Avainsana-arkisto: sterilisaatio

Seitsemän sektiota, seitsemän tervettä lasta


Keisarileikkauksella l. sektiolla seitsemän jälkeläistä saanut vl uskovainen äiti A-L. M. kertoo:
 – Surin olemassa olevia lapsia, jos he jäisivät ilman äitiä. Olen kuitenkin ”yksinkertaisesti uskomassa”, ja ajattelen, että Jumala olisi voinut ottaa minut pois jollain muulla tavalla, jos päivieni olisi ollut tarkoitus tulla täyteen. 
 

Lue koko artikkeli…

Mainokset

10 kommenttia

Kategoria(t): äitiys, ban of birth control, ehkäisykielto, elämäntapa, iankaikkinen elämä, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kontrollointi, kuolema, kuuliaisuus, lapset, lapsuus, lisääntyminen, normit, norms, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, sananvapaus, sensuuri, seurakunta, suru, suurperhe, syyllistäminen, uskon perusteet

Pakollako suurperheen isäksi


Lestadiolainen uskon opetus kieltää ehkäisyn, mutta osa perheenäideistä ja -isistä uupuu suurperheen vaatimuksiin. Ehkäisykielto ajoi Iltalehden haastatteleman Karin ja hänen vaimonsa elämän itsetuhon partaalle. Lue koko artikkeli…

3 kommenttia

Kategoria(t): avioliitto, äitiys, ban of birth control, bans, ehkäisykielto, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, insesti, isyys, kannanotot, kiellot, kontrollointi, lapset, lisääntyminen, miehen asema, mielenterveys, naisen asema, normit, norms, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelastus, pelot, perhe, puhujat, raskaudenpelko, retoriikka, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, synnit, tasa-arvo, uhkailu, vallankäyttö, väkivalta

Raja tuli vastaan


soluMenin 18-vuotiaana naimisiin samanikäisen uskovaisen pojan kanssa, seurusteltuamme kolmisen vuotta. Kymmenessä vuodessa eli 28- vuotiaana meillä oli jo yksitoista lasta, kahdet kaksoset.

Oltiin todella umpiväsyneitä ja masentuneita miehen kanssa. Lapset oli syntyneet minimi ikäeroilla ja oltiin itsekin nuoria. Tulevaisuus näytti umpikujalta. Oli yksikertaisesti pakko tehdä jotain ja ottaa ehkäisy käyttöön.

Muutama vuosi käytettiin ehkäisyä ja niin kauan meni hyvin kunnes kaikki alkoi kyselemään uuttaa vauvaa… ja sitten tuli enemmän ja vähemmän suorasanaisia vihjailuja siitä, että käytämmekö ehkäisyä. Sse rupesi tympimään. Ja siinä vaiheessa sitten alkoi tuntumaan, että lestadiolaisuus ei ole meitä varten.

Kaikista lapsistamme olemme kiitollisia ja onnellisia. Mutta jossain tulee kyllä jokaisella se raja vastaan. Me oltais tehty ilman muuta vähemmän lapsia jos ehkäisy ei olisi ollut kiellettyä. Me siis sitten lopulta luovuttiin uskosta, kun oli jatkuvasti painostusta hankkia lisää lapsia.

Niin siinä sitten meillekkin kävi että menetettiin osa sukua ja ystäviä. Se oli kyllä kova paikka. Rankkaa meille, ja erityisen rankkaa lapsille, joita koitimme suojella pahimmalta painostukselta. Lasten kummeista osa sananmukaisesti hylkäsi kummilapsensa, eikä lapsillamme ole sen jälkeen ollut enää yhteyttä toisiin isovanhempiin. Mutta sille ei voi mitään etteivät he ole suvaitsevaisia. Nyt olemme kuitenkin perheenä onnellisempi ja tasapainoisempi. Voimavarat riittävät kohtuullisesti kaikille lapsillemme.

(Elo-Veera)

*   *   *


En jaksa

Erään yhdeksän lapsen äidin päiväkirjamerkintä:

”Eikö tähän tilanteeseen ole mitään helpostusta, eikö? Onko pakko vaan jaksaa, vaikkei jaksakkaan, onko? En jaksa, en jaksa, en jaaaksaa!

Mitä en jaksa, mitä? Nuita lapsiako, niinkö? Jaksan minä niitä ja ne ovat suunnattoman ihania aarteita, mutta kun en jaksa hoitaa niitä!

Haluan olla rauhassa, kuuletteko?! Älkää kysykö mult mitään! Älkää huutako ”äiti”! Pelkään jo tuota sanaakin, se tulee niin vaativana ja se tulee joka suunnalta.

