Puppua puhujilta

Puhujat opettavat rauhanyhdistyksellä, että Jumalan siunaukseen uskovaisen elämässä sisältyy sellainen lupaus, että Jumala antaa uskovaiselle aina sitä mukaa lisää uusia voimia, kun perheeseen syntyy lisää lapsia. Mutta Jumala ottaa siunauksensa pois, mikäli uskovainen syyllistyy ehkäisyn käyttöön.

Opetus on mennyt hyvin perille.

-Niinkuin ovat päiväsi, ovat myös voimasi, on Taivaan Isä luvannut, eli uskon että meille annetaan voimia sen mukaan myös.  – Vanhoillislestadiolainen perheenäiti nettikeskustelussa.

– On jaksettava tai Jumala ottaa siunauksen pois. –  Vanhoillislestadiolainen perheenisä Iltalehdessä 2012.

– Vaikka lapsen syntymään liittyy kipu ja leivän tienaamisen vaiva, Jumalan lapset ovat kokeneet, että lasten mukana elämään luvattu suuri siunaus on totta. – Puhuja Esko Puukko Siionin Lähetyslehdessä 2008.

Miten uskomusta ehkäisyn synnillisyydestä opillisena kysymyksenä voidaan hengellisesti perustella, kun Raamatussa ei ehkäisyä kielletä?

Puhujien seuroissa toistelema opetus kuuluu, että Jumala antaa uskovaiselle aina sitä mukaa voimia kuin lapsiakin syntyy.  Siksi ei ole lupa turvautua raskauden ehkäisyyn, vaikka tuntisi

Advertisement

Aatetta Jaloa ja Alhaista Mieltä

Kirjoitus sisältää Julkisen Jumalansanan Neuvoston tuomion.

Tapaus: Päivämiehen pääkirjoitusten kirjoittaja(t). Luterilaisen kirkkomme suurimman herätysliikkeen opillisesta johtokeskuksesta singotut traktaatit ovat herättäneet laajalti kysymyksiä.

Pääkirjoitus 1: Me miehet täällä SRK:ssa ollaan myös oltu väsyneitä.

Uupuminen ei siis ole ”aiheena” uusi!

Kun ei kukaan koskaan – vieraus ja kaipaus

Vaikeita aikoja on, erityisesti ehkä perheenperustamisiässä. Kotiin tullessa siellä ei ole ketään. Ihmissuhteet pitää hankkia päivästä toiseen. Toiset kokevat läheisyyden tarpeen voimakkaasti. Elämä voi tuntua ikävältä, kun ei ole fyysistä rakkautta eikä lapsia.

– Tuula Stenius kirjoitti muutama vuosi sitten Päivämieheen harvinaislaatuisen, tärkeän kirjoituksen siitä, mitä on elää ilman puolisoa ja ilman seksuaalista ja henkistä kumppania. Miten sen kokee se ns. sinkku, jolle Taivaan Isä on antanut tämän osan.

Moni tuntee vastenmielisyyttä käyttää sanaa sinkku. Se tuntuu rumalta sanalta. Vain parisuhde, ja hetero-sellainen, on se NORMI. Mutta mehän olemme kaikki ihmisinä erilaisia. Se mikä meitä ihmisinä yhdistää, uskon lisäksi, on että jokainen kaipaa kiintymystä, rakkautta, kosketusta. Kahdenkeskistä rakkaudelle perustuvaa intiimiä läheisyyttä ja kosketusta. Seksiä, vaikka sitä sanaa me emme käytä.

Kysymystä pohdiskeli jokin aika sitten eräs vanhoillislestadiolaisen kodin kasvatti anonyymisti, eräässä blogikirjoituksessa. Puhutteleva kirjoitus, jossa tarkastellaan rohkeasti ja suoraan sitä mitä useat kokevat tänä päivänä. Ihmiselämän herkimpiä kysymyksiä.

