Näin tavallisena ev.-luterilaisena maallikkona olen käsittänyt lestadiolaisesta opista, että ensinnäkään opilliset asiat ja kristinoppi kaikkineen ei ole heille tärkeää.
Raamattua ei ole tapana lukea. Katekismustakaan ei aina tunneta, puhumattakaan, että tiedettäisiin laajemmin perusasiat luterilaisesta uskosta. Lestadiolaisuudessa tuntuisi olevan se yhteistä kirkon ulkopuolisten lahkojen kanssa, että on otettu kristinuskosta joitakin yksittäis-asioita mukaan. Niitten perusteella ihminen joko on tai ei ole lestadiolainen. Armo, usko ja pelastuminen on rajoitettu omaan liikkeeseen.
Oma kasteoppi
Ensinnäkin Jeesuksen kastekäskyllä ei ole merkitystä … Lue koko artikkeli…
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kategoria(t): alakulttuuri, armonvälineet, bans, elämäntapa, erehtymättömyys, evankelis-luterilainen kirkko, hengellisyys, Jumalan sana, kadotus, katolinen kirkko, kiellot, kirkko, kristinoppi, kuuliaisuus, luterilaisuus, normit, norms, Raamattu, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, seurakuntaoppi, uskon perusteet
Avainsanat: dogmatiikka, ehtoollinen, evankelis-luterilainen oppi, kaste, kristinoppi, lestadiolaisuus, luterilainen tunnustus, opilliset kysymykset, puhujat, Raamatun tuntemus, ristiriidat, saarnat, seurakuntaoppi, SRK-lestadiolaisuus, suhde kirkkoon, teologia, vain me -oppi, vanhoillislestadiolaiset papit, vanhoillislestadiolaisuus, vanhurskauttaminen