Armo vai pyhitys? Vanhoillislestadiolaisuuden kaksi vastakkaista oppia 1970-luvulla

Vastauksena täällä käytyyn keskusteluun siitä, Jumalako yksin armahtaa vai onko ihmisen omilla ratkaisuilla ja tekemisillä siinä jokin osuus, ja mikä onkaan seurakunnan valta, on juuri ilmestynyt uutta tutkimusta vanhoillislestadiolaisuuden teologiasta.

Teologian tohtoriksi 17.9.2016 väittelevä Hanna Nurminen osoittaa väitöskirjassaan, että 1970-luvulla herätysliikkeessä vallitsi kaksi erilaista käsitystä vanhurskauttamisesta, eli siitä, millä tavalla se menee, että ihminen pelastuu. 

Advertisement

Televisiosekoilu paljastui Jumalanvaltakunnan erehdykseksi

Televisiota ei voida enää kieltää, kun se on jo kaikilla puhelimissa. – Puhujan toteamus pienemmässä piirissä.

Periaatteessahan jokaisella niin sanotun älypuhelimen hankkineella on televisio taskussaan. Nettiselaimella pääsee näkemään samat ohjelmat, joita televisiovastaanotinkin tarjoaa. – Historian ja yhteiskuntaopin opettaja Juho Mäenpää, Päivämiehen blogi 3.4.2016.

– Tottelemattomuus on noituuden synti. – Maallikkopuhuja Lauri Taskila 1963.

–  Seurasimme (suviseurojen) avajaisten videolähetystä Kemin rauhanyhdistyksellä. –  Veikko Kukkola, Päivämies 3.7.2016.

–  Televisiosta on keskusteltu vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Silloin on tultu yhteisymmärrykseen, että ei hankita televisiota, koska se ei ole uskovaisen kodin kaluste.  – – 1960-luvulla tehty linjaus on edelleen hyvä ja voimassa. – SRK:n pääsihteeri Juho Kaarivaara Ylen haastattelussa 18.2.2015.

–  Miksi televisio on synti mutta netti uskovaiselle sallittu? – Rippikoululaisen kysymys.

Kahden puhujan ideasta tuli tv-kieltolaki 100 000 ihmiselle

Harva  tietää, että kun televisio päätettiin määritellä synniksi, se tapahtui SRK:n vuosikokouksessa 1963. On huomionarvoista, että ratkaisu tehtiin juuri vuosikokouksessa.

Uskonopillisia ratkaisuja ei ole tavallisesti tehty vuosikokouksessa, jossa ovat koolla jäsenten, eli paikallisten rauhanyhdistysten, edustajat. Hengelliset päätökset on yleensä tehty puhujienkokouksessa, kun taas vuosikokouksessa liikutaan tavallisesti piirun verran maallisemmissa yhdistyksen taloutta ja käytännön toimia koskevissa kysymyksissä.

Onkohan yhtään muuta kysymystä, joka olisi SRK:n vuosikokouksen päätöksellä määritelty synniksi kuin juuri television hankinta ja sen ohjelmien katseleminen?

Television omistaminen määriteltiin siten hengelliseksi ja opilliseksi kysymykseksi.

Asiasta ei tosiasiassa oltu kokousedustajien kesken yksimielisiä. Päätösesitystä television ehdottomasta kieltämisestä  ei ollut ennalta voitu käsitellä rauhanyhdistyksissä. Kokouksessa edustajat yllättyivätkin kun asiasta oli jo valmis päätösesitys pöydässä.

Moni paikalle tullut rauhanyhdistyksensä edustaja ihmetteli omassa mielessään ja hiljaisesti toisellekin, miten jokin laite voidaan määrittää synniksi.  Käsitykselle ei tietenkään ole olemassa minkäänlaista Raamatun sanaa perusteluksi.

Miksi paikallisten rauhanyhdistysten edustajat eivät käyneet keskustelua esityksestä? Koska he olivat vellihousuja joilla petti rohkeus. He pelkäsivät. Olivathan ns. pappishajaannuksen ankarat kokoukset, puhuttelut ja nopeasti tapahtuneet erottamiset kaikilla tuoreessa muistissa. Useimmilla kokousedustajilla oli itsellään kokemusta yhteyden kadottamisesta erotettuihin ystäviin ja sukulaisiin.

Televisioasian tuomisessa päätettäväksi oli vaikuttanut  taustalla se, että kaksi SRK:n saarnaajaa

Pidin puheenvuoron puhujienkokouksessa, erotettiin puhujan tehtävästä

”- Näinollen hyväksikäytetty joutuu kuuntelemaan  Sanaa hyväksikäyttäjän suusta.” – Koopee M. blogissaan.

