– Lapsi on suurin Jumalan valtakunnassa. – Päivämies-lehden hartauskirjoitus.
”Läpi aikojen on ymmärretty ja opetettu, että pedofilia on yksiselitteisesti synti ja rikos.” – SRK:n puheenjohtaja.
”Väkivallan tekijä ei loukkaa oppia eikä yhteisösidettä. Päinvastoin. Väkivalta, [ymmärrettynä] syntinä ja lankeemuksena, alleviivaa yhteisön tarpeellisuutta.” – Tutkija Johanna Hurtig.
Olen vanhoillislestadiolainen koska täällä saa uskoa synnit anteeksi. ” – Mies nettikeskustelussa.)
Ajattelemisen aihetta antoi Lucas.
* * *
Lue lisää aiheesta:
Aune-Inkeri Björkström: Maijan ja Marjan tarinat. Kokkolan seurakuntayhtymän blogi 11.4.2013.
Espoon käräjäoikeus tuomitsi miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. YLE Helsinki 24.9.2014.
Kustaa Hulkko: Herätysliike pyysi anteeksi – mutta keitä lasten hyväksikäyttäjät olivat? Tutkija Johanna Hurtigin uusi kirja sai SRK:n tekemään parannusta laiminlyönneistään. Suomen Kuvalehti 25.10.2013.
Johanna Hurtig: Taivaan taimet: Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Vastapaino 2013.
Hohanna Hurtigin haastattelu 12.3.2014, Espoon seurakunnat, haaastattelijana Kalevi Virtanen.
Hyväksikäyttäjillä jopa tuhansia uhreja. Helsingin Sanomat 5.1.2014.
Jaakko Isoniemi: Mies käytti lasta lestadiolaisuuden turvin hyväkseen 11 vuotta. Iltalehti 26.9.2014.
”Maija on ennen kaikkea yhteisöllinen uhri.” Toivon tuomiokapitulin erikoislähetyksessä puhutaan Maijan tarinan syistä ja seurauksista. YTT Johanna Hurtigin haastattelu, Radio Dei 18.5.2012. Haastattelijana Mikko Salmi.
Sanottua: ”Nukuimme siskonpedissä isän huoneen lattialla”. Helsingin Sanomat 16.10.2013.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Pikipakanakin ymmärtää, että lapselta tuollaisen teon jälkeen ei pidä mennä pyytelemään anteeksi ja uhkailemaan. Omatunto ohjaa ihmistä ymmärtämään, mikä on ehdottomasti kiellettyä ja syntiä. Viides käsky kieltää tappamisen eli elämän riistämisen keneltäkään saati lapselta. Nyt sitten on myös muistettava, että uskontunnustuksemme mukaan (Augsburgin tunnustus) parannukseen kuuluu myös ”synnin hylkääminen” eli kunnon katumus jättää teot yhteen kertaan. Synninpäästön julistamiseen tarvitaan kolmas henkilö ja tässä tapauksessa rikoksen tunnustaminen poliisille.
Eikö Jumalan poika antanut komentoja jopa satoja kertoja anteeksi pyytävälle saarnata anteeksi?
Kenellä on lupa tai oikeutus kysyä tunnon syvyyttä anteeksi pyytäjältä?
Jumalan armo on mittaamaton.
Mistähän se löytyisi täydellisten ihmisten joukko, pitäisi varmaan sellainen perustaa! Onko vapaehtoisia piispoja tuommosen joukon vetäjäksi, ei tarvisi muita ehtoja täyttää kuin olla synnitön….
Jumalan valtakunta maan päällä on syntisten ihmisten joukko, jota Taivaan Isä katselee poikansa lunastustyön läpi. Mitähän Isä näkee?
Et ole ymmärtänyt asiaa kuten Jeesus sanoi, Hän kehotti antamaan anteeksi sille joka katuu, ei tarkoittanut sellaista joka käyttää evankeliumia synnin peitteenä ilman katumusta, siis ei mitään katumusta ole jos ei ole tarkoituskaan siitä synnistä luopua.
Aivan käsittämätön kommentti. Uskonnon irvikuva! Oikeinko totta sä käyt puolustelemaan miestä joka tietoisesti ja häikäilemättä on käyttänyt väärin anteeksipyytämisen ja antamisen jaloa lahjaa?