Enkä jaksa mennä perheeni kanssa joka sunnuntai seuroihin. Enkä jaksa osallistua kahvituksiin ja myyjäisiin. Haluan silti uskoa. Antakaa mun uskoa rauhassa, älkääkä epäilkö sitä.

Jos uskoa mitataan toiminnallisuutena ry:n tilaisuuksissa, sitä on hirveän vähän. Vähän sitä on joka tapauksessa, mutta toivon sen riittävän.

En jaksa tehdä edes arkirutiineja; käydä kaupassa, siivota, tehdä ruokaa, käyttää lapsia neuvolassa, käydä vanhempainilloissa jne. Mutta minun pitäisi.

En jaksa. Mitä en jaksa? En jaksa elää! Pliide, antakaa mun olla rauhassa, antakaa mun nukkua, älkää häiritkö mua!

Ota taivaan Isä minut pois jo täältä. En jaksa hoitaa nuita lapsia, jotka miulle annoit ja joita rakastan täydestä sydämestäni. Taivaan Isä, anna minulle anteeksi nämä kamalat ajatukseni!

Eikö ole olemassa mitään porsaanreikää, eikö???”

Toinen tarina: haluamme olla uskomassa – ja ehkäisemme

Meillä tuli umpikuja vastaan melko nuorina. Yhdeksän lasta tuli meillekin peräjälkeen. Koko ajan olin sairaana, enimmäkseen psyykkisesti hajalla. Kun raskaudet seurasivat toistaan liian tiheaästi, mieli ei jaksanut. Lapsivuodepsykoosi piteni kerta kerralta. Lapsemme jäivät miten kuten mieheni hoidettavaksi. Hän koetti haalia apua itselleen eri puolilta. Rukoilimme, yhdessä, ilta illan jälkeen. Rukoilimme Jumalalta apua ja ratkaisua ahdinkoomme, lastemme ahdinkoon. Lopulta hyväksyimme tosiasiat ja päätimme että otan sterilisaation, yhdeksännen lapsen syntymän jälkeen. Olemme niin nuoria että hyvinkin olisin voinut tulla raskaaksi vielä kymmenen kertaa.

Itsesyytökset ovat aika ajoin voimakkaat. Eivät ne ole tulleet sterilisaatiosta, jos niin luulette, ei alkuunkaan, vaan siitä että mitä olemme tehneet lapsillemme. Se olisi synti joka vie minut kadotukseen jos mikä…Heissä näkyvät jäljet varhaisvuosien kaaoksesta, ei se aika mennyt jälkiä jättämättä. Äärest’ vakavia onnettomuuksia ei onneksi sattunut, tästä kiitän Jumalaa kädet kyynärpäitä myöden ristissä. Olemme saaneet varmuuden että me olemme tehneet oikean ratkaisun.

Näistä vaikeimmista asioista on ihan mahdotonta nousta herättelemään keskustelua ry:llä. Se olisi silti tarpeen, kuitenkin niin ettei kukaan joutuisi nostamaan omaa kohtaloaan kaikkien näkösälle. Nämä ovat arkoja asioita. Tuntuu että on sellaisia ihmisiä jotka eivät unohda koskaan, nimittäin asiaa joka koskee toista ihmistä ja hänen yksityiselämäänsä. Se alue pitää rauhoittaa. Miksi minua pitäisi hetkauttaa se miten lähimmäinen perhe-elämänsä järjestää kun vaan pitää huolta lapsistaan. Ja hakee ja saa apua silloin jos ei itse siihen pysty.

Hyvää jatkoa tälle blogille.

(Kaarina)

*    *     *

Lue myös:

Aikku: Keskimmäisistä keskimmäisin. Hitaita raapaisuja -blogi.

Kyllin hyvä vl-äiti: Tämä lapsi on kuopuksemme

Topi Linjama: Voima, toivo, hallinnan tunne. Kotimaa24 21.12.2013.

Topi Linjama: Suurperheiden vanhempien masennuksesta

R. K.: Lestadiolaisuuden tabu: raiskaus avioliitossa

10 kommenttia

Kategoria(t): äitiys, ehkäisykielto, eroaminen uskosta, hengellinen väkivalta, ihmisoikeudet, irrottautuminen yhteisöstä, isyys, kiellot, manipulointi, naisen asema, normit, painostaminen, perhe, retoriikka, suurperhe, synnit, totteleminen, väkivalta, vihjailu, yhteisö