Avainsana-arkisto: toivo

Usko antaa toivon näköalan


Usean pienen lapsen äitinä ajattelin valottaa täällä toisenlaistakin kantaa. Niin mahdottomaksi tuntuu maalailu väsyneistä uskovaisista äideistä netissä menevän.

Ensinnäkin väsymisestä. Eikä saisi tuntea väsymystä? Eikö jokainen ole joskus väsynyt, jos perheessä on lapsia.  Toisinaan vahemmat joutuu valvomaan, jos perheessä on ihan tavallisia lastentauteja. Esimerkiksi oksennustaudin iskiessä vanhempien uni häiriintyy. Kun lapsia on useampi, tauti kiertää usein kaikissa. Mitä kummallista tai tavatonta siinä muka on?  Ihan normaalia. Moitiskelu ja surkuttelu ei vie minnekään.

Voin kertoa että vaikka olen väsynyt välillä  – olinhan joskus uupunut jo silloin kun hoitelin vasta esikoistamme – olen hyvin tyytyväinen elämääni ja onnellinen siitä että ei tarvitse miettiä milloin olen valmis ottamaan lapsia vastaan ja milloin en. Eikö tätä valintaa voisi nähdä myös luonnonmukaisena arvovalintana, kun nykyään luonnollisuutta ja luonnonmukaisuutta muutoin arvostetaan niin korkealle…  Tähän minulla ja kaikilla on oikeus, sillä Suomessa vallitsee uskonnonvapaus. On oikeus ja vapaus valita myös ehkäisemättömyys. Jokainenhan sen päättää itse, ehkäiseekö vai ei. (Tämä puoli on keskustelussa mielestäni unohdettu.)

Suomessa elää kymmeniä tuhansia uskovaisia perheitä. Eletään onnellista ja tyytyväistä elämää. Eikä lapset joudu elämäään turvattomuudessa eikä heitä suinkaan kohdella välinpitämättömästi, kuten nettikeskusteluissa monta kertaa väitetään.  Perheiden tukiverkosto ulottuu laajalle, samaa yhteisön antamaa tukea on harvoilla muilla perheillä. Me emme joudu kasvattamaan lapsiamme yksin ”ydinperheessä” , vaan meillä vanhemmilla on tukenamme koko ”kylä” eli uskonystävien matkasaatto kantamassa huolta ja vastuuta.

Uskovaistenkin perheet ovat varmasti erilaisia, mutta kyllä suurimmat ongelmat ovat ihan toisissa perheissä (en halua kuitenkaan leimata ketään muutakaan lasten heitteelle jättäjäksi).  Uskovaisissa perheissä on keskimäärin enemmän myös isät mukana lastenhoidossa ja heidän harrastuksissaan.  On ihan varmaa jos sosiaalipuolelta kysyttäisiin että tilastoissa eivät uskovaisten perheet sosiaalitapauksina ole kärjessä. Tämä sivuutetaan kokonaan nettikeskusteluissa.

Kun elämä on isommissa käsissä, saa keskittyä elämiseen. Siinä on silloin oikea elämän maku, sen täyteläisyys ja kiitollisuus. Uskostamme on annettu julkisuuteen täysin vääristynyt kuva. Mielestäni uskominen ei ole rajoituksia, vaan vapautta ja iloa. En koe lainkaan pahaksi sitä etten ole tv:n, ulkonäköpaineiden tms orja. Usko antaa myös vakaan ja turvallisen perustan parisuhteelle, perhe-elämälle ja lasten kasvaattamiselle Usko suojaa monelta murheelta ja antaa toivon ja tulevaisuudenuskon.

Ennen kaikkea se antaa sielun ja mielen tasapainon, rauhan. Niin monelta se tänä päivänä puuttuu. Mieliala toki uskovaisellakin voi vaihdella, jopa painua masennukseen asti, mutta aina pohjimmisena sydämessä on luottamus Taivaan Isän johdatukseen. On iankaikkisuuden toivo.

Turhaahan ehkä on nämäkin rivit, mutta sen voisin sanoa: menkää tekemään tuttuvuutta uskovaisten perheiden kanssa. Sieltä saa sitä oikeaa tietoa elämäntavasta ja arvoista,  jotka olemme valinneet. Me tunnemme sen oikeaksi Jumalan sanan perusteella, ja lisäksi näemme sen myös hyväksi itsellemme ja lapsillemme! Kun meillä on rauha Jumalan kanssa ja iankaikkisen elämän toivo, ei se varmasti vie keneltäkään muulta mitään pois.

(Kirjoitti nimim. Eveliina)

Cranach Kristus siunaa lapsia

Kuva: Lucas Cranach vanhempi, Kristus siunaa lapsia (1535–40, Städel Museum, Frankfurt am Main).

Lue myös:

Uskonto ei anna minulle mitään

Miksi ehkäisykielto rikkoo ihmisoikeuksia?

6 kommenttia

Kategoria(t): arvot, äitiys, ehkäisykielto, elämäntapa, kasvatus, lapset, perhe, suurperhe, toivo