Avainsana-arkisto: synninpäästö

Perheen sisäisen ripin väärinkäyttö voi olla monenlaista


Monesti lestadiolaisyhteisö näyttää olevan kuin perhe, jossa on paljon salaisuuksia. – Paavo Kettunen, professori, Itä-Suomen yliopisto.

Pieni tyttö ihmetteli: Child_1.P
– Mummi, mitä Pyhän Hengen pappi tarkoittaa?
– Se tarkoittaa, että me uskovaiset täällä Jumalan valtakunnassa olemme Pyhän Hengen pappeja.
  – Mutta mitä se tarkoittaa? tyttö ihmetteli.
– Sitä, että me annamme syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
– Saanko minäkin antaa anteeksi? tyttö ihmetteli.
– Saat. Sinäkin saat saarnata anteeksi. Sinä olet Jumalan lapsi ja sinun sydämessäsi on Pyhä Henki.

Tytöstä se oli ihmeellistä. Hänkin saa antaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siionin Kevät  7–8, 2013, pääkirjoitus.

Nelivuotias köllöttää jo sängyssään kädet rennosti pään takana. Kun evankeliumi on saanut puhdistaa päivän aikana tulleet likatahrat sekä isän että pojan matkavaatteista, poika yllättäen kysyy: ”Mitä se tarkottaa?”
Isä selittää, että kun kaikki synnit annetaan anteeksi, se tarkoittaa, että kiukuttelut, tottelemattomuudet, valehtelut, kiusaamiset ja kaikki muutkin synnit on pyyhitty pois, eikä niitä enää ole.    
–  Antti Halonen: Synnyt anteeksi. Päivämies 14, 2009.
Keskustelussa ripistä ja siihen liittyvästä vaitiolovelvollisuudesta on noussut esiin ajatus siitä, että jos lain tasolla muutettaisiin papin vaitiolovelvollisuutta, saataisiin korjatuksi  lestadiolaisyhteisössä paljastunut ripin väärinkäyttö.

…Lue koko artikkeli…

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): alakulttuuri, anteeksianto, concept of sin, eettisyys, elämäntapa, evankelis-luterilainen kirkko, Helsingin Sanomat, hengellinen väkivalta, ihmisoikeudet, kasvatus, lapset, luterilaisuus, maallikkosaarnaajat, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, pedofilia, pelko, pelot, perhe, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sielunhoito, sin, SRK ry., SRK:n johtokunta, suurperhe, synnit, syntien anteeksiantamus, syntilista, syyllistäminen, syyllisyys, vallankäyttö, yhteisö, yhteisöllisyys

Väittäjä tähtää muutoksiin lainsäädännössä


Teologi ja pappi Johannes Alaranta  on myös hallintotieteiden maisteri, ja 12.10.2013 hän väittelee teologian tohtoriksi. - Kuva: Karjalainen.

Teologi ja pappi Johannes Alaranta on myös hallintotieteiden maisteri, ja 12.10.2013 hän väittelee teologian tohtoriksi. – Kuva: Karjalainen.

Johannes Alaranta on valmistautunut väittämään ja perustelemaan väittämistään julkisessa väitöstilaisuudessa.

Väitöstiedote.

On sangen harvinaista, että tieteellisellä opinnäytteellä päästään niin pitkälle, että voidaan muuttaa maailmaa … Lue koko artikkeli…

Jätä kommentti

Kategoria(t): anteeksianto, arvot, eettisyys, erehtymättömyys, evankelis-luterilainen kirkko, ihmisoikeudet, insesti, kirkko, lähihistoria, opilliset kysymykset, pedofilia, Rippi, spiritualiteetti, syntien anteeksiantamus, syyllisyys, tutkimus

Martti Esko: ”För ett år sedan Olavi Voittonen nekade blankt till att sådana över huvud taget existerade”


Felaktig teologi gjorde det möjligt att mörklägga övergrepp inom den laestadianska rörelsen.

Kyrkpressen 13.4.2011. – Gammallestadianernas centralorgan SRK erkände att det förekommit kring hundra pedofilifall inom rörelsen.

Martti Esko, pensionerad chef för kyrkans familjefrågor, är inte förvånad. Läs hela artikeln…

2 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, evankelis-luterilainen kirkko, insesti, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, lapset, lähihistoria, luterilaisuus, maallikkosaarnaajat, manipulointi, nuoret, Olavi Voittonen, pedofilia, retoriikka, sananjulistajat, sensuuri, SRK ry., SRK:n johtokunta, tieto, tutkimus, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta

Kun pyhästä paljastuu pahuus


Vaarallisinta on se paha, joka sokeasti uskoo itsensä hyväksi. Martti Lindqvist (1945-2004).

