Miten tässä uskossa jaksaisi?

Olen perheellinen uskovainen nainen ja äiti, ja olen vuosia taistellut sen kysymyksen kanssa uskoako tässä vai jättääkö tämä yhteisö. Siis itse uskon silti moneen asiaan jota meille on opetettu. Nämä kauhean ristiriitaiset tuntemukset ovat piinanneet kauan,  enkä tänä päivänäkään tiedä mitä  lopunviimeks tekisin. Olen pohtinut näitä pääni puhki. Välillä asia laimenee ja sitten taas pomppaa uudestaan kuormittamaan ajatuksia. En tiedä onko teillä muuilla samanlaista?

Toisaalta, tässä uskossa on minulla ja perhellä turvallinen olla. Olen miettinyt varsinkin lapsia, että miten heille käy jos lopetan seuroissa käynnin ja kaikki ne

Advertisement

Uskoni ei ole yhteisön, vaan Jumalan armon varassa

Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo ja ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.  (Room 9:16.)

On jo pitkän aikaa

Pakollako suurperheen isäksi

Lestadiolainen uskon opetus kieltää ehkäisyn, mutta osa perheenäideistä ja -isistä uupuu suurperheen vaatimuksiin. Ehkäisykielto ajoi Iltalehden haastatteleman Karin ja hänen vaimonsa elämän itsetuhon partaalle.

Painostava ilmapiiri sai minut lähtemään

Minä olen ollut ns. entinen vl viitisen vuotta. Sen jälkeen, kun muut uskovaiset  asian tajusivat, mihin ratkaisuun olin päätynyt, kävi niin että menetin suurin piirtein kaikki ystäväni. Parhaimmatkaan kaverit eivät enää minua tunteneet

Maailman suurimman perheen pää on onnellinen 94 lapsen isä

Koillis-Intiassa,Burman ja Bangladeshin rajalla Mizoramissa vaikuttaa pieni kristillinen herätysliike, nimeltään Chana,  jossa arvostetaan suuria perheitä ja suositaan moniavioisuutta. Uskonliike on perustettu vuonna 1942 ja siihen kuuluu nyt noin 400 perhettä. Tällä hetkellä liikkeessä on yli 4000 jäsentä. Liikkeessä uskotaan, että sen jäsenet ovat Jumalan valittuja, ja  tavoitteena on hallita piakkoin maailmaa yhdessä Jeesuksen kanssa.

Uskonliikkeen johtaja on Ziona Chana, 67, jonka  perheessä on  94 lasta (tilanne alkuvuodesta 2011). Kaikkiaan perheessä on 181 jäsentä: 39 vaimoa, 94 lasta, 33 lastenlasta sekä 14 tytärpuolta. Lehtitietojen mukaan perheen uskotaan olevan maailman suurin. 

Miesvalta lisää sukupuolisen hyväksikäytön ja väkivallan riskiä

KRP:n tutkimukset ja SRK:n oma lehdistötiedote ovat herättäneet kysymyksen, mistä johtuu, että  juuri lestadiolaisuudessa ja yleensäkin  uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuu hyväksikäyttörikoksia, jotka lisäksi jätetään ilmoittamatta. Esiin on noussut kysymys naisten ja lasten asemasta miesvaltaisissa yhteisöissä.

Wanted: Paavali rauhanyhdistykselle!

Lestadiolaisuudessa pitäisi tapahtua sama suuri käänne, minkä Paavali teki aikanaan kristinuskolle. On tehty suuri erehdys, kun nyky-lestadiolaisuudesta on tehty ”etnistä” kasvatuskristillisyyttä.

Paavali irrotti kristinuskon sen juutalaisesta perinteestä ja avasi uskon universaaliksi koko maailmalle.

Suviseurat, materialismin mahtinäytös

– Kaikki hehkuttivat, miten paljon seuroissa oli väkeä. Väenpaljous oli olevinaan suuri juttu. Minua se asenne suututti ja inhotti, se tuntui jumalattomalta. Ehdottomasti tuli mieleeni kultaisen vasikan ympärillä tanssiminen.

Kirjoituspyyntö: Tutkimus uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumisesta – kerro kokemuksistasi

Teol.yo. Heli Karjalainen valmistelee Itä-Suomen yliopistossa pro gradu -tutkielmaa uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisen merkityksestä ja vaikutuksesta yksilön elämässä.

Lähetä oma kertomuksesi 14.11.2010 mennessä!