Ei-kukaan ei ole koskaan

”Tunnen usein olevani muukalainen, niin myös seksin ja suhteitten maailmassa. Olen kasvanut maalla, konservatiivisen herätysliikkeen piirissä ja ilman televisiota.

En tiedä, kuinka helppoa ihmisillä on ylipäänsä ymmärtää omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan, mutta ainakin analyyttiselle, koulukiusatulle, uskovaiselle tytölle se on vaikeaa.

Helena Jaakkola: Mies ja vl-yhteisö murskasivat illuusioni

Psykologi Eero Salin on huomauttanut, että vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä perhe-väkivallan tekijä voi saada uskovaisten ymmärtä-myksen osakseen, uhri sen sijaan saatetaan leimata syylliseksi.  On tärkeää, että Salin muistuttaa tästä, koska tämä seikka on välttämätöntä tiedostaa, kun taistellaan perheväkivaltaa ja kaikkea muutakin herätysliikkeen sisällä tapahtuvaa painostamista ja kiusaamista vastaan.

Suurperheen äidille Helena Jaakkolalle kävi juuri näin. Jaakkola on kertonut elämäntarinansa Eeva-lehdessä (11/2012).

Havahtumisen hetki: rauhanyhdistys-addiktio

Miksi pelastumiseen ei riitä pelkkä usko? Tätä kysyn tänään, Kristuksemme taivaaseenastumisen päivänä. Anteeksiantamuksen evankeliumia käytetään rauhanyhdistyksessä  tarpeettomien elämäntapanormien aiheuttaman ahdistuksen lievityksenä. Ensin ihmiselle aiheutetaan turhilla höpöasioilla syyllisyys, paha olo.  Että otinkin sen saunakaljan! Nuo eivät nyt tykkää minusta! Joudun helvettiin!  Sitten paha olo poistetaan evankeliumilla. Saadaan takaisin hyvä olo! Ilman älyttömiä normeja ei tuota arvotonta näytelmää tarvittaisi lainkaan.

Kadonnut Kristus

Oliko Jeesuksen ristinkuolema perimmältään turha, kun

Nämä käskyt sinä pystyt täyttämään!

Mikä on syntiä? Mikä on oikein ja mikä väärin?

Jumala on ilmoittanut tahtonsa kymmenessä käskyssä. Sen, että mikä on syntiä.

Mutta: kukaan ihminen ei pysty täyttämään käskyjä läheskään. Niin, ei se rehellisesti sanoen hirmuhyvin onnistu, mitä on Luteeruksen

Antti Pentikäinen: Terroria uskon nimissä

Antti Pentikäinen kirjoitti jokin aika sitten Kotimaan kolumnissaan uskonnollisin perustein harjoitetusta väkivallasta ja terrorista. Hän ei kirjoituksessaan erikseen nimennyt vanhoillislestadiolaisuuden hoitokokouksia, puhutteluja tai naisten ja lasten alistamista.

 

Pentikäisen ajatuksiin voi vain yhtyä ja toivoa, että yhä useampi vl harkitsee henkilökohtaisesti, miten voi itse puuttua liikkeen sisäiseen väkivaltaan ja alistamiseen. Pentikäinen on valinnut omaksi vaikuttamisen keinokseen julkisen keskustelun. Hän kirjoittaa:

1970-luvun hoitokokous

Vanhoillislestadiolaisuudesta 1970-luvulla erotettu puhuja, nyt jo yli 80-vuotias mies joka käyttää nimimerkkiä Heino,  on kuvannut kokemuksiaan hoitokokouksista. Puhujantehtävänsä lisäksi kirjoittaja seurasi  läheltä erityisesti SRK:n toimintaa, koska hänen vaimonsa isä oli tunnettu puhuja ja SRK:n johtokunnan ja työvaliokunnan jäsen.