Lestadiolaisuudelle on melko vierasta avoin oman yhteisön epäkohtien käsittely, toteaa lastensuojelun tutkija, yhteiskuntatieteiden tohtori Johanna Hurtig tuoreessa haastattelussa Kirkonseutu-lehdessä (Laura Visapää: Pyhässäkin voi olla pahaa, 16.3.2011).

Hurtig tarkastelee varsin analyyttisesti sitä monikerroksista dynamiikkaa, jossa tiivis hengellinen yhteisö opetuksineen, yksilön ja erityisesti lapsen asema sekä väkivalta ja pedofilia väkivallan yhtenä muotona ovat kietoutuneet yhteen monimutkaiseksi vyyhdeksi. Lue koko artikkeli…

3 kommenttia

Kategoria(t): arvot, eettisyys, elämäntapa, erehtymättömyys, hengellinen väkivalta, ihmisoikeudet, insesti, itsesensuuri, johtajat, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kasvatus, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, Kotimaa, lapset, lapsuus, manipulointi, nettikeskustelu, normit, norms, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, Päivämies, pedofilia, pelko, pelot, perhe, rauhanyhdistys, retoriikka, Rippi, sananvapaus, sensuuri, seurakunta, seurakuntaoppi, synnit, syntien anteeksiantamus, syyllistäminen, totteleminen, tuomitseminen, uhkailu, uskon perusteet, uskontokritiikki, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta, vihjailu, yhteisö, yhteisöllisyys, yksilöllisyys

Alaranta nojaa Suomen lakiin – Hautamäki Katekismukseen


”On vaarallista jos joku organisaatio tai ainakin sen johto, kehottaa jäseniään rikkomaan Suomen lakia. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että asioita ymmärtämätön joutuu vankeutuun salailun takia.

Herää kysymys, mistä tämä johtuu. Toivon, että se johtuu siitä, ettei asia ole tuttu ja sitä ei ole vielä ymmärretty.

Toivon, ettei se johdu siitä, että on itse salattu törkeitä rikoksia ja pelätään tämän peittelyn paljastumista.”

Johannes Alaranta, pappi ja papin salassapitovelvollisuudesta väitöskirjaa valmisteleva teologi, kirjoittaa kiertelemättömiä sanoja lasten hyväksikäytöstä,  ripistä ja rippisalaisuudesta (Ripin nk. ”olemus” ).   (Tämän kirjoituksen seurauksena tapahtui seuraavana vuonna ns. ”hyllytys” .)

Kirjoitus liittyy viime viikkojen keskusteluun vanhoillislestadiolaisuuden piirissä paljastuneista lasten hyväksikäyttötapauksista, joissa rikolliset ovat voineet jäädä elelemään  kaikessa rauhassa vapaalle jalalle raskaidenkin lapsiin kohdistuneiden hyväksikäyttörikosten jälkeen.

Sen sijaan rauhanyhdistyksissä on saatettu syyllistää uhria ja kehotettu häntä vaikenemaan ja parannuksentekoon, jos hän on vaatinut oikeudellisia seuraamuksia tekijöille. Tästä voi sanoa vain: on jouduttu kristillisen etiikan ja moraalin alennustilaan.

Samoin tutkija Johanna Hurtig kertoi YLE:n Aamu-tv:ssä 11.5. että lestadiolaisyhteisössä on vaiettu puolustuskyvyttömiä lapsia vastaan tehdyistä hyväksikäyttörikoksista. Ne oli ”upotettu armonmereen” ja unohdettu, ja uhrinkin pitäisi kyetä unohtamaan ja antamaan anteeksi!

Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on kuitenkin toisistaan poikkeavia näkemyksiä rippisalaisuudesta, erityisesti mitä tulee maallikoihin ja toisaalta rippisalaisuuden murtumiseen. Tässä asiassa liike ei ole niin yhtenäinen kuin johto mielellään antaa ymmärtää.

Alarannan postaus on kommentti erityisesti oululaisessa seurakuntalehdessä Rauhan Tervehdyksessä olleeseen artikkeliin rippisalaisuudesta. Siinä paljastuu kahden vanhoillislestadiolaisen pappismiehen välinen erimielisyys siitä, miten kenenkin, papin tai maallikon, rippitilanteessa tulee laillisesti toimia.

