Älä häpeä sitä että olet ihminen

Tomas Tranströmer, Holveissa, kokoelmasta Eläville ja kuolleille.  (Kootut teokset 1954–2004. Suom. Caj Westerberg.) 

*         *         *

~ Outsider  ~

*         *         *

Vinkkejä kaipaavalle:

Yuval Noah Harari: Sapiens, Ihmisen lyhyt historia. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Helsinki: Bazar,  2016.

Ihmistä ei saa kutistaa

Emilia Karhu: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon? Blogikirjoitus 14.8.2016, Kotimaa24.

Heikki Kerkkänen:  Jokainen ihminen on eri asia

Leena Krohn: Ihmisen vaatteissa. Helsinki: Tammi, 1976 (1. painos).

Tarja Lamminmäki-Kärkkäinen: Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa

Petri Ylikoski ja Tomi Kokkonen, Tomi: Evoluutio ja ihmisluonto. Helsinki: Gaudeamus, 2010.

 

 

 

 

 

 

 

Advertisement

Se tuli odottamatta

 Se tuli odottamatta. Ilman ennakkovaroituksia. Virallisen kokousosuuden jälkeen. Ettei jää mustaa valkoiselle.

Ei sitä ennen oltu keskustelu kahdenkesken. Eikä muutaman muun kanssa. Ei, vaikka Sana niin neuvoo.

Kuulin, kuinka käärme luikertelee uskovaisiin koteihin seurakunnan kerhon kautta. Kuinka vastuullinen vanhempi voi antaa lapsille kahdenlaisesta vellikupista. Ja paljon muuta.

Puolustauduin. Perustelin. Joku ymmärsi.

Sen vaimo jatkoi. Kuinka neuvoa on kysytty ihan pääkallopaikalta

Meneekö usko rikki vai ihminen?

Tämä ”Maunun” kirjoitus joskus viime vuodelta on saanut minut ja vaimoni miettimään uskonasioita pitkään ja hartaasti. Olemme keskustelleet keskenään näistä ulospääsyä löytämättä. Mitä se tarkoittaa että on Hyvä Jumala? Onko ihminen määrätty ennalta kadotukseen tai helvettiin? Mitä se tosissaan tarkoittaa, että on puhdas omatunto. Entä jos se alkaa tuntumaan ontolta ja peräti väärältä?  Rikkooko siinä mielensä? Erään puhujan kanssa rohkenimme myös nostaa tätä, tosin varovasti, keskusteluun kun hän oli meillä käymässä. Tahto olisi olla uskomassa, ja silloin ei välinpitämättömyys asenne tunnu oikealta. Meistä tuntuu, että uskon että on muitakin näistä kiinnostuneita. Ei monta mutta kuitenkin. Olemme rukoilleet että tulisi vielä päivä että Taivaan Isä antaisi ymmärrystä. Ja rohkeutta ottaa esille veljien ja sisarten kanssa. Jonkun muun näkökulmien tunteminen saattaisi auttaa ulos umpikujasta.

Toivomme että moni uskovainen löytäisi tämän.

Vanhoillislestadiolaisuuden moraalinen luonne

15.1.2015 23:30 – Maunu

Vanhoillislestadiolaisuudessa on vahvaa moraalista luonnetta: Ihmiset ovat valmiita tekemään uhrauksia – jopa elämän kokoisia uhrauksia – hyvän puolesta.

Mutta mikä on moraalisen luonteen eli eetoksen sisältö?

Jokin osa vanhoillislestadiolaisuuden normistosta tukee ihmisen moraalista unelmaa. Esimerkiksi oppi kaikkien vauvojen uskovaisuudesta on kristinuskon yleisestä normista poikkeava helmi.

Osa vanhoillislestadiolaisuuden normistosta on ristiriidassa ihmisen moraalisen unelman ja siis Jumalan

Onko mulle tilattu veripusseja? Eli Taivaslaulu 2.0

– Uskon, että syntyvyyden säännöstely on Raamatun vastaista ja sellaisena synti.  – FM Juho Mäenpää, Helsingin Herttoniemen yhteiskoulun historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Päivämies-lehden blogissa 8.10.2015.

– Se on lähellä murhan syntiä, kun tartutaan tuohon Jumalan säätämään elämään, jonka Jumala on säätänyt. – Puhuja Aatos Mehtälä, saarna Reisjärven opistoseuroissa 12.7.2014.

– Uskovaisen ei sovi lapsiaan sääliä. – Alustaja rauhanyhdistyksen seurakuntaillassa.

Huolestunut perheen esikoinen kysyi viidennentoista lapsen vaikeasta synnytyksestä kotiin palanneelta äidiltään: – Entä jos meille tulee vieläkin vauvoja?

Lue, minkä vastauksen eräs suurperheen äiti antoi.

Nainen, nyt 56-vuotias:

– Mulle on kolme kertaa sanonu lääkäri, että sun pitää lopettaa lapsenteko.

Ja itseasiassa mä olen joutunut tekemään hyvin vaikean henkilökohtasen päätöksen. Meidän viidestoista lapsi kuoli synnytykseen. Ja siinä

Lapsena minun piti kasvattaa kova kuori, sydämeen jäi turvattomuus

Kotona jokainen päivä alkoi Jeesuksella ja loppui Jeesukseen.  

Minusta tuntuu, että jäin lapsena Jeesus-junan alle ja menin menin rikki. Silti olen aina halunnut olla kiltti ja tehdä kompromisseja. Niin kovasti usko on tuntunut rakkauden ehdolta lapsuudenperheessäni.