Hyvä ihminen! Et kai vaan puolusta lasten hyväksikäyttäjää. Mitä Jeesus sanoikaan myllynkivestä? (”JOS veljesi KATUU, anna hänelle anteeksi”)
Lapsen asema suhteessa aikuiseen on erilainen, kuin Pietarin kysymyksen asettelussa. Ajattele syvemmin viidettä käskyä. Tuo aikuinen syyllistyy elämän riistoon. Se ei ole mikä tahansa synti, vaan hirmuinen rikos!
Mistä päättelette puolustuksen lapsen hyväksikäytölle? Silläkö, että on valmis saarnaamaan hyväksikäyttöön syyllistyneelle synnin anteeksi? En kyllä ymmärrä sitä puolulustukseksi teolle.
Vai onko ko teko anteeksiantamaton?
Still, vastasitko kysymykseen katumuksen syvyyden tutkimiseen siten, että vain katuvalle saarnataan synnit anteeksi. Miten tuo katumuksen aitous mielestäsi selvitetään, ennenkuin voi antaa anteeksi?
Kysypä tuo kysymys siltä jota asia koskee, hyväksikäytön uhrilta. Eiköhän se katumuksentila tule esille siitä että sama toistuu anteeksipyynnön jälkeen, sydän vain ei taivu parannukseen ja se näkyy tekoina.
Se että onko teko anteeksiantamaton sanoo Jeesus, joka yhdenkään näistä pahentaa jne. Katumattomalle se on anteeksiantamaton mutta katuvalle ei, ja se näkyy teoissa kun asia on saarnattu anteeksi, en tiedä yhdenkään näistä lähteneen oman halunsa jälkeen hakemaan oikeudesta tuomiota tai edes jotenkin hyvittämään tekonsa uhrille, kerro jos sinulla on enemmän muuta tietoa.
Kyllä tuollainen teko on, varsinkin toistettuna anteeksiantamaton. Se voitaneen luokitella Jeesuksen veren tallaamiseksi tai armon väärinkäyttämiseksi. Ehkä jopa Pyhän Hengen pilkaksi. – KATUMUKSEN VAATIMUS on sekä Augsburgin tunnustuksen kohdassa parannus selvästi esitetty. Samoin tuo Jeesuksen sana Pietarille. – Mysö Paavali sanoo: ”Joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä”. Erityisen paha on siis se, että toistaa samaa syntiä, vaatii lapselta vaitioloa ja uhkailee seurauksilla. Ennen toivotettiin lestadiolaisten keskuudessa: ”Unettomia öitä ja kuumia päänalusia” ihmiselle, joka ei osaa katua syntejään. Hyvä omatunto on sen sijaan paras päänalunen. ( ”Todellinen oikea parannus ei olekaan muuta kuin KATUMUSTA, VAIVAA JA PELJÄSTYKSIÄ SYNNIN VUOKSI….. -pARANNUKSEN HEDELMÄ (SEURAUS) ON SYNNIN HYLKÄÄMINEN (JÄTTÄMINEN)”)
Jos synnintekijä, kuten pedofiili, pyytää anteeksi ja hänelle saarnataan synnit anteeksi, mutta hän ei aidosti katunut vaan vain omantuntonsa/uhrin/muiden hiljentämiseksi anteeksiantamusta pyysi, ei hänen syntinsä tule anteeksiannetuiksi. Se että saarnaamme, ei tarkoita sitä, että kuulija uskoo. Synninpäästön julistaja on vain ”välittäjä”. Ei hänen tarvitse ja pidä ottaa kantaa, voiko tälle ja tälle henkilölle saarnata syntejä anteeksi tästä ja tästä teosta. Jokainen joka katuu saakoon anteeksi.
Tietysti jos on aihetta epäillä rikosta ja rikosten jatkamista, on rippipapin tehtävä puuttua asiaan. Vaikka laki ei sitä vaadi, on ulkopuolisen rippipapin moraalinen velvollisuus tehdä rikosilmoitus, jos aihetta siihen on. Sen sijaan hän ei saa ”pakottaa” epäiltyä rikoksentekijää ilmiantaman itse itseään.
Ajattelen, että ihmiset, jotka pitävät asian salassa siten, että lapsi ei voi saada oikeutta (rikos vanhenee, todisteet katoaa) tai siten että tekijä saa tilaisuuden jatkaa tekojaan, ovat kuin osallisia tekoon. Kaikessa meidän tulee ajatella uhrin parasta, ei yhteisön/suvun mainetta jne. Toisaalta, jos näin olisi aina toimittu, ei yhteisön maine olisi mennyt. Päin vastoin! Ja nyt uhrit ovat saaneet kärsiä tuhatkertaisesti enemmän.