Tutkielmansa aineistoksi hän kerää yksityisten ihmisten kertomuksia ja kokemuksia aiheesta. Eri yhteisöihin liittyvät kokemukset ovat tervetulleita, riippumatta uskonnollisesta suuntauksesta. Heli Karjalainen toivoo, että ihmiset lähettävät vapaamuotoisia kirjoituksia aiheesta hänelle sähköpostitse 14.11. mennessä osoitteella: helika@cc.joensuu.fi  

Tarkemmat vastausohjeet alla.

 *     *      *

Hei,

Teen pro gradu -tutkielmaa uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumisen merkityksestä ja vaikutuksesta yksilön elämässä. Työni valmistuu Itä-Suomen yliopiston läntisen teologian osastolta ja sitä ohjaa professori Antti Räsänen.

Oletko irtaantunut jonkin uskonnollisen yhteisön jäsenyydestä ja haluaisitko kertomalla kokemuksesi auttaa muita samassa tilanteessa olevia ymmärtämään tapahtumaa ja siihen liittyviä tuntemuksia?

Irtaantumiskokemuksesi voi olla vielä tuore ja kipeitäkin tunteita herättävä, mutta myös jo eletty ja käsitelty elämänkokemus, johon olet jo saanut välimatkaa. Tutkimuksen aihe on arka ja henkilökohtainen, joten siitä voi olla vaikea kirjoittaa. Kuitenkin tutkielmani valmistumisen kannalta jokainen kokemus ja kirjoitus ovat todella arvokkaita.

Mitä erilaisemmasta ja useammasta kokemuksesta saan tietoa, sitä luotettavampaa tietoa ilmiöstä tutkimukseni välittää.

Kerro kokemuksestasi vapaamuotoisella kirjoituksella.

Kirjoituksessa on hyvä käsitellä seuraavia asioita: syyt irtaantumiseen yhteisöstä, irtaantumiseen liittyvät tapahtumat ja vaiheet sekä irtaantumiseen liittyvät kokemukset.

Painota kirjoituksessasi sitä, mitä irtaantuminen on merkinnyt ja vaikuttanut elämässäsi nykyhetken näkökulmasta; mitä ajattelet tapahtuneesta nyt.

Taustatietona kerro ikäsi, sukupuolesi, yhteisössä viettämäsi aika ja halutessasi, mistä yhteisöstä olet irtaantunut.

Lähetä tarinasi minulle sähköpostilla 14.11.2010 mennessä.

Tutkimusaineistoa tulen käsittelemään niin, ettei ketään voi tunnistaa tutkimusraportissa. Minun lisäkseni kukaan ei pysty yhdistämään sähköpostiosoitettasi ja tarinaasi toisiinsa. Voit siis lähettää tarinasi täysin luottamuksellisesti.

Sähköpostiosoitteeni on helika@cc.joensuu.fi

Kiitos jo etukäteen!

Ystävällisin terveisin,

Heli Karjalainen
teol.yo
Itä-Suomen yliopisto

*       *       *

Aiheeseen liittyvää:

Vapaan pudotuksen hetki 

Kadotettu hengellisyys

Kaksijakoinen maailmankuva purkautui

Kuka ja mikä minä oikeasti olen?

Minun tarinani

Nettikeskustelusta ja stooristani

Uskonto ei anna minulle mitään

Kannan syyllisyyttä ja kadun

Lestadiolaisuuden poliittinen valta tutkimuksen kohteeksi

Hakomaja: Askeleet irti SRK-lestadiolaisuudesta  (selviytymisopas)

Hakomaja: Vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantumisen tunteet. (Kirjoittanut vuonna 2009 vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantunut mies.)

Hakomajan keskusteluja:

Miten kielsit uskosi?

“Uskon kieltäminen”

Se on nyt sitten tehty

Yhä useampi jättää vl-liikkeen

Mistä tulee huonommuuden  tunne?

Hyväksikäytetty Minna – valtakunnansyyttäjä ottanut asian selvitettäväksi

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on puuttunut vuosikausia kestäneeseen lapsen hyväksikäyttötapaukseen sekä sen salailuun, joka on tapahtunut vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Asiasta kertoi Helsingin Sanomat 7.5.2010 (A5).

Valtakunnansyyttäjävirasto haluaa selvittää, voisiko lapsena pedofiiliringin raiskaamaksi joutuneen lestadiolaisnaisen tapauksen yhä käsitellä oikeudessa, vaikka  rikoksista on kulunut niin kauan aikaa, että  asiaa on pidetty rikosoikeudellisesti vanhentuneena.

