Rikkain saa tienata vain neljä kertaa enemmän kuin köyhin

Rikkain saa tienata vain neljä kertaa enemmän kuin köyhin. Silloin kaikki voivat hyvin. Tällainen olisi tasapainoinen ihanneyhteiskunta, ainakin

Advertisement

Lestadiolaisuuden poliittinen valta tutkimuksen kohteeksi

Lapin yliopiston yhteiskuntatutkimuksen laitoksen johtajan, PhD, YTL Mika Luoma-ahon johtama tutkimushanke sai Suomen Akatemialta 375 000 euroa rahoitusta lestadiolaisuuden poliittista merkitystä koskevaan tutkimukseen. Tutkimuksen otsikkona on Lestadionismi: poliittinen teologia ja kansalaisuskonto. Tutkimushanke käynnistyy tammikuussa 2010 ja kestää kolme vuotta.

Lestadionismi – poliittinen teologia ja kansalaisuskonto

Tutkimuksen tarkoituksena on politisoida lestadiolaisuuden teologiaa ja toisaalta tehdä näkyväksi lestadiolaisen uskon harjoittamisen politiikkaa, todetaan tutkijoiden laatimassa tutkimushankkeen kuvauksessa.  Tutkijoiden olettama on, että kaikista suomalaisen kansanuskonnon muodoista lestadiolaisuus on puhtaan teologisin ja poliittisesti kaikkein julkilausutuin.

Lestadiolaisuuden poliittisuutta on tärkeää tutkia, koska herätysliikkeen rooli tietyillä alueilla ja tietyissä puolueissa saattaa olla erittäin merkittävä. 

Lestadiolaisuus on myös kiinnostava poliittinen liike, koska siinä missä maallinen politiikka sulkeistaa uskonnon usein henkilökohtaisten maailmankatsomusten piiriin, lestadiolaiset ajattelevat aivan toisin. Heille valtiolla on teologinen merkitys: se on ”esivalta”, joka merkitsee itse Jumalan valtaa ja auktoriteettia maan päällä. Tässä suhteessa lestadiolaisuutta voidaan verrata  islamin valtiokäsitykseen.

– Lestadiolaisuutta pitää tutkia tänään, koska liikkeestä ei ylipäätään ole ajankohtaista yhteiskuntatieteellistä tutkimusta eikä poliittista analyysia , Mika Luoma-aho sanoo. Tutkijoiden olettama on, että kaikista suomalaisen kansanuskonnon muodoista lestadiolaisuus on puhtaan teologisin ja poliittisesti kaikkein julkilausutuin.

Lestadiolaisuus on Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, sillä luterilaisen kirkon suurimpana herätysliikkeenä sen vaikutus ulottuu noin 100 000 kannattajan lisäksi heidän lähipiiriinsä, kuten sukulaisiin, ystäviin, koulu-, opiskelu- ja työtovereihin sekä työyhteisöjen verkostoihin. Voidaan arvioida että liikkeen vaikutuspiirissä elää ainakin 300 000 – 600 000 suomalaista. uudella tutkimushankkeelle on sosiaalinen tilaus, sillä lestadiolaisuuden yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutusta 1900-luvulta tälle vuosituhannelle ei ole  juuri lainkaan tutkittu. (Ks. esim. Lestadiolaisuus.info.)

Lestadiolaisuus ei ole tavanomaisessa mielessä poliittinen liike, sillä se ei ole organisoitunut omaksi puolueekseen, vaan liike toteuttaa tavoitteitaan parlamentaarisen poliittisen järjestelmän sisällä vaikuttamalla tiiviin yhteisöllisen uskonnollisen toimintansa rinnalla oikeisto-keskustaan lukeutuvissa puolueissa, valtion ja kuntien hallinnossa, muissa julkisen sektorin organisaatioissa, elinkeinoelämässä sekä erilaisissa talous- ja elinkeinoelämän järjestöissä. Erityisen merkittävä vaikutusvalta lestadiolaisella liikkeellä on seurakuntien päätöksenteossa ja kirkon hallinnossa. Aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen on historiallisesti kuulunut liikkeen perinteeseen, mutta se ei ole koskaan pyrkinyt kumoamaan eikä kyseenalaistamaan vakiintuneen vallan asemia.

