerkiksi MTV:n haastattelussa 2002 seuraavasti.

– Jos säännöstelemättömyydestä luovuttaisiin, vanhoillislestadiolaisuus katoaisi viidenkymmenen vuoden sisällä.

Samalla syyllä Lohi perusteli ehkäisemättömyysmääräystä myös Kalajokilaakso-lehden haastattelussa 2008:

”… Ehkäisyn hyväksyminen heikentäisi lestadiolaisuutta. — Seppo Lohi sanoo, että ehkäisyn hyväksyminen olisi kuolema lestadiolaiselle liikkeelle. — Seppo Lohi pitää ehkäisykantaa koko liikkeen kannalta olennaisen tärkeänä.  Jos tässä asiassa kanta muuttuu, kuolema on lestadiolaisen liikkeen padassa ja koko liike sammuu.”

Vanhoillislestadiolaiset naiset on siis velvoitettu tekemään jatkuvasti ”lähetystyötä” omalla ruumiillaan, samalla kun tilanne on se että yhä useampi vl-uskoon kasvatettu nuori irrottautuu herätysliikkeestä.

Herätysliikkeiden kokoa vaikea arvioida

Lestadiolaisten tarkkaa määrää ja syntyvyyttä on melko vaikea arvioida. Lestadiolaisuuden historiaa tutkinut Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talonen sanoo kuitenkin, että suuri osa vanhoillislestadiolaisten lapsista jättää liikkeen.

– Vaikka liike on kasvanut, niin on selvää, ettei kasvu ole samaa tasoa syntyvyyden kanssa. Jos näin olisi, vanhoillislestadiolaisten määrä olisi kasvanut vähintään kaksinkertaiseksi 40 vuodessa.

Talonen arvioi, että vanhoillislestadiolaisissa perheissä on keskimäärin 6–7 lasta. Kun liikkeen piirissä oli 1960-luvun lopussa 100 000 ihmistä, määrä on hänen mukaansa nyt noin 120 000.

Lestadiolaisuuden historiaa väitöskirjassaan tutkinut Mauri Kinnunen puolestaan arvioi, että liikkeen piirissä elää tätä nykyä noin 80 000 ihmistä. Kinnunen sanoo, että liike ei ole juuri kasvanut viime vuosikymmeninä. Myös yhteisön kiinteys on murentunut yhteiskunnan muuttuessa.

– Painopiste on siirtynyt kaupunkeihin ja etelään. Suurissa keskuksissa sitoutuminen liikkeeseen on heikentynyt, kun ei ole maaseudun sosiaalista painetta, Kinnunen sanoo.

Nuoret jättävät rauhanyhdistyksen

Vanhoillislestadiolaisten kattojärjestö Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys kertoo jäsenmääräkseen noin 33 000. Jäseniksi voivat liittyä 15 vuotta täyttäneet. Yhdistyksen 1900-luvun historiaa tutkiva SRK:n kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palola toteaa, että vanhoillislestadiolaisia ei luultavasti ole sataa tuhatta enempää. Hän arvioi yhdistyksen jäsenmäärän kasvaneen 1960-luvulta noin 50 prosenttia.

– Suuri osa jäsenmäärän kasvusta tulee vanhoillislestadiolaisten järjestäytymisasteen noususta, Palola sanoo.

Vanhoillislestadiolaisten kokonaismäärä ei kuitenkaan ole kasvanut samassa suhteessa. Sekä SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen että pääsihteeri Aimo Hautamäki ovat todenneet, että vanhoillislestadiolaisten kotien lasten ”meneminen maailmaan” on 2000-luvulla lisääntynyt. Heidän mukaansa syynä ovat ”nykyelämän repivyys ja kotien tukiverkkojen pettäminen”.

– Osa nuorista luopuu uskosta ja omaksuu toisenlaisen vakaumuksen, toteaa Palola.

Mikä irrottaa nuoria vanhoillislestadiolaisuudesta?

Yhtä selkeää syytä liikkeen jättämiselle ei löydy. Tutkija Hanna Salomäki arvelee, että ongelmia aiheutuu liikkeen tiukoista normeista, esimerkiksi syntyvyyden säännöstelyn kieltämisestä. Hänen mukaansa myös liikkeen oppi itsestään ainoana pelastavana yhteisönä nousee usein esiin. Ero yhteiskunnan valtavirtaan on suuri ja kasvava.

– Saatetaan ajatella, että liikkeeseen kuuluminen on hyvin hintavaa, että joudutaan elämään marginaalissa, Salomäki summaa.

Vanhoillislestadiolaisten parissa liikkeen sisällä on Salomäen mukaan käyty viime aikoina runsaasti keskustelua liikkeen tilanteesta. Julkisuudessa esiin noussut ehkäisykieltokohu on herättänyt tunteita. Liikkeen arvopohjaa kriittisesti pohtivat lestadiolaiset kohtaavat toisiaan internetin keskustelupalstoilla.

Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto maailman ankarin?

Syntyvyyden säännöstelyn kieltäminen on Suomessa harvinaista. Käytännössä vain vanhoillislestadiolaisilla on uskontoon perustuva ehkäisykielto. katolisessa kirkossa ehkäisyvälineiden käyttö on kiellettyä, mutta ns. luonnollinen ehkäisy eli hedelmöittymisen rajoittaminen ”varmojen päivien” avulla on sallittua. Vanhoillislestadiolaisuudessa ei hyväksytä sitä enempää kuin selibaattiakaan, aivan lyhytaikaista pidättymistä lukuun ottamatta.

”Perhesuunnittelu on synti kaikissa muodoissaan. Ei voi tulla kysymykseen kalenterin seuraaminen, ei edes yhteisestä sopimuksesta erillään oleminen. Se on Jumalan Sanan mukaan sallittu vain hetkeksi sairauden vuoksi. Mutta sairauttakaan ei saa tehdä pahemmaksi kuin se todellisuudessa on ja näitä tekosyitä käyttää väärään tarkoitukseen.” (Päivämies 1974.)

Väestöliiton tutkija Minna Säävälä kertoo, että joidenkin maahanmuuttajaryhmien suhtautuminen ehkäisyyn on kielteistä.

 –Esimerkiksi Afrikan maista tulevat suhtautuvat suureen lapsimäärään eri tavalla kuin suomalainen valtaväestö. Heidän arvostuksensa yleensä kuitenkin muuttuvat nopeasti, Säävälä sanoo.

Uskonnosta kumpuavia ehkäisykieltoja ei maahanmuuttajaryhmillä Suomessa Säävälän mukaan ole. Muslimit tosin suhtautuvat kielteisesti sterilisaatioon, vaikka muuten hyväksyvät ehkäisyn.

Maailmalla kielteistä suhtautumista ehkäisyyn esiintyy pääasiassa kristillisissä liikkeissä.

Tunnettuja ovat esimerkiksi nykyisin Pohjois-Amerikassa vaikuttavat, alkuaan eurooppalaisesta  protestanttisesta pietismistä nousseet amishit, hutteriitit ja mennoniitit, joiden syntyvyys on suurta. Esimerkiksi vanhakantaisesta elämäntavastaan tunnetun amish-yhteisön koko on lähes kaksinkertaistunut 16 viime vuoden aikana. Yhteisöön kuuluu nykyään noin 230 000 henkeä.

Lähteet ja aiheeseen liittyvää:

Askeleet irti SRK-lestadiolaisuudesta (Hakomaja)

Dr. Propelli: Arvio: 40% vl-nuorista irtaantuu liikkeestä

Hallamaa, Hannu: Suuri syntyvyys kasvattaa lestadiolaisuutta hitaasti. STT, Verkkouutiset 8.2.2009; Itä-Savo 8.2.2009.

Rytkönen, Jussi:  ”Varmat päivät on tehokas menetelmä”.  Kotimaa 28.1.2009.

Rytkönen, Jussi: Ei pelastusta ilman oikeaa parannuksentekoa. Olavi Voittosen ja Aimo Hautamäen haastattelu. Kotimaa 9.1.2008.

 Miksi  vanhoillislestadiolaisuudesta erotaan: keskustelu Suomi 24-palstalla

Kaksijakoinen maailmankuva purkautui – minä lähdin pois

Guitar Hero: rehellisyys itselleen

Uskoni uskontoon teki kupperiskeikan

Nettikeskustelusta ja stooristani

Kuka ja mikä minä oikeasti olen?

Raja tuli vastaan

Minä lähdin pois

Pohjoisen lapsen raskas koulutie

Mitä jälkiä vanhempien ankara usko jättää lapsiin? Helena Itkosen vieraina Katriina Järvinen, Soili Juntumaa ja Teuvo Moisa YLEn TV2:n ohjelmassa Inhimillinen tekijä:

http://areena.yle.fi/video/810074

(Katsottavissa 26.2.2011 klo 21.00 saakka.)

Lestadiolaiset pitävät Pohjois-Pohjanmaan väkiluvun kasvussa: Seppo Lohen haastattelu MTV3, 24.7.2002.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/lestadiolaiset-pitavat-pohjois-pohjanmaan-vakiluvun-kasvussa/2002/07/122861

Kalajokilaakso  27.6.2008: Suviseurat-numero.

Joni Valkila: Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykiellon eettisyys ja yhteisöstä irtaantuneiden määrä. UUT ry:n selvityksiä 1/2013 (28.6.2013). Helsinki: Uskontojen uhrien tuki ry.