Pohjanmaalla asuva nainen joutui lapsena, 7-vuotiaasta lähtien, toistuvasti usean lähipiirin vanhoillislestadiolaisen miehen raiskaamaksi. Seksuaalista hyväksikäyttöä kesti seitsemän vuotta.Viimeinen raiskaus tapahtui ”Minnan” ollessa teini-iässä. Helsingin Sanomat julkaisi naisen kertomuksen tapahtumista 1.5. (Hyväksikäytetty Minna). (Teksti löytyy kokonaisuudessaan Vapaa sana -foorumista.)

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa Mikael Pentikäinen antoi tunnustuksen valtakunnansyyttäjän ratkaisulle: ”Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki tärkeän ratkaisun päättäessään selvittää, voitaisiinko 20 vuotta vanha vakava rikos ottaa vielä oikeuden käsittelyyn. Rikosoikeudelliset vanhenemissäännöt eivät poista tuskaa, jota uhri joutuu kantamaan lopun elämänsä.” (16.5.2010.)

Rauhanyhdistyksellä torjuttiin rikosten selvittäminen rippisalaisuuteen vedoten

Hyväksikäyttö alkoi, kun Minna oli seitsemänvuotias. Hänet raiskattiin ensimmäisen kerran kun hän oli ala-asteen kolmannella luokalla.

Kyseinen mies asuu ja työskentelee edelleen samalla paikkakunnalla kuin Minna. Mies on yhteisön arvostettu jäsen. Hän ei ole koskaan tunnustanut viranomaisille tekojaan eikä  kukaan tehnyt koskaan rikosilmoitusta.

Minnan omat vanhemmat ja sisarukset ovat antaneet miehelle synnit anteeksi.

Toinen Minnan raiskaajista on toiminut myöhemmin rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenenä eräällä toisella paikkakunnalla.

Kaikki tekijät, raiskaajat ja hyväksikäyttäjät, olivat perhepiirin kuuluneita vanhoillislestadiolaisia miehiä. Yhteensä heitä oli ollut enemmän kuin yhdessä kädessä on sormia, kuten HS:n raportissa todettiin.

Osa hyväksikäytöstä oli tapahtunut kotona, muun perheen ja vieraiden ollessa alakerrassa. Minna yritti kertoa asiasta vanhemmilleen ja sisaruksilleen, mutta hänen  kertomustaan hyväksikäytöstä ei uskottu. Isä ei tehnyt mitään selvittääkseen asiaa. Minnan äitikään ei siihen puuttunut eikä myöskään kukaan sisaruksista.  Kukaan perheessä ei siis asettunut suojelemaan Minnaa.  Hän kertoo joutunenesa perheessään jotenkin leimatuksi ja syrjityksi. Hänestä tuli perheen ”musta lammas”.

– Viime aikoinakin minulle on sanottu, että jos puhun näistä asioista, tekijöiden synnit tulevat kannettavakseni, toteaa Minna.

Minna viittaa vanhoillislestadiolaisuudessa omaksuttuun käsitykseen maallikkojakin velvoittavasta rippisalaisuudesta. Ripissä tunnustettuja asioita ei saa kukaan kertoa eteenpäin. Joka niin tekee, saa kyseiset synnit kantaakseen tunnolleen. (Opista tarkemmin ks. Johannes Alaranta: Maallikko-salaripin  harhaoppi.)

Vanhoillislestadiolaisuuden maallikko-rippioppi

Vanhoillislestadiolaisuudessa ripittäytyminen – syntien anteeksipyyntö – on jokapäiväisessä uskonelämässä keskeinen asia.  Syntiään voi pyytää anteeksi keneltä hyvänsä toiselta vanhoillislestadiolaiselta, josta tulee näin rippi-isä tai -äiti. Ripin vastaanottajan ei siis tarvitse olla pappi eikä maallikkopuhujakaan. Ripin vastaanottaja voi olla myös lapsi.

Liikkeessä uskotaan, että  rippisalaisuus on ehdoton, joten synninpäästön julistaja on velvollinen salaamaan kaikki mitä ripittäytyjä on kertonut. Kun siis joku yhteisön jäsen on julistanut raiskaajalle synninpäästön, asiasta on sen jälkeen vaiettava. SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen ja pääsihteeri Aimo Hautamäki ovat tähdentäneet rippisalaisuuden ehdottomuutta useissa julkisissa lausunnoissaan (esim. Rauhan Tervehdyksessä, television A-Studiossa ja Päivämies-lehdessä).