Tutkimushanketta voidaan pitää tervetulleena nykyisessä globaalissa tilanteessa, jossa uskonnollisen vallankäytön muodot ovat nousseet uudella tavalla keskeisiksi myös yhteiskunnallisessa ja poliittisessa mielessä.  Suomessa on juuri tänä vuonna käyty esimerkiksi vilkas kansalaiskeskustelu lestadiolaisuuden vallankäytöstä ihmisoikeuksian kannalta.

Lestadiolaisen herätysliikkeen vaikutusvalta ulottuu nykyisin varsin syvälle suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon, puoluekenttään ja muuhun yhteiskunta- ja  talouselämään, mutta täysin läpinäkymättömällä tavalla.  Tähän mennessä ei ole julkaistu tutkimustietoa lestadiolaisuuden vaiikutusvallasta ja merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan vallankäytössä enempää teologisesta kuin yhteiskunnallisestakaan näkökulmasta. Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke vastaa siksi merkittävään yhteiskunnalliseen tarpeeseen.

Tutkimushankkeen blogi.

Tutkimussuunnitelmasta englanniksi:

Finland’s Christian Right  (Mika Luoma-aho)

Suomeksi: Lestadionismi: poliittinen teologia ja kansalaisuskonto maallistuvassa Suomessa

Mika Luoma-aho ja tutkijaryhmä: Lestadionismi-hanke ei ole teologinen, vaan yhteiskuntatieteellinen. Kotimaa24 18.3.2013. (Vastine uskonnonopettaja Valma Kukon tutkimushanketta koskevaan kritiikkiin.)

Lisää aiheesta:

Political dimensions of the Laestadianism in the research focus funded by Academy of Finland

Saarenpäälle ja Luoma-aholle Suomen Akatemian tutkimusrahoitus (Lapin yliopiston tiedote)

Tutkimusrahaa tietoyhteiskunnan ja lestadiolaisuuden tutkimiseen (Yle)

Jouko Talonen 1988. Pohjois-Suomen lestadiolaisuuden poliittis-yhteiskunnallinen profiili 1905–1929. The sociopolitical profile of the Laestadian movement in northern Finland between 1905-1929. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallinen seura. SKHS toimituksia, 144.  Väitöskirja.

Aini Linjakumpu: Lestadiolaisuus suomalaisena ääriliikkeenä. Kaltio 2000:1.

Lestadiolaisuus ja politiikka. Lestadiolaisuus.info.

Johanna Kouva: Laestadianism in Finland. University of Tampere.

Lestadiolaisuuden tutkimus. Lestadiolaisuus.info.

Keskustelua lähihistorian tutkimuksesta (Kuusamo 18.4.2009)

SRK:n johtokunta teki hengelliseksi naamioitua puoluepoliittista työtä

SRK.n kerjuukirje SYT:lle 12.2.1965

Mika-Luoma-aho  kertoo tutkimusintresseistään Lapin yliopiston esittelysivuilla.

Leena Vähäkylä: Lestadiolaisuus vaikuttaa kriiseistään huolimatta. Tietysti.fi: uutta tieteen ääreltä. 11.1.201. (Mika Luoma-ahon haastattelu tutkimushankkeen tuloksista.)

Mika Luoma-aho

• Doctor of Philosophy, University of Newcastle upon Tyne, 2002;
• Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, Lapin yliopisto, 2000;
• Lapin yliopistossa vuodesta 1999 lähtien, kansainvälisten suhteiden yliassistenttina vuodesta 2002;
• opettaa yleistä politiikan teoriaa ja poliittisen ajattelun historiaa kansainvälisten suhteiden pääaineopiskelijoille
• tutkii protestanttista poliittista teologiaa ja Edmund Burkea sekä laatii julkaisua Martti Lutherin poliittisesta symboliikasta.