Asia on lasten suojelun ja rikoslain kannalta erittäin keskeinen, ja samalla se kytkeytyy vanhoillislestadioaisuuden ytimeen, oppiin anteeksiantamisesta ja -pyytämisestä.

Sama vastakkaisuus paljastui YLEn ajankohtaisohjelmassa Ajankohtainen kakkonen 25.5.2010 (katsottavissa 25.6.2010 saakka YLEn Areenalla) . Tässä linkki nimimerkki Mikin litterointiin Voittosen ja Alarannan puheista.  Ohjelmassa olivat haastateltavina Olavi Voittosen ja Alarannan lisäksi mm.  Johanna Hurtig ja piispa Seppo Häkkinen.

Ilmiantaa vai ei – mitä sanoo Suomen laki?

Kirkkolain mukaan rippisalaisuus koskee vain pappeja ja virassa olevia lehtoreita. Mutta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä opetetaan, että maallikolla on ripissä sama asema kuin papilla. Kirkkolaki ei tätä käsitystä tue, eivät myöskään lastensuojelulaki ja rikoslaki.

Evankelis-luterilaisen kirkon opetuksenkin mukaan ripin voi kyllä vastaanottaa myös maallikko, mutta tätä ei ole kirkon puheenvuoroisa yleensä otettu  esille. (Mistä syystä muuten?)

Pappien vaitiolovelvollisuutta tutkivan lestadiolaispapin Johannes Alarannan mukaan maallikon, esimerkiksi maallikkosaarnaajan tai tavallisen rivilestadiolaisen, velvollisuus on kuitenkin aina ilmoittaa viranomaisille ripissä (vl-kielellä ”parannuksenteossa”) ilmitullut törkeä rikos, kuten esimerkiksi pedofilia.

 – Suomen lain mukaan hänen tulee viedä asia viranomaisille heti! Minulle tämä on vesiselvää ja olen aina ymmärtänyt asian näin. Papin tulee sen sijaan kehottaa ripittäytyjää kertomaan rikoksesta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Ellei hän tähän suostu, papin on tehtävä ilmoitus viranomaisille. Samalla hänen on huolehdittava siitä, ettei uskoutuja tule ilmi.

Alaranta selvittää, että ilmiannettavat törkeät rikokset sisältyvät Suomen laissa rikoslain 15. luvun kymmenenteen pykälään.

Alaranta täsmentää blogissaan:

– Papin osalta tilanne voi olla hankala. Laki sanoo vielä, että pitää hyvissä ajoin ja varovasti kertoa viranomaisille. Itse toimisin kyllä niin, että heti varmistaisin rikollisen oman ilmoituksen. Ellei tätä tulisi, kertoisin itse. Mielestäni varsinkin jos uhri on lapsi, uhrin suojelu on kaikkein tärkeintä. Näin ollen voisi käydä niinkin, että uskoutuja välillisesti tulisi ilmi.

Ilmoittamatta jättämisestä maksimissaan puoli vuotta ehdotonta vankeutta

Alarannan mukaan niin sanotut rivilestadiolaiset ovat nykypäivänä lähes poikkeuksetta hänen kanssaan samaa mieltä maallikoiden velvollisuudesta kertoa törkeästä rikoksesta viranomaisille. Eri mieltä sen sijana ollaan SRK:n johdossa.

– Olen puhunut aiheesta viime viikkoina useiden lestadiolaisten kanssa eikä heillä ole tässä asiassa mitään ongelmaa. Rikoksen vieminen eteenpäin on tärkeää jo siksi, että pedofiili uusii usein rikoksensa, Alaranta sanoo.

Alaranta tähdentää, että lain mukaan törkeästä rikoksesta ilmoittamatta jättämisestä seuraa rangaistus. Rangaistus voi olla maksimissaan kuusi kuukautta ehdotonta vankeutta. Ilmiannon laiminlyönyt voi siis joutua itse linnaan.

– Papilla tai maallikolla ei ole ilmoitusvelvollisuutta rikosoikeudellisesti vanhentuneista, yli 20 vuotta sitten tapahtuneista rikoksista, mutta lapsiin kohdistuvissa hyväksikäyttötapauksissa vanhentumisaika päättyy aikaisintaan kun uhri täyttää 28 vuotta. Siksi pedofiliatapauksissa tulisi kehottaa uhria itseään tekemään asiasta rikosilmoitus.

SRK:n Hautamäki nojautuu Katekismukseen

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) pääsihteeri Aimo Hautamäki pitää rippi-isän tai -äidin vaitiolovelvollisuutta ehdottomana. Ripin vastaanottaja ei siksi saa kertoa hänelle uskotusta rikoksesta viranomaisille.