Lisäksi ehdottomaan rippisalaisuus-opetukseen kuuluu tulkinta, että on syntiä ottaa esille  anteeksipyytämisen jäälkeen  asioita, jotka syyllinen on ripillään sovittanut. Kun hän on pyytänyt  anteeksi jotakin uskovaiselta, silloin synti on sovitettu myös Jumalan edessä. Anteekesiantamuksen oppi on vanhoillislestadiolaisuuden hengellisessä ytimessä, ja sen mnettelyt opetetaan jo varhain lapsille sekä kotikasvatuksessa että rauhanyhdistyksen lapsi- ja nuorisotyössä. Siihen osallistuu vuosittain 30 000 – 40 000 lasta ja nuorta.

Rikollisen osalta liikkeessä uskotaan myös, että  kun rippi-isä tai -äiti on kehottannut rikollista ilmoittautumaan viranomaisille saadakseen oikeuden tuomion, rikollinen todella toimii näin.  Uskotaan, että Jumala vaikuttaa rikollisessa näin. Kyse on uskomisesta ja luottamuksesta Jumalan voimaan. SRK:n ohjeistuksen mukaan ripin vastaanottajalla ei ole lupaa tehdä rikosilmoitusta, koska ”rippisalaisuus on ehdoton”.

Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan lisäksi, että anteeksiannon julistamisessa  synnit on upotettu armonmereen ikuisiksi ajoiksi.  Se joka ”onkii armonmerestä” , eli yrittää käsitellä jälkeenpäin kyseisiä asioita, syyllistyy itse näihin toisen ihmisen jo anteeksi annettuihin synteihin. Ne tulevatkin hänen tunnolleen. Rippisalaisuus on ehdoton”, ovat SRK:n vastuuhenkilöt tähdentäneet useissa yhteyksissä, viime aikoinakin.

Siten on loogista, että rikosilmoituksen teko oli Minnankin tapauksessa vanhoillislestadiolaisen yhteisön silmissä mahdoton vaihtoehto.

– Niinpä kenenkään ei tarvitse kohdata minua eikä totuutta, koska ”ne ovat jo sovittuja asioita”, Minna sanoo.

Syyllisyyden taakka sälytettiinkin Minnan, uhrin, kannettavaksi.  Minnasta tuli yhteisön silmissä syntinen, kun hän aikuisiällä, avioiduttuaan ja saatuaan omia lapsia,  yritti saada oikeutta ja rikolliset vastuuseen. Armon ovat saaneet vain raiskaajat.

Minna on puhunut rikoksista sukulaisilleen, paikallisen rauhanyhdistyksen johtohahmoille ja SRK:n johdolle.

Paikallinen rauhanyhdistys ei Minnan pyynnöistä huolimatta puuttunut asiaan, ei myöskään paikkakunnalla toiminut uskovainen poliisi. Nyt rikokset ovat jo vanhentuneet eikä syytettä voi enää nostaa. SRK:n johdolta Minna ei ole saanut vastausta.

Rippisalaisuus / Ville Ranta, Kirkko ja kaupunki 17, 12.5.2010.

Syyttäjänvirasto tutkii: Onko jotakin tehtävissä

Vaikka tapaus on lain nojalla jo vanhentunut, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske haluaa selvittää, onko asiassa vielä jotakin tehtävissä.  Hän toivookin, että Minna tekisi nyt rikosilmoituksen tapauksesta.

Vuoden 2006 alussa tuli voimaan lainmuutos, jonka mukaan on mahdollista ottaa yli 20 vuotta vanha vakava rikos oikeuskäsitteleyyn, jos kyseessä on tärkeä yleinen etu. Laki ei kuitenkaan koske ennen vuotta 2006 tapahtuneita rikoksia, joten Minnan tapauksesta ei voisi nostaa syytettä.

– Pitää kuitenkin tutkia, ovatko syyteoikeudet kaikissa näissä tapauksissa vanhentuneet, toteaa valtionsyyttäjä Anu Mantila. – On kauheata jos ihminen ei saa oikeutta.

Valtakunnasyyttäjävirastoa kiinnostavat myös Minnan kokemukset kotikaupunkinsa vanhoillislestadiolaisen poliisin toiminnasta. Tämä oli ollut vuosien ajan tietoinen raiskausväitteistä, mutta ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin.

– Hän ei nähnyt, että asiat liittyisivät mitenkään poliisin virkaan, Minna sanoo.

Lestadiolaisuudessa uusia tapauksia

Kirkon johto kehotti huhtikuun lopulla hyväksikäytön uhreja tuomaan tapauksensa julki. Kirkon piirissä tapahtuneita seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia tulee ilmi yhä lisää. Kun asiasta alettiin puhua mediassa vähän ennen vappua, on pelkästään viikon sisällä tullut  tietoon ainakin 13 uutta hyväksikäyttötapausta.