Kuvaus on yksityiskohdiltaan tarkka ja myös historiallisesti uskottava, sillä monet muut ovat kuvanneet omia kokemuksiaan 1970-80-luvulta samansuuntaisesti. Tästä yksittäistapauksesta paljastuu myös se vanha ja tuttu mekanismi, jolla estettiin toisten uskovaisten nouseminen puolustamaan syytettyä. Sama menetelmä, jolla muiden uskovaisten solidaarisuus murretaan, on yhä edelleen käytössä, vaikka hoitokokoukset toteutetaankin nykyisin pienemmissä piireissä.

Onkin absurdia, että muutamat hoitokokouksissa itse toimineet lestadiolaisuuden johtohenkilöt ja puhujat ovat jälkeenpäin julkisessa keskustelussa nimittäneet 1970-80-lukujen laajaa hoitokokousaaltoa ”joukkohysteriaksi”. Ikään kuin eivät itse olisi siinä olleetkaan vastuullisina!

Hitsi mä en jaksa uskooo

Jatkuvasti lähipiiri kyselee, jotta millä teillä sä oikein oot…
Ne luulee, että olen joku kamala sarvipääpeto. Tuntuu tympeeltä elää jatkuvassa epäluottamuksessa.
En tajuu, mistä ne ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että olisin jotenkin väärästä hengestä.

Mua on jopa epäilty mieltymisestä maailmalliseen menoon, maailmalliseen musiikkiin jne, vaikken itessäni sellaisia piirteitä tunnista. En kuuntele maailmallista musiikkia, en nauti alkoholia, enkä käy ravintoloissa.

Mistä ihmeestä lähelläni olevat ihmiset ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että minä harrastaisin tuollaista syntielämää?

Jotenkin rupeaa tuntuu raskaalta tämä, koska ihan sama, mitä tein, olen kuitenkin heidän mielessään synnissä eläjä. Kertooko joku minusta muunneltua totuutta, vai mistä tää valtava epäluottamus johtuu?

Onko ehkä jotku selän takana puhuneet, että minun näköinen ihminen käy baareissa tms. Voi ku tietäis.
Ite en oo kertaakaan baareissa sisällä käynyt, kuuntelen vain klassista ja SRK:n äänitteitä. En ole ikinä maistanut alkoholijuomia jne.

Tympeetä, ku mä en ilmeisesti osaa perustella noille, etten todellakaan tee kyseisiä syntejä. Ne jotenkin kokee minun valehtelevan, vaikka puhun ehdotonta totuutta :(.

Väkisin tässä rupee sitten itekkin epäilemään itteään, vaikka sen tiedän tasan tarkkaan, etten ole kertaakaan juonu tai tehny muita epäiltyjä asioita!!
Lähinnä epäilen sitä, onko mun uskos jotai vikaa sit, ku tällasii käsityksii päässy syntymään….

*   *    *

Ajattelemisen aihetta antoi  nimimerkki ”Lirlies” (Julkaistu Suomi 24 -palstalla).

Kyösti Haukipuro: ”Ei sääntöjä”

— Lestadiolaisuus painottaa nykyisin enemmän kasvatuskristillisyyttä kuin julistuskristillisyyttä. Kasvatuksella ja ohjauksella — ei säännöillä — on keskeinen merkitys esimerkiksi perheiden elämässä. (Vantaan Lauri 20.5.2003.)

Aiheen vierestä:

Vanhoillislestadiolaisuuden syntilista

Vanhoillislestadiolaisuus ja Jehovan todistajat: eniten hengellistä väkivaltaa

Crisy: …mite ihanaa suvareis on!

Guitar Hero: Rehellisyys itselleen

Irtiotto kaksoiselämästä

Musiikkikiellot: turvallisinta kuunnella turvallista musiikkia

Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden

Syntinen ja sairas: Äiti tyttärelle: Kun lapsi kieltää uskon, se on pahempi kuin lapsen kuolema “   

Herpert: Minkä nuori kieltää? Syntien sovituksen… vai elämäntapanormin?

Säde: Onko omakohtainen usko itse asiassa tabu?

