Erkki Reinikainen (1919-2006) muistutti viimeiseksi suviseura-saarnakseen jääneessä puheessaan Maaningalla 2002 kristillisyyden kolmesta kaikkein perustavimmasta asiasta.
Hän puhui käsitteistä vanhurs-kauttaminen, Jumalan sana ja seurakunta. Puheessaan hän totesi, että mikään seurakunta tai sen kokous ei ole erehtymätön.
Lue koko artikkeli…
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kategoria(t): 1970-luku, 1980-luku, 1990-luku, 2000-luku, 2010-luku, armo, armoneuvot, armonvälineet, erehtymättömyys, evankeliumi, fundamentalismi, hengellinen väkivalta, hengellisyys, historia, hoitokokoukset, johtajat, johtokunta, Jumalan sana, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, lakihengellisyys, lähihistoria, luterilaisuus, maallikkosaarnaajat, normit, norms, omatunto, opilliset kysymykset, puhujat, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, Puhujienkokous, Raamattu, rauhanyhdistys, sananjulistajat, seurakunta, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, uskon perusteet, vallankäyttö
Avainsanat: armo, elämäntapanormit, erehtymätön yhteisö, erehtymättömyys, Erkki Reinikainen, hoitokokoukset, jatkuva ilmoitus, Jumalan sana, kiellot, kristinoppi, Kullervo Hulkko, kuuliaisuus, kyseenalaistaminen, lakihengellisyys, Leonard Typpö, lestadiolaisuus, luterilainen tunnustus, Luther, opilliset kysymykset, päättynyt ilmoitus, Raamattu, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, suviseurat Maaningalla 2002, Tunnustuskirjat, vanhoillislestadiolaisuus, vanhurskauttaminen