Avainsana-arkisto: tuomio

Kymmenen vuotta lapsen hyväksikäyttöä, kolme vuotta vankeutta


Pelko_lapsi_2Lapsella ei ollut lestadiolaisen uskonkäsityksen mukaan mahdollisuutta kertoa kenellekään rikoksesta, koska anteeksiannetusta synnistä ei saanut enää puhua. Oikeuden perustelujen mukaan kyseisen uskonnollisen liikkeen piirissä elänyt uhri ei siten voinut puhua tapahtumista kenenkään kanssa. Käytännössä hyväksikäyttäjä siirsi syyllisyyden lapsen kannettavaksi tuhoten uhrinsa lapsuuden.

Kymmenen vuotta hyväksikäytettynä anteeksipyytämisen varjolla

Espoolainen tyttö joutui lähipiirinsä kuuluneen lestadiolaisen miehen hyväksikäyttämäksi yli kymmenen vuoden ajan. Miehellä oli käräjäoikeuden mukaan tapana pyytää lapselta tekojaan anteeksi ja jatkaa sen jälkeen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Vanhoillislestadiolaisessa perheessään tyttö ei voinut puhua asiasta, koska herätysliikkeen uskonopetus kieltää puhumasta kenellekään mitään ”anteeksiannetuista synneistä”. Niitä ei ole lupa enää nostaa esille eikä paljastaa muille.Suviseurat_Katja_Losonen_1P_lapset

Opin mukaan olisi  vakava synti ottaa asiaa enää esille ja varsinkaan siitä ei ole luvallista kertoa kenellekään muulle. ”

– Jos puhut, synti tulee sinun päällesi, on tutkija ja pappi Johannes Alaranta kuvannut hyväksikäytön uhrien saamia uhkauksia.

Hyväksikäyttäjä tiesi tämän opin, ja sen, että lestadiolaiset vanhemmat opettavat tämän anteeksianto-käyttäytymismallin jo aivan pienille lapsillekin.

Niinpä hyväksikäyttäjä pyyteli uhrilta tekojaan aina anteeksi, joka kerta hyväksikäyttötilanteen jälkeen, ja uhrin kuului antaa  anteeksi ja siunata rikollista sanoen ”Jeesuksen niemessä ja veressä synnit ovat anteeksi”. Käräjäoikeuden mukaan lapsella ei ollut lestadiolaisen uskonkäsityksen mukaan mahdollisuutta kertoa kenellekään asiasta, koska anteeksiannetusta synnistä ei saanut enää puhua.

Näin hyväksikäyttäjä saattoi jatkaa rikoksiaan yli kymmenen vuoden ajan.

Uhrin koko lapsuuden ajan.

… Lue koko artikkeli…

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): 2010-luku, ahdistus, anteeksianto, Conservative Laestadianism, elämäntapa, kaksinaismoralismi, kasvatus, lapset, lapsuus, painostaminen, pedofilia, retoriikka, vallankäyttö, väkivalta

Tuomion hengestä


Rovasti O. H. Jussila kirjoittaa kirjassaan ”Jeesuksen seurassa” tuomitsemisesta: O.H. Jussila

”Kuolemattomien sielujen tuomion langettaa Jumala yksin.  Jumalan lapsilla olisi syytä kiittää Jumalaa siitä, ettei hän ole pannut meitä siihen virkaan. Meistä ei olisikaan siihen yksinkertaisesti sen tähden, että turmeltunut luontomme olisi tuomion langettamisessa mukana ja tuomiostamme sen vaikutuksesta voisi tulla väärä.

Väärä tuomio on Herran edessä kauhistus. Tuomitseminen on myös vaarallista: millä tuomiolla me tuomitsemme, sillä meidät tuomitaan. Sen tähden Jeesus varoitti opetuslapsiaan tekemästä sitä.

Kuinka paljon, vieläpä armottomia tuomioita langetetaan, ikään kuin toisen sielu ja oma sielu ei vanhurskaan tuomarin oikeuden vaa’assa mitään painaisi.

Armoistuimen ääressä näkyy oma vika viaksi. Se, joka Golgatan keskimmäistä ristiä katsoessaan näkee Jeesuksen siinä syntiensä tähden tuomittuna, ei kykene toista tuomitsemaan. Ristin uhrituli tekee uskon kullan puhtaaksi rakkauden ahjossa, sillä se poistaa siitä tuomion hengen. Niitä puhdistettuja ei tuomita viimeisellä tuomiollakaan.”

Voidaan kysyä, miten tämä asia nykyään oikeastaan on  ymmärretty. Miten opetettu. Meneekö se samalla tavoin kuin  näyttää ennen opetetun?  Minun mielestäni opetus suhtautumisessa epäuskoisiin ei ole tämänkaltainen nykyisin. Toiseksi, varovasti kysyn myös, onko tuomion henki, jota ainakin minun mielestäni on korostunut, kääntynyt siionissa sisällekin päin.

(T.M.)

1 kommentti

Kategoria(t): 1900-luku, lakihengellisyys, O. H. Jussila, tuomitseminen