Eskola: Laestadiuksen oppia kirkkoon

Sosiaalipsykologian täysinpalvellut professori Antti Eskola on löytänyt Laestadiuksen saarnat. Hän kehottaa Suomen kirkkoa ottamaan oppia Laestadiuksesta. Uusimmassa kirjassaan Mikä henki meitä kantaa Eskola viittaa Laestadiuksen vuonna 1855 valmistuneeseen opilliseen pääteokseen Hulluinhuonelainen (s. 166):

”Luotan yhä Marxin kapitalismiteorian selitysvoimaan. Kapitalismi on laajentanut valta-aluettaan, eikä entisen kaltaista työväenluokkaa ja vasemmistoa tietenkään enää ole. Mutta jotkut perusrakenteet ja niiden toimintatavat ovat entisellään.

Sen etu, joka hyötyy sijoittamansa pääoman tuotosta ja arvonlisäyksestä, menee kapitalismissa aina edelle sen edusta, jonka on tultava toimeen palkallaan tai eläkkeellä. Edellinen saa yhteisistä varoista avokätistä yritystukea rikastuakseen entistä enemmän. Jälkimmäinen voi kovan paikan tullen saada niukkaa toimeentulotukea pysyäkseen hengissä. Osakkeen arvo on tärkeämpi kuin ihmisen arvo. Vasemmistolaisuuteni on yksinkertaisesti sitä, että en hyväksy tätä arvomaailmaa ja sanon sen avoimesti.

Kun viime vuosien uskontokirjoissani olen puhunut kirkolle, olen yrittänyt sanoa, että ei senkään pitäisi tuota arvomaailmaa hyväksyä.

Kirkko voisi jo lopettaa erilaisten pellemessujen kehittelyn ja sen sijaan jyristä saarnatuoleistaan vanhan testamentin profeettojen äänellä vääryyttä vastaan. Sanoja löytyisi vaikkapa Lars Levi Laestadiukselta, jonka mielestä suurin osa ihmiskuntaa on perkeleen vallassa. ’Maailma näyttää suurelta krouvilta, suurelta teurastamolta, suurelta ilotalolta, suurelta varasliigalta.’

Nykypäivän kriittinen yhteiskuntatieteilijäkin, jos sellaisia enää on, voi saada Laestadiuksen kuvauksesta ideoita tutkimuskohteensa tematisointiin.”

Eskola on pohdiskellut uskontoa, omaa hengellisyyttään ja kirkkoa teoksissaan Uskon tunnustelua (1999), Tiedän ja uskon (2003) ja Yksinkertainen usko (2006).

Jokaisen, jota lestadiolaisuus kiinnostaa, kannattaa perehtyä omakohtaisesti  Hulluinhuonelaiseen.

L. L. Laestadiuksen hengellinen ajattelu avautuu sen kautta parhaiten. Hän muuten arvostelee myrkyllisesti sen ajan Ruotsin kirkkoa ja hengellisiä johtajia, mutta ei hänellä kylläkään ole aikomusta perustaa omaa herätysliikettä, ”ainoaa oikeiden uskovaisten joukkoa”.  Hän ei myöskään  väheksy kirkon ulkopuolella tomivia muita kristillisiä yhteisöjä, vaan pitää niitä aidosti uskovaisina.

(Johannes.)

Laestadius: Dårhushjonet. (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia L:1, 2, 3). Vasa (1949), Åbo (1964). 1949-64.

Laestadius: Hulluinhuonelainen. Suom. Lauri Mustakallio. Akateeminen kustannusliike 1968.

 

Otteita rovasti L. L. Lestadiuksen Hulluinhuonelaisesta. Uusi jakso. Suom. I.J.Hellman. Oulu 1910.

 

Professori Juha Suorannan arvio teoksesta Mikä henki meitä kantaa Aikalaisessa.