Lestadiolaisten piiristä on selvinnyt kolme tapausta lisää. Niissä usea mies on käyttänyt hyväksi samaa pientä tyttöä.

Tekijöiden joukosta on paljastunut myös pappeja ja lestadiolaisia maallikkosaarnaajia. Arkkipiispa Jukka Paarman mukaan tiedossa on neljä varmaa tapausta joissa tekijä on pappi.

– Nämä uudet kirkon tietoon tulleet tapaukset ovat eri puolilta maata,ja ne ovat pääosin muista kuin lestadiolaispiireistä, kertoo kirkon perhetyön johtaja Martti Esko.

Lastensuojelututkija Johanna Hurtig toteaa, että viime viikkoina on myös lestadiolaispiireistä paljastuntu uusia tapauksia. Hänen tietoonsa on tämän viikon aikana tullut kolme uutta tapausta, ja tiedot useista muista tapauksista ovat tarkentuneet.

Nyt Hurtigilla on tiedot liikkeen sisällä neljstä tapauksesta, joissa usea mies on käyttänyt hyväkseen samaa pientä tyttöä.

– Ainakin osassa tapauksista miehet ovat tienneet toisistaan, ja joissain tapauksissa he ovat tehneet teot yhdessä, Hurtig sanoo.

Lähteet:

Tommi Nieminen: Syyttäjänvirasto haluaa selvittää lestadiolaisten pedofiilitapauksen. HS 7..5.2010, A5.

Tommi Nieminen: Syyttäjänvirasto haluaa selvittää lestadiolaisten pedofiilitapauksen. HS 7..5.2010.

Tommi Nieminen:  Hyväksikäytetty Minna: tutut miehet raiskasivat, lestadiolaisyhteisö vaikeni. Helsingin Sanomat 1.5.2010, D2. (Kopio Mopin palstalla ja Vapaa sana -foorumilla.)

Ajattelemisen aihetta antoi Lucas.

JK. Johanna Hurtig ja Mari Leppänen toimittivat v. 2012 Minnan omasta käsikirjoituksesta kirjan Maijan tarina: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana (Kirjapaja).

*    *    *

Lisää aiheesta:

Ajattelen usein, että nämä asiat tulee vielä päivän valoon. Anonyymi blogikommentti Topi Linaman blogissa  4.5.2010. Uskovaisen isän hyväksikäytön uhri kertoo.

Pekka Asikainen: Nyt olisi aika toimia

Antti Honkamaa: Kirjaväite: Poliisi salaili lapsen raiskausta. Iltalehti 26.4.2012.

Topi Linjama: Vanhoillislestadiolaisuus muutoksen edessä

Topi Linjama: Tarina hyväksikäytöstä

Lucas: Alinta kastia ovat naiset ja lapset

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista

Lucas: Alaranta nojaa Suomen lakiin – Hautamäki Katekismukseen

Tutkimus lasten suojelusta uskonnollisissa yhteisöissä käynnistymässä

Uskovaisten miesten saamat hyväksikäyttötuomiot pitkiä

Sarjakuvataiteilija Ville Rannan  kuva (Kirkko ja kaupunki -näköislehti, viimeinen sivu):

Ehdoton miesvalta hallitsee naisenemmistöistä uskonliikettä

Tommi Nieminen: Ainakin sataa käytetty seksuaalisesti hyväksi Suomen valtakirkon suojissa. Helsingin Sanomat 1.5.2010.

Mikael Pentikäinen: Hyväksikäyttö pitää kitkeä pois. Helsingin Sanomat 16.5.2010.

Esa Juntunen: Rippisalaisuus jarruttaa hyväksikäytön paljastumista. Helsingin Sanomat 3.5.2010, A  3, A 5.

Susanna Kemppainen: Lestadiolaisvaikuttajan raiskaussyytteitä puidaan käräjillä. Kaleva 12.1.2011.

Staffan Bruun: Kyrkan kartlägger sekternas offer.  Haastateltavina YTT Johanna Hurtig, piispa Seppo Häkkinen ja Kirkon perheasiainkeskuksen johtaja Martti Esko.  Hufvudstadsbladet 22.4.2010. (Kuva: Tor Wennström.)

Piispa Juha Pihkala: Julkisuus auttaa hyväksikäytön käsittelyä. YLE 1, Horisontti, 3.5.2010.

Leena Sandström: Ruumis häväisty, mieli särjetty. Helsingin Sanomat 10.5.2010. (Painetussa lehdessä laajempana.)