Voittaako järki sittenkin?

Puhuja rauhanyhdistyksellä: ”Olet noussut Jumalanvaltakuntaa vastaan!”

Vanhoillislestadiolainen herätysliike on kirkon sisällä tunnustettu miellyttäväksi ja sopuisuudessaan ansioituneeksi ev.-lut. kirkon osaksi. Vanhoillislestadiolaiset papit eivät häiriköi seurakunnissa, vaan suostuvat työskentelemään sovussa naiskollegoidensa kanssa. Piispat saavat huokaista helpotuksesta ja laittavat ylimääräisiä kauniita sanoja tulevien suviseurojen tervehdyspuheisiinsa.

Piispat arvostavat myös sitä että SRK-lestadiolaisuus tuo kirkkoon ”arvokasta perinnettä”. Lisäksi liike on tuottanut kirkolle hyviä työntekijöitä, mistä esimerkiksi arkkipiispa jukka Paarma on lausunut kiitollisia sanoja.

Virtahepo kirkon olohuoneessa

Sinänsä on tietenkin suuri ja karmea virtahepo keskellä kirkkosalia,  että vanhoillislestadiolainen tekee työtä ev.-lut. seurakunnan palkkalistoilla, sillä hän itsehän ei pidä kirkkoa uskovien yhteisönä.

Suomen kirkko merkitsee  SRK-lestadiolaiselle lähinnä lähetystyön kenttää, jossa hän, oikea uskovainen, voi julistaa  muille kirkon jäsenille eli  ”epäuskoisille” pelastusta.  – Mutta ollaanpa siitä ihan hys hys ja yritetään piilottaa tämä jättiläismäinen kiusallinen virtahepo jonnekin SRK:n ja kirkon ”dialogin” kiiltokuvakaapin taakse!

Piispat eivät piittaa sisäisestä väkivallasta

Se mistä piispat eivät ole myöskään piitanneet, koskee SRK-lestadiolaisuuden sisäistä, omiin jäseniin kohdistuvaa väkivaltaa ja kiusaamista.  Sananvapaus ja oikeus ihmisarvoon eivät  toteudu herätysliikkeen sisällä. Liikkeen pelkoon ja uhkaan perustuva johtamistapa alistaa ja vaientaa tavalliset riviuskovaiset.

Tämä liikkeen sisällä kaikkien tuntema asiaintila ja yksityisiä ihmisiä loukkaava kollektiivinen väkivalta ei kuitenkaan ole häirinnyt kirkon hallintoa eikä sisäistä järjestystä, sillä eihän se työllistä piispoja – kuten vaikkapa Luther-Säätiön toiminta.

Niin kauan kuin kukaan ei tee valitusta jonkun lestadiolaispapin tai -puhujan menettelyistä tuomiokapitulille, piispat eivät nähtävästi katso olevansa  hallinnollisessakaan mielessä velvollisia tekemään mitään. Piispat ovat osoittautuneet kirkon hyviksi hallintovirkamiehiksi.

Miksipä yksikään piispa siis nokeaisi nenäänsä SRK:n kanssa keskustelemiseen – joidenkin yksityisten arkojen ihmisten takia?

Suomen kirkossa, joka itse on julistautunut torjumaan hengellistä väkivaltaa omassa piirissään, ei siis puutu tähän väkivaltaan edelleenkään, vaikka SRK-lestadiolaisuus toimii kirkon sisällä! Väkivallalle ei  ole mitään tehtävissä.

Hautamäki: ”Jokaisella on vapaus ilmaista mielipiteensä”

SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki on lisäksi vakuuttanut julkisuudessa (Kaleva 15.9.2007), että nettikirjoitteluun ei pidä luottaa, koska uskovaisethan eivät itse kirjoita nettiin ongelmista. Ne jotka kirjoittavat, eivät ole oikein uskomassa.