*       *       *

Isäni oli Oulun helluntaiseurakunnan lähetti, ja kun minä synnyin, perheemme asui Itävallassa Wienin lähistöllä pienessä vuoristokylässä.

Äiti hoiti meitä perheen neljää lasta. Olohuone toimi seurakuntasalina, ja talomme ulkoseinään oli porattu suuri risti. Koskaan ei saanut kiukutella, varsinkaan kirkonmenojen aikana. Kotona puhuttiin kielillä ja kaatuiltiin pyhän hengen voimasta, ja Jeesusta odotettiin koko ajan. Ei voinut olla varma, kannattaisiko maanantain matematiikan

Elän kristillisessä kuplassa

Metro-lehden toimittaja ja kolumnisti Janne Metso, kolumni 29.4.2015.

Minä en tunnista itseäni vaalituloksesta, koska elän kuplassa. Sen kuplan sisällä uskotaan Jumalaan ja kuvitellaan, että kristillisyyteen kuuluu lähimmäisenrakkaus.

Kristillisyydellä ratsastavat perussuomalaiset vaa-tii maahanmuuton vähentämistä muun muassa, koska muslimien virta uhkaa kristillisiä arvoja.

Puppua puhujilta

Puhujat opettavat rauhanyhdistyksellä, että Jumalan siunaukseen uskovaisen elämässä sisältyy sellainen lupaus, että Jumala antaa uskovaiselle aina sitä mukaa lisää uusia voimia, kun perheeseen syntyy lisää lapsia. Mutta Jumala ottaa siunauksensa pois, mikäli uskovainen syyllistyy ehkäisyn käyttöön.

Opetus on mennyt hyvin perille.

-Niinkuin ovat päiväsi, ovat myös voimasi, on Taivaan Isä luvannut, eli uskon että meille annetaan voimia sen mukaan myös.  – Vanhoillislestadiolainen perheenäiti nettikeskustelussa.

– On jaksettava tai Jumala ottaa siunauksen pois. –  Vanhoillislestadiolainen perheenisä Iltalehdessä 2012.

– Vaikka lapsen syntymään liittyy kipu ja leivän tienaamisen vaiva, Jumalan lapset ovat kokeneet, että lasten mukana elämään luvattu suuri siunaus on totta. – Puhuja Esko Puukko Siionin Lähetyslehdessä 2008.

Miten uskomusta ehkäisyn synnillisyydestä opillisena kysymyksenä voidaan hengellisesti perustella, kun Raamatussa ei ehkäisyä kielletä?

Puhujien seuroissa toistelema opetus kuuluu, että Jumala antaa uskovaiselle aina sitä mukaa voimia kuin lapsiakin syntyy.  Siksi ei ole lupa turvautua raskauden ehkäisyyn, vaikka tuntisi

”Ehkäisemättömyyden kätketty viisaus” = taikauskoa, ilman kristillistä sisältöä?

– Todellisessa elämässähän selibaatti onnistuu joiltakin paremmin ja joiltakin huonommin, joiltakin se ei onnistu ollenkaan. Lisäksi meitä on opetettu, ettei saa ”liian pitkään” pidättäytyä seksuaalielämästä, koska silloin voi saattaa toisen puolison kiusaukseen. Mikä on liian kauan: pari viikkoa, pari kuukautta, pari vuotta, viisi vuotta jne.?  – Kirsi Kähkönen pohdinnassaan uskovaisten vanhempien sitoutumisesta ehkäisemättömyyteen ja rajoittamattomaan lisääntymiseen.

– Kysymyksessä on erittäin syvällinen ja viime kädessä

Eristettynä ja ulossuljettuna suviseuroihin

Enää harvemmin jaksan provosoitua tervehtimättä jättämisestä, tuomitsevista katseista tai ikävistä sanoista, vaikka ne pahalta tuntuvatkin. Vääryyteen pitää väsymättä puuttua, mutta lopulta lohduttaudun siihen, että jokaisessa hylätyssä Kristus itse murtuu ja rukoilee: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.  – Ystävien tuella säilytin työkykyni. Sielun toipumisessa on sen sijaan mennyt vuosia.  – Risto Leppänen lehtikirjoituksessaan Ulossuljettujen suviseurat.

Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä väkivaltaa ja naisten mitätöintiä vastustaneen uskovaisen kohtalo on joutua ulossuljetuksi ja eristetyksi suvusta ja ystävistä. Herätysliikkeessä on kuitenkin tosiasiassa paljon niitä uskovia, jotka tosiasiassa kannattavat naisten hyväksymistä papiksia ja jotka niinikään ovat huolissaan liikkeessä harjoitettavasta hengellisestä alistamisesta ja väkivallasta (ns. hoitokokousmenettelystä). Mutta he pelkäävät ja siksi he vaikenevat. Yksikään heistä ei käy avoimesti puolustamaan

Lupauksensa pettänyt jumala ”pitää erityishuolta”?

Aamupäivällä lapset leikkivät kaikessa rauhassa yläkerrassa. Selvittelen pyykkejä kodinhoitohuoneessa.
– Äitii? kuuluu epävarmasti yläkerrasta neljävuotiaan ääni.
– Mitä?
– Äitii, missä sää oot? kysyy kuusivuotias kovempaa.
– Äitii?
– Mitä?
– Missä sää ooot?
– Täällä, alakerrassa.
– Missä?
– Pyykkihuoneessa.

Neljävuotias tulee