”- Hirveää tajuta, että on uskonut kaiken, mitä luottamustehtävissä olevat ihmiset ovat kertoneet totena.
Kammottavaa, että ei voi tietää, mitkä kaikki niistä ovat olleet vastaavanlaista valhep-kaa, mitä meistäkin on kerrottu muille. On tämä ollut ankara koulu.” – Katariina Ma elän -blogissa 27.4.2016.

*       *      *

Helsingin Sanomat 6.1.2014.

Pidin puheenvuoron puhujien kokouksessa Jyväskylässä 30.12.2013, jossa toivoin vl-liikkeen johdolta rehellisyyttä tiedottamisessa.

Puhujainkokouksessa 30.12.2013 eräs johtokunnan jäsen kertoi silloisen pääsihteerin eroamiseksi syyn, joka on ristiriidassa todellisten syiden kanssa. Tuo kerrottiin totuutena paikalla olleille noin 900 puhujalle.

Puheenvuoro puhujainkokouksessa 30.12.2013

Mieleen nousee kuva muuttolintuparven lennosta sinistä taivaankantta vasten. Vetäjä auran kärjessä vaihtuu hätkähdyttävän sulavasti – ei ole tönimistä, vaan sulavaa siirtymistä kärjestä taaemmaksi ’lepopaikoille’. Lintuaurasta kuuluu laulua. Nousee mieleen väkevästi laulu.

SRK:n tiedotustilaisuus Oulussa 24.10.2013.

 

 

 

 

 

 

Toinen kuva

Suviseurat: ”Jumalan valtakunta on muuttumaton”

– Rakkaat veljet! Minä neuvon teitä, niin kuin outoja ja muukalaisia: välttäkäät lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan. – 1. Piet. 2:11.

– Joka on saastaisen kanssa tekemisissä , se saastaiseksi tulee. – Puhuja seuroissa.

Jumalan Seurakunta ei erehdy. Jumalan valtakunnan Rakkauden Neuvot sekä Neuvon ja Nuhteen Sanat ovat muuttumattomia, sillä Seurakunta ei erehdy!

Joka väittää, että

Hoitokokous Tornion ry:llä, johtokunta pyrkii erottamaan perheenisän yhteisöstä

–  Lähes viiden tunnin hoitokokous päättyi puolen yön jälkeen. – Erkki Hurtig.

Tornion rauhanyhdistyksen johtokunta yritti erottaa liikkeen hoitokokousmenettelyjä kritisoineen, aiemmin rauhanyhdistyksen puhujana toimineen suurperheen isän Erkki Hurtigin yhdistyksen jäsenyydestä. Erottamishankkeen vahvana taustavoimana lienee liikkeen valtakunnallinen johto, SRK:n johtokunta.

Rauhanyhdistyksellä luettiin kokoontuneelle siionille hiljattain sunnuntain seurojen jälkeen rauhanyhdistyksen johtokunnan kirje, jonka mukaan Erkki Hurtigilla on erilainen ymmärrys uskonasioista kuin johtokunnalla ja muulla seurakunnalla. Tämä tarkoittaa käytännössä, että johtokunnan mielestä hänen ei katsota olevan enää oikealla tavalla kristitty. Poikkeuksellisesti osa väestä asettui puolustamaan Hurtigia ja tuomitsi johtokunnan kirjeen.

Hurtigin mukaan rauhanyhdistyksen kokouksessa oli käytetty kaksi puheenvuoroa, joissa asetuttiin yhdistyksen johtokunnan puolelle ja yhdeksän puheenvuoroa, joissa puolustettiin häntä ja tuomittiin johtokunnan kirje aiheettomana.  Enemmistössä puheenvuoroja ei siis katsottu olevan perusteita

Järjetöntä! Eli sana viikonvaihteeksi

Uskomisen ydin koskee kaikkia maailman ihmisiä kaikkina aikoina. Se piilee täyden, ehdottoman armon osallisuudessa. Mutta miksi tätä ei ymmärretä?  ”Täällä me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin…” , sanoo Paavali.

Omakohtainen usko kuuluu irrationaalisuuteen. Mutta uskonnolliset opit ovat rationaalisia ilmiöitä. Opilliset kuviot ovat

Vallankäyttö uskonnollisissa yhteisöissä – Kerro tutkijalle kokemuksistasi

Lapin yliopistossa tutkitaan vallankäyttöä uskonnollisissa yhteisöissä – kerro kokemuksistasi!

Haluatko osallistua tutkimukseen uskonnollisten yhteisöjen vallankäytöstä?

Teen väitöstutkimusta Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa auktoriteetin muodostumisesta uskonnollisissa yhteisöissä. Pyrin selvittämään sitä, kuinka yhteisöjen entiset jäsenet ovat kokeneet toisaalta johtohenkilöiden toiminnan, toisaalta jäsenten mahdollisesti toisiinsa kohdistaman kontrollin.

Haluaisin kuulla Sinun, uskonnollisesta yhteisöstä irtautuneen (oletpa itse eronnut tai muusta syystä yhteisön ulkopuolelle päätynyt),
käsityksiäsi esimerkiksi seuraavista asioista:

• Millaista johtaminen ja vallankäyttö oli yhteisössäsi?
• Kuinka koit johtohenkilöiden toiminnan ja johtamisjärjestelmän, tai jos olit itse johtavassa asemassa, miten toimit johtajana?
• Oliko johdon arvosteleminen tai muun palautteen antaminen mahdollista?
• Kuinka yhteisön sääntöjen ja normien noudattamista valvottiin? Koitko ryhmäpainetta muiden jäsenten taholta?

Parikin asiaa Aino Kanniaiselle ja muillekin

”Toimittajat kysyivät lähinnä naisen asemaan liittyviä kysymyksiä. Aino Kanniaisen vastauksessa tuli esille, että naiset ja miehet ovat vanhoillislestadiolaisuudessa tasavertaisia toimijoita, roolit jakautuvat hyvinkin monella tavalla, ei ole jakoa miesten ja naisten töihin.” – Päivämies 26.6.2014.

”Kanniaisen mukaan naisille on vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä tarjolla monia tehtäviä, vaikka puhujien ja pappien roolit on varattu miehille.
-Naiset voivat olla esimerkiksi keittiö-, lastenhoito- ja tiedotustehtävissä. Naisia on myös rauhanyhdistysten johtokunnissa.  – MTV uutiset 26.6.2014.

Johannes Leppänen, Aino Kanniainen ja Olavi Voittonen SRK:n tiedotustilaisuudessa 26.6.2014. – Kuva: Miia Lahti, Raahen seutu.

Aino Kanniainen pohti puheenvuorossaan sitä, millaista on olla vanhoillislestadiolainen nainen. Hänen mielestään

Evankeliumin voima tulee ylösnousseesta Kristuksesta, ei ihmisestä

Ylösnousseesta Kristuksesta – mitä tällä on Raamatun mukaan ymmärrettävä?

Evankeliumin voima, Jumalan mittaamaton armo, ei tule ihmisestä eikä mistään mikä on inhimillistä ja ajalliseen ihmisruumiiseen sidottua. Ei mistään mikä on aikaan ja historiaan sidottua. Sillä evankeliumin voima perustuu yksin Kristuksen sovitukseen, ei esimerkiksi siihen että Vapahtaja ajassa eläessään oli ihminen ja sukupuoleltaan mies.

”Kristuksen lupauksia ei voi kahlita. Ne eivät ole evankeliumia julistavan ihmisen lupauksia vaan Jumalan Pojan lupauksia. Joka tahtoo saarnaajaksi, sen tulee suostua julistamaan Jumalan sanaa ja kieltää oma

Eristettynä ja ulossuljettuna suviseuroihin

Enää harvemmin jaksan provosoitua tervehtimättä jättämisestä, tuomitsevista katseista tai ikävistä sanoista, vaikka ne pahalta tuntuvatkin. Vääryyteen pitää väsymättä puuttua, mutta lopulta lohduttaudun siihen, että jokaisessa hylätyssä Kristus itse murtuu ja rukoilee: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.  – Ystävien tuella säilytin työkykyni. Sielun toipumisessa on sen sijaan mennyt vuosia.  – Risto Leppänen lehtikirjoituksessaan Ulossuljettujen suviseurat.

Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä väkivaltaa ja naisten mitätöintiä vastustaneen uskovaisen kohtalo on joutua ulossuljetuksi ja eristetyksi suvusta ja ystävistä. Herätysliikkeessä on kuitenkin tosiasiassa paljon niitä uskovia, jotka tosiasiassa kannattavat naisten hyväksymistä papiksia ja jotka niinikään ovat huolissaan liikkeessä harjoitettavasta hengellisestä alistamisesta ja väkivallasta (ns. hoitokokousmenettelystä). Mutta he pelkäävät ja siksi he vaikenevat. Yksikään heistä ei käy avoimesti puolustamaan