Lisäksi, toteaa Hautamäki, liikkeen sisällä vallitsee avoin ja vapaa keskustelukulttuuri:

”Vanhoillislestadiolaisten keskustelukulttuuriin ei kuulu yleisönosastokirjoittelu eikä nimimerkin taakse piiloutuminen. Liikkeen piirissä käydään keskustelua eri tahoilla ja tasoilla avoimesti omana itsenä. – – Paikalliset rauhanyhdistykset järjestävät vuosittain kymmeniä tilaisuuksia uskoon ja kristittynä elämiseen liittyvistä kysymyksistä. – – Näissä keskustelutilaisuuksissa jokaisella läsnäolijalla on vapaus ilmaista mielipiteensä.”

Hautamäki  puolustaa vanhoillislestadiolaisuudelle ominaista ajattelutapaa, jonka mukaan sisäisesti ongelmallisiksi koetut asiat eivät koskaan ole  yhteisön ongelmia, joista olisi mahdollista käydä keskustelua avoimesti, vaan kaikissa tapauksissa kyse on yksilöiden yksityisistä, asianomaisen väärästä sielun tilasta johtuvista ongelmista. 

Niinpä rauhanyhdistyksellä keskustelua tai ehdotuksia tekevä henkilö joutuu nopeasti leimatuksi uskossaan erehtyneeksi. Hyväätarkoittavalla ehdotuksellaan hän onkin  tullut kohdistaneeksi kritiikkiä itse Jumalanvaltakuntaa vastaan! Hänen  julkisen puheenvuoron käyttönsä ja ehdotuksensa  juuri todistavat, että hänen oma sieluntilansa on kyseenalainen. MOT!

SRK-lestadiolaiseen herätysliikkeeseen onkin luotu nerokas, pelkoon perustuva järjestelmä, jolla pidetään ulospäin huolta kauniista julkisuuskuvasta ja samalla saadaan pidetyksi vaiennettuna sisäinen keskustelu ja johtamistapaan kohdistuva arviointi.

Samat vanhat konstit: uhkailu ja mielivaltainen erottaminen

Seuraava tuore tapaus X:n rauhanyhdistykseltä osoittaa käytännössä sen, siitä että viattoman ehdotuksen tekeminen ja avoimeen keskusteluun antautuminen rauhanyhdistyksellä voi johtaa nopeasti opillisiin ja henkilökohtaista uskovaisuutta kyseenalaistaviin syytöksiin. Tätä myöten asianomainen voi joutua vakaviin  seuraamuksiin ja jopa ulossulkemiseen yhteisöstä.

On siten ymmärrettävää, että tätä peläten monet tavalliset lestadiolaiset yksinkertaisesti sulkevat suunsa.

Eräs herätysliikkeen puhuja julisti yksityisen rauhanyhdistyksen jäsenen ”nousseen jumalanvaltakuntaa vastaan”, kun tämä oli ehdottanut varojen lisäystä rauhanyhdistyksen harjoittamaan diakoniatoimintaan.

Sanamuoto ”nousta Jumalanvaltakuntaa vastaan” on tuttu kaikille hoitokokouksissa olleille, ja sillä on pahaenteinen kaiku. Se tarkoittaa käytännössä ennen pitkää ulossulkemista ja eristämistä kanssakäymisestä eli kadotustuomiota. Siitä tuomiosta ei voi valittaa millekään taholla, ja puhujalla on oikeus langettaa tuomio mielivaltaisin perustein, asianomaisen vastinetta huomioimatta. Syytöksestä vapautuakseen on velvoitettu alistumaan julkiseen rippiin koko seurakunnane dessä, tunsipa rikkoneensa valtakuntaan tai ei. Omallatunnolla ei ole väliä.

Kukaan tavallinen vl ei rohkene riskeerata omaa asemaansa eikä sielunsa autuutta ryhtymällä julkisesti puolustamaan sitä, jonka joku puhuja on ottanut  silmätikuksi. Kokemus on osoittanut, että puolustaja kokee nopeasti saman kohtalon kuin keskustelun avaajakin.

Ry:llä puheenvuoron käyttänyt ja jotakin ehdottanut tavallinen rivijäsen jää siksi aina yksin. Näin kävi hoitokokousvuosina, ja sama käytäntö jatkuu yhä.

Tuomion seuraamukset ihmisen yksityiselämälle ja tärkeille ihmissuhteille voivat olla varsin raskaat. Myös esimerkiksi  Juho Kalliokoski on kertonut kokemuksistaan sen jälkeen, kun hän julkaisi Kalevassa ja Kotimaa -lehdessä kysymyksiään SRK:n johdolle.

*   *   *

Ehdotti rauhanyhdistyksellä lisärahoitusta diakoniatyöhön –  ja kuinkas sitten kävikään?

”Eräs ystäväni ehdotti eräässä tilaisuudessa varojen lisäämistä ry:n diakonian rahastoon, jotta “leivättömiä” voitaisiin tarvittaessa auttaa.

Eräs puhuja vastusti ajatusta ja puolusteli näkemystään näin: “ry voi antaa vain henkistä ja hengellistä apua”. No ystäväni nuhteli puhujan näkemystä epäraamatulliseksi ja siitäpä soppa alkoikin.

Olen kysynyt jälkeenpäin noilt muilt tilaisuuteen osallistuneilta (en kaikilta), että sanoiko puhuja ystävälleni tosiaankin noin, mutta en ole saanut asian tiimoilta yhtään selvää vastausta.

No, ystävälleni kävi lopulta niin köppänästi, että häntä syytettiin nousemisesta Jumalan valtakuntaa vastaan. Eli asia, jota hän “osoitti sormellaan” jätettiin tavallaan käsittelemättä ja keskityttiin tutkimaan hänen sydämentilaansa.

Ystäväni kyseli hoitotilanteessa kaikenlaisia. Mm:

– Onko (nimenomainen) puhuja yhtä kuin Jumalan valtakunta?

– Kun te sanotte, että taistelen Jumalan valtakuntaa vastaan, sehän tarkoittaa, että olen silloin Jumalan valtakunnan ulkopuolella, eikö? Niin kuin Saulus Tarsolainen aikoinaan?

– Mikä on se synti, mistä nuhtelette minua?

En kuullut hänen kertaakaan saavan kysymyksiinsä selkeitä vastauksia.”

Nimimerkki Rysanteemi Riemula Epäkuluttajan sivuilla 

Lue myös:

Eroon hengellisestä väkivallasta  (Pekka Asikainen, Topi Linjama)

Hautamäki: “Keskustelutilaisuuksissa jokaisella on vapaus ilmaista mielipiteensä”

Juho Kalliokoski:  Laittomuuksista ja pelokkaasta hiljaisuudesta tukeen ja rohkaisuun

Hoitokokoukset pitää selvittää!

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista

Speedy: “Olinko hölmö -?”

Tuiralainen: Väkivallan peittely leimaa vanhoillislestadiolaista liikettä – ja samoin kirkkoa

Tuiralainen: Kirkko peitteli hengellistä väkivaltaa 30 vuotta

Miksi teatteri on syntiä? (Pastori Stiven Naatuksen hyllytystapaus.)

Arkkipiispan puhe suviseuroissa: neljä kipupistettä

Tanja Kukkula: Mikä tekee uskonnosta painostavan? Tutkimus uskonnollisen painostuksen kokemisesta kokijan näkökulmasta. Turun yliopisto 2007.

Pekka Mikkola: Anteeksipyyntö on vaikeaa hengellisille yhteisöillekin. Kaleva 12.7.2008.

Jussi Vertanen: Hengellinen väkivalta on vallankäyttöä. Vantaan Lauri 26.8.2003.

Keskustelunavaus hengellisestä väkivallasta Seurakuntalainen.fi-sivustolla (vaatii kirjautumisen).