Hautamäki perustelee ripin luottamuksellisuutta Katekismuksella, jossa hänen mukaansa ei erotella vaitiolovelvollisuuden suhteen pappeja ja muita kristittyjä.

– ”Ripin vastaanottaja on sidottu vaikenemaan siitä, mitä henkilökohtaisessa ripissä puhutaan”, Hautamäki siteeraa Katekismusta. – Sen sijaan ripin vastaanottajan velvollisuus on ohjata ja tukea rikoksen tehnyttä menemään poliisiviranomaisten luokse. Rikokseen langennut ei voi väistää vastuutaan lain edessä, Hautamäki korostaa.

– Ripittäytyjä tietää tehneensä väärin.

Mutta mitä jos ripittäytyjällä on esimerkiksi persoonallisuushäiriö, eikä hän itse tajua tehneensä väärin?

–  Ihminen, joka ei tunne tehneensä syntiä, tuskin tuleekaan ripittäytymään. Ripin lähtökohtana on tunto väärin tekemisestä, toteaa Hautamäki tähän.

 Hautamäki lainaa uudestaan Katekismusta, jossa sanotaan, että ”ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme”.

-Se, joka ripittäytyy, haluaa muuttaa suuntaa. Evankeliumi antaa myös voimaa sovittaa rikos lain edessä, Hautamäki uskoo.

– Minä ajattelen, että lain näkökulma ei ole kuitenkaan tässä ensisijainen, vaan ripittäytyjän on oman pelastuksensa vuoksi tunnustettava rikoksensa viranomaisille. Synninpäästö ei ole synnin peite, vakuuttaa Hautamäki.

Hautamäki jää kuitenkin miettimään, miksi tiedotusvälineiden viimeaikaisessa pedofiliakeskustelussa juuri rippi on noussut niin vahvasti keskusteluun. Hän arvelee, että pedofilia ei yleensä edes tule esille juuri ripissä.

Työntekijöiden taustat selvitettävä? 

Koska uusia pedofiliatapauksia on paljastunut viime viikkoina yleisesti kirkon piiristä ja myös vanhoillislestadiolaisten keskuudesta, myös keskustelu lapsi- ja nuoristyöhän osallistuvien taustojen tarkistuksesta on lisääntynyt.

Johannes Alaranta pitäisi hyvänä, että pedofiliakeskustelun vuoksi SRK:n johto vaatisi rikosrekisteriotetta myös vapaaehtoistyöntekijöiltä, jotka työskentelevät lasten ja nuorten kanssa.

SRK:n lapsi- ja nuorisotyö on laajaa. Yhdistys kouluttaa itse vuosittain yli 200 vapaaehtoistyöntekijää toimimaan paikallisisa rauhanyhdistyksissä lasten parissa. Koska vanhoillislestadiolaisten perheet ovat poikkeuksellisen suuria,  herätysliikkeessä on todella paljon lapsia ja nuoria. Arvioiden mukaan liikkeen piirissä on parhaillaan yli 50 000 alaikäistä. 

 – Kyse olisi symbolisesti tärkeästä eleestä. Suomessa saa tällä hetkellä työskennellä lasten ja nuorten parissa vapaaehtoisena ilman velvollisuutta esittää rikosrekisteriote, toteaa Alaranta.

Hautamäki puolestaan ei näe perusteluja sille, että nykykäytännöstä pitäisi tehdä poikkeus vanhoillislestadiolaisten kohdalla. Hän pitää hyvänä, että rikosrekisteriote on esitettävä työsuhteen kestäessä yli kolme kuukautta.

– Jos yhteiskunnassa yleisesti ryhdytään vaatimaan myös vapaaehtoisilta lasten ja nuorten kanssa työskenteleviltä rikosrekisteriote, säännös koskee luonnollisesti myös meitä.

Hautamäen mukaan viimeaikainen keskustelu on kuitenkin merkinnyt sitä, että heidän on pohdittava entistä tarkemmin, keitä esimerkiksi lasten ja nuorten leireillä työskentelee. Työntekijät on tunnettava hyvin.

Asia tarkistettiin tätä kitrjoitusta varten eräältä vapaaehtoistyön asiantuntijalta, joka totesi, että  itse asiassa nykyinen henkilötietolaki ei salli vapaaehtoistyöhön tarjoutuvien ihmisten rikosrekisteritietojen tarkistamista.

Mikä on rippi?

Rippi on yksi luterilaisen kirkon armovälineistä (vanhassa kielessä käytettiin termiä ”armoneuvot” tai ”armovälineet”), jonka kautta Pyhä Henki vaikuttaa ja ihminen saa Jumalan armosta syntinsä anteeksi. Rippi on armoetu, jossa ihminen siis tunnustaa syntinsä ja saa synninpäästön. Tämä voi tapahtua kahden kesken sielunhoitajan kanssa tai yhteisessä jumalanpalveluksessa. Rippi-isän ai -äidin tehtävänä on kuunnella ja julistaa synninpäästö katuvalle syntiselle.

Ripin ottaa vastaan pappi tai luterilaisessa kirkossa myös muu kirkon työntekijä tai maallikko. Ripissä ilmaistuja asioita ei saa paljastaa kenellekään. Ripin vastaanottajia sitoo rippisalaisuus kirkkolain mukaisesti, edellä kuvatuin poikkeuksin. Rippisalaisuuden rikkomisesta on säädetty papeille rangaistus.

Lähteet:

Riitta Hirvonen: Ilmiantaa vai ei? Rauhan Tervehdys 12.5.2010. (Teksti julkaistu myös Hakomajassa, kiitokset nimimerkille Mikki.)

Johannes Alaranta: Ripin nk. ”olemus”. 12.5.2010.

Ajankohtainen Kakkonen 25.5.2010  (katsottavissa 25.6.2010 saakka YLEn Areenalla).

*    *     *

Ajattelemisen aihetta antoi Lucas.

Aiheesta  lisää:

Johannes Alaranta: Ripin nk. ”olemus” 12.5.2010.

Johannes Ijäs: Kriittinen nettikirjoittelu johti tehtävien epäämiseen lestadiolaisessa liikkeessä. Kotimaa24 22.2.2011.

Johannes Ijäs: Lestadiolaisvaikuttaja tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen. Kotimaa24 10.3.2011.

Kapu: Alaranta ja Linjama: SRK-kriittinen nettikirjoittelu johti painostustoimiin

Lucas: Vastuun väistelyä vai ammattitaidottomuutta: SRK:n johto ohitti uhrit ja rippiongelman

Lucas: Alinta kastia ovat naiset ja lapset

Lucas: SRK:n kirje puhujille pedofilian torjumisesta 2010

Tommi Nieminen: Hyväksikäytetty Minna – Tutut miehet raiskasivat, lestadiolaisyhteisö vaikeni. Helsingin Sanomat 1.5.2010, D2. (Kopio Mopin palstalla.)

Tommi Nieminen: Ainakin sataa käytetty seksuaalisesti hyväksi Suomen valtakirkon suojissa. Helsingin Sanomat 1.5.2010.

Esa Juntunen: Rippisalaisuus jarruttaa hyväksikäytön paljastumista. Helsingin Sanomat 3.5.2010, A  3, A 5.

Staffan Bruun: Kyrkan kartlägger sekternas offer.  Haastateltavina YTT Johanna Hurtig, piispa Seppo Häkkinen ja Kirkon perheasiainkeskuksen johtaja Martti Esko.  Hufvudstadsbladet 22.4.2010.

Katja Kuokkanen: Mitä kirkon pitäisi tehdä hyväksikäyttäjälle? Helsingin Sanomat 4.5.2010.

Katja Kuokkanen: Ministeri Tuija Brax muuttaisi kirkkolakia lasten turvaksi – pedofiili ei saisi lain suojaa. Helsingin Sanomat 9.5.2010, A7.

Katja Kuokkanen: Brax: Kirkko ei saa piilotella ripin takana. Helsingin Sanomat 9.5.2010.

Katja Kuokkanen: Papilla on ripissä Jumalan korvat. Helsingin Sanomat 9.5.2010, A7.

Lastensuojelu ja salarippi. Päivämies 28.7.2010, pääkirjoitus.

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista

Lucas: Unohtuiko lastensuojelu, SRK?

Katja Kuokkanen: Joka kahdeksas pappi kuullut hyväksikäytöstä ripissä. Helsingin Sanomat 16.6.2010.

2 kommenttia

Kategoria(t): Aimo Hautamäki, armoneuvot, armonvälineet, avainten valta, evankelis-luterilainen kirkko, johtajat, kirkko, kristinoppi, lapset, normit, omatunto, opilliset kysymykset, puhujat, Rippi, sielunhoito, SRK ry., synnit, syntien anteeksiantamus, uskon perusteet, vallankäyttö